Elareista

asiallinen ohjelma

Oli eilen Ylellä ..kakkosella? Sain aika hyvän käsityksen yleistilanteesta, perusteista jne. Kun yksin näpretää niiden elatustarpeiden kanssa on aika tyhjän päällä. Ikään kuin polkupyörää yrittäisi uusiksi keksiä. Kun kerran on olemassa laajat tilastot, tai "tilastot", tiedot joka tapauksessa mitä missäkin päis Suomea elareita maksetaan ja maksuperusteista niin sitähän kannattaa hyödyntää, tyrkyttää helposti saataville. Ehkä ne hyödyntävätkin, jotka ymmärtävät. Mutta kun ero yhtäkkiä on edessä ja jotain järjestelyjä pitäisi lyhyen ajan sisällä tehdä, sopimuksiakin.. niin aika onneton on ellei ole varaa lakimieheen. Siinä sitten kuuntelee joitakin mielipiteitä, eronneiden tuttavien sopimuksia ja samalla yrittää miettiä mikä oikeasti lapsen elatuksen tarve on.

Mulle kyllä selvisi että hieman yläkanttiin olen maksanut, exä sai vedätettyä aika hyvin kun sopimusta tehtiin. Elatuksen tarve arvioitiin aika ylös, mutta toteutuma ei vastaa sopimusta. Lapsella ei olekaan niin paljon menoja ja harrastuksia kuin mitä sopimuksessa huomioitiin. Silti exä on kehdannut pyytää ylimääräisiin, yllättäviin menoihin rahaa. Sen tiedän exän tulotasosta ettei se ihan puilla paljailla ole, ja että olut ja ravintolaelämä maistuu turhankin hyvin. Rahat sillä riittäisi jos jättäisi alkoholin vähemmälle. Nyt tuntuu että elätän myös häntä. Halusin osittaisen yhteishuoltajuuden, lapsikin halusi mutta exä ei suostunut. Taisin olla aika rikki kun erosopimuksia ja osituksia tehtiin, enkä jaksanut pitää omia ja lapsen puolia, varmistin vain että lapselle rahat riittää. Ohjelmasta selvisi että jälkeenpäinkään ei kannata lähteä riitauttamaan, sillä oikeudenkäyntikulujen maksajaksi joudun minä kuitenkin. Mistä tulee mieleen, että jos toinen osapuoli häikäilemättömästi vedättää ja valehtelee, niin jälkeenpäin pitäisi olla sitten mahdollisuus sakottaa. Tietysti voi puolustautua sillä, ettei etukäteen ole arvioinut että lapsi lopettaa pianonsoiton, jääkiekon ja ratsastuksen, mutta siinä tapauksessa lähivanhemman vastuulla olisi ilmoittaa muuttuneesta, vähentyneestä elatustarpeesta ja vastuu myös vaatia pienempää elatusapua. Eikä vain porskuttaa kuin sika pellossa ylimääräisillä satasilla.

Toiste en eroa joudu tekemään, mutta jos joutuisin, olisin varmasti viisaampi ja maailma olisi jo muuttunut eikä nenästä enää vedettäisi. Toivottavasti tulevat eroparit saavat oikeudenmukaisia ratkaisuja aikaan. Yhteishuoltajuudessa pitäisi myös kuunnella lasta siinä, jos haluaa tavata molempia vanhempiaan, niin lähivanhempi ei sitä saisi kieltää ilman riittäviä perusteita. Ei ainakaan kokonaan. Esim. kohtuuttoman pitkät matkat, satoja kilometrejä tms. ja tietysti jos etävanhempi on todettu "epäsosiaaliseksi" yksilöksi (päihteet, lapsen pahoinpitely yms.) Toinen asia on, vaikka lapsella oikeus olisikin, minkälaiset etävanhemman mahdollisuudet ovat. Esim. mun työ vaatii paljon matkustelua. Olen joka viikko 1-3 pv jossain ja usein myös viikonloppuisin. Monesti lähtö tulee parin päivän varoituksella. Eli mitään säännöllistä järjestelmää en voisi noudattaakaan. Tähän exä myös vetosi. Hän olisi suostunut yhteishuoltajuuteen jos olisin vaihtanut työtä. Hänen mielestään lapsi saa "epästabiilin kuvan isästä ja kokee turvattomuutta" jos isä ei olekaan aina paikalla kun pitäisi. Tuon se sai syötettyä tälle sosiaali-ihmiselle jonka kanssa sopimus tehtiin.

