Vaikeaa?

Kenestäkään ei tule uutta Hendrixiä vaikka soittaisi 100 vuotta ellei ole lahjakkuutta.

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Se kuinka nopeasti edistyy on kiinni siitä, kuinka paljon on musiikillista lahjakkuutta, aikaa ja intoa.

Tosi kitaristithan eivät soita kitaraa, vaan he elävät kitaran kanssa, mikä on usein muille elämänkumppaneille ylivoimaista ymmärtää.

Valaisitte tietäni kitaroiden ihmeellisessä maailmassa, ja muutenkin =)
Kiitos

minäpäminä kirjoitti:

Valaisitte tietäni kitaroiden ihmeellisessä maailmassa, ja muutenkin =)
Kiitos

Mahdatkohan olla oikeasti 14wee? Kirjoitustyylisi sanoo muuta. Lisäksi tätä on kysytty 100x joten selaappa vanhempia kirjoituksia ensin.

Joo, todellakaan ei ole liian myöhäistä! Ite alotin 15-vuotiaana, nyt soittelen parissa bändissä, keikkojakin on silloin tällöin. Kitara on kohtuullisen helppo soitin aloittaa, siitä vaan treenaamaan. Mutta "uudeksi Hendrixiksi" ei välttämättä todellakaan kannata pyrkiä, vaan kannattaa nauttia aidosti hyvästä harrastuksesta! Tsemppiä vaan!

Itse aloitin 14v soittamaan ja itse oppineena soittelen nykyään yngwie malmsteenia, bodomia sun muuta eli ei todellakaan ole liian myöhäistä....skeba käteen ja soittamaan...ei edes tarvi sen enempää harjotella ku soittaa vaa kun siltä tuntuu...aluksi tosin suosittelen mahdollisimman paljon treenausta!!

Fast Eddie kirjoitti:

Joo, todellakaan ei ole liian myöhäistä! Ite alotin 15-vuotiaana, nyt soittelen parissa bändissä, keikkojakin on silloin tällöin. Kitara on kohtuullisen helppo soitin aloittaa, siitä vaan treenaamaan. Mutta "uudeksi Hendrixiksi" ei välttämättä todellakaan kannata pyrkiä, vaan kannattaa nauttia aidosti hyvästä harrastuksesta! Tsemppiä vaan!

Lue lisää

ootkos chaos infinitumin kepittäjä?
ircissä ed-die.
ja

Aidoneus kirjoitti:

Itse aloitin 14v soittamaan ja itse oppineena soittelen nykyään yngwie malmsteenia, bodomia sun muuta eli ei todellakaan ole liian myöhäistä....skeba käteen ja soittamaan...ei edes tarvi sen enempää harjotella ku soittaa vaa kun siltä tuntuu...aluksi tosin suosittelen mahdollisimman paljon treenausta!!

Lue lisää

Tuota... miten pitkään itelläs kesti että opit soittamaan kaikkia näitä tiluja ja nopeita juttuja..kun ite oon soittanu akustista melkein 8 vuotta, oon nytte 15 v ja oon soittanu sähkistä jo kolmisen vuotta ainaki...mutta siis miten ja mitä treenailit, ku iteltäni menee kaikkia nopeita rytmikuvioita ja silleen , niissä ei oo ongelmia mutta sooloilu on sitte astetta hankalampaa...oon meinannu alkaa soittamaan tilukuvioita (pull offeja,sweeppejä ym.) mutta en tajua että pitäiskö niitä vaan jyystää ensin hitaasti sitten alkaa nopeentamaan...nopeentamaan ja nopeentamaan?

jäbä kirjoitti:

Tuota... miten pitkään itelläs kesti että opit soittamaan kaikkia näitä tiluja ja nopeita juttuja..kun ite oon soittanu akustista melkein 8 vuotta, oon nytte 15 v ja oon soittanu sähkistä jo kolmisen vuotta ainaki...mutta siis miten ja mitä treenailit, ku iteltäni menee kaikkia nopeita rytmikuvioita ja silleen , niissä ei oo ongelmia mutta sooloilu on sitte astetta hankalampaa...oon meinannu alkaa soittamaan tilukuvioita (pull offeja,sweeppejä ym.) mutta en tajua että pitäiskö niitä vaan jyystää ensin hitaasti sitten alkaa nopeentamaan...nopeentamaan ja nopeentamaan?

Lue lisää

siis suosittelen opettelemaan ensisijaisesti arpeggioita, hammeronit legato sun muut nyt kuuluu yleisimpiin mut esin tap-on tekniikka on yksi millä saa syuht helpon kuvion kuulostamaan nopealta aivan kuten arpeggiotkin...ensin hitaasti ja sitä mukaa nopeampaa ku rupeaa kulkemaan...ja soita aina puhtaalla äänellä, älä säröllä niin kuulet mahdolliset virheet paremmin ja soitosta tulee puhtaampaa!

jäbä kirjoitti:

Tuota... miten pitkään itelläs kesti että opit soittamaan kaikkia näitä tiluja ja nopeita juttuja..kun ite oon soittanu akustista melkein 8 vuotta, oon nytte 15 v ja oon soittanu sähkistä jo kolmisen vuotta ainaki...mutta siis miten ja mitä treenailit, ku iteltäni menee kaikkia nopeita rytmikuvioita ja silleen , niissä ei oo ongelmia mutta sooloilu on sitte astetta hankalampaa...oon meinannu alkaa soittamaan tilukuvioita (pull offeja,sweeppejä ym.) mutta en tajua että pitäiskö niitä vaan jyystää ensin hitaasti sitten alkaa nopeentamaan...nopeentamaan ja nopeentamaan?

Lue lisää

ai niin, ja suosittelen opettelemaan ainakin osan skaaloista ja moodeista koska kuitenkin kaikki musiikki liittyy ja kulkee niiden kautta!En itsekään osaa teoriaa kovinkaan paljoa mut esim. korvakuulolla improvisoimaan tai opettelemaan bändien biisejä niin sillä pääsee jo pitkälle!

Aidoneus kirjoitti:

siis suosittelen opettelemaan ensisijaisesti arpeggioita, hammeronit legato sun muut nyt kuuluu yleisimpiin mut esin tap-on tekniikka on yksi millä saa syuht helpon kuvion kuulostamaan nopealta aivan kuten arpeggiotkin...ensin hitaasti ja sitä mukaa nopeampaa ku rupeaa kulkemaan...ja soita aina puhtaalla äänellä, älä säröllä niin kuulet mahdolliset virheet paremmin ja soitosta tulee puhtaampaa!

Lue lisää

Siis tiedätköhän nyt mitä arpeggio tarkoittaa? Ja lisäksi Yngwie ei juuri tappingia käytä, paitsi sweeppien lisänä. Yngwie soittaa economy pickauksella aka sweeppicking, joskus harvoin legatoja käyttää. Miten sinä soitat? Tappingia on monenlaista, plektran syrjällä, yhdellä sormella tai useammalla. Kyyyllä kun tapping Stanley Jordan tyylillä esimerkiksi on jo varsin haastavaa puuhaa, tai rustyn tai...J kaikkea ei kannata treenata puhtailla saundeilla! Kahden käden tappingistä vielä se että silloin kannattanee jollain keinolla estää vapaita kieliä soimasta tai homma ei toimi kovin hyvin.
Arpeggio siis on murtosointu, yleisimmät tavat soittaa se on sweep(Malmsteen käyttää dim ja molliarpeggioita varsin paljon ja hyvin), tapping(perus tapping on melkein aina arpeggiota), tai alternatella (kuten Morse ja varsin nopeasti vieläpä sen tekee). Skaaloja ja moodeja kannattaa kyllä harjoitella ja paljonkin, se helpottaa myös improvisaatiota. Tärkeää on toki opetella muiden biisejä mutta on hyvä vaihtaa niissä sävellajia (kun ensin osaa homman) ja miettiä mitä tässä oikeastaan soitan silloin tästä on todellista hyötyä. Jos tietää jotain muttei osaa käyttää tätä tietoa niin...Suosittelen myös opettelemaan metronomin/klikin kanssa soittoa alusta asti.
-Hammeronit ja pulloffit on legatoja. Legato=sidottu nuotti- Tekniikka ja teoria on toki tärkeää mutta niitä pitää osata myös käyttää. Korvakuuloa on myös hyvä kehittää ja...No niin tulee harvinaisen sekavaa tekstiä mutta...Vielä sekavampi oli tuo aiempi kirjoitus. Arpeggio legatolla...........

asdfa kirjoitti:

Siis tiedätköhän nyt mitä arpeggio tarkoittaa? Ja lisäksi Yngwie ei juuri tappingia käytä, paitsi sweeppien lisänä. Yngwie soittaa economy pickauksella aka sweeppicking, joskus harvoin legatoja käyttää. Miten sinä soitat? Tappingia on monenlaista, plektran syrjällä, yhdellä sormella tai useammalla. Kyyyllä kun tapping Stanley Jordan tyylillä esimerkiksi on jo varsin haastavaa puuhaa, tai rustyn tai...J kaikkea ei kannata treenata puhtailla saundeilla! Kahden käden tappingistä vielä se että silloin kannattanee jollain keinolla estää vapaita kieliä soimasta tai homma ei toimi kovin hyvin.
Arpeggio siis on murtosointu, yleisimmät tavat soittaa se on sweep(Malmsteen käyttää dim ja molliarpeggioita varsin paljon ja hyvin), tapping(perus tapping on melkein aina arpeggiota), tai alternatella (kuten Morse ja varsin nopeasti vieläpä sen tekee). Skaaloja ja moodeja kannattaa kyllä harjoitella ja paljonkin, se helpottaa myös improvisaatiota. Tärkeää on toki opetella muiden biisejä mutta on hyvä vaihtaa niissä sävellajia (kun ensin osaa homman) ja miettiä mitä tässä oikeastaan soitan silloin tästä on todellista hyötyä. Jos tietää jotain muttei osaa käyttää tätä tietoa niin...Suosittelen myös opettelemaan metronomin/klikin kanssa soittoa alusta asti.
-Hammeronit ja pulloffit on legatoja. Legato=sidottu nuotti- Tekniikka ja teoria on toki tärkeää mutta niitä pitää osata myös käyttää. Korvakuuloa on myös hyvä kehittää ja...No niin tulee harvinaisen sekavaa tekstiä mutta...Vielä sekavampi oli tuo aiempi kirjoitus. Arpeggio legatolla...........

Lue lisää

Voi huhhuh mulla on paha lukihäiriö! Lauseen muodostuskin vaikeaa. Huh...No ehkä idean silti ymmärtää (jos sitä on).

asdfa kirjoitti:

Voi huhhuh mulla on paha lukihäiriö! Lauseen muodostuskin vaikeaa. Huh...No ehkä idean silti ymmärtää (jos sitä on).

siis en tarkottanut arpeggiota legatolla vaan yleisesti ottaen tapoja mitä kannattaa opetella...ja tiedän kyllä että tyylejä on moneja ja mikä on arpeggio....kyse onkin nyt aloittelevasta kitaristista...ei pidemmälle edenneestä!

