Kenkää tuli

oti on kestää kun jos olis kolmas osapuoli mukana asiassa. etti kuukle joku harrastus tai ala tekemään pitjiä kävelylenkkejä,ne jeesaa uskomattoman hyvin..ja ennenkaikkea rupee vaan yksinkertasesti kattomaan uutta muijaa ittelles,niin mä tein aikanaan ja ikävä vanhaan oli poissa.tsemiä veliseni.

niin, tiedän kyllä tunteen... tuntuu ettei se ikinä mene ohi. Mutta kyllä se menee. Henkilöstä riippuen voi kestää lähes vuodenkin, mutta sitten kun asia on kunnolla surtu niin olet todella valmis uuteen suhteeseen ja onnelliseen elämään. On ihmisiä jotka eivät sure ollenkaan, mutta he vievät sitten edellisen suhteen painolastin ja sen suruajan mukanaan uuteen suhteeseen. Eli ei kovin lupaava alku. Teet oikein että suret nyt kunnolla, vain siten pääset siitä fiiliksestä lopullisesti eroon.

Nyt sun vaan pitää keksiä kaikenlaista tekemistä joka edes vähäksi aikaa auttaa saamaan ajatukset muualle. Itselläni auttoi juoksulenkit, ylipäänsä vauhdikas liikunta, ulkoilu, elokuvat (ei kotona vaan leffateatterissa), kavereiden kanssa hulluttelu, shoppailu (ei ehkä kundelle tehoa mutta jokin vastaava ;), lomamatkojen suunnittelu, viikonloppureissu esim maalle tai sukulaisten luo. Ylipäänsä hauskojen ja vauhdikkaiden ihmisten seura sai surun siksi aikaa väistymään. Lisäksi olisi tosi hyvä jos sulla olisi joku jolla voit puhua suoraan noista tunteistasi ja ikävästäsi. Se helpottaa tosi paljon, vaikka ei etukäteen uskoisi. Jos sulla ei ole semmoista kaveria tai sisarusta, niin esim työterveydenhoitajalla kandee käydä juttelemassa. Sitä varten ne siellä on, ja sellainen empatia auttaa ihan mielettömästi. Älä kuitenkaan yötä päivää ole menossa, ota joka päivä tunti tai pari aikaa kunnon suremiselle, ja muun ajan yrität sitten keskittyä muihin juttuihin. Sitten huomaat että vähitellen suruaika vähenee ja kivat fiilikset lisääntyy. Sitten sun on aika ruveta katselemaan ympärillesi, muistathan että meri on kaloja täynnä. :)

Tsemppiä ja hyvää joulua sinulle