Ja minä tyhmä kun olen pitänyt Brahmsia aina kivikasvoisena ja raskaana, mutta voi ihmettä! Ein deutsches requiem on ehkä hienoin kirkkomusiikkiteos mitä kirjoitettu(no ehkä vähän liioittelen). Requiem on melodiikaltaan ja etenkin kuoron käytöltään nerokas ja onnistuu joka kerralla luomaan toinen toistaan kauniimpia ja liikuttavampia tunnelmia. Sointujen käyttö on Brahmsille epätavallisen yllättävää ja kromaattista, joskaan hän ei sorru samanlaisiin imelyyksiin kuin vaikka Liszt. Teos pursuaa kekseliäitä ratkaisuja ja myöskin taitavaa kontrapunkti ettei mene täysin homofoniseksi Verdin paukutukseksi. Kuunnelkaa teos!
Brahms yllättää iloisesti
einojuhani forever
5257
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tylsällä sentimentaalisuudellaan. Hörhö olisi ollut omiaan Hollywoodin raamattuspektaakkeleihin ja siirappileffoihin sekä kovemman tason saksalaisiin bordelleihin.
Olen aina ihmetellyt miten kuivaa ja ankeaa Brahmsin musiikki voikaan olla.
joo. Itsellä on Soltin ja Chigagolaisten versio.
säveltäjistä mitä eurooppalainen klassinen musiikki tuntee. Neljäs sinfoniansa esimerkiksi on upeaa, kaunista mutta samalla teknisesti nerokasta musikkia. Brahmsiin päättyi yksi aikakausi ja hän oli klassismin ja romantiikan keskeisiä piirteitä yhdistellessään oman aikansa radikaaleja muusikoita, vaikka silloin häntä pidettiin konservatiivisena vastavoimana Wagnerille.
Brahms pystyi säveltämään niin kompleksia haastavaa säveltaidetta kuin helposti omaksuttavia hittejäkin (esim. unkarialaiset tanssit)
Raskasta kamaa, tuo Brahms. Paatako painaoi vai vatsa, eihan tuota kuunnella jaksa kuten taannoin.