Ero intin takia...?

minävain.

Hei.
Minulla ja miehelläni oli yli vuoden suhde, ensin kaukosuhde, mutta näimme kuitenkin joka vloppu, ja sitten hän meni armeijaan, näimme edelleen melkein joka vloppu. Ongelmat kuitenkin alkoivat ajankäytön takia. Hänellä oli paljon tekemistä, ja minä halusin olla joka hetki yhdessä pienestä ajastamme. Riitelimme aika paljon, ja minä suutuin erittäin pienistä ja turhista asioista. Mm. että hän oli väsynyt tai oli perheensä kanssa. Tästä kaikesta kiukuttelusta ja riitelystä seurasi se,että kerran kesken riidan hän jätti minut. Viime lauantaina. Annoin hänen kuulla kunniaansa jostain pienestä asiasta, ja sitten hän sanoi,ettei tästä tule mitään. Hän kuitenkin teki erittäin selväksi, että intin jälkeen palaisimme yhteen, ja että hän ei nyt tällä hetkellä vain jaksa, ja haluaa itse päättää menoistaan, ja olla vähän aikaa ilman meitä. Hänen inttiään on kuitenkin jäljellä vielä kesään asti. Meillä oli todella hauskaa yhdessä, ja olimme onnellisia, nämä riidat olivat ainoa asia mikä meidän välejämme kalvasi.

Hän on kuitenkin erittäin päättäväinen ja pyhästi päättänyt, että hän ei seurustele intin aikana, kesällä katsomme asiaa uudestaan. Mutta siihen on puoli vuotta! Entä jos hän ei halua sittenkään enää yrittää? Olen neuvoton..:( Rakastan häntä koko sydämmestäni, suunnittelimme paljon tulevaisuutta.. Hänen mielestään olemme liian erilaisia ihmisiä, vaikka mieleeni ei tule kuin yksi asia missä olemme erilaisia. Hän ei näytä tunteitaan ja minä näytän.

Olen erittäin masentunut ja neuvoton.. voisiko kukaan auttaa minua, edes ihan vähän?

12

1093

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • surullinen :,(

      Ole onnellinen että hän olemassa... oma rakkaani kuoli itsenäisyyspäivänä ja ikävä ja tuska on valtava.... :,(

      • minävain.

        Olen todellakin onnellinen, Voi hirveää..:( Saako kysyä mihin hän kuoli? Uskon,että tuskasi on rajaton..:( Mutta ajattele, että hän ei sentään halunnut lähteä luotasi pois! :)


      • surullinen :,(
        minävain. kirjoitti:

        Olen todellakin onnellinen, Voi hirveää..:( Saako kysyä mihin hän kuoli? Uskon,että tuskasi on rajaton..:( Mutta ajattele, että hän ei sentään halunnut lähteä luotasi pois! :)

        Yli kuuden metrin putous vei hengen... onneksi kuoli heti ettei jäänyt kärsimään.. elämä on julmaa... ja kun vielä nuorena täältä lähtee pois. Päivä kerrallaan elettävä... ei ole sellaisia sanoja mitkä lohduttais.. :( ja kun tiedän että hän olisi halunnut vielä elää...kaikki oli vielä edessä..


      • minävain.
        surullinen :,( kirjoitti:

        Yli kuuden metrin putous vei hengen... onneksi kuoli heti ettei jäänyt kärsimään.. elämä on julmaa... ja kun vielä nuorena täältä lähtee pois. Päivä kerrallaan elettävä... ei ole sellaisia sanoja mitkä lohduttais.. :( ja kun tiedän että hän olisi halunnut vielä elää...kaikki oli vielä edessä..

        Niin,elämä on julmaa. Se ottaa ja se antaa :/
        Oliko hän kännissä, vai mikä oli tilanne? Aivan hirveää, en osaa edes kuvitella..:( Toivottavasti sulla on joku jonka kanssa puhua tuosta asiasta..


      • surullinen :,(
        minävain. kirjoitti:

        Niin,elämä on julmaa. Se ottaa ja se antaa :/
        Oliko hän kännissä, vai mikä oli tilanne? Aivan hirveää, en osaa edes kuvitella..:( Toivottavasti sulla on joku jonka kanssa puhua tuosta asiasta..

        En viitsi tapauksesta sen enempää kertoa, haluan vain suojella poikaystävän omaisia "julkisuudelta"... ymmärrät varmaan! Mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja sattuu... näin sitä oppii nauttimaan pienistäkin asioista, koskaan ei tiedä milloin oma aika koittaa. Ja sen avulla jaksaa, kun ajattelee niin että kyllä me vielä joskus tavataan... vaikka raskasta kyllä on. On ystäviä joiden kanssa voin puhua ja olen käynyt ammattiauttajallakin... sen verran iso pala nieltävänä. Kun ei tätä halua hyväksyä... :(


      • minävain.
        surullinen :,( kirjoitti:

        En viitsi tapauksesta sen enempää kertoa, haluan vain suojella poikaystävän omaisia "julkisuudelta"... ymmärrät varmaan! Mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu ja sattuu... näin sitä oppii nauttimaan pienistäkin asioista, koskaan ei tiedä milloin oma aika koittaa. Ja sen avulla jaksaa, kun ajattelee niin että kyllä me vielä joskus tavataan... vaikka raskasta kyllä on. On ystäviä joiden kanssa voin puhua ja olen käynyt ammattiauttajallakin... sen verran iso pala nieltävänä. Kun ei tätä halua hyväksyä... :(

        Luoja, uskon että ei oo helppo hyväksyä! Ja ymmärrän ettet halau julkisuuteen asioita! Niin, ei sitä vaan ymmärrä, että jokainen hetki voi olla se viimeinen. Toivoisin,että minäkin voisin viettää jokaisen hetken rakkaan poikaystäväni kanssa.. mutta intin takia nyt on vaikeaa..:(
        Kyllä elämä on julmaa...:(


    • sanon kuitenkin

      Niin, en tiedä onko tästä enää mitään apua, mutta kerron intin käyneenä miehenä oman mielipiteeni.

      Intissä joka ainoa minuutti (no, melkein) on tarkkaan ajoitettu ja säädelty, eikä omaa aikaa ja vapautta juuri ole. Voi olla, että siksi miestäsi ärsytti se, että halusit päättää teidän ajankäytöstänne hänen ollessaan lomilla.

      Itse muistan vastaavia kokemuksia omalta inttiajaltani. Vaikka rakastin tyttöystävääni ja odotin aina kovasti lomia ja hänen tapaamistaan, en halunnut viettää joka ainoaa vapaata hetkeäni hänen kanssaan. Kun kapiaiset olivat pompottaneet minua pari viikkoa, halusin kerrankin ottaa vaan rennosti ja päättää omista menemisistäni.

      Minulla oli myös paljon rästiin jääneitä juttuja joita en kerta kaikkiaan voinut hoitaa kasarmilta käsin ja jos tyttöystäväni tuli vielä vaatimalla vaatimaan enemmän aikaa itselleen, ristiriidoilta ei voitu välttyä. Meille tuli riitaa, sillä tyttöystäväni oli keksinyt meille viikonlopuksi kaikenlaista tekemistä, mutta se tuntui intin takia joskus päsmäröinniltä, aikatauluttamiselta ja vapauteni rajoittamiselta.

      Uskon, että kaikki palautuu suhteessanne taas normaaleihin mukaviin uomiinsa jahka intti päättyy. Jaksamista siihen asti!

      • että annoit

        miehistä näkökantaa tähän asiaan. Minunkin poikaystäväni on nyt ollut melkei vuoden armeijassa, ja täytyy sanoa että ei ole varmaan koskaan ollut niin paljon riitoja kun kuluneen vuoden aikana... Pitkät erot ja vähäinen yhteinen aika ovat kiristäneet pahasti molempien pinnaa.. Onneksi tammikuun 6 tää paska loppuu ja elämään tulee joku järkevä rytmi. Tuntuu vaa että tää loppuaika menee kaikken hitaammin..


      • minävain.

