Kokemus

'ei halua että olisi kelleen tilivelvollinen'
'uskon itse että jos hän pystyisi minua rakastamaan niin välimatka ei olisi ongelma'

tuossa jutun pointti..
jaksamista sulle surun kanssa..

että olet tunteellinen ja hellä mies.

Varmasti sinulle on elämällä tarjota vielä todellinen rakkasu. Yritä ajatella että parempi että se kävi nyt, kuin silloin kun teillä olisi lapsia.

Tsemppiä sinulle, olet jo selvinnyt kaksi viikkoa!
Yritä olla ajattelematta häntä, vietä paljon aikaa ystäviesi kanssa! Lähde urheilemaan, ja käy saunassa. Jaksamista!

Jos hän vielä ottaa sinuun yhteyttä, ja kaipailee takaisin (voi hyvinkin käydä) on silloin sopiva hetki kertoa kuinka paljon hän satutti JA jatkaa elämää eteenpäin eri teitä.

maija kirjoitti:

että olet tunteellinen ja hellä mies.

Varmasti sinulle on elämällä tarjota vielä todellinen rakkasu. Yritä ajatella että parempi että se kävi nyt, kuin silloin kun teillä olisi lapsia.

Tsemppiä sinulle, olet jo selvinnyt kaksi viikkoa!
Yritä olla ajattelematta häntä, vietä paljon aikaa ystäviesi kanssa! Lähde urheilemaan, ja käy saunassa. Jaksamista!

Jos hän vielä ottaa sinuun yhteyttä, ja kaipailee takaisin (voi hyvinkin käydä) on silloin sopiva hetki kertoa kuinka paljon hän satutti JA jatkaa elämää eteenpäin eri teitä.

Lue lisää

en tiedä mikä minussa on ollut vialla oikeestaan koko meidän suhteenajan. en ole osannut/uskaltanut tarpeeksi näyttää tunteitani häntä kohtaan kun olimme yhdessä.minulla on edellisestä avoliitosta yksi lapsi ja silloin ero oli kauheaa mutta jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä että se meni niinkuin meni. tämänhetkisen tyttöystäväni tai siin entisen on ollut ihan erinlaista.emme tapelleet kuin kerran koko aikana mitä olimme.sain siitä tappelusta edellisessä suhteessa ihan tarpeekseni ja kasvoin senmyötä sellaiseksi että en halua satuttaa toista ja nyt kun olen löytänyt sellaisen ihmisen joka on minulle tärkeitä maailmassa niin munasin sen ehkä siihen että en vaan uskaltanut näyttää tunteitani häntä kohtaan tarpeeksi ja elin vähän niinkuin neljänseinän sisällä. tää nyt ehkä on aika sekavaa kirjotusta mutta antakaa anteeksi niin on minun ajatuksetkin. tämä elämäni kumppani tuli tosi hyvin lapseni kanssa toimeen ja molemmat välittivät toisista ja kun kerroin lapselleni nykysestä tilanteesta hän pillahti kanssani itkuun. teki tosi pahaa katsoa kun lapsellakin tuli niin pahamieli.olen tässä 2 viikonaikana miettinyt tosi paljon asioita ja niitä virheitä mitä olen tehnyt. tiesin kyllä ne virheet jo aikaisemminkin mut en vaan tehnyt niille mitään. nyt haluankin muuttaa itseni sellaiseksi että niitä virheitä en enään tehe kävipä tässä miten tahansa. tässä mun tuskassa on pirullisiapuolia monta. ensinnäkin kun kerroit että olla kavereiden kanssa. en vaan löydä sellaista kaveria jonka kanssa olisi hyvä olla. olen käynyt kavereitteni luona ja en saa sielläkään ajatuksia pois hetkeksikkään,se on tosi raastavaan.minulla ei ole sellaista tosiystävää jolle voisin kertoa kaikki, kun ajattelen että niillä on oma elämäkin. tänään puhuin tyttöystäväni kanssa puhelimessa ja hän sai minut heti paremmalle tuulelle. ihmettelen että miten yksi ihminen voi vaan sen tehdä mutta ei se mitään kunhan joku saa voimaan paremmin.olen ylpeä hänestä että hän ottaa haasteita vastaa ja haluaa kokea uutta kun on senverran nuori että on mahdollista. itse olen aikoinani töppäillyt niin että rahaasiat ei ole antanut myöten enkä olisi uskaltanutkaan lähtee yksin mihinkään.nyt on uusia suunnitelmia elämältä mutta ei ole niin helppoja toteuttaa kun ajatukset harhailee ja oikein kauas en voi muuttaa vaikka mieleni tekisi kun lapseni tarvii minua ja minä häntä.(lapsi asuu äitinsä kanssa ja minä olen vkl isä). olemme puhuneet jonkiverran tyttöystäväni kanssa mutta hänellä on kauhean vaikeaa puhua omista tunteistaan. minulle taas ei ja monesti mietin että olenko liian avoin ja herkkä mieheksi.inhottaa olla niin pettynyt itteen kun huomaa asiat vasta kun on liian myöhäitä ja ne olisi voinut korjata aikasemmin.ei se ollut tyttöystävällekkään helppo päätös kun kertoi minulle tästä. hän sanoi että välittää minusta mutta ei tiedä itdekkään että kuinka paljon. sanoi myös viimeksi kun nähtii ja puhuttiin kasvotusten tästä ensimmäisen kerran"noin viikko sitten" että en tiedä tehenkö elämäni suurimman virheen. minulle se kuitenkin antoi uskoa ja toivoa.jos vielä saan mahdollisuuden niin meinaan muuttaa tapani häntä kohtaan ja ottaa hänet huomioon ja helliä häntä näittenkin vuosien edestä.olishan tässä vaikka mitä kirjoittamista mutta riittäköön nyt tältä erää.toivon kuitenkin että asiat kääntyisi vielä hyvän