Aidoneus kirjoitti:

siis en tarkottanut arpeggiota legatolla vaan yleisesti ottaen tapoja mitä kannattaa opetella...ja tiedän kyllä että tyylejä on moneja ja mikä on arpeggio....kyse onkin nyt aloittelevasta kitaristista...ei pidemmälle edenneestä!

Lue lisää

Juu, kiitos neuvoista teille kummallekin ^_^

Mutsis pistää Steve Morsea...Soittaako soolot ja kaikki? On aika lahjakas jos näin on...Haha. Toisaalta pitää myös tietää mitä soittaa ja sitä ei opi vuodessa eikä parissa kuten ei tatsiakaan...Eikä kyllä Morsen juttujakaan, tai riippuu tietysti biisistä mutta.......

Taitaa isukki seisoa ruoska kädessä pojan vieressä kun poika sormet veressä rimputtaa. 4-8 tuntia päivässä on aika kova määrä jos aikoo kouluakin käydä.

diipa daapa kirjoitti:

Taitaa isukki seisoa ruoska kädessä pojan vieressä kun poika sormet veressä rimputtaa. 4-8 tuntia päivässä on aika kova määrä jos aikoo kouluakin käydä.

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

Voin sanoa tähän minäkin jotain, olen soittanut skidistä (9vuotiaasta), ja saanut paljon kehuja jo nuorena, mutta...Teoriaa ja tekniikkaa on vaikea omaksua kovin nopeasti vaikka päivittäin kuinka treenaisi siihen vain menee vuosia. Steve Morsen soolot ovat kyllä vaikeita, ja aikalailla mahdottomia vuotta soittaneelle näin uskallan minäkin väittää. Itsekin kyllä treenailin nuorena paljon, ja kylläpä ainakin mun sormet oli heikossa hapessa kun nailon kielisestä siirryin sähköiseen. Olen opiskellut eri musiikkioppilaitoksissa vuosia ja vuosia ja vuosia, sekä klassista että pop jazzia. Treenannut välillä 2h välillä 8h--..Mutta tästäkin ollaan erimieltä, eräät virtuoosit kuten Lukather on sanonut että kaksi tuntia päivässä riittää kunhan joka päivä jotain uutta opettelee, ja varsin monet kuten Stetina on samoilla linjoilla...Tiedä häntä sitten...Ehkäpä sitä ei pysty hirveitä määriä tietoa omaksumaan kerralla? Steve Morsesta vielä, soittaako vuoden soittanut poikasi siis kaikki soolot pikaten kuten Morse ja arpgeeggiot myös (Morse soittaa nekin alternatella)...? Legatoina soitettunakin vaikeaa kyllä ei sen puoleen...Kateellisuus ja epäileväisyys on kaksi eriasiaa.

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

Ja vielä lisäisin, että jos musiikki on nautinto ja kutsumus niin kyllähän sitä mielellään treenailee, se onko se 2tuntia vai 4 sen merkitystä en tiedä, varmasti hyvin yksilöllistä. Musiikki ei ole toki kilpailua, vaikka teininä itsekin sen toisinaan niin koin, toisaalta se innosti joskus treenaamaan sekin, mutta nykään musiikin ehdoilla, ja kuitenkin lähden siitä että jos joku pystyy jonkun soittamaan pystyn siihen minäkin...Mutta pääasiassa tekniikka palvelee hm luovuutta tai ainakin musiikkia hohoha. Kitaroinnissa on hienoa se että aina oppii tai voi oppia uutta. Alkuun varsinkin kannattaa olla varovainen liikatreenamisen kanssa tai ainakin muistaa pitää taukoja välillä, paitsi sormet niin myös ranne kärsii maratooneista. Jännetupen tulehdus ei ole hauska. Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on...Tietysti voit (epäilen ettet pysty) laittaa saundi näytettä tai mielummin videota poikasi soitannasta? En nimittäin koko soittourani aikana ole törmännyt keneenkään joka vuoden soitettuaan vääntäisi Morsen sooloja....Sekin ihme olisi kiva nähdä tai paremminkin nähdä ja kuulla.

Kateellinen? kirjoitti:

Ja vielä lisäisin, että jos musiikki on nautinto ja kutsumus niin kyllähän sitä mielellään treenailee, se onko se 2tuntia vai 4 sen merkitystä en tiedä, varmasti hyvin yksilöllistä. Musiikki ei ole toki kilpailua, vaikka teininä itsekin sen toisinaan niin koin, toisaalta se innosti joskus treenaamaan sekin, mutta nykään musiikin ehdoilla, ja kuitenkin lähden siitä että jos joku pystyy jonkun soittamaan pystyn siihen minäkin...Mutta pääasiassa tekniikka palvelee hm luovuutta tai ainakin musiikkia hohoha. Kitaroinnissa on hienoa se että aina oppii tai voi oppia uutta. Alkuun varsinkin kannattaa olla varovainen liikatreenamisen kanssa tai ainakin muistaa pitää taukoja välillä, paitsi sormet niin myös ranne kärsii maratooneista. Jännetupen tulehdus ei ole hauska. Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on...Tietysti voit (epäilen ettet pysty) laittaa saundi näytettä tai mielummin videota poikasi soitannasta? En nimittäin koko soittourani aikana ole törmännyt keneenkään joka vuoden soitettuaan vääntäisi Morsen sooloja....Sekin ihme olisi kiva nähdä tai paremminkin nähdä ja kuulla.

Lue lisää

"Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on"

Epäkohtia??? Kerropa, arvoisa muusikko, mitä epäkohtia jutussani oli? Korjailen sitten epäilevää ymmärtämättömyyttäsi parhaani mukaan. Itse ymmärrän hyvin, että monia alkaa helposti suorastaan ketuttaa, kun joku kehuu avoimesti esim. osaavaa poikaansa. Julki tuotu lahjakkuus on netissäkin synti ja käy monen luonnon päälle. Vai mitä?

Jännetuppi ei ole ollut pahemmassa vaarassa kipeytyä edes tuostakaan soittomäärästä, ja vain kerran on käsi oireillut. Tästäkään ei ole varmuutta, että se johtui juuri soittamisesta. Koulussa kun harrastetaan liikuntaakin, nääs. Itsellänikään ei ole ollut mitään mainittavia käsivammoja soiton suhteen, vaikka kitaraa onkin kiusattu vaihtelevissa määrin jo reilut 30 vuotta. Perheellisellä vain tuo työnteko on häirinnyt soittorauhaa.

Soittonäytteet tulevat, kunhan saamme lähiaikoina uuden digit. 16-raiturin, jolla polttaa biisit ja josta suoltaa ne jotenkin nettiin. Tarkoitus on lykätä ne myös Mikseriin muidenkin kuultaviksi. Vanha Tandbergin kelanauhuri ja Fostexin kasetti4-raituri ei suostu muuntumaan tietokoneelle sopivaksi.

Ja tähän vielä lopuksi ja kertauksen vuoksi: on hienoa, että poika on lahjakas.

Music Man kirjoitti:

"Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on"

Epäkohtia??? Kerropa, arvoisa muusikko, mitä epäkohtia jutussani oli? Korjailen sitten epäilevää ymmärtämättömyyttäsi parhaani mukaan. Itse ymmärrän hyvin, että monia alkaa helposti suorastaan ketuttaa, kun joku kehuu avoimesti esim. osaavaa poikaansa. Julki tuotu lahjakkuus on netissäkin synti ja käy monen luonnon päälle. Vai mitä?

Jännetuppi ei ole ollut pahemmassa vaarassa kipeytyä edes tuostakaan soittomäärästä, ja vain kerran on käsi oireillut. Tästäkään ei ole varmuutta, että se johtui juuri soittamisesta. Koulussa kun harrastetaan liikuntaakin, nääs. Itsellänikään ei ole ollut mitään mainittavia käsivammoja soiton suhteen, vaikka kitaraa onkin kiusattu vaihtelevissa määrin jo reilut 30 vuotta. Perheellisellä vain tuo työnteko on häirinnyt soittorauhaa.

Soittonäytteet tulevat, kunhan saamme lähiaikoina uuden digit. 16-raiturin, jolla polttaa biisit ja josta suoltaa ne jotenkin nettiin. Tarkoitus on lykätä ne myös Mikseriin muidenkin kuultaviksi. Vanha Tandbergin kelanauhuri ja Fostexin kasetti4-raituri ei suostu muuntumaan tietokoneelle sopivaksi.

Ja tähän vielä lopuksi ja kertauksen vuoksi: on hienoa, että poika on lahjakas.

Lue lisää

että poikasi on lahjakas. Ei siinä todellakaan mitään. Kannattaa todella ollakin ylpeä, kunhan isänä muistat olla myös ylpeä vielä 20 vuoden kuluttuakin jos poikasi tekee elannokseen jotain muuta kuin musiikkia. Poikasihan on soittanut vasta noin vuoden. Ei kannata vetää turhan pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

"Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.
"

Ei kenestäkään tulee kuin korkeintaan hyvä kitaristi jos lopun elämäänsä soittaa muiden piisejä. Kaikki "vielä paremmat" tekevät niitä omia kappaleita, joista tulee sitten niitä legendoja. Muusikin teko ja luomisen tuska, se vasta vaikeaa on.
Mark Knopfler muuten levytti ensimmäisen levyn 16 vuotiaana, jota ei tosin julkaistu. Siinä pojallesi seuraava päämäärä. Vuosi aikaa. Kello käy.

Music Man kirjoitti:

"Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on"

Epäkohtia??? Kerropa, arvoisa muusikko, mitä epäkohtia jutussani oli? Korjailen sitten epäilevää ymmärtämättömyyttäsi parhaani mukaan. Itse ymmärrän hyvin, että monia alkaa helposti suorastaan ketuttaa, kun joku kehuu avoimesti esim. osaavaa poikaansa. Julki tuotu lahjakkuus on netissäkin synti ja käy monen luonnon päälle. Vai mitä?

Jännetuppi ei ole ollut pahemmassa vaarassa kipeytyä edes tuostakaan soittomäärästä, ja vain kerran on käsi oireillut. Tästäkään ei ole varmuutta, että se johtui juuri soittamisesta. Koulussa kun harrastetaan liikuntaakin, nääs. Itsellänikään ei ole ollut mitään mainittavia käsivammoja soiton suhteen, vaikka kitaraa onkin kiusattu vaihtelevissa määrin jo reilut 30 vuotta. Perheellisellä vain tuo työnteko on häirinnyt soittorauhaa.

