Näitä tarinoita parisuhteista tässä lueskellessani toivon hartaasti, että en itse koskaan joudu parisuhteeseen.
Nuorenahan sitä luuli olevansa kova jätkä, kun oli jonkun naaraan saalistanut. Nyt vanhempana sitä tajusi millaseen helvettiin oikeasti parisuhteessa miehenä joutuu. Perheet ovat täällä täysin naisvaltaisia. Jos parisuhteeseen mielii, täytyy kestää se sätkynukkena olo. Tarkoittaa sitä, että miehen on oltava/tehtävä juuri niin kuin nainen haluaa, kompromisseistä on ihan turha edes keskustella. Tilannetta voidaan verrata vaikka vankilassaoloon. Naisille on ihan normaalia ja tasa-arvoista päättää kaikista asioista perheessä.
Monet 40-vuotiaat avioliitoissa elävät ovat minulle kateellisia sinkkuuteni johdosta, sillä he tietävät millaista se oikeasti on. Nuoremmat taas ihmettelevät ja pilkkaavat minun sinkkuuttani, koska heillä ei ole mitään käsitystä parisuhteista ja siihen liittyvästä vastuusta - luulevat poloiset silmät sokeina löytävänsä jonkun ikuisen onnen.
Kukaan fiksu mies ei oikeasti astu tuohon parisuhdeansaan lypsettäväksi.
Nuorenahan sitä luuli olevansa kova jätkä, kun oli jonkun naaraan saalistanut. Nyt vanhempana sitä tajusi millaseen helvettiin oikeasti parisuhteessa miehenä joutuu. Perheet ovat täällä täysin naisvaltaisia. Jos parisuhteeseen mielii, täytyy kestää se sätkynukkena olo. Tarkoittaa sitä, että miehen on oltava/tehtävä juuri niin kuin nainen haluaa, kompromisseistä on ihan turha edes keskustella. Tilannetta voidaan verrata vaikka vankilassaoloon. Naisille on ihan normaalia ja tasa-arvoista päättää kaikista asioista perheessä.
Monet 40-vuotiaat avioliitoissa elävät ovat minulle kateellisia sinkkuuteni johdosta, sillä he tietävät millaista se oikeasti on. Nuoremmat taas ihmettelevät ja pilkkaavat minun sinkkuuttani, koska heillä ei ole mitään käsitystä parisuhteista ja siihen liittyvästä vastuusta - luulevat poloiset silmät sokeina löytävänsä jonkun ikuisen onnen.
Kukaan fiksu mies ei oikeasti astu tuohon parisuhdeansaan lypsettäväksi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mun vanhemmilla menee helvetin hyvin, on ollu n. 26v. yhessä. Onhan niillä riitoja yms. mutta he kummatkin tietävät "paikkansa ja tehtävänsä". Kyllähän siitä tulee pikku riitoja jos toinen haluaa tehdä jotain ja toinen ei, mutta he osaavat kompromisoida.
On kyl säälittävää kuulla et sulla itellä ei oo ollu tarpeeks munaa näyttää miehuutes ja annoin naisen kävellä ittes yli.
Shame on you PUSSY!
käynyt niin, että sinulla ei ole minkäänlaista kokemusta terveestä parisuhteesta.
Puhut totta että varmaan aika useassa taloudessa nainen määrää lähes kaiken ja mies tottelee. Harva suhde varmaan onkin ns. terve suhde. Muutenkaan ihmiset ei ole käsitystä mitä seurustelu oikeasti pitäisi olla. Mutta kaikki naiset eivät ole samanlaisia määrääjiä.
Mä ainakin haluun seurustelussa kunnioittaa toista ja suhde pitää olla tasa-arvoinen. Kumpikaan ei määrä vaan asioista päätetään yhdessä ja erimielisyyksissä keskustellaan ja tehdään kompromisseja. Mä en halua seurustelussa ketään määrätä enkä halua että minua kukaan määrää. Olenkin miettinyt paljon noita parisuhde juttuja. Olen kyllä sinkku mutta joskus kun (toivottavasti) rupean seurustelemaan miehen kanssa, en aio millään tavallaan määrätä tai rajoittaa miehen elämää millään tavalla kunhan sovituista jutuista pidetään kiinni ja aion myös toden teolla panostaa hyvään suhteeseen enkä aio tehdä suhteesta itsestään selvyyttä niinkun valitettavasti monet seurustelevat parit tekevät tämän virheen.
