Jos elää onnettomassa suhteessa tarpeeksi kauan niin voiko tulla samalla kylmäksi? Minusta ainakin tuntuu etten oikein enää jaksa välittää =0....
Blaah
_¨_
7574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi olla, mutta tuskin loppuelämäksi. Kyllä mun exäkin meni jotenkin kylmäksi ja hälläväliäihmiseksi eronsa jälkeen ja se sitten kostautui mulle kun me ruvettiin seurustelemaan. Kun se ihan suhteen alussa oleva jännäys ja huuma rupesi muuttumaan hiukan arkisemmaksi. Oli semmosia arkeen vetäviä juttuja kuten lapset. Tajusikin että ei jaksa uutta suhdetta, eikä tiedäkään tunteistaan. Ehkä se joku päivä tosta lämpenee mutta sitten on jo liian myöhäistä. Nyt oikeestaan jo on. Oon käyny tätä prosessia läpi ja oon jossain vihavaiheessa. Sen jälkeen kai tulee unohdus. Toivottavasti. Yleensä kai ihmiset jotka "joutuu" olemaan onnettomia onnettoman suhteen tai jotenkin pimahtaneen kumppanin takia, vetää itteensä siihen samaan paskaan kun se pimahtanu kumppaninsa. Eli se toinen jotenkin sairastuttaa sut. Jos oot nyt epäonnisessa suhteessa, kannatta ittes takia häipyä siitä. Mä seurustelin joskus ihmisen kanssa joka oli vitun vihanen kaikille ja kaikelle kokajan. Mäkin rupesin olemaan jotenkin vihainen ja kun se ei kuitenkaan kuulu mun luonteeseen, se stressasi mun mieltä ja teki musta ihan ahdistuneen. Jatkossa kattelen vähän ilosempia ihmisiä.
"Voiko tulla kylmäksi"... herätys nyt jo. Se on sinun elämäsi. Jos sinä tulet kylmäksi, se on tasan sinun oma syysi ja asiasi eikä mikään ulkopuolisen vaikutuksen sanelema pakkovaikutus. Kannattaisikohan tehdä jotain ratkaisujakin eikä vain kyyhöttää omassa kurjuudessaan onnettomassa suhteessa?
Niin, sekin tuntuu kurjalta mutta kun haluan uskoa että toivoa on. Toinen puoli minussa kyllä sanoo että ei ikinä tää loppu ny!! Olen jumissa, se ratkaisu pitäis löytyy ja sitä etsinkin..
Liiankauaa ei kai silti pitäisi etsiä..
Tiedän mistä puhut, samassa tilanteessa olen ollut itsekin jo pitkään. Kerrothan minullekin kun keksit ratkaisun, sitä niin kipeästi kaipaisin. Tosin se saattoi tulla jo tänä iltana, olo vaan ei silti ole yhtään sen parempi. =(
Toiveajattelu on vahingollista itselle. Ihmiset eivät muutu. Se mitä on käsillä on se mitä on tarjolla myös tulevaisuudessa. Jos haluat jatkaa samaa menoa, tee päätös sen puolesta. Jos et, tee päätös lopettaa suhde. Ei ole mitään järkeä roikkua suhteessa ja toivoa, että se muuttuu paremmaksi. Siinä vahingoittaa vain itseään ilman mitään todellista syytä. Kysy itseltäsi, miksi olet onnettomassa suhteessa? Jos pelkäät päättää suhdetta, koska pelkäät jääväsi yksin, mitä elämäsi silloin on?
Todella viisaita sanoja. Se vaan on niin paljon helpommin sanottu kuin tehty, ainakin minun kohdallani. Mutta joku ratkaisuhan sitä on pakko tehdä, olen vain yrittänyt ajatella että kyllä ne asiat siitä järjestyvät tavalla tai toisella jos antaa niiden edetä omalla painollaan. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Älkää hyvät ihmiset loukatko kumppanianne vetäytymällä ja kylmenemällä hänelle täysin..puhukaa tunteistanne!!! Ei syyttävään sävyyn vaan rakentavasti, unohtakaa kumppaninne viat:niitä on kaikissa!! Jopa teissä itsessänne..mutta älkää kääntäkö selkäänne toiselle. Mikään ei ole kauheampaa jos toinen etääntyy eikä anna edes koskettaa..ennen niin lämpöiset suudelmat muuttuvat kylmiksi, jos niitä enää edes on.
Mikä teitä suhteessa ahdistaa..rakastatteko toista..jos ette tiedä, kyse on teidän tunne myllerryksestänne, se ei ole kumppaninne vika..jos etsimällä pitää toisesta vikoja etsiä niin ehkä olisi jo aika katsoa peiliin. Kun ollaan suhteessa pitää hyväksyä toisen tavat hoitaa asioita, toisen omituiset rituaalit ja ratkaisut..usein kun toisen menettää niin huomaa kuinka ihana toinen olikaan ja sitten anellaan takaisin. Samat tunteet kuitenkin alku huuman jälkeen nousevat taas esiin ja samat ongelmat. Jos ongelmia ei pystytä ratkaisemaan puhumalla ja kumpakin niitä sen jälkeen työstämällä, ei mistään tule mitään. Suhteessa on kaksi ihmistä ja myös ne samat se tarvii jos suhdetta haluaa parantaa. Kun suhde on parantunut voi löytää tosi rakkauden, ei ehkä saman ihmisen kanssa mutta tosi rakkauden. Suhteesta toiseen pomppiminen ja edellisten suhteiden ongelmien käsittelemättömyys johtaa ero limboon.
Ajatuksia saa kuitenkin muuttumaan ja järjestymään. Mitä kauemmin pitää tuon kaltaisia ajatuksia sisällä se myöskin ruokkii paremmin ero ajatusta. Ei suhde ole mitään peliä, niin kuin jotkut tänä päivänä sen ajattelevat. Se on arkea...kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, kaksi ihan eri asiaa...
Voimia kaikille joille puoliso on kääntänyt suhteessa selkänsä eikä tiedä mistä se johtuu...minä koen sitä kaiken aikaa... :(