Kun olen miettinyt avioliittoamme jälkeenpäin, on väistämättä jäänyt kuva että exä ei minusta aviopuolisoa edes halunnut, vaan lapselle isän ja elättäjän. Niin kuin hän halusi paljon työtä tekevän miehen, matkustelu oli extrabonus, sillä hän kaipasi "omaa aikaa". Naimisiin mentiin tietystikin liian hätäisesti, eikä suinkaan minun aloitteesta, ja rakkauteen luotin. Omaa syytäni tietysti, "mitäs luotin ihmiseen". Lasta ei oltu ihan vielä suunniteltu ja pillerit piti olla käytössä, mutta vahinko tapahtui pian vihkimisen jälkeen. En ole koskaan tuntenut sitä ikäväksi asiaksi, vaikka yllätys olikin. Mutta siitä muuttui vaimon käytös. Ei auttanut vaikka halusin olla hänen tukenaan, kokea isäksi tulemisen hänen kanssaan, hoitaa lasta... Ei, hänellä oli omat ystävänsä jotka halusi, äiti jonka halusi. Minua ei. Hän sulki minut lapsen syntymän jälkeen täysin ulos, ikään kuin olisin aiheuttanut hänelle suurtakin haittaa. Silti hän väitti ja levitteli juttuja joiden mukaan olin lapsen saamista vastaan ja yritän välttää vastuun! Hänen äitinsä kyllä näki todellisuuden, mutta eipä äitiään kuunnellut. Ero tulikin sitten kätevästi kun lapsi oli menossa kouluun. Toivottavasti esikoiseni ei koskaan unohda minua ja tulee joskus luokseni kun haluaa. Äiti on tehnyt satunnaisetkin tapaamiset mahdottomaksi. Väittää pervoksi jos menen esimerkiksi koululle lasta vastaan, tai yritän osallistua vanhempain iltaan. En kuulema ole vanhempi.. Exä saa mun puolestani muuten tehdä elämässään mitä haluaa, mutta olen lapsen isä, meilläkin on oikeuksia, en ole pelkkä velvollisuus. Sen puolesta tasiteleminen onkin vaikeaa sen jälkeen kun lapsi on saanut lakunsa ja nainen päättänyt työntä miehen eroon.

No niin tämä meni yli äyräiden. Eilinen ohjelma kaikessa lyhykäisyydessäänkin piti hereillä koko yön, ja tunnen että jotain on tehtävä.

6

1722

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hunajameloni74

      että jos ex-vaimosi tahallaan hankaloittaa tapaamisiasi lapsen kanssa, asiaan voidaan puuttua.
      Mielestäni sinun kannattaisi olla yhteydessä siihen lastenvalvojaan/tahoon, kenen kanssa teitte elatusmaksu- ym. sopimukset. Kerrot hänelle tilanteesi ja että exäsi hankaloittaa tapaamisiasi lapsen kanssa.
      Se on jossain tapaamislaissa määritelty, ettei "lähivanhenmpi" saa tieten tahtoen vaikeuttaa etävanhemman ja lapsen tapaamisia - tietenkään ei!
      Jokaisella "normaalilla" isällä/äidillä on oikeus tavata omaa lastaan.
      Muistaakseni luin jostain, että jos toinen jatkuvasti hankaloittaa tapaamisia, asiaan voidaan puuttua esimerkiksi viime kädessä määräämällä sakkoja.
      Ota yhteyttä "sossun tanttaan" ja pidä puolesi!
      :-)

      (Nimin. Jotain em. asioista tietävä!)

    • M36

      Vahvistettujen sopimusten muuttaminen vaatii pysyvän ja merkittävän muutoksen lapsen kuluissa tai vanempien maksukyvyissä ... tai että sopimus alunpitäenkin epäoikeuenmukainen etävenhemmalle (tai lähille).

