En ymmrrä kyllä mikä teitä vaivaa kun ootte niin helposti antamassa periksi suhteissanne...kaikissa suhteissa on vaikeuksia ja alamäkiä.mutta jos rakkaus on aitoa,kestetään nekin.
Entiedä olenko onneton roikkuja,vai todella rakastunut,mutta olen aivan umpikujassa.Suhteemme on kestänyt nyt 2,5 vuotta.Alku oli huumaa,sitä ihanaa,kyllähän tiedätte.Nykyään vain riitelyä,haukkumista.Olen usein huora,lehmä ja paska....poikaystäväni on muuttunut täysin välinpitämättömäksi.mutta silti väittää haluavansa olla kanssani,kun kysyn miksi hän haluaa jatkaa kun on tällaista.Mutta onko tässä järkeä?en saa itseäni irti,mutta en oikein haluaisikaan,koska uskon vielä parempaan.siihen millaista oli aluksi...
Entiedä olenko onneton roikkuja,vai todella rakastunut,mutta olen aivan umpikujassa.Suhteemme on kestänyt nyt 2,5 vuotta.Alku oli huumaa,sitä ihanaa,kyllähän tiedätte.Nykyään vain riitelyä,haukkumista.Olen usein huora,lehmä ja paska....poikaystäväni on muuttunut täysin välinpitämättömäksi.mutta silti väittää haluavansa olla kanssani,kun kysyn miksi hän haluaa jatkaa kun on tällaista.Mutta onko tässä järkeä?en saa itseäni irti,mutta en oikein haluaisikaan,koska uskon vielä parempaan.siihen millaista oli aluksi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
mennään rajan yli kun aletaan huorittelemaan jne... Toki riitoja saa - ja pitääkin olla, mutta riidoissakin pitää osata kunnioittaa puolisoa. Kärpäsestä saadaan härkänen jos päästellään suusta mitä tahansa, unohdetaan mistä riidellään ja lopputuloksena on vain tarkoitus satuttaa toista henkisesti. Olen itse ollut 2 kertaa kihloissa ennen nykyistä vaimoani ja jotenkin tuo kuvauksesi sopii aikaisempiin suhteisiini - ne eivät toimineet....Avioliitossa olen ollut 6 vuotta eikä riitoihimme ole mahtunut senenempää huorittuelua kuin muutakaan vastaavaa. Tsemppiä - tuskin jäät yksin pitkäksi aikaa.
Tuli hiukan parempi olla kun sai kuulla mielipiteesi.Ehkä jotenkin alitajunnassa uskon joskus itsekkin että saisin vielä uuden mahdollisuuden jonkun muun kanssa,mutta jotenkin aina masennun ja ajattelen että olen ainoa syypää...kumminkin kun kuulee todellisista esimerkeistä,niin saa voimaa.Kiitos sinulle ja onnea nykyiseen suhteeseenne!
Kattoa teidän molempien peiliin ja miettiä asiat halki että mistä nuo riidat ja haukkumiset johtuu.
Sen voisit tehdä poikaystävällesi selväksi, että huorittelu loppuu siihen paikkaan jos sitä ei ole oikeasti tapahtunut.
Kunnioitan ihan hirveästi tuollaista ihmistä joka ei ole heti antamassa periksi. Mielestäni, no joku saattaa ottaa herneen nenään mutta sanon kuitenkin, että henkilöt jotka ovat pienestä lähdössä ovat mielestäni luusereita ja nähtävästikin elävät lopunelämäänsä yksin tai 'uusi' kierteessä.. -> no oma valinta.
Eli teet selväksi että sinua ei haukuta ja sen että et ole itsestään selvyys hänelle niin jos suhtautuminen muuttuisi. Senhän me kaikki tiedämme että ongelmatonta parisuhdetta ei olekkaan.
Ei muuta kun selvittämään.. Kyllä se siitä. :)
huoritteluun ei todellakaan ole ollut syytä.Pettänyt en ole millään tavalla,enkä sitä tekisi vaikka tapahtuisi mitä.
Peiliinkin ollaan katsottu,mutta eipä auta.vaikka sanon olevani myös väärässä,ja tehnyt virheitä,niin mies se aina väittää että luulen olevani jotenkin "hieno" ihminen kun juttelen tällaisia.ja luulen kuulemma olevani täydellinen,joka helvetissä ei pidä paikkaansa.kuten huomaat,keskustelu on lähes mahdotonta.Pitäisi vain jostain löytää pokkaa sille,että todellakin tekisi selväksi etten ole itsestäänselvyys.mutta mistäs sen löydän,taidan niin pelätä jääväni sitten ...
Elikkä seuraavan kerran kun hän alkaa haukkumaan sinua niin sanot että lähdet pois jos et lopeta haukkumista. Jos ei usko alat pakkaamaan jotain yöpymiseen tarvittavia vaatteita ja sanot että lähdet menemään niin luulisi poikaystäväsi tajuavan että olet tosissasi. Tuossa vaiheessa hän varmasti alkaa estelemään lähtöäsi jos sinusta välittää...
Uskon että säikähtää ja muuttuu ääni kellossa.
Voihan tietysti olla että ei reagoi lähtöaikeisiisi millään tavalla, mutta sitten kannattaa yöpyä yö jossain muualla ja tulla seuraavana päivänä keskustelemaan asiat halki. Jos edelleen sama jatkuu niin voipi olla viisainta pakata lopullisesti kamppeet.
Tuommosta minä ehdottaisin..
Eli olenhan välillä ruvennutkin pakkailemaan ,ja vielä jonkin aikaa sitten mies tuli aina estelemään lähtöä.tai sanoi että jos nyt lähdet,niin takaisin et tule...nyt riidat on niin tuttuja jo ettei hänkään jaksa estellä,jos aikoisin lähteä ,saisin varmaan tehdä sen aivan rauhassa.en tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuisi,ehkä juuri hirvittää ettei mitään..tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä.mutta mistä saada rohkeutta kohdata tosiasiat...