Soittonäytteet tulevat, kunhan saamme lähiaikoina uuden digit. 16-raiturin, jolla polttaa biisit ja josta suoltaa ne jotenkin nettiin. Tarkoitus on lykätä ne myös Mikseriin muidenkin kuultaviksi. Vanha Tandbergin kelanauhuri ja Fostexin kasetti4-raituri ei suostu muuntumaan tietokoneelle sopivaksi.

Ja tähän vielä lopuksi ja kertauksen vuoksi: on hienoa, että poika on lahjakas.

Lue lisää

Toivottavasti et nyt itse ala uskoa, että poikasi on oikeasti seuraava Malmsteen, Blackmore tai Morse. Se on nimittäin kiinni paljon muustakin kuin treenimäärästä. Hienoahan se on että poikasi jaksaa soittaa sen 8 tuntia päivässä, mutta ei se ton ikäselle kovin terveeltä kuulosta. Tarkoitan, että olisi hyvä harrastaa jotain muutakin, urheilua tms, jotain missä tapaa ihmisiä ja kavereita. Jos poikasi todellakin istuu kaiket illat ja viikonloput himassa treenaamassa kitaraa, niin ei se ihan normaalia ole. Ja on muuten tosiaan vaikee uskoa sitä Steve Morse-juttua. Mut mä oonkin varmaan vaan kateellinen.

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

Ihan hyvä että lapsesi osaa...respectit sille. Itseäni ei voisi vittu vähempäää kiinnostaa soittaako se Morsea vaikka varpaillansa, koska musiikki ei koskaan ole ollut kilpailulaji, enkä itse esim. välttämättä tarvitse niin suuria teknisiä taitoja soittamisessani että voisin ilmaista itseäni musiikin kautta.
Hyvä esimerkki on Kurt Cobain.
Eihän jätkä paskan vertaa osannut tiluttaa mutta se tunne ja oman itsensä ilmaisu oli selvästi näkyvillä. Olen alkanut ottaa soittamiseni juuri sillä tavalla.
En vertaa itseäni kehenkään, yritän vain soittaa hyvin oman mieleni mukaan ja eläytyä musiikkiin. Itsekkin treenaan vähintään puoli tuntia päivässä, korkeintaan pari tuntia, koska se riittää minulle.
Saavutin sillä sen, että huomasin kehittyväni. Sitä ennen olin soittanut nailonkielistä sormillani, mutta sisäistin silti vuodessa niin paljon että pystyin soittamaan jo esim. Megadethin Tornado of Soulsin. Ilman sooloja kylläkin mutta silti. Ja kyllähän elämässä ehtii harjoitella, joten otan itse ihan rauhallisesti sen kanssa.

mikä kitara pojallas on?

Music Man kirjoitti:

"Puhut kyllä paskaa mitä varmimmin, niin paljon epäkohtia tuossa on"

Epäkohtia??? Kerropa, arvoisa muusikko, mitä epäkohtia jutussani oli? Korjailen sitten epäilevää ymmärtämättömyyttäsi parhaani mukaan. Itse ymmärrän hyvin, että monia alkaa helposti suorastaan ketuttaa, kun joku kehuu avoimesti esim. osaavaa poikaansa. Julki tuotu lahjakkuus on netissäkin synti ja käy monen luonnon päälle. Vai mitä?

Jännetuppi ei ole ollut pahemmassa vaarassa kipeytyä edes tuostakaan soittomäärästä, ja vain kerran on käsi oireillut. Tästäkään ei ole varmuutta, että se johtui juuri soittamisesta. Koulussa kun harrastetaan liikuntaakin, nääs. Itsellänikään ei ole ollut mitään mainittavia käsivammoja soiton suhteen, vaikka kitaraa onkin kiusattu vaihtelevissa määrin jo reilut 30 vuotta. Perheellisellä vain tuo työnteko on häirinnyt soittorauhaa.

Soittonäytteet tulevat, kunhan saamme lähiaikoina uuden digit. 16-raiturin, jolla polttaa biisit ja josta suoltaa ne jotenkin nettiin. Tarkoitus on lykätä ne myös Mikseriin muidenkin kuultaviksi. Vanha Tandbergin kelanauhuri ja Fostexin kasetti4-raituri ei suostu muuntumaan tietokoneelle sopivaksi.

Ja tähän vielä lopuksi ja kertauksen vuoksi: on hienoa, että poika on lahjakas.

Lue lisää

Sen näkee sitten. Kerrohan vielä mitä Morsea poikasi vääntää, kenen tunneilla käy, mitä harjoittelee 8 h päivässä, mitä tekniikoita käyttää soitossaan ja niin edelleen...? Kysymys ei ole siitä että olisin kateellinen, olen vain epäuskoinen. Jos poikasi on lahjakas (jos sinulla edes on lasta?), niin hienoa olen siitä iloinen, hyviä muusikoita tarvitaan. Mutta...Epäilen tuota siksi että olen tavannut paljon lahjakkuuksia (itseni lisäksi hehehehe), enkä ole koskaan tavannut ketään joka vuodessa oppisi malmsteenin sooloja tai morsen tai ...Tietenkään et sanonut että soittaisi sooloja mutta jos Morsen mainitsee niin näin voisi olettaa...On typerää pistää kaikkea kateuden tai rasismin piikkiin ja sitä kokoajan käytetään puolusteluna skeptismille. Kaikille ei toki tule oireita ranteeseen vaikka kuinka tahkoaisi, mutta monelle kyllä toinen on että sormet on hellänä ensimmäisinä kuukausina jos tunninkin päivässä soittaa. Siinähän sitten sormien nahka kovettuu mutta...Ja kun oon lukenut aikaisempia kirjoituksiasi niin epäilykset vain korostuu haha. Jos ammattilaiseksi haluaa on nähtävä vaivaa ja opiskeltava ja harjoiteltava selvä se, vuosia se vie vaikka olisi kuinka lahjakas. Musiikissa kun on niin paljon, nuotin lukutaito, rytmien ymmärtäminen, teoria yleensäkkin ja tietysti jos ammattilaiseksi haluaa niin melodia diktaatit ja rytmi diktaatit, sekä säveltapailu, erimusiikkilajien hallitseminen, soittotekniikat (alternate/economy/sweeppicking, sweeppailu itsessään[arpeggioiden], tapping, bendit, slidet, huiluäänet(natural,pinch ja tap),legatot,vibra,..,.,,.,.,)...Se että yleensäkkin hallitsee oman intrumenttinsa ja ei ole hukassa missään kohtaa kaulaa, ymmärtää sävellajit ja modaalisen musiikin sekä tietysti mollit ja niin edelleen...Soittaminen on ilo ja se on lähtökohta, mutta ammattilaisen on hallittava mahdollisimman laajasti soittimensa jne...Ja aina tosiaan oppii uutta se on tässä hienoa. Ja yleensä ymmärtämättömät ihmiset nielee kaiken, viisaampi on epäileväisempi. Eikö kasetti raiturissasi ole rca ulos tuloa?

mr. fastfinger kirjoitti:

Ihan hyvä että lapsesi osaa...respectit sille. Itseäni ei voisi vittu vähempäää kiinnostaa soittaako se Morsea vaikka varpaillansa, koska musiikki ei koskaan ole ollut kilpailulaji, enkä itse esim. välttämättä tarvitse niin suuria teknisiä taitoja soittamisessani että voisin ilmaista itseäni musiikin kautta.
Hyvä esimerkki on Kurt Cobain.
Eihän jätkä paskan vertaa osannut tiluttaa mutta se tunne ja oman itsensä ilmaisu oli selvästi näkyvillä. Olen alkanut ottaa soittamiseni juuri sillä tavalla.
En vertaa itseäni kehenkään, yritän vain soittaa hyvin oman mieleni mukaan ja eläytyä musiikkiin. Itsekkin treenaan vähintään puoli tuntia päivässä, korkeintaan pari tuntia, koska se riittää minulle.
Saavutin sillä sen, että huomasin kehittyväni. Sitä ennen olin soittanut nailonkielistä sormillani, mutta sisäistin silti vuodessa niin paljon että pystyin soittamaan jo esim. Megadethin Tornado of Soulsin. Ilman sooloja kylläkin mutta silti. Ja kyllähän elämässä ehtii harjoitella, joten otan itse ihan rauhallisesti sen kanssa.

Lue lisää

kitaransoitto on itselleni nautinto ei mítään puurtamista. ja jos ns. hikoilee kitaran kanssa ja opiskelee väkisten niitä kuivia teorioita niin sillon on paska muusikko

dfhsgh kirjoitti:

kitaransoitto on itselleni nautinto ei mítään puurtamista. ja jos ns. hikoilee kitaran kanssa ja opiskelee väkisten niitä kuivia teorioita niin sillon on paska muusikko

Kyllä lähtökohdan pitää ollakin se että musiikki ja soittaminen on nautinto mutta ne kuivat teoriat vaan sattuu lisäämään sitä nautintoa loppuen lopuksi. Kuten myös tekniikka harjoitukset, silloin pystyy toteuttamaan itseään ilman rajoituksia. Myös se että opettelee muiden biisejä ja kuuntelee paljon erilaista antaa lisää eväitä luovuudelle. Se että osaa erilaisia sointuja, erilaisia rytmejä antaa niin ikään lisää eväitä. Harmonia oppia on varsin moni biisi nikkari opiskellut jollain tavalla ja tasolla. Kuten esimerkiksi Beatlesin pojjaat ja todella todella monet muut. Kyllä monet ovat olleet ja on tietoisia siitä mitä tekee. Improvisaatio on sekin kiintoisa käsite, se perustuu aina siihen mitä on jo opetellut ja/tai kuullut, aidointa se on silloin kun ottaa jonkun uuden soittimen ensimmäistä kertaa käteensä.
Ja ammattimuusikon on hallittava teoria, erilaiset tekniikat ja myös mahdollisimman laajasti eri musiikinlajeja. Lähinnä paska kitaristit on ne jotka selittelee, selittelee juuri tota että ei mua oikeastaan koskaan ole kiinnostanutkaan tiluttelu tai teoria. Osaamisesta, monipuolisuudesta ja siitä että tietää mitä tekee yleensäkin ei voi olla mitään haittaa mutta hyötyä siitä on varmasti. Jos osaa vain duuri ja molli sointuja ja nekin yhdestä asemasta ilman käännöksiä, ja ei niitäkään handlaa kaikkia niin voi voi, silloinhan luovuus on kovin rajoitettua. Kitaransoitto on mulle ainakin sitä suurempi nautinto mitä enemmän pystyn soittamaan, se on alusta asti ollut intohimoni ja on mahtavaa kun voi soittaa melkeinpä mitä vain.