      Ajtushan lähtee lapsen elatuksen tarpeesta, minkä vanhemmat jakavat maksukyvyn suhteessa.

      Aina kannattaa tosin pohtia, kannattaako niiden kymppien takia ryhtyä taistelemaan ... voittaa saatat, mutta hävitä "sodan" (lähi "myrkyttää" sinun ja lapsesi suhteen "kostoksi") ... nöyristelyyn en kannusta, mutta kokonaisuuden näkemiseen kyllä.

      ======================

      ELARIT

      I VAIHE - määrä

      Homma lähtee siitä, että määritetään lapsen / lasten elatuksen tarve. Ei helppo harjoitus, etenkin kun elarit sovitaan yleensä siihen asti kunnes lapsi on täysi-ikäinen. Totta, murrosikäisen menot 4 vuotiasta suuremmat … mutta päivähoitomaksuja ei ole – jälleen yksilöllistä (suuretko ao. maksut, vai onko lainkaan). Toisaalta, usein etävanhempi ”sponssaa” elareiden ulkopuolelta aikuistuvaa lastaan ja tämän menoja. Lasten elatuksen tarve voidaan määrittää ainakin kolmella tavalla, ja ainakin yhdellä väärällä:

      a) Lasketaan omien tenavien todelliset kulut (paras etenkin jos esim. kroonisia sairauksia tms.). Jos joku tarvii ”elareiden laskukonetta" ja ymmärtää Excel ohjelma aika hyvin, niin laittaa mailia m35-1968@suomi24.fi

      b) Jos laiskottaa niin yksi vakiintunut standardi tuntuu olevan 450 e/kk per lapsi (tutkimus muistaakseni kolmihenkisen perheen lapsen "kustannukset" tasattuna 18 vuodelle etelä Suomessa). Siitä vähennetään lapsilisä ja esim. "sossun" prosentit (sovelletaan toimeentulotuen määrittämisessä useampi-lapsisessa perheessä, ks. http://www.varma.fi/NR/rdonlyres/09D8723F-D281-45A2-B64 9-4CB2DAD63B3A/0/MuuToimeentuloturva.pdf)

      350 350 x 0,95 350 x 0,90 = 998 ekee (eli 998/3 = 333 e/kk keskiarvona per lapsi)

      Siitä voidaan keskustella, pitääkö äidin saama yh-lisä ottaa huomioon lapsen eduksi (vähentää ao. summalla tuota 450 euroa) vai huomioida äidin tulona (koska lakkaa jos äiti solmii uuden parisuhteen).

      c) Vanhentunut "rangaistusluonteinen" tapa laskea elarit olivat 10% etävanhemman BRUTTO tuloista -- siihen ei minusta ketään elatusvelvollisen pitäisi velvoittaa, mutta tahtoessaan toki niin voi sopia … olkoonkin ettei tuo ”kaava” mitenkään lähde lapsen tarpeista, vaan etävanhemman toimentulosta (jonka vaikutettava kyllä elatuksen jakamiseen).

      II VAIHE - jako

      Kun yhteinen käsitys saatu lapsen elatuksen tarpeesta, sitä aletaan jakamaan vanhempien kesken. Vanhempien maksukyky yleensä lasketaan nettotulojen suhteena. JOSKUS se antaa epäoikeudenmukaisen tuleman … jos vaikka hyvätuloinen elatusvelvollinen on joutunut velipojan valuuttalainan takaajana suuriin lyhennyksiin, ei nettotulot anna käsitystä mikä hänen maksukyky pakollisten menojen jälkeen. Toisaalta, oikeudessa viimeistään tuomari huomaa jos elatusvelvollinen heikkoon maksukyynsä vedoten vaatii pieniä elareita, ja on esim. ”kikkaillut” kulut kovin suuriksi, vaikka tehnyt edellisellä viikolla asuntolainansa maksuohjelman ”vuodessa veks”-malliseksi.

      Mielestäni on kohtuullista että elareista vähennetään tapaamisten aikana syntyviä kuluja (eli ruoka) ... mutta niiden laskemisen ei pitäisi olla vaikeata. Tapaamisen muita kuluja voidaan jakaa vaikka tapaamissopimuksessa (etä vastaa ”viemisestä”, lähi ”palautuksesta”).

      Yleensä ei suositella ”könttämaksua” elareista (eli sekoitetaan vanhempien ositus ja lasten elatus), mikä ei tietenkään estä vanhempia näin sopimasta. Tämän summan määrittäminen jos mikä kahden sovussa eroavan aikuisen asia, yksikään tuomioistuin Suomessa ei tällaista ratkaisua tee.

      Minimi elareille voi olla nolla euroa. Ajattelepa äitiä joka Nokian tiedotusjohtaja ja optio-ohjelmassa, isä sekatyömies. Tulee ero, yli 12 vuotiaat tyttäret haluavat jäädä äidille ... et kai kuvittele että yksikään lastenvalvoja suosittaisi tai tuomari määräisi 120 elareita per naama isälle??? Kysymys vanhempien maksukyvystä osallistua lasten elatukseen (jotain 0 ja 100% välillä, mutta EI yli). Mutta, JOS elarit tässä esimerkissä jostain syystä kuitenkin vahvistettu 120 euroon, eikä etä niitä pysty maksamaan … niin ”ilman tarveharkintaa” lain mukaan veronmaksajien se lähivanhemmalle tilitettävä!

      III VAIHE - vahvistaminen

      Lasta koskevat sopimukset (elatus-, tapaamis-, ja huoltajuussopimus) voidaan vahvistaa jo erohakemuksessa. Edellyttää tietenkin että ao. sopimukset osataan ja tahdotaan tehdä ko. vaiheessa. Tai myöhemmin lastenvalvojalla, muitakin keinoja voi olla. Vahvistaminen ei ole pakollista, mutta elareiden osalta lähivanhemman (ja lapsen) etu, tapaamisten osalta etävanhemman etu (ja lapsen).

      Lastenvalvoja tai ”kunta” ei määrää elareita, vaan vahvistaa tai auttaa vanhempia pääsemään sopuun (ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin lastenvalvojankin vahvistama sopimus kiertää oikeuden kautta ”byrokratian rattaissa)). Ellei sopua synny niin sitten käräjille, missä elarit lähes poikkeuksetta laihaa sopua huonommat (toinen kokee maksavansa liikaa, toinen ettei saa tarpeeksi) ... joten kympeistä ei kannata mennä tuomarin eteen.

      ”nollas” VAIHE – lapsen etu

      Tällä kai olisi pitänyt aloittaa. Surullisen usein elari-keskusteluissa niiden kohde unohdetaan … oma lapsi. Toisaalla joskus vaaditaan tai määrätään kohtuuttomia elareita jotka katkeroittavat etävanhemman ja tekevät tapaamiset joskus hyvinkin askeettisiksi isän yksiössä. Tai elatusvelvollinen pinnaa maksuista, tai pimittää tuloja mitkä vaikuttaisivat hänen oikeudenmukaiseen osuuteensa. Tai, elareita ei käytetä siihen mihin kuuluu – lapseen, ja elatusvelvollinen ostaa lapselle uudet kengät tapaamisellaan kun ei vanhoilla voi enää kulkea, maksettuaan myös elarit. Vastaavia muita ikäviä esimerkkejä varmasti osataan keksiä tai kertoa.

      Joten, koettakaa eroavat/eronneet vanhemmat keskenänne hakemaan sopu elareihin, ja sovussa myös muuttamaan niitä jos aihetta syystä tai toisesta. Mutta hyvä olisi edes itselleen perustella vaatimuksensa elareiden määrästä, maksaa tai saa sitä. Ja vilpittömästi miettiä ovatko ne oikeudenmukaiset, jokaiselle osalliselle (lapsi, etä ja lähi).

      • M36

        Yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus?

        Millainen tapaamissopimus?

        kerro jos tahdot apuja.... osoite yllä olevassa vastieessa.


      • aloittaja
        M36 kirjoitti:

        Yhteishuoltajuus vai yksinhuoltajuus?

        Millainen tapaamissopimus?

        kerro jos tahdot apuja.... osoite yllä olevassa vastieessa.

        Kiitos ja suuri ihmetys, M36! Olet todenteolla perehtynyt asiaan! Voisi helposti kuvitella että pidät luentoja aiheesta, ellet pidä voin suositella. Jos kirjoittaisit elarioppaan siitä tulisi suositumpi kuin parisuhdeoppaista... enkä yhtään liioittele!

        Meillä siis ei ole yhteishuoltajuutta. Niin kuin jo kirjoitin ei voitu kirjallisesti sopia mitään koska työni on niin ailahtelevaa. Nyt tietenkin ymmärrän ettei soppariin tarkkoja päivämääriä tulekaan, vaan se määrä joka lapsella on oikeus tavata etävanhempaa esim kuukaudessa tai viikossa. Oltaisiin voitu laittaa sopimukseen periaatteessa joka toinen viikonloppu mulla ja joskus viikollakin, mutta kun käytännössä niitä olisi pitänyt muutella kuitenkin ja siihen vaimo ei suostunut. Hän halusi selvät säännöt tai ei mitään. Suostuin jälkimmäiseen. Hän on siis yksinhuoltaja.

        Selvitin eilen, exä ei suostu muuttamaan sopimusta ellen saa oikeuden päätöstä. Juttelin kaverini tutun lakimiehen kanssa ja aika samoja juttuja oli kuin sulla. Meidän tapauksessa saataisiin ehkä sopimus kuitenkin muutettua. Mulla on sen verran taustatietoja että pohjaa olis. Vaikka joutuisinkin maksamaan oikeudenkäyntikulut, eli se olkoon hinta. Lapsihan ei näistä aikuisten raha-asioista ymmärrä ja tiedän että ex anoppi pitää lapsen puolta vaikka omaa tytärtään vastaan, vaikka minusta ei niin välitäkkään. Tarkoitan vain ettei lapsen täyskäännytys isää vastaan onnistu. Tärkeintä minulle on että lapsi saa sen mitä tarvitsee, ei kuitenkaan kuuta taivaalta ;) Lapsi on ollut epävarma tilanteesta pitkään enkä siksi ole halunnut aiheuttaa lisää hankaluuksia. Oikeuden puolustamista en kutsu hankaluudeksi, eikä tässä ole kyse lapsen elatuksen pienentämisestä, vaan exän. Toisalta en halua hänen näkevän äitäänkään epäoikeudenmukaisena, mutta äidin tai isän tietämättömyys on kai luonnollista?

        Tietysti minua kiukuttaa kun olen mielestäni maksanut osittain tyhjästä ja exän ravintolailtoja.. tai no, jonkunhan pitää lasta hoitaa sen aikaa eikä sekään ilmaista ole?? Toisaalta en ole konkurssia tehnyt. Periaate vain kiukuttaa. Mustana hevosena on laukannut exän uusi miesystävä (tuleva seuraavan lapsen elättäjä ja tuleva-ex??, leikki leikkinä..). Juorut kertovat että suhde käy kuumana ja lähenee yhteen muuttamista. En pidä asiaa lainkaan pahana päinvastoin mikäli vain on kunnollinen mies. Viime yön valvoin pohtien uutta sopimusta: otan vastuulleni kaikki lapsen harrastukset mitä ikinä tuleekaan, hoidan harrastuskustannukset suoraan seuroille tms, ja lapsen puhelinkulut joten ne on pois äidiltä. loppu elatustarve jää ns todelliseksi tarpeeksi ja siitä sovitaan osuuteni. Sitten haluan "sossutantan" kysyvän myös lapsen mielipiteen vaikka onkin siinä mielessä kai vielä alaikäinen ettei ehkä oteta huomioon, mutta jos haluaa tavata isää saakoon sen sanottua myös sossuille. Sitten ihmettelen jos äiti kieltää, ja sossut ja oikeus kuuntelee äitiä.

        Luotan myös lapsen harkintakykyyn kun ikää tulee. Vaikka tapaamisiamme ei ole kirjallisesti sovittu, niin kai hän saa tavata isää siitä huolimatta jos haluaa? Minua ei ole todettu vaaralliseksi tai muutoinkaan kelvottomaksi ihmiseksi. Sellaisesta ei ole viitteitä ollut koskaan.

        Kiitän M36 Sinua ystävällisestä kädenojennuksesta ja otan yhteyttä jos lattia katoaa. Olen kuitenkin nyt sen verran saanut itseluottamusta ja toimintakykyä että yritän ensin isseksein ;) Loppujen lopuksi kun asiaa sulattelee nyt jonkun aikaa ja kerää vähän voimia niin jaksan tehdä rationaalisia päätöksiä asian suhteen.. mikäli se vielä tuntuu niin tärkeältä.


      • M36
        aloittaja kirjoitti:

        Kiitos ja suuri ihmetys, M36! Olet todenteolla perehtynyt asiaan! Voisi helposti kuvitella että pidät luentoja aiheesta, ellet pidä voin suositella. Jos kirjoittaisit elarioppaan siitä tulisi suositumpi kuin parisuhdeoppaista... enkä yhtään liioittele!

        Meillä siis ei ole yhteishuoltajuutta. Niin kuin jo kirjoitin ei voitu kirjallisesti sopia mitään koska työni on niin ailahtelevaa. Nyt tietenkin ymmärrän ettei soppariin tarkkoja päivämääriä tulekaan, vaan se määrä joka lapsella on oikeus tavata etävanhempaa esim kuukaudessa tai viikossa. Oltaisiin voitu laittaa sopimukseen periaatteessa joka toinen viikonloppu mulla ja joskus viikollakin, mutta kun käytännössä niitä olisi pitänyt muutella kuitenkin ja siihen vaimo ei suostunut. Hän halusi selvät säännöt tai ei mitään. Suostuin jälkimmäiseen. Hän on siis yksinhuoltaja.

        Selvitin eilen, exä ei suostu muuttamaan sopimusta ellen saa oikeuden päätöstä. Juttelin kaverini tutun lakimiehen kanssa ja aika samoja juttuja oli kuin sulla. Meidän tapauksessa saataisiin ehkä sopimus kuitenkin muutettua. Mulla on sen verran taustatietoja että pohjaa olis. Vaikka joutuisinkin maksamaan oikeudenkäyntikulut, eli se olkoon hinta. Lapsihan ei näistä aikuisten raha-asioista ymmärrä ja tiedän että ex anoppi pitää lapsen puolta vaikka omaa tytärtään vastaan, vaikka minusta ei niin välitäkkään. Tarkoitan vain ettei lapsen täyskäännytys isää vastaan onnistu. Tärkeintä minulle on että lapsi saa sen mitä tarvitsee, ei kuitenkaan kuuta taivaalta ;) Lapsi on ollut epävarma tilanteesta pitkään enkä siksi ole halunnut aiheuttaa lisää hankaluuksia. Oikeuden puolustamista en kutsu hankaluudeksi, eikä tässä ole kyse lapsen elatuksen pienentämisestä, vaan exän. Toisalta en halua hänen näkevän äitäänkään epäoikeudenmukaisena, mutta äidin tai isän tietämättömyys on kai luonnollista?

        Tietysti minua kiukuttaa kun olen mielestäni maksanut osittain tyhjästä ja exän ravintolailtoja.. tai no, jonkunhan pitää lasta hoitaa sen aikaa eikä sekään ilmaista ole?? Toisaalta en ole konkurssia tehnyt. Periaate vain kiukuttaa. Mustana hevosena on laukannut exän uusi miesystävä (tuleva seuraavan lapsen elättäjä ja tuleva-ex??, leikki leikkinä..). Juorut kertovat että suhde käy kuumana ja lähenee yhteen muuttamista. En pidä asiaa lainkaan pahana päinvastoin mikäli vain on kunnollinen mies. Viime yön valvoin pohtien uutta sopimusta: otan vastuulleni kaikki lapsen harrastukset mitä ikinä tuleekaan, hoidan harrastuskustannukset suoraan seuroille tms, ja lapsen puhelinkulut joten ne on pois äidiltä. loppu elatustarve jää ns todelliseksi tarpeeksi ja siitä sovitaan osuuteni. Sitten haluan "sossutantan" kysyvän myös lapsen mielipiteen vaikka onkin siinä mielessä kai vielä alaikäinen ettei ehkä oteta huomioon, mutta jos haluaa tavata isää saakoon sen sanottua myös sossuille. Sitten ihmettelen jos äiti kieltää, ja sossut ja oikeus kuuntelee äitiä.

