MiksiOiMiksi???

ihan kuin oisin lukenut jotain omaa kirjoittamaani tekstiä...
Mä oon 21-v ja 185cm/135kg... Mäkään en ole ikinä seurustellut, mut ku oon ollut kännis niin muutama yhden illan juttu joskus ollut.. Sit jälkikäteen on kaduttanut ihan tosi paljon, inhoon yhden illan juttuja, mut kännis tulee hölmöiltyä..
Mäkin laskin joskus painonvartioiden pisteitä, sain kaverilt pistetaulukot.. pisin aika minkä oon niitä noudattunut on noin kolme päivää.. et ei mee hyvin..
Mä syön nykyään ihan tosi epäsäännöllisesti.. tänäänkin heräsin vast joskus iltapäivällä neljän aikaa, nii söin ekan kerran ilta kuudelta.. kävin mäkis ja hain kaupast kääretortun ja vedin sen.. nyt äsken tuhosin neljä marsjäätelöö.. kun sit taas eilen en syönyt ku puol pakettii pipareita ja sitä edellisenä päivänä vaan kebabannoksen ranskalaisilla.. ja siin oli sen päivän ruokailu...
Mä en todellakaan saa ruokailessani kaikkii tarvittavii vitamineeja yms.. mut sen takii oon alkanut syömään multivita nappei et saan ees jostain jotain..
et ymmärrän tuskasi, mäkin haluisin laihtuu ainakin sen 25kiloo ja sit vähä viel lisää.. mut ei vaan motivaatio riitä...
Tykkään kyl liikunnasta, mut en vaan saa aikasekseni lähtä mihinkään... istun vaan täs koneen vieres ja mässäilen..

Et jos joku nyt tsemppais omalla ylipainosta pääsemisen selviytymistarinalla ja kertois mistä sai sen tarvittavan itsekurin ja motivaation niin oisi´n tosi happy... et thanks jo etukäteen

Hei,

"Hande" ja "IkuinenLäskikasa" , kirjoittakaa hoikalle 40v bi-kaveriklle, joka tykkää pullukoista :) >[email protected]

Jos osaisin kertoa sen vippaskonstin, jolla saa itsekuria, kertoisin. Omalla kohdallani se kuitenkin oli vain joku omituinen naps päässä tuhennennen yrityksen kohdalla. Päätökseen eivät ajaneet ulkonäköpaineet tai terveyssyyt, vaan alkoi yksinkertaisesti ketuttaa kun minusta tuntui että ruoka määräilee minun tekemisiäni eikä toisin päin =)

Se päätös sitten syntyi viime huhtikuussa, tuolloin painoa 107kg ja painoindeksi muistaakseni 39,3. Nyt painoa 81kg ja indeksi 29,8. Pisteillä minäkin olen tämän saanut aikaan, joten tiedän sen ainakin toimivaksi systeemiksi! Makuasia onkin sitten se, mistä kukakin eniten tykkää.

En kertonut tätä leveilläkseni, vaan kannustukseksi. Olisi vuosi sitten voittanut tasan tarkkaan Suomen sohvaperuna -kilpailun ja päivä ilman suklaata ja pizzaa oli piinaa! Ja tässä ollaan. Edelleen syön suklaata ja pizzaa, mutta en jatkuvasti enkä niin kauan että alkaa oksettaa. Se siis on mahdollista!

Lisäksi haluan sanoa muutaman sanan tuosta seurusteluasiasta. Vaikka paino vaikuttaa ihmisen ulkonäköön ja ei voi kieltää sitäkään etteikö ulkonäkö vaikuttaisi "parinvalintaan", se on kuitenkin sivuseikka. Tärkeintä on, mitä itse itsestäsi ajattelet, millaisena itseäsi pidät, mitä tunnet itsestäsi. Kuulostaa huuhaalta, mutta totta se on! Itsetunto näkyy ulospäin riippumatta siitä onko yksöis-, kaksois- vai viitoisleuka =) Kokemus puhuu. Itse olen myös 19-vuotias elän hyvin onnellisesti parisuhteessa, joka on nähnyt painonlaskuja ja nousuja...

Itsetuntoa ei tietenkään purkissa myydä, mutta uskon, että oma laihdutuspäätökseni sai puhtia juuri siitä, että hyväksyin sen tosiasian että olin lihava ja ajattelin, että olen arvokas ihminen siitä huolimatta. Sitä ennen maanantaina alkaneet kuurit päättyivät keskiviikkona kun "mä oon niin huono ja heikko ja ei kuitenkaan koskaan onnistu ja menee niin kauan ja ruma mie olen joka tapauksessa ja seli seli". Sitten kun päätin, ettei painoni määrää ihmisarvoani, huomasin myös, ettei sunnutai-illan repsahduksen ansiosta tarvitse viikon mässäilyä lohdutukseksi. Ruotuun voi palata jo heti mokan huomattuaan!

Mitäkö teet? Listaa itsestäsi hyviä asioita, älä luokittele itseäsi painon tai laihdutusyritysten onnistumisen mukaan... se aiheuttaa liikaa paineita, ja pienetkin viat (yhden illan repsahdus) saavat aikaan lohtusyömistä ja luovuttamista. SINÄ olet hyvä tyyppi, kiloista viis. SINÄ et ole sama asia kuin vyötärönympäryksesi. Ja sinä olet myös niin vahva ihminen, että voit opetella kestämää pettymyksiä... pettymys voi olla se, että joudut jättämään hese-käynnin väliin, tai se, että kaikista päätöksistäsi huolimatta otat santsiannoksen kakkua juhlissa. Älä anna niiden menoa haitata, kokonaisuus ratkaisee!

Alku on aina hankala ja vaatii ponnistelua. Mutta lohdutuksesi voi kertoa yhden jutun... Ennen sain tyydytystä siitä, että söin pizzan, keksipaketillisen ja suklaata. Nykyään saan saman hyvän olon kun illalla sammutan koneen merkittyäni kiltisti rajoissa käytetyt päivän pisteet ja ryhdyn vielä hetkeksi venyttelemään ennen nukkumaanmenoa.

Ja jos muutoksen suuruus pelottaa, voin vakuuttaa sen, että edelleenkään en pistä suuhuni kaalia, appelisiinia tai mitään ihmeellisiä sokerittomia sorbetteja muka jäätelön korvikkeena. Syön pizzaa, käyn Hesessä, juon siideriä, ostan leffakarkkeja, laitan juustoa leivälle... on vain löydettävä se tasapaino! En todellakaan enää kaipaa päivittäistä karkkipussillista, joka ennen oli lähes elinehto. Tietysti minullekin tulee sellaisia täydellisiä repsahduspäiviä, mutta hienoin asia jonka olen tämän reilun puolen vuoden aikana oppinut on se, että aina voi jatkaa, eikä viikossakaan voi kovin paljoa pilata =) (Siis jos niitä viikkoja on kerran muutamassa kuukaudessa, ei joka toinen viikko!) Tämä on elämän mittainen projekti, ei elämän keskipiste, ei elämän tarkoitus, mutta ikuisuushomma. Ja siihen tottuu!

Toivottavasti tekstistäni löytyy edes muutama piristävä sana. Mielettömästi tsemppiä sinulle, pystyt siihen aivan varmasti! Jos et tänään tai huomenna, niin älä silti ikinä lakkaa yrittämästä (vaikka älä siitä pakkomiellettäkään tee, arvojärjestys pitää säilyttää!). Jos haluat kirjoitella, laita meiliosoite näkyviin, tai voin halutessasi laittaa omani...

sinne kauppaan ja opettele tekemään ruokaa itse. Ohjeita löytyy vaikkapa Ilkan ja Varpun kirjasta "Laihdu ilman nälkää – hiilihydraattitietoisella ruokavaliolla".