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

että oli hyvin sanottu. Varmaan tuo innostuksen säilyminen on paljolti vanhempien ja vanhempien soittajien varassa, tai vaikuttavat paljon.
Harjoitus on todella se minkä avulla opitaan ja huomataan että pystytään parempaan ja parempaan. Ylärajaahan ei ole. Valtava on ollut se harjoittelun määrä minkä kaikki edes kohtuulliset soittajat ovat läpikäyneet. Lahjakkuuksia ei ole olemassa. Tarinat lahjakkuuksista ovat satua.

Eräs viisikymppinen kitaransoittaja tuttuni opettaa juuri noita nuoria kolleja soittamaan ja kertoilee huimia tarinoita siitä kuinka innostuneita he ovat. Onneksi hänellä riittää ruutia kun on soittanut suunnilleen kaikki musiikkilajit läpi. Itselläni ei kärsivällisyys opettamiseen riittäisi, paha tunnustaa näin joulun alla.
On tosi hyvä jos iseillä riittää aika ja kärsivällisyys tuohon. Kundisi tulee muistamaan sen loppuelämänsä kun on saanut hyvän harrastuksen, ehkä vielä ammatin myöhemmin.

Ainoana kritiikkinä, jos se olit sinä kun mainitsit 16-raiturin hommaamisen tarpeesta, ei se äänitys vehkeistä kiinni voi olla. Parempi mielestäni on että tekee edes jotain heti joka taas omalta osaltaan auttaa harrastusta eteenpäin. Fostexin neliraituri riittää jo aika pitkälle ja voihan niitä raitoja päällekkäisajona.... no niin.

asdfa kirjoitti:

Kyllä lähtökohdan pitää ollakin se että musiikki ja soittaminen on nautinto mutta ne kuivat teoriat vaan sattuu lisäämään sitä nautintoa loppuen lopuksi. Kuten myös tekniikka harjoitukset, silloin pystyy toteuttamaan itseään ilman rajoituksia. Myös se että opettelee muiden biisejä ja kuuntelee paljon erilaista antaa lisää eväitä luovuudelle. Se että osaa erilaisia sointuja, erilaisia rytmejä antaa niin ikään lisää eväitä. Harmonia oppia on varsin moni biisi nikkari opiskellut jollain tavalla ja tasolla. Kuten esimerkiksi Beatlesin pojjaat ja todella todella monet muut. Kyllä monet ovat olleet ja on tietoisia siitä mitä tekee. Improvisaatio on sekin kiintoisa käsite, se perustuu aina siihen mitä on jo opetellut ja/tai kuullut, aidointa se on silloin kun ottaa jonkun uuden soittimen ensimmäistä kertaa käteensä.
Ja ammattimuusikon on hallittava teoria, erilaiset tekniikat ja myös mahdollisimman laajasti eri musiikinlajeja. Lähinnä paska kitaristit on ne jotka selittelee, selittelee juuri tota että ei mua oikeastaan koskaan ole kiinnostanutkaan tiluttelu tai teoria. Osaamisesta, monipuolisuudesta ja siitä että tietää mitä tekee yleensäkin ei voi olla mitään haittaa mutta hyötyä siitä on varmasti. Jos osaa vain duuri ja molli sointuja ja nekin yhdestä asemasta ilman käännöksiä, ja ei niitäkään handlaa kaikkia niin voi voi, silloinhan luovuus on kovin rajoitettua. Kitaransoitto on mulle ainakin sitä suurempi nautinto mitä enemmän pystyn soittamaan, se on alusta asti ollut intohimoni ja on mahtavaa kun voi soittaa melkeinpä mitä vain.

Lue lisää

Totta. Itsekkin olen teoriaa muutaman vuoden käynyt, ja vaikka silloin siitä en älynnyt hyötyä ottaa, on se auttanut huomattavasti.

Hienoa, että poikasi on innostunut soittamaan. Jos on vielä lahjakas kannattaa taitotavoitteet asettaa korkealle. Teoriaa olisi hyvä opiskella myös.

Elantona musiikki on vaikea laji. Voit olla vaikka kuinka taitava soittaja, mutta toimeentuloa joutuu etsimään. Joskus kadehdin klassisen puolen poikia (ja tyttöjä) kun siellä on vakivirat kaupunginorkestereissa. Toisaalta sitten kun on keikalla tuntuu kivalta ettei soita sinfoniaa vaan sitä itseään!

Suosittelen oikein vakavissani, että soittamisen ohella kannattaa hankkia joku ihan oikea ammatti. Siitä voi kertoa sitten Pelle Miljoonan tapaan että joo, olen opettaja vaan en ole päivääkään opettanut. Siis jos hyvin käy. Onko Pellelle käynyt hyvin?

Music Man kirjoitti:

Taas huomaa eräillä kateellisuuden pilkistävän, vai kuinka...? Ihan vaan tiedoksi, että sormet eivät mene soittamisesta verille. Ei, vaikka soittaisi aamusta iltaan. Sahansoittajista en tosin tiedä mitään...

Poika soittaa ihan omasta tahdostaan tuon ajan. Koulusta tultuaan hän tekee ensin läksyt ja sen jälkeen ottaa kitara käteen. Musiikin teoria, soitto ja harjoittelu sujuu vaivatta tuonne yö kahteentoista - yhteen asti. Tästä huolimatta koulu sujuu erittäin hyvin. Mitenkäs teillä...?

Viikonloputkin on "pyhitetty" soittamiselle. Siinä ehtiikin paljon. Sen päälle käy vielä kerran viikossa yksityistunnilla. Kuulosta varmasti monen mielestä epäuskottavalta, mutta näin se menee. Harjoittelun ja teorian määrä ja siitä omaksuttu tieto ratkaisee paljon. Toisilla on tahtoa ja taitoa, ja näin pitää ollakin. Muuten ei opi! Parempi näin kuin hillua lökäpöksyjen kanssa ulkona rullaamassa ohikulkijoita.

Poikaa ei todellakaan tarvitse pyytää soittamaan, sillä pojasta näkee, että hän nauttii siitä. Ei sitä muuten opi hyväksi tai vielä paremmaksi. Ja kun näkee, että homma sujuu, niin miellläänhän sitä rahoittaa kaiken musisointiin liittyvän.

Miten luulette Morsen, Blackmoren, Malmsteenin ja muiden nimekkäiden kitaristien tulleen niin hyviksi kuin he nyt ovat? Kerron teille, lapsoset, salaisuuden: harjoittelemalla! Olipa soitin mikä tahansa, niin harjoitteluun ja soittamiseen pitää olla intohimo, että siitä tulee yhtään mitään.

Miksi vaikuttaa epätodelliselta tuo Steve Morsen biisien soittaminen n. vuoden opiskelun jälkeen? Siksikö, kun se ei moneltakaan kotitarvemuusikolta tai nettikirjoittelijalta luonnistu? Jotkut tosiaankin oppivat soittamisen tai minkä tahansa asian nopeammin kuin moni muu. Homma menee näin: Lukekaa teoriaa ja sisäistäkää se. Opetelkaa lukemaan nuotit ja muut nuottiviivaston merkinnät, ja hoplaa!, salaisuudet aukeavat teillekin. Steve Morsen tai kenen tahansa musiikki on silloin jokaisen ulottuvilla. Kun biisit opettelee ensin soittamaan hitaasti ja oikein, ei nopeasti soittaminenkaan tuota hankaluuksia. Tekniikka kehittyy koko ajan ja nopeus tulee kuin itsekseen. Unohtakaa tabit ja muut turhat sirkustelut. Ne on tarkoitettu vain päämäärättömille kotisoittelijoille.

Lopuksi olisi kysyttävää. Paljonko teillä nuorilla menee päivässä aikaa harjoitteluun ja mitä te olette sillä saavuttaneet?

Lue lisää

Se on vaan niinku kommentoit et toiset oppii ja osaa asioita nopeammin kun toiset eikä se ole huono juttu.....päinvastoin. Meikä lähestyy uhkaavasti 50v soittelin ja treenasin joskus ns. tosissaankin nykysin enempi omaksi iloksi....muiden harmiksi he he!!! Ei minusta "Mestaria" tullu eikä tule mut so what...soitto on kivaa ja jatkan niinkauan kun siltä tuntuu. Uusille "kitarasankareille" tsemppiä ja kummelikavereiden tapaan...Kyllä lähtee!!!!!!

Pidän saivartelusta, kivaa eikö? Mitä tarkoitat kun sanot osaavasi kaikki perusasiat? Ja jos opettajaltasi tuota, onko klassinen kitara samanlainen soittaa kun sähköinen saat 100% varmuudella vastauksen että ei ole. Klassinen kitarointi on hyvin erilaista, tosin ei siitä haittaa tietenkään ole, vasemmankäden tekniikkassa on yhtäläisyyksiä ja sorminäppäryys kehittyy kummassakin. Peukalon asennot on hivenen erilaisia, johtuen kaulan paksuudesta klassisessa, plektralla soitto luonnollisesti on erilainen asia, erilainen tatsikin tietysti. Käypä vaikka Korhosen sivuilla katsomassa mitä hän tuumaa tästäkin asiasta.

Ei ole ollenkaan vaikeaa...Jaa sepäs on mukavaa. Mitähän soittelet noin niinkuin yleensä? Kyllä haastetta luulisi kenellä tahansa löytyvän jos sitä haluaa hakea. Erimusiikin lajien soittaminen on toisinaan hyvinkin hm haastavaa tai miten sen nyt sanoisi, vaikka handlaa jonkun tyylin niin ei ehkä toista...Tarvitseeko sitten? Ehkä ei, toisaalta monipuolisuus on valttia, "kilpailu" on kovaa.-.,

asdfa kirjoitti:

Pidän saivartelusta, kivaa eikö? Mitä tarkoitat kun sanot osaavasi kaikki perusasiat? Ja jos opettajaltasi tuota, onko klassinen kitara samanlainen soittaa kun sähköinen saat 100% varmuudella vastauksen että ei ole. Klassinen kitarointi on hyvin erilaista, tosin ei siitä haittaa tietenkään ole, vasemmankäden tekniikkassa on yhtäläisyyksiä ja sorminäppäryys kehittyy kummassakin. Peukalon asennot on hivenen erilaisia, johtuen kaulan paksuudesta klassisessa, plektralla soitto luonnollisesti on erilainen asia, erilainen tatsikin tietysti. Käypä vaikka Korhosen sivuilla katsomassa mitä hän tuumaa tästäkin asiasta.

Ei ole ollenkaan vaikeaa...Jaa sepäs on mukavaa. Mitähän soittelet noin niinkuin yleensä? Kyllä haastetta luulisi kenellä tahansa löytyvän jos sitä haluaa hakea. Erimusiikin lajien soittaminen on toisinaan hyvinkin hm haastavaa tai miten sen nyt sanoisi, vaikka handlaa jonkun tyylin niin ei ehkä toista...Tarvitseeko sitten? Ehkä ei, toisaalta monipuolisuus on valttia, "kilpailu" on kovaa.-.,

Lue lisää

Jos toi nyt yleensä oli mulle tarkoitettu niin kyllähän mä sen myönnän et eri musiikki lajit ja tyylit eroaa toisistaan ja on vaikeampia kuin toiset...esim klassisessa käytetään melkein koko ajan monta eri nuottia päällekkäin mikä tekee siitä vaikeampaa periaatteessa ku soolojen soittaminen...mut nyt vaan on satuttu siunaamaan nopeilla sormilla ja sitä lähinnä tarkoitin esim arpeggioilla sun muilla millä todellakin soitetaan nopeita sooloja...ja vaikka joku steve vai esim. vaikka en henkilökohtaisesti pidäkään siitä kitaran hipelöinnistä ja runkkaamisesta mitä ne harrastaa niin todettava on että helvetin hyvin ne soittaa ja jotkut skaalat ovat käden asennonkin kannalta todella monimutkaisia...haastetta löytyy aina sitä en kiellä...mut kysymys kuuluukin et mitä tyyliä ite haluaa soittaa niin sen mukaan et itse soitan metallia niin ja klassista sun muuta olen opetellut sen takia että saan omaan soittooni enemmän elementtejä...kaikkea kannattaa opetella ja harjoitella että haittaahan siitä ei ole vaan päinvastoin...ja ei munkaan sormet tosiaankaan ensimmäisinä vuosina niin nopeat ollut mut yht`äkkiä vaan huomasin et nopeat jutut rupeaa menemään suht helposti...esim.(taas) iron maidenin soolot on helppoja kun niissä käytetään oikeastaan samoja tekniikoita(katso pentatoninen)melkein koko ajan...mut en jaksa jauhaa enempää mutta tosi asia on että ilman harjoitusta ei opi ja kaikista ei tule kitaristeja vaikka kuinka yrittäisi...kylmä totuus!

Aidoneus kirjoitti:

Jos toi nyt yleensä oli mulle tarkoitettu niin kyllähän mä sen myönnän et eri musiikki lajit ja tyylit eroaa toisistaan ja on vaikeampia kuin toiset...esim klassisessa käytetään melkein koko ajan monta eri nuottia päällekkäin mikä tekee siitä vaikeampaa periaatteessa ku soolojen soittaminen...mut nyt vaan on satuttu siunaamaan nopeilla sormilla ja sitä lähinnä tarkoitin esim arpeggioilla sun muilla millä todellakin soitetaan nopeita sooloja...ja vaikka joku steve vai esim. vaikka en henkilökohtaisesti pidäkään siitä kitaran hipelöinnistä ja runkkaamisesta mitä ne harrastaa niin todettava on että helvetin hyvin ne soittaa ja jotkut skaalat ovat käden asennonkin kannalta todella monimutkaisia...haastetta löytyy aina sitä en kiellä...mut kysymys kuuluukin et mitä tyyliä ite haluaa soittaa niin sen mukaan et itse soitan metallia niin ja klassista sun muuta olen opetellut sen takia että saan omaan soittooni enemmän elementtejä...kaikkea kannattaa opetella ja harjoitella että haittaahan siitä ei ole vaan päinvastoin...ja ei munkaan sormet tosiaankaan ensimmäisinä vuosina niin nopeat ollut mut yht`äkkiä vaan huomasin et nopeat jutut rupeaa menemään suht helposti...esim.(taas) iron maidenin soolot on helppoja kun niissä käytetään oikeastaan samoja tekniikoita(katso pentatoninen)melkein koko ajan...mut en jaksa jauhaa enempää mutta tosi asia on että ilman harjoitusta ei opi ja kaikista ei tule kitaristeja vaikka kuinka yrittäisi...kylmä totuus!

Lue lisää

Tuota ei ollut tarkoitettu (kait?) sulle mutta...Klassisessa käytetään kokoajan nuotteja päällekäin ja se tekee siitä vaikeampaa? Ei, ei se tee siitä vaikeampaa vaan erilaista soittaa, mutta myös klassisessa kitaroinnissa harrastetaan nopeita sooloja ja paljonkin, ne vain soitetaan sormin. Tiedän sikäli mistä puhun kun aloitin klassisella.

Ja olet oikeassa mitä enemmän osaa erilaista sitä enemmän pystyy yhdistelemään niitä luonnollisesti ja soittamaan enemmän. Saa siis enemmän irti musiikista/soitosta. En sanoisi pentatonisten asteikkojen ja arpeggioiden soittoa missään nimessä tekniikaksi, tekniikkaa on se millä ne soitetaan ja miten. Alternate, economy, sweep, tapping, legato, bend, fingerpicking jne ne on tekniikoita ne. Se että on nopeat sormet on yksi asia (niiden koordinaatiota voi kehittää loputtomasti) mutta pitää myös tietää mihin ne sormet laittaa. Kaikilla ei varmastikkaan riitä motoriikka hillittömiin tiluihin vaikka kuinka treenaisi mutta...Kitaristeja on paljon ja hyviä kitaristeja on niitäkin riittävästi, ja hyvin erityyppisiä. Jazzin soitto on aivan erilaista kuin hevin soitto, tottakait niissä on samoja elementtejä ja soitto tekniikat pätee niihinkin mutta soittotyyli on erilainen. Mutta se on sitten eriasia mitä kukin haluaa soitoltaan, itse olen innokas oppimaan uutta kokoajan ja kokoajan pistän rimaa korkeammalle. Nopeus ja tarkkuus on yksi asia mitä voi varmasti kehittää loputtomiin...Tai no itseasiassa kaikkea varmaan voi. Mutta musiikki itsessään toki on pääasia ja tekniikka palvelee sitä. Hieno kappale jako kirjoituksessani eikö olekkin?

asdfas kirjoitti:

Tuota ei ollut tarkoitettu (kait?) sulle mutta...Klassisessa käytetään kokoajan nuotteja päällekäin ja se tekee siitä vaikeampaa? Ei, ei se tee siitä vaikeampaa vaan erilaista soittaa, mutta myös klassisessa kitaroinnissa harrastetaan nopeita sooloja ja paljonkin, ne vain soitetaan sormin. Tiedän sikäli mistä puhun kun aloitin klassisella.

Ja olet oikeassa mitä enemmän osaa erilaista sitä enemmän pystyy yhdistelemään niitä luonnollisesti ja soittamaan enemmän. Saa siis enemmän irti musiikista/soitosta. En sanoisi pentatonisten asteikkojen ja arpeggioiden soittoa missään nimessä tekniikaksi, tekniikkaa on se millä ne soitetaan ja miten. Alternate, economy, sweep, tapping, legato, bend, fingerpicking jne ne on tekniikoita ne. Se että on nopeat sormet on yksi asia (niiden koordinaatiota voi kehittää loputtomasti) mutta pitää myös tietää mihin ne sormet laittaa. Kaikilla ei varmastikkaan riitä motoriikka hillittömiin tiluihin vaikka kuinka treenaisi mutta...Kitaristeja on paljon ja hyviä kitaristeja on niitäkin riittävästi, ja hyvin erityyppisiä. Jazzin soitto on aivan erilaista kuin hevin soitto, tottakait niissä on samoja elementtejä ja soitto tekniikat pätee niihinkin mutta soittotyyli on erilainen. Mutta se on sitten eriasia mitä kukin haluaa soitoltaan, itse olen innokas oppimaan uutta kokoajan ja kokoajan pistän rimaa korkeammalle. Nopeus ja tarkkuus on yksi asia mitä voi varmasti kehittää loputtomiin...Tai no itseasiassa kaikkea varmaan voi. Mutta musiikki itsessään toki on pääasia ja tekniikka palvelee sitä. Hieno kappale jako kirjoituksessani eikö olekkin?

Lue lisää

No nythän me taisimme löytää sen yhteisen sävelen...oikeassa olet kun puhut noista tekniikoista (satun tuntemaan ne itsekin) mut ehkä aloittelevan kitaristin kannattaisi kuitenkin aloittaa ihan vitos-soinnuista ja yrittää sitten keksiä leadia siihen päälle...itse olen ainakin harjoitellut näin vaikka tosin nykyään teen kappaleita yleensä aloittaen ensin leadista ja sitten keksien rytmin siihen päälle mut en tosin aina...kaikista ei tule nopeita kitaristeja vaikka miten treenaisi mut totuus on et soolokitaristi ei ole mitään ilman hyvää komppikitaristia...eli jos treenaa ja tuntuu ettei sormet vedä tilutteluja niin ei siitä kannata masentua vaan sen kun harjoittelee (haittaa siitä ei ikinä ole) mut sanotaan näin että kuka vaan (no ehkei nyt ihan) but anyway...eli se on helppoa yhdistää ja soittaa ns. miljoona nuottia sekunnissa mut huomattavasti vaikeampaa onkin jo keksiä hyvä melodia käyttäen vain muutamaa sointua...allekirjoittanut kyllästyikin sen jälkeen kun ton tajusin niin vetämään niin nopeasti ku lähtee (on se tietysti välillä hienoa mut yleisesti ottaen ) siis parhaimmat biisit ovat tosi yksinkertaisia ja kulkee rataa intro, laulu, kerto ja niin edelleen...ja useimmiten hyvät melodiat on keksitty käyttäen vain muutamaa sointua (poikkeuksia tosin on) mut ei siitä sen enempää...oikeassa olet...ja tosiaan uskon että tiedät mistä puhut...se siitä....ja merry christmass to every one...ugh...olen puhunut!!!

arka kun et ole saanut kunnon vastauksia.
No tässä kuitenkin oma mielipiteeni:
Aloitin joskus kauan sitten silloisella rock/blues/pop-musiikilla ja ennen kahtakymppiä olin soittanut muutamassa bändissä keikoilla aika paljon. Musiikki oli Led Zeppeliinistä Beatlesin kautta Black Sabbathiin ja Ten Years Afteriin ja John Mayalliin eli ihan kaikkea. Otimme oppia siihen aikaan myös jo levyttämään päässeiltä suomalaisilta artisteilta, nykyään ns. staroilta. Karvan päälle kaksikymppisenä alkoi vähän kyllästyttää pelkät sähkökitarajutut ja aloin riipimään klassista, flamencoa ja jazzia.

Nyt tulee paha: Jos olisin tiennyt kaiken mitä opin juuri klassisesta, flamecosta ja jazzista aikaisemmin olisin oppinut sähkökitaran olomuodot todella helposti.

Ja pahenee: On helppo oppia sähkökitaran metkut jos osaa klassisen olomuodot hyvin. Jos osaa soittaa vain sähkökitaraa on huomattavasti vaikeampaa oppia klassinen kitara olomuotoineen.

Ja pahin: Kunnolliseen klassisen soittoon nähden sähkökitaran soitto on helppoa.

Tämä on siis oma subjektiivinen mielipiteeni perustuen yli kolmenkymmenen vuoden erilaisten kitaroiden soittoon keikoilla, studiossa ja sävellyshommissa. Ja vieläkin tuntuu siltä että olisi tutkimattomia alueita ja paljon opittavaa...

Aidoneus kirjoitti:

No nythän me taisimme löytää sen yhteisen sävelen...oikeassa olet kun puhut noista tekniikoista (satun tuntemaan ne itsekin) mut ehkä aloittelevan kitaristin kannattaisi kuitenkin aloittaa ihan vitos-soinnuista ja yrittää sitten keksiä leadia siihen päälle...itse olen ainakin harjoitellut näin vaikka tosin nykyään teen kappaleita yleensä aloittaen ensin leadista ja sitten keksien rytmin siihen päälle mut en tosin aina...kaikista ei tule nopeita kitaristeja vaikka miten treenaisi mut totuus on et soolokitaristi ei ole mitään ilman hyvää komppikitaristia...eli jos treenaa ja tuntuu ettei sormet vedä tilutteluja niin ei siitä kannata masentua vaan sen kun harjoittelee (haittaa siitä ei ikinä ole) mut sanotaan näin että kuka vaan (no ehkei nyt ihan) but anyway...eli se on helppoa yhdistää ja soittaa ns. miljoona nuottia sekunnissa mut huomattavasti vaikeampaa onkin jo keksiä hyvä melodia käyttäen vain muutamaa sointua...allekirjoittanut kyllästyikin sen jälkeen kun ton tajusin niin vetämään niin nopeasti ku lähtee (on se tietysti välillä hienoa mut yleisesti ottaen ) siis parhaimmat biisit ovat tosi yksinkertaisia ja kulkee rataa intro, laulu, kerto ja niin edelleen...ja useimmiten hyvät melodiat on keksitty käyttäen vain muutamaa sointua (poikkeuksia tosin on) mut ei siitä sen enempää...oikeassa olet...ja tosiaan uskon että tiedät mistä puhut...se siitä....ja merry christmass to every one...ugh...olen puhunut!!!

Lue lisää

juttuasi noista sävellysjutuista. Hyvän tarttuvan melodian kehittäminen on vaikeaa. Ja siihen kun yhdistetään kertosäe sekä sanat ja vielä niiden yhdistäminen ja kietominen kokonaisuuteen niin että kaikki tukevat toisiaan siinähän sitä on haastetta.
Varsinainen poksahdus tuli päähän kahden soinnun kappaleista. Niitä on kuitenkin jonkun verran. Ainakin periaatteessa Beatlesien Eleanor Rigby, vaikkakin se äkkiseltään kuullostaakin monimutkaiselta, Nurmion Valo Yössä ja onhan niitä. Pointti vaan on ettei tarvitse olla rakenteeltaan kovin monimutkainen.

Juhana Herttua kirjoitti:

arka kun et ole saanut kunnon vastauksia.
No tässä kuitenkin oma mielipiteeni:
Aloitin joskus kauan sitten silloisella rock/blues/pop-musiikilla ja ennen kahtakymppiä olin soittanut muutamassa bändissä keikoilla aika paljon. Musiikki oli Led Zeppeliinistä Beatlesin kautta Black Sabbathiin ja Ten Years Afteriin ja John Mayalliin eli ihan kaikkea. Otimme oppia siihen aikaan myös jo levyttämään päässeiltä suomalaisilta artisteilta, nykyään ns. staroilta. Karvan päälle kaksikymppisenä alkoi vähän kyllästyttää pelkät sähkökitarajutut ja aloin riipimään klassista, flamencoa ja jazzia.

Nyt tulee paha: Jos olisin tiennyt kaiken mitä opin juuri klassisesta, flamecosta ja jazzista aikaisemmin olisin oppinut sähkökitaran olomuodot todella helposti.

Ja pahenee: On helppo oppia sähkökitaran metkut jos osaa klassisen olomuodot hyvin. Jos osaa soittaa vain sähkökitaraa on huomattavasti vaikeampaa oppia klassinen kitara olomuotoineen.

Ja pahin: Kunnolliseen klassisen soittoon nähden sähkökitaran soitto on helppoa.

Tämä on siis oma subjektiivinen mielipiteeni perustuen yli kolmenkymmenen vuoden erilaisten kitaroiden soittoon keikoilla, studiossa ja sävellyshommissa. Ja vieläkin tuntuu siltä että olisi tutkimattomia alueita ja paljon opittavaa...

Lue lisää

Ehh toivottavasti et ole ihan tosissasi? Sähkökitaran soitto on aivan yhtä haasteellista kuin klassisenkin. Riippuu siitä mitä soitat, kolmen soinnun rokkia vai jotain muuta. Jazz, hevi, klassinen, kantri aivan sama kaikista löytyy helppoja juttuja ja niitä vaikeita. Jos nyt biitles ja sabbath kitaroinnista puhut niin joo se on helppoa, biisit vain on nerokkaita yksinkertaisuudessaan ja ne toimii. Mutta virtuooseja noissa bändeissä ei ole/ollut. Sähkökitara on ehkä jopa hivenen monipuolisempi kuin klassinen, soittotyyli kuten sanottua on hyvin erilainen. En ymmärrä yleensäkkään tätä klassinen vs poprock juttua. Itse ainakin olen löytänyt vähintäänkin yhtäpaljon haastetta sähköisestä soitosta, ja melkeinpä mistä tahansa genrestäkin. Jos haluat haastetta ei tarvitse akustista ottaa esiin, soita vaikka Morsea, Albert Leetä, Malmsteenia, Gambalea, Dimeolaa, Laughlinia, Satriania, Vaita, Petruccia, Timmonsia, Bensonia, Carltonia, Coryellia, Methenyä, Hendrixiä, Rhoadsia, Lukatheria, Atkinsia...Tuotakin listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mitä sävellykseen tulee, niin varsin monet suuret nimet niin klassisessa kuin popissakin on opiskelleet jollain tavalla harmonia oppia. Beatlesit esimerkiksi tiesi yhtäsun toista tästä aiheesta. Biisit eivät ole pelkästään päässä soivia melodioita vaan myös "laskelmoiden" tehtyjä toisinaan ja varsin useinkin. Yllätyin itsekin kun kuulin ja perehdyin asiaan. Toiset ovat itseoppineet ja eivät ehkä termistöä ole tienneet mutta ovat tienneet silti homman jujun.

Siihen en voi kommentoida että onko sähkökitarasta vaikeampaa siirtyä klassiseen, siitä ei minulla ole kokemusta asia kun on päinvastoin kohdallani. Mutta mun (objektiivisen hehe)tiedon mukaan ei, klassinen ei ole vaikeampaa vain erilaista. Joskus aikoinaan tuo on ehkäpä hyvinkin pitänyt paikkansa, siis silloin kun kevyempi musiikki löi itseään läpi ja sähkökitara oli uusi juttu (josta ei toki ole kovin pitkä aika). Mutta nykypäivän tasoa kun katsoo niin ei voi sanoa enää niin todellakaan. Muistan vieläkin kun tartuin plektraan ekan kerran, oli se vaikeaa osua niihin kieliin ja sormin tuntui olevan niin paljon helpompaa ja nopeampaa soittaa. Sähkökitaran kaula oli ohut ja peukalon paikka oli vaikea löytää, toisaalta olipa mukavaa soittaa pitkiä legato juoksutuksia kun kaikki kuului selkeästi ja ääni tuli helposti, toisaalta en ollut tottunut klassisella kitaralla tekemään niin pitkiä legato juttuja. Tapping oli sekin uusi juttu, tässä oli hyötyä kuitenkin kalssisen soitannasta, opin kahden käden tappingin suhteellisen vaivattomasti kun sormet pelitti kivasti. Myös kantrin soiton fingerpicking/hybrid pikkaus tuli nopeasti omaksuttua. Mutta alternate pikkaus eritoten vei vuosia päivittäin treenaamista ja tunteja omaksua. Huilu äänet tietysti oli tuttuja ainakin naturalit mutta pinch ja tap harmonicit ei. Lisäksi klassisessa kitarassa ei päässyt niin korkealle kuin sähköisessä. Funk rytmitykset oli nekin alkuun yllätävän vaikeita, käden piti kokoajan käydä 16osa nuotteja vaikkei kieliin osunutkaan tai ainakin piti sammuttaa kielet ei tahtonut siitä tulla alkuun mitään.

Klassisessa oli omat kujeensa...Klassinen kitara paksuine kauloineen...Sormin soitto...Usein sähkökitarallahan joko kompataan tai soitetaan sooloa, näin ei välttämättä ole klassisessa...Tosin ei aina söhköisessäkään...No niin nyt menee asioiden pyörittelyksi. Totuus on (ehkä) että ei ole helppoa eikä vaikeaa, kysymys on harjoittelusta ja siitä mikä on itselle luontaista. jotkut soittavat paremmin plekulla jotkut sormilla aivan sama, lopputulos ratkaisee. Haastetta löytyy kyllä jos sitä haluaa niin popista kuin rockista jazzista ja klassisestakin. Ja ainahan voi viedä asioita itse eteenpäin ja fuusioida vaikkapa.

Koskaan kaikkea ei opi mistään asiasta, aina on jotain uutta ja uusia näkökulmia. Ihmiset on erilaisia ja silti monessa samanlaisia (tähänhän perustuu psykologiakin hehe).

Juhana Herttua kirjoitti:

arka kun et ole saanut kunnon vastauksia.
No tässä kuitenkin oma mielipiteeni:
Aloitin joskus kauan sitten silloisella rock/blues/pop-musiikilla ja ennen kahtakymppiä olin soittanut muutamassa bändissä keikoilla aika paljon. Musiikki oli Led Zeppeliinistä Beatlesin kautta Black Sabbathiin ja Ten Years Afteriin ja John Mayalliin eli ihan kaikkea. Otimme oppia siihen aikaan myös jo levyttämään päässeiltä suomalaisilta artisteilta, nykyään ns. staroilta. Karvan päälle kaksikymppisenä alkoi vähän kyllästyttää pelkät sähkökitarajutut ja aloin riipimään klassista, flamencoa ja jazzia.

Nyt tulee paha: Jos olisin tiennyt kaiken mitä opin juuri klassisesta, flamecosta ja jazzista aikaisemmin olisin oppinut sähkökitaran olomuodot todella helposti.

Ja pahenee: On helppo oppia sähkökitaran metkut jos osaa klassisen olomuodot hyvin. Jos osaa soittaa vain sähkökitaraa on huomattavasti vaikeampaa oppia klassinen kitara olomuotoineen.

Ja pahin: Kunnolliseen klassisen soittoon nähden sähkökitaran soitto on helppoa.

Tämä on siis oma subjektiivinen mielipiteeni perustuen yli kolmenkymmenen vuoden erilaisten kitaroiden soittoon keikoilla, studiossa ja sävellyshommissa. Ja vieläkin tuntuu siltä että olisi tutkimattomia alueita ja paljon opittavaa...

Lue lisää

Pitää vielä laittaa esimerkki ja huono semmoinen, mutta olen kuumeessa. Menee varmaan myös ohi alkuperäisestä aiheesta jota en enää edes muista kun tässä suu vaahdossa kirjoitan.

1:----------------12-17-12---------------
2:-------------13----------13------------
3:----------14----------------14---------
4:-------14----------------------14------
5:-12-15----------------------------15-12
6:---------------------------------------

No niin yksinkertainen a-molli arpeggio (a,c,e), soitappa tuo alertane pikkauksella alkuun vaikkapa, u,d,u,d,u,d....Metronomi 140, ja kuudestoista osa nuotteja. Soita sitten se sormilla ja lopuksi vaikkapa sweeppinä ja voit lisätä hammeronit ja pullofit 5 ja 1 kielelle (helpottaa) ja vaikkapa vielä tap 20 e-kielelle. Mikä oli vaikein tyyli ja mikä helpoin? tottumus kysymys ehkäpä mutta...Ja huono läppä tiedetään.

Tuokin on kiva kaikensorttisessa musiikissa, ehkä. Ja ihan perusjuttuhan tuo on, se vielä että tuonkin kun opettelee tai mitä tahansa pitää myös osata käyttää sitä. Eli tietää esimerkiksi se että tuo on Am ja mitkä nuotit siinä on. Ja jos vaikeutta haluaa lisää niin tempoahan voi aina lisätä.

asdfa kirjoitti:

Ehh toivottavasti et ole ihan tosissasi? Sähkökitaran soitto on aivan yhtä haasteellista kuin klassisenkin. Riippuu siitä mitä soitat, kolmen soinnun rokkia vai jotain muuta. Jazz, hevi, klassinen, kantri aivan sama kaikista löytyy helppoja juttuja ja niitä vaikeita. Jos nyt biitles ja sabbath kitaroinnista puhut niin joo se on helppoa, biisit vain on nerokkaita yksinkertaisuudessaan ja ne toimii. Mutta virtuooseja noissa bändeissä ei ole/ollut. Sähkökitara on ehkä jopa hivenen monipuolisempi kuin klassinen, soittotyyli kuten sanottua on hyvin erilainen. En ymmärrä yleensäkkään tätä klassinen vs poprock juttua. Itse ainakin olen löytänyt vähintäänkin yhtäpaljon haastetta sähköisestä soitosta, ja melkeinpä mistä tahansa genrestäkin. Jos haluat haastetta ei tarvitse akustista ottaa esiin, soita vaikka Morsea, Albert Leetä, Malmsteenia, Gambalea, Dimeolaa, Laughlinia, Satriania, Vaita, Petruccia, Timmonsia, Bensonia, Carltonia, Coryellia, Methenyä, Hendrixiä, Rhoadsia, Lukatheria, Atkinsia...Tuotakin listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mitä sävellykseen tulee, niin varsin monet suuret nimet niin klassisessa kuin popissakin on opiskelleet jollain tavalla harmonia oppia. Beatlesit esimerkiksi tiesi yhtäsun toista tästä aiheesta. Biisit eivät ole pelkästään päässä soivia melodioita vaan myös "laskelmoiden" tehtyjä toisinaan ja varsin useinkin. Yllätyin itsekin kun kuulin ja perehdyin asiaan. Toiset ovat itseoppineet ja eivät ehkä termistöä ole tienneet mutta ovat tienneet silti homman jujun.

Siihen en voi kommentoida että onko sähkökitarasta vaikeampaa siirtyä klassiseen, siitä ei minulla ole kokemusta asia kun on päinvastoin kohdallani. Mutta mun (objektiivisen hehe)tiedon mukaan ei, klassinen ei ole vaikeampaa vain erilaista. Joskus aikoinaan tuo on ehkäpä hyvinkin pitänyt paikkansa, siis silloin kun kevyempi musiikki löi itseään läpi ja sähkökitara oli uusi juttu (josta ei toki ole kovin pitkä aika). Mutta nykypäivän tasoa kun katsoo niin ei voi sanoa enää niin todellakaan. Muistan vieläkin kun tartuin plektraan ekan kerran, oli se vaikeaa osua niihin kieliin ja sormin tuntui olevan niin paljon helpompaa ja nopeampaa soittaa. Sähkökitaran kaula oli ohut ja peukalon paikka oli vaikea löytää, toisaalta olipa mukavaa soittaa pitkiä legato juoksutuksia kun kaikki kuului selkeästi ja ääni tuli helposti, toisaalta en ollut tottunut klassisella kitaralla tekemään niin pitkiä legato juttuja. Tapping oli sekin uusi juttu, tässä oli hyötyä kuitenkin kalssisen soitannasta, opin kahden käden tappingin suhteellisen vaivattomasti kun sormet pelitti kivasti. Myös kantrin soiton fingerpicking/hybrid pikkaus tuli nopeasti omaksuttua. Mutta alternate pikkaus eritoten vei vuosia päivittäin treenaamista ja tunteja omaksua. Huilu äänet tietysti oli tuttuja ainakin naturalit mutta pinch ja tap harmonicit ei. Lisäksi klassisessa kitarassa ei päässyt niin korkealle kuin sähköisessä. Funk rytmitykset oli nekin alkuun yllätävän vaikeita, käden piti kokoajan käydä 16osa nuotteja vaikkei kieliin osunutkaan tai ainakin piti sammuttaa kielet ei tahtonut siitä tulla alkuun mitään.

Klassisessa oli omat kujeensa...Klassinen kitara paksuine kauloineen...Sormin soitto...Usein sähkökitarallahan joko kompataan tai soitetaan sooloa, näin ei välttämättä ole klassisessa...Tosin ei aina söhköisessäkään...No niin nyt menee asioiden pyörittelyksi. Totuus on (ehkä) että ei ole helppoa eikä vaikeaa, kysymys on harjoittelusta ja siitä mikä on itselle luontaista. jotkut soittavat paremmin plekulla jotkut sormilla aivan sama, lopputulos ratkaisee. Haastetta löytyy kyllä jos sitä haluaa niin popista kuin rockista jazzista ja klassisestakin. Ja ainahan voi viedä asioita itse eteenpäin ja fuusioida vaikkapa.

Koskaan kaikkea ei opi mistään asiasta, aina on jotain uutta ja uusia näkökulmia. Ihmiset on erilaisia ja silti monessa samanlaisia (tähänhän perustuu psykologiakin hehe).

Lue lisää

että olin tosissani. Noin se meni omalta kohdaltani. Ja täytyy myös tunnustaa etten enää jotenkin jaksa ajatella arpeggioita ja erilaisia skaaloja, soitan tarvittaessa sen mitä tarvitaan ajattelematta sen kummemmin teorioita. Ainoastaan kun on joku sovituksen alla oleva monimuotoisempi biisi niin silloin keskustelen säveltäjän kanssa mitä hän on mahtanut tarkoittaa ja mitä hän haluaa. Tietenkin yritän sovittaa aina soittoni ko. biisiin sopivaksi, kaikki osasethan palvelevat vain ja ainoastaan kokonaisuutta ja säveltäjää täytyy kunnioittaa.

Toivottavasti tervehdyt pian ja jos teet "julkista" musiikkia niin sitä suuremmalla syyllä sillä uutta suomalaista musaa, muuta kun suomihumppaa (suomipop?), tulee aivan liian vähän.

Juhana Herttua kirjoitti:

että olin tosissani. Noin se meni omalta kohdaltani. Ja täytyy myös tunnustaa etten enää jotenkin jaksa ajatella arpeggioita ja erilaisia skaaloja, soitan tarvittaessa sen mitä tarvitaan ajattelematta sen kummemmin teorioita. Ainoastaan kun on joku sovituksen alla oleva monimuotoisempi biisi niin silloin keskustelen säveltäjän kanssa mitä hän on mahtanut tarkoittaa ja mitä hän haluaa. Tietenkin yritän sovittaa aina soittoni ko. biisiin sopivaksi, kaikki osasethan palvelevat vain ja ainoastaan kokonaisuutta ja säveltäjää täytyy kunnioittaa.

Toivottavasti tervehdyt pian ja jos teet "julkista" musiikkia niin sitä suuremmalla syyllä sillä uutta suomalaista musaa, muuta kun suomihumppaa (suomipop?), tulee aivan liian vähän.

Lue lisää

tuo mitä sanoit haasteellisuudesta on aivan totta. Kaikki musa ja sen tekeminen on haasteellista ja siihen on paneuduttava kunnolla. Mutta se kai on selvääkin.

asdfa kirjoitti:

Pidän saivartelusta, kivaa eikö? Mitä tarkoitat kun sanot osaavasi kaikki perusasiat? Ja jos opettajaltasi tuota, onko klassinen kitara samanlainen soittaa kun sähköinen saat 100% varmuudella vastauksen että ei ole. Klassinen kitarointi on hyvin erilaista, tosin ei siitä haittaa tietenkään ole, vasemmankäden tekniikkassa on yhtäläisyyksiä ja sorminäppäryys kehittyy kummassakin. Peukalon asennot on hivenen erilaisia, johtuen kaulan paksuudesta klassisessa, plektralla soitto luonnollisesti on erilainen asia, erilainen tatsikin tietysti. Käypä vaikka Korhosen sivuilla katsomassa mitä hän tuumaa tästäkin asiasta.

Ei ole ollenkaan vaikeaa...Jaa sepäs on mukavaa. Mitähän soittelet noin niinkuin yleensä? Kyllä haastetta luulisi kenellä tahansa löytyvän jos sitä haluaa hakea. Erimusiikin lajien soittaminen on toisinaan hyvinkin hm haastavaa tai miten sen nyt sanoisi, vaikka handlaa jonkun tyylin niin ei ehkä toista...Tarvitseeko sitten? Ehkä ei, toisaalta monipuolisuus on valttia, "kilpailu" on kovaa.-.,

Lue lisää

Ilmaisin itseäni näköjään hieman epäselvästi. Tarkoitin tuolla "Ei ole ollenkaan vaikeaa" jutulla lähinnä sitä, ettei kitaran soittaminen ole vaikeaa noin niinkuin yleensä. Tottakai jos haluan haastetta niin kyllä sitä löytyy tonneittain.Parhaiten "handlaan" sitten kai tuon klassissisen ja sinnepäin menevän musiikin... haluan nimittäin hakea klassisesta musiikista vivahteita metalliin yms. Hallitsen kyllä jotenkin myös "perus sähkökitara juttuja" (en tiedä miten tuon muotoilisi... toivottavasti ymmärrät) Että sellaista. Minulla nyt on vähän omanlaista musaa... Mutta tuskin se ketään haittaa? Erilaisuus on rikkautta vai kuinka?

