Sanokaapa, mikä mättää?? Aina puhutaan, että kumppanin voi löytää mistä tahansa; lenkkipolulta, salilta etc. Itse olen aktiivinen, hyvännäköinenkin, sporttinen, mukavaksi kehuttu ym.ym. sairaanhoitaja. Mutta eipä ole fiksuja kumppaneita vaan tullut vastaan em. paikoissa. Itselleni on hieman vierasta aloitteen tekeminen, joten miten pitäisi toimia, jotta pääsisi vähän lähempään tuttavuuteen miespuolisten kanssa muuallakin kuin kapakassa? Siellähän noita "örveltäjiä" kyllä piisaa. Tai sitten käyn ihan vääränlaisissa paikoissa?
Missä vika??
Suzanne
143493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Vaikeaahan se on aina uuteen ihmiseen tutustua "luontevalla" tavalla...paras keino on katseilla ja eleillä viestiä kiinnostusta ja jommankumman osapuolen on oltava rohkea ja tehdä se aloite, koska on aika suoraviivaista esimerkiksi sähköpostia tuntemattomalle ihmiselle laittaa. Pelko tulla torjutuksi on aina suuri ja jos tulee pakit niin se saattaa miehen kuin miehen lannistaa pitkäksikin aikaa riippuen kuinka ihastunut naiseen on..Itse ainakin yllättyisin suuresti jos täysin tuntematon nainen rupeaisi tekemään tuttavuutta, mutta positiivisella tavalla tietenkin, kaikenlainen huomio piristää aina. