Tätä ja muita vastaavia palstoja lukiessa tulee väkisinkin mieleen ihmissuhdeongelmien ja avioerojen kustannukset. En ole lukenut aiheesta tutkimuksia, mutta jotenkin tuntuu että jatkuva ero-kriisi-viha-huoltajuuskiistat-uudetsuhteet-rumba olisi vaikutuksiltaan eri luokassa kuin vaikkapa joku hedelmöityshoitolaki tai ravintoloiden tupakansavu.
Olen reilu kolmekymppinen eronnut. Ystävät ja puolitutut ympärillä tuntuvat eroavan yksi toisensa perään. Pitkiä sairaslomia, terapiaa, lääkitystä, viinaa, mustia silmiä, mustamaalaamista, viranomaistoimia, oikeudenkäyntejä, harhailevia lapsia, tuhottuja sosiaalisia rakennelmia, päättyneitä ystävyyssuhteita... Olen tavannut pitkälle koulutetun ihmisen joka on seitsemän vuotta avioeron jälkeen saavuttamassa toimintakykynsä, opettelee vihdoin täyttämään veroilmoitustaan ja vähentelee terapiakertojaan muutamaan kertaan kuukaudessa. Kääntöpuolella on toki enemmän ja vähemmän onnellisia uusia suhteita – osa näistä päätökseen perustuvia (’ei parantanut eukon vaihto fiilistä, yritetään nyt sitten tämän kanssa enemmän’). Tarvitsisiko meidän enää huolehtia kilpailukyvystä tai Kiina-ilmiöstä jos Suomi profiloituisi parisuhdeonnelana? Mitä se merkitsisi, vaikka nyt kansantaloudellisesti?
Olisi mielenkiintoista kuulla ehdotuksia siitä, mitä pitäisi tehdä että näiden rikkoutuneiden määrä saataisiin vähenemään. Onko eroaminen liian helppoa? Onko naimisiin meneminen tai yhteen muuttaminen liian helppoa?
Hinta
5
1167
Vastaukset
- Joku vaan
Tässä muutama heitto siihen, miksi ihmiset eroavat kiihtyvällä tahdilla:
- Nykyään on paljon enemmän houkutuksia kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten.
- Tekniikka mahdollistaa "viattomat" salasuhteet noin vain.
- Naisten emansipaatio
- Miesten heikko itsetunto
- Miesten "iske kaikki mikä liikkuu" mentaliteetti
- Kunnon miesten vähyys vs pelurimiehet
- Kasvava naispelureiden määrä
- Televisio
- Ihmisten typeryys 1: Luullaan ettei jäädä kiinni ja ettei toinen saa koskaan tietää
- Ihmisten typeryys 2: Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella
- Ihmisten typeryys 3: Keksi itse lisää :-)
Itse miehenä peräänkuuluttaisin jonkinlaista ryhtiliikettä miehille:
- Tsekatkaa se vasen nimetön, älkääkä iskekö varattuja naisia.
- Älkää ottako aina baarissa perskännejä
jne... Laittakaa lisää ajatuksia.- toinen vaan
joo, ja miehet vois kattoo omankin nimettömänsä. Jos siinä kajastaa vielä rinkulan jäljet (itse rinkula taskussa), niin paree olla iskemättä sitä vapaatakaan naista :)
- Miximixi
Onko elämä liian vaivatonta, kun aikaa näyttää liikenevän (evoluution näkökulmasta ymmärrettävään, muttei hyväksyttävään) pelailuun? Jos otetaan esimerkiksi joku 20 000 vuotta sitten Euroopassa mannerjäätikön kupeen luolassa elänyt perhe, ihmissuhderatkaisut olivat helppoja. Jos puoliso jätetään, kaikki tai ainakin osa lapsista kuolee nälkään. Ei ollut tarvetta miettiä, arvostaako puolisoni minua miehenä ja ihmisenä. Eikös eroaminen ole Suomessakin ollut aluksi plyyshiä kuluttavien herrojen herkkua? Torpparilla ei sellaiseen ole ollut varaa.
Teetetäänkö ihmisillä liian vähän ja liian helppoja töitä kun tuntuu olevan rutkasti voimia irstailuun pikkujouluissa, ja vielä riittää energiaa jälkeisten selvittelyyn?
- ...
...olisi varmaan nuo kustannukset laskea!
ihmiset eroavat, kun avoiliitolle asetetut vähimmäiskriteerit eivät täyty tai kun sietokyky ylittyy. eroaminen on myös teknisesti suht helppoa. sosiaalisten, taloudellisten, emotionaalisten ym. seikkojen takia ero tuskin koskaan on täysin "helppo" tai "perusteeton".
jo eroinneille ja varsinkin heidän lapselleen kaipaisin vertaistukea. ennaltaehkäisyyn perheneuvolat ym. tiiviisti mukaan? - sipsu
minäkin eronnut ja päälle nelikymppinen nainen.
Aikoinaan minäkin ajattelin; kerran naimisiin ja elämän loppuun saakka yhdessä, mutta niin ei käynyt.
Kuitenkin jälkeenpäin ajateltuna kaikki tehtiin, yritettiin, mutta se ei vain enää onnistunut. Kuitenkin ja kaikesta huolimatta exään on hyvät välit, mikä mielestäni on tärkeää jo lastenkin kannalta :).
Samaa olen minäkin miettinyt; mennäänkö liian nopeasti naimisiin tai vaikka kihloihin; ja sitten kun se arki tulee enemmän mukaan siihen jokapäiväiseen elämään ja olemiseen; aletaan kaivata jotain muuta, tehdään ajattelematta toista osapuolta asioita, joista sitten jossain vaiheessa "herätään" ja huomataan, että miksi tuli tehtyä niinkuin teki. Ja sitten on jo liian myöhäistä. Ei haluta tai pystytä olemaan siinä toisen rinnalla se kannustava ja ymmärtävä "olkapää", jolle voi avoimesti kertoa kaikki tunteet ja ajatukset. Vai eikö sitä vain jakseta, kun ajatellaan, että helpomminkin voi asita tehdä?
Ihmissuhteet on vaikeita; ja ne tulee olemaan aina sitä, mutta en tarkoita, etteikö jokainen meistä kanssaihmisistä haluaisi ja toivoisi itselleen ja muille onnea ja menestystä ystävyydessä ja rakkaudessa :).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h603679- 473679
Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062841Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv512569Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.541973Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151639Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p211609- 321503
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1061317- 1801261