Tuo vaihe kestää korkeintaan vuoden.

Opiskelija kirjoitti:

Tuo vaihe kestää korkeintaan vuoden.

nii voisitko kertoo että mikävaihe kestää vuoden?

tarkemmin kirjoitti:

nii voisitko kertoo että mikävaihe kestää vuoden?

Musta tuntuu et se meinas että semmonen rakastumisen tunne kestää vain vuoden.Onhan se niin että kaukosuhde pysyy kauemmin romanttisena.Mutta mullapas on varaa sanoa ettei se ole totta sillä me oltiin mun rakkaan kanssa 2 ekaa vuotta eri maissa ja nyt ollaan oltu puol vuotta yhessä kaupungissa ja olemme edelleen umpirakastuneita.Eli, nautihan olostasi ja älä pelkää, sitä voi kestää hyvinkin kauan kunnes siitä tunteesta tulee ihana ja tuttu ja arkisen turvallinen.

aurinko 79 kirjoitti:

Musta tuntuu et se meinas että semmonen rakastumisen tunne kestää vain vuoden.Onhan se niin että kaukosuhde pysyy kauemmin romanttisena.Mutta mullapas on varaa sanoa ettei se ole totta sillä me oltiin mun rakkaan kanssa 2 ekaa vuotta eri maissa ja nyt ollaan oltu puol vuotta yhessä kaupungissa ja olemme edelleen umpirakastuneita.Eli, nautihan olostasi ja älä pelkää, sitä voi kestää hyvinkin kauan kunnes siitä tunteesta tulee ihana ja tuttu ja arkisen turvallinen.

Lue lisää

taas ohi ajatuksen. siis ollaan erottu tään tytön kanssa jonka kanssa oltiin avoliitossa ja nyt hän jätti ja lähtee ulkomaille. tiedän että mun tunteet ei lopu vuodessa eikä välttämättä koskaan. edellisestä erosta selviäminen vei melkein 2 vuotta ja nyt on paljon vaikeempaa. ihan sama ko on rikki niin on rikki