Juhana Herttua kirjoitti:

että olin tosissani. Noin se meni omalta kohdaltani. Ja täytyy myös tunnustaa etten enää jotenkin jaksa ajatella arpeggioita ja erilaisia skaaloja, soitan tarvittaessa sen mitä tarvitaan ajattelematta sen kummemmin teorioita. Ainoastaan kun on joku sovituksen alla oleva monimuotoisempi biisi niin silloin keskustelen säveltäjän kanssa mitä hän on mahtanut tarkoittaa ja mitä hän haluaa. Tietenkin yritän sovittaa aina soittoni ko. biisiin sopivaksi, kaikki osasethan palvelevat vain ja ainoastaan kokonaisuutta ja säveltäjää täytyy kunnioittaa.

Toivottavasti tervehdyt pian ja jos teet "julkista" musiikkia niin sitä suuremmalla syyllä sillä uutta suomalaista musaa, muuta kun suomihumppaa (suomipop?), tulee aivan liian vähän.

Lue lisää

Tietyssä vaiheessa teoriaa ei tarvitsekaan enää ajatella (sitten kun sen on sisäistänyt) ellei sitten toimi opettajana. Tai no toisinaan on tullut vastaan tilanteita jolloin on tarvinnut ihan teorian pohjalta miettiä. Jos joku nyt esimerkiksi soittaa Am, D, C kiertoa niin tiedän ahaa sehän on A-doorinen. Sormet tietää missä liikkua, vaikkakin muuten "imrovisoisi". Tai jos saa laput eteen niin onhan se hyvä tietää missä sävellajissa mennään (ja on ehkäpä hyvä ne nuotitkin osata ). Sitähän juuri harjoitellaan vuosia, skaaloja, etumerkintöjä, nuotinlukua ja kun tietää sävellajin ja osaa niitä skaaloja sormet löytää ihan itsestään paikoilleen. Tämä on taas tämän samanjauhamista mutta harjoitus tekee mestarin, pitää vain tietää mitä harjoittelee ja mihin panostaa. Ei kaikkea ehdi eikä tarvitsekaan. Ja mitä teoriaan tulee niin jotenkin tuo jazz teoria on tuntunut vaikeimmalta. Mitä tulee muiden sävellyksiin ja niiden tulkintaan on se hieman hankala asia, toisaalta uskon että jokainen soittaa tyylillään ja tulkitsee niinkuin parhaaksi näkee (tätä ei hirveästi voi harrastaa klassisessa tai saat vihat päällensä hehe). Mutta toisaalta...Ja niitä kokonaisuuksiakin on monenlaisia. Teen pääasiassa instrumentaali touhua ja soitan pääasiassa (ikävä kyllä) kovereita koska niillä on kysyntää. Surullista on se että jos haluat elää suomessa musiikilla on soitettava huttua tai opetettava (näin kärjistettynä), omalla musiikilla on varsin vaikeaa päästä läpi.

asfda kirjoitti:

Tietyssä vaiheessa teoriaa ei tarvitsekaan enää ajatella (sitten kun sen on sisäistänyt) ellei sitten toimi opettajana. Tai no toisinaan on tullut vastaan tilanteita jolloin on tarvinnut ihan teorian pohjalta miettiä. Jos joku nyt esimerkiksi soittaa Am, D, C kiertoa niin tiedän ahaa sehän on A-doorinen. Sormet tietää missä liikkua, vaikkakin muuten "imrovisoisi". Tai jos saa laput eteen niin onhan se hyvä tietää missä sävellajissa mennään (ja on ehkäpä hyvä ne nuotitkin osata ). Sitähän juuri harjoitellaan vuosia, skaaloja, etumerkintöjä, nuotinlukua ja kun tietää sävellajin ja osaa niitä skaaloja sormet löytää ihan itsestään paikoilleen. Tämä on taas tämän samanjauhamista mutta harjoitus tekee mestarin, pitää vain tietää mitä harjoittelee ja mihin panostaa. Ei kaikkea ehdi eikä tarvitsekaan. Ja mitä teoriaan tulee niin jotenkin tuo jazz teoria on tuntunut vaikeimmalta. Mitä tulee muiden sävellyksiin ja niiden tulkintaan on se hieman hankala asia, toisaalta uskon että jokainen soittaa tyylillään ja tulkitsee niinkuin parhaaksi näkee (tätä ei hirveästi voi harrastaa klassisessa tai saat vihat päällensä hehe). Mutta toisaalta...Ja niitä kokonaisuuksiakin on monenlaisia. Teen pääasiassa instrumentaali touhua ja soitan pääasiassa (ikävä kyllä) kovereita koska niillä on kysyntää. Surullista on se että jos haluat elää suomessa musiikilla on soitettava huttua tai opetettava (näin kärjistettynä), omalla musiikilla on varsin vaikeaa päästä läpi.

Lue lisää

on justiinsa aika mielenkiintoinen ja odotukset eri soittotavoille. Klassisissa hekumonioissa olet kuollut mies jos liikaa poikkeat alkuperäisestä... löydät itsesi kitara ympärilläsi kieliin kuristettuna talon takapihalta ellet pyytele anteeksi etukäteen.

Jazz on aika erikoinen laji, onhan siinä jos kukakin esitellyt teorioitaan mutta en vielä oikein ole tavoittanut sellaista ehdotonta teoriaa. Sitä kai kukin käsittelee omalla tavallaan. Soittaessa yleensä on päälinjat sovittu etukäteen mutta muuten tarvitaan aika hyvää ennakkoaavistusta mihin suuntaan biisi muotoutuu. Ja oman soiton sovittaminen kokonaisuuteen nousee avainosaan. Nyt ei siis puhuta jazz klassikoista.

Coverit on ihan ok, siellähän on määrättömästi hyvää tavaraa. Ja vaikka olisi mitä humppaa niin tuoreella soittotavalla niistä saa irti aivan uskomattoman kuunneltavia juttuja.

Juhana Herttua kirjoitti:

on justiinsa aika mielenkiintoinen ja odotukset eri soittotavoille. Klassisissa hekumonioissa olet kuollut mies jos liikaa poikkeat alkuperäisestä... löydät itsesi kitara ympärilläsi kieliin kuristettuna talon takapihalta ellet pyytele anteeksi etukäteen.

Jazz on aika erikoinen laji, onhan siinä jos kukakin esitellyt teorioitaan mutta en vielä oikein ole tavoittanut sellaista ehdotonta teoriaa. Sitä kai kukin käsittelee omalla tavallaan. Soittaessa yleensä on päälinjat sovittu etukäteen mutta muuten tarvitaan aika hyvää ennakkoaavistusta mihin suuntaan biisi muotoutuu. Ja oman soiton sovittaminen kokonaisuuteen nousee avainosaan. Nyt ei siis puhuta jazz klassikoista.

Coverit on ihan ok, siellähän on määrättömästi hyvää tavaraa. Ja vaikka olisi mitä humppaa niin tuoreella soittotavalla niistä saa irti aivan uskomattoman kuunneltavia juttuja.

Lue lisää

Niin ehkä jazzissa on tietyllä tavalla enemmän vaihtoehtoja, mutta jazz harmoniaa esimerkiksi voi opiskella. Covereita soittamalla kehittyy kyllä, näkee miten muut ovat tehneet ja saa uusia ideoita varmasti. Ja kyllä se on hauskaa oikeasti niitä covereitakin soittaa ja tulkita. Hauskaa on esimerkiksi muuttaa joku rock koveri humpaksi tai päinvastoin, pistää elementtejä ties mistä musiikinlajeista. Hauskaa ja opettavaista, hyvää treeniä esimerkiksi soittaa hevi biisejä jatsina, muuttaa soinnut (siis "jats" soinnuiksi, seiskat,ysit,kolmetoista esmes) ja tahdituskin ehkäpä. Pitää musiikissa myös uskaltaa ja luottaa itseensä, ei ole oikeaa ja väärää on vain tapoja mitkä monelle toimii parhaiten, ei välttämättä sinulle. Teoria on oikeastaan sitä että asioille annetaan nimet ja mietitään niiden suhteita. Ei sitä tarvitse lukea jos tajuaa asiat muuten. Mielenkiintoista on keskustella muiden soittajien kanssa, vaikka netissäkin, saa uusia näkökulmia!

asdfa kirjoitti:

Niin ehkä jazzissa on tietyllä tavalla enemmän vaihtoehtoja, mutta jazz harmoniaa esimerkiksi voi opiskella. Covereita soittamalla kehittyy kyllä, näkee miten muut ovat tehneet ja saa uusia ideoita varmasti. Ja kyllä se on hauskaa oikeasti niitä covereitakin soittaa ja tulkita. Hauskaa on esimerkiksi muuttaa joku rock koveri humpaksi tai päinvastoin, pistää elementtejä ties mistä musiikinlajeista. Hauskaa ja opettavaista, hyvää treeniä esimerkiksi soittaa hevi biisejä jatsina, muuttaa soinnut (siis "jats" soinnuiksi, seiskat,ysit,kolmetoista esmes) ja tahdituskin ehkäpä. Pitää musiikissa myös uskaltaa ja luottaa itseensä, ei ole oikeaa ja väärää on vain tapoja mitkä monelle toimii parhaiten, ei välttämättä sinulle. Teoria on oikeastaan sitä että asioille annetaan nimet ja mietitään niiden suhteita. Ei sitä tarvitse lukea jos tajuaa asiat muuten. Mielenkiintoista on keskustella muiden soittajien kanssa, vaikka netissäkin, saa uusia näkökulmia!

Lue lisää

kysäisisin mistä tuo Asdfa tulee vai onko se vaan näppiksen läheisistä näppylöistä....

Juhana Herttua kirjoitti:

kysäisisin mistä tuo Asdfa tulee vai onko se vaan näppiksen läheisistä näppylöistä....

Hehe joo ne on ihan vaan näppiksestä johtuen, en keksinyt nimimerkkiä ja oli kiire. Nyt kun mainitsit ne tosiaan on myös nuotteja, as d f ja a hehe...Tietysti jos luettelee peräkkäin nuo sen pitäisi olla gis, d, f ja a mutta tuo oli jo saivartelua.

asdfa kirjoitti:

Hehe joo ne on ihan vaan näppiksestä johtuen, en keksinyt nimimerkkiä ja oli kiire. Nyt kun mainitsit ne tosiaan on myös nuotteja, as d f ja a hehe...Tietysti jos luettelee peräkkäin nuo sen pitäisi olla gis, d, f ja a mutta tuo oli jo saivartelua.

Lue lisää

Tai oikeastaan ei, voihan sen toki pistää as,d,f ja a joo...tottakait...