        Luotan myös lapsen harkintakykyyn kun ikää tulee. Vaikka tapaamisiamme ei ole kirjallisesti sovittu, niin kai hän saa tavata isää siitä huolimatta jos haluaa? Minua ei ole todettu vaaralliseksi tai muutoinkaan kelvottomaksi ihmiseksi. Sellaisesta ei ole viitteitä ollut koskaan.

        Kiitän M36 Sinua ystävällisestä kädenojennuksesta ja otan yhteyttä jos lattia katoaa. Olen kuitenkin nyt sen verran saanut itseluottamusta ja toimintakykyä että yritän ensin isseksein ;) Loppujen lopuksi kun asiaa sulattelee nyt jonkun aikaa ja kerää vähän voimia niin jaksan tehdä rationaalisia päätöksiä asian suhteen.. mikäli se vielä tuntuu niin tärkeältä.

        Eipä kestä kiitellä, hyvä jos auttoi ajatusten selkiinnyttämiseen.

        Muutama kommentti vielä:

        - miksi yksinhuoltajuus, sehän eriasia kuin tapaamiset saati elatus? Ei muuta kuin vaatimaan yhteishuoltajuutta, siihen ettei sellaista omalle lapselleen saa on oltava hyvinkin hyvät perustelut (reissuhommat eivät sitä ole).

        - elarisopimus jossa määritetään "etävanhempi maksaa harrastukset" ei onnistu ellette te vanhemmat ole väleissä ... elarisopimuksessa oltava selkeä summa (madollista ulosottoa varten), ja sellaisen oikeudessa saat.

        - sossun tätihän ei mitään päätä, vaan oikeus ... olkoonkin että hänen tekemä olosuhdeselvitys hyvin painavassa asemassa oikeudessa

        - yli 12 vuotiaan lapsen tahto painaa paljon, ja kyllä nuorempaakin kuullaan (olosuhdeselvitykseen)


      • aloittaja
        M36 kirjoitti:

        Eipä kestä kiitellä, hyvä jos auttoi ajatusten selkiinnyttämiseen.

        Muutama kommentti vielä:

        - miksi yksinhuoltajuus, sehän eriasia kuin tapaamiset saati elatus? Ei muuta kuin vaatimaan yhteishuoltajuutta, siihen ettei sellaista omalle lapselleen saa on oltava hyvinkin hyvät perustelut (reissuhommat eivät sitä ole).

        - elarisopimus jossa määritetään "etävanhempi maksaa harrastukset" ei onnistu ellette te vanhemmat ole väleissä ... elarisopimuksessa oltava selkeä summa (madollista ulosottoa varten), ja sellaisen oikeudessa saat.

        - sossun tätihän ei mitään päätä, vaan oikeus ... olkoonkin että hänen tekemä olosuhdeselvitys hyvin painavassa asemassa oikeudessa

        - yli 12 vuotiaan lapsen tahto painaa paljon, ja kyllä nuorempaakin kuullaan (olosuhdeselvitykseen)

        Pisti taas miettimän tuo harrastusten rahamäärän arvioiminen. Tällä hetkellähän ei mitään ihmeempiä olekaan, toisin kuin exä väitti silloin kun sopimusta tehtiin. Ne olivat kai haaveita vain, vaikka lapsi kaikenlaista onkin kokeillut. Kun ikää tulee niin ehkä joitain säännöllisiä ilmestyykin. Tässä vaiheessahan ei osaa arvioida paljonki niihin menee rahaa, ja voiko arvioida tarkkaan vielä sittenkään kun harrastus on aloitettu.