        Voisimmeko ehkä mailailla tai jotain? Jos voisit neuvoa minua hieman lisää vielä...:)


    • näkemyksiä

      Kyllä miehille täytyy antaa jonkin verran vapaata hihnaa :) Sitten ne tuleekin ihan itsestään taas sun lähelle. Olen naimisissa sotilashenkilön kanssa, joten tiedän suurinpiirtein miltä susta tuntuu. Luulisi että kun mies on ollut kaksi viikkoa jollain ampumaleirillä niin se haluaisi viettää aikaa yhdessä. Mutta ei. Sen sijaan se saattaa NUKKUA vuorokauden ja tarvitsee omaa rauhaa. Aluksi olin vähän tuohtunut tästä, mutta olen oppinut ottamaan miehen tarpeet huomioon.
      Yhteiset hetket onkin sitten oikein mukavia, kun mies on saanut levätä ja päättää itse vapaa-aikansa käytöstä.

      Omaa vapaa-aikaansa ei saisi suunnitella kokonaan miehen ympärille. Pitää olla omia harrastuksia, kavereita ja tekemistä. Sillä tavalla olet paljon kiinnostavampi miehelle, kun et ole koko ajan vieressä kiehnäämässä.

      • minävain.

        Päästätte viisaita sanoja suustanne. Ja kiitos miehisestä näkökulmasta. Mutta nyt kun tajuan tuon kaiken, niin pelkään että on liian myöhäistä..:(
        Hän sanoo,ettei tällä hetkellä halua olla mun kanssa...jne...just tota,että haluaa tehdä mitä lystää, päättää itse asioista, eikä että joku on moralisoimassa kun hän tulee lomille. Ymmärrän sen kyllä, nyt kun hän minut jätti.

        Siihen on kuitenkin puoli vuotta aikaa, enkä tiedä miten saisin hänet takaisin. Kannattaako pitää yhteyttä? Kannattaako nähdä, jos hän sitä haluaa?
        Olemme jo kerran eromme jälkeen nähneet, ja meillä oli todella hauskaa. Päätin odottaa häntä kesääna asti, ja olla ottamatta hirvesäti yhteyttä, että hänelle tulisi ikävä minua, ja kun tapaamme yritän olla oma itseni, johon hänkin joskus rakastui. En vaan oikein ymmärrä, miten jaksan :(

        Entä jos hän ei halua enää ollenkaan seurustella kanssani kesällä? :(

        Antaisin hänelle paljon enemmän vapautta ja vaatisin vähemmän, mutta jos emme yritä uudelleen, en voi näyttää sitä hänelle..


      • tiedän
        minävain. kirjoitti:

        Päästätte viisaita sanoja suustanne. Ja kiitos miehisestä näkökulmasta. Mutta nyt kun tajuan tuon kaiken, niin pelkään että on liian myöhäistä..:(
        Hän sanoo,ettei tällä hetkellä halua olla mun kanssa...jne...just tota,että haluaa tehdä mitä lystää, päättää itse asioista, eikä että joku on moralisoimassa kun hän tulee lomille. Ymmärrän sen kyllä, nyt kun hän minut jätti.

        Siihen on kuitenkin puoli vuotta aikaa, enkä tiedä miten saisin hänet takaisin. Kannattaako pitää yhteyttä? Kannattaako nähdä, jos hän sitä haluaa?
        Olemme jo kerran eromme jälkeen nähneet, ja meillä oli todella hauskaa. Päätin odottaa häntä kesääna asti, ja olla ottamatta hirvesäti yhteyttä, että hänelle tulisi ikävä minua, ja kun tapaamme yritän olla oma itseni, johon hänkin joskus rakastui. En vaan oikein ymmärrä, miten jaksan :(

        Entä jos hän ei halua enää ollenkaan seurustella kanssani kesällä? :(

        Antaisin hänelle paljon enemmän vapautta ja vaatisin vähemmän, mutta jos emme yritä uudelleen, en voi näyttää sitä hänelle..

        että, tuo ei tule tapahtumaan. Itse olen kokenut tuon saman. Erosimme intin aikana ja mies kertoi, että yritämme uudestaan kun se on päättynyt. Näin ei koskaan tullut käymään. Mitään muuta suhdetta ei tullut syntymään kuin ainoastaan seksisuhde ja sekin oli intin aikana. Joten annan neuvon, että koita päästä nyt
        yli siitä miehestä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      133
      1925
    2. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      842
    3. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      812
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      259
      724
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      64
      703
    6. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      670
    7. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      664
    8. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      639
    9. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      77
      637
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      200
      627
    Aihe