Luuletko, ettei suunnilleen jokainen nainen (miehistä en tiedä, mt varmaan hekin) ajattele sinkkuna ollessaan noin? Ja parisuhteessakin? Alkuaikoina varsinkin on helppoa olla ihanteellinen, kun arki ja toisen huonot puolet ei vielä paina päälle.
Se onkin sitten eri asia, kuka siihen pystyy, kun on todellisuudesta kyse.
Että susta se on sit oikein et määrätään toista ja loukataan ym. ym. Taidat kuulua samaan joukkoon ketkä eivät ymmärrä onnistuneen suhteen avaimia ja jolla menee suhteessa nyt niin huonosti ettet jaksa enää edes yrittää!!! Oletko kateellinen vaan kun joku jaksaa ja yritää vielä panostaa suhteeseen jo ennen suhteen alkua. Ja onko se sit väärin jos ajattelen näin jo ennen suhdetta. Pitäisikö minun kuvitella jo etukäteen tulevasta suhteestani että kun arki astuu kuvioihin en enää jaksa välitää ulkonäöstä, tasa-arvolla ei ole ja toisen kunnioittamisella ei ole sitten enää mitään väliä, en enää viitti tehdä suhteen eteen mitään ku se onkin jo sitten itsestäänselvyys että mies on ja pysyy luonani tein ja ajattelin sitten mitä vain.
Järkeä siihen puolison valintaan. On paljon naisia joiden mielestä naisen "velvollisuus" on pompottaa kilttiä miestä.
No, ne naiset olen oppinut kantapään kautta tunnistamaan kaukaa.
Nyt on tyttöystävänä nainen jonka kanssa ollaan oikeasti tasa-arvoisia.
En ymmärrä mikä tarve toisilla on väärinkäyttää toisen kiltteyttä hyväkseen..olen aina äänestänyt jaloillani ja niinhän siinä käy jos liian monessa asiassa pitää vääntää kättä. Elämä ei ole vaikeaa. Jos sen molemmat ymmärtää.
Oletko tullut ajatelleeksi että se parisuhde ei ole kaikilla yhtä helvettiä? Se riippuu siitä minkälaisen puolison itselleen ottaa. Monet vaan sitten jäävät suhteeseen roikkumaan, vaikka menee huonosti. Sellaisia ovat ne kaverisi, jotka kadehtivat sinkkuuttasi. Meitä taas kadehtii moni, joka haluaisi suhteen jossa ei tarvitse olla kummankaan toisen määräiltävänä jne.. ja kadehtimista en ylipäätään ymmärrä, kun omasta elämästään voi tehdä sellaisen kuin haluaa eikä tarvitse ketään kadehtia.
Yksinäiselle elämälle. Ei sulle kukaan täysjärkinen ihminen ole kateellinen - kysehän on valinnasta. Yksinäisyyden / sinkkuiden voi valita, mutta parisuhdetta (hyvää sellaista) välttämättä ei.
Toisaalta kuulostat aika kypsymättömältä olennolta, joten saattaa olla parempikin, että olet yksin. Saattaisit olla aikamoinen rasitus lähimillesi. Mitä tämä typerä ja lapsellinen (0kypsymättöminen ihmisten) keskutelu täällä oikein on. Jos ihmissuhde (mikä hyvänsä) on terveellä pohjalla, niin kukaan ei ponpota ketään. Keskenkasvuisten touhua....!!!
Ennen nainen hallitsi kotona ja mies kodin ulkopuolella (siis melko lailla kärjistäen...) Nyt kun kodin ulkopuolta ei ole, paitsi töissä, minne nainenkin on saatu menemään, on vallan- ja työnjako kinkkisempi homma.
Muistakaa: valta ja vastuu kuuluvat erottamattomasti yhteen. Monet tuntemani naiset luopuisivat mielellään osasta valtaansa, jos saisivat myös vastuun jaettua
Äsken puhuin oikeista teistä ja nämä eivät todellakaan ole ne!
Tämä ei todellakaan ole se!