        Tuo ehkäpä "epämääräinen" määrittely on kieltämättä vaikeasti hinnoiteltavissa, mutta tunnen yhden joka sellaisen sopimuksen on tehnyt. Se johtuu taas siitä että hän halusi varmistaa lasten harrastusten jatkuvuuden, koska äiti ilmoitti ettei halua tukea kaikkia harrastuksia, vaikka lapsille ne harrastukset olivat tärkeitä isänkin mielestä. Samoin harrastusvälineiden ja tarvikkeiden tarve vaihtelee, eli kuinka usein tarvitaan uusia. Aina voi aloittaa halvemmilla välineillä, mutta iän ja kokemusten myötä vaatimustaso ja hinta nousevat. Sitten, haluaisin maksaa harrastukset suoraan niihin seuroihin tms joihin lapsi kuuluu, ja hankkia välineet itse lapselle, enkä antaa rahat äidille joka maksaa.. tai "maksaa". No, tämän neuvottelen exän ja lakimiehen kanssa.

        Olosuhdeselvitys askarruttaa. Lapsi on edelleen alle 12. Exä jankutti silloin lapselle, että isän epämääräisen työn takia lapsi ei voi asua isällä, koskaan ei tiedä jääkö vaille hoitoa kun isä lähteekin töihin. Niinhän ei tietenkään ole, ja nämä asiat olisivat etukäteen sovittavissa, mutta exä kieltäytyi aikoinaan sellaisesta, että joku viikonloppu en voikkaan esim sunnuntaina pitää lasta vaikka yleensä voisin. Exä oli sitä mieltä että jos otan lapsen viikonlopuksi niin en sitten palauttele häntä liian aikaisin kotiin. Tavattiin silloin erovaiheessa tällainen sossuntäti, lastenvalvoja, joka kysyi lapselta että viihtyisikö isän luona, siihen lapsi oli "samaa mieltä" kuin äiti. Minun mielestäni lapsi ei edes ymmärtänyt silloin mitä se tarkoittaa, oli 6-vuotias.

        Joka tapauksessa olosuhdeselvitys jos sitä sellaiseksi kutsutaan oli silloin sen mukainen, ettei minusta ollut edes yhteishuoltajaksi. Tosiasia on sekin, etten tiennyt millainen elämästäni oli tulossa kun olin jäämässä yksin. Olin kaikin puolin epätietoinen mistään ja aivan hukassa. Ei taida vakuuttaa oikeudenistunnossa että nyt muka tietäisin sen paremmin, vaikka tiedänkin.

        Lapsen kanssa en ole jutellut näistä asioista, kuten haluaisiko käydä isällä joskus. Näemme todella harvoin. Soittelen hänelle joskus, mutta se on eri asia kuin nähdä ja jutella kasvokkain. Aion kyllä kysyä hänen mielpidettään, ja jos se ei ole muuttunut, tai ei halua niin en sitten ala tapaamisia vaatimaankaan.

        Kiitos paljon kaikesta! Sovittiin sen asianajajan kanssa että käydään asiat perinpohjin läpi, ja hänkin ottaa enemmän selvää tällaisista tapauksista. Katsotaan sitten miten käy.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      403
      30893
    2. Martinan lapset JÄLLEEN valjastettu valkopesureiksi

      Ei tuo nainen todellakaan täysillä käy. Vauvakin tajuaa että kysymykset ja vastaukset ovat Martinan itsensä tekemiä, lapset vastaa mitä on käsketty. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      476
      4215
    3. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      97
      2735
    4. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1901
    5. Teille, Venäjällä pelottelijat

      Oletatteko ja väitättekö te, että Venäjä pystyisi tuosta vain miehittämään Suomen?
      Maailman menoa
      591
      1670
    6. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      86
      1596
    7. Kakista se ulos nainen vihdoin viimein

      Että haluat, kummatkin halutaan. Otan sinut kuumaan syleilyyn sitten.
      Ikävä
      75
      1570
    8. Ujostuttaa eräs aikuinen mies...

      Mitä se tämmönen on... tuo mies aiheuttaa minulle ylimääräsiä tykytyksiä... Rohkeampana pyytäsin häntä ulos mut jospa hän... Miten mun vaistot ilmoit
      Ikävä
      59
      1506
    9. Jos me käytäs nainen

      Ulkona niin mitkä olisi ne kolme asiaa joita tahtoisit kysyä tai kertoa minulle?
      Ikävä
      72
      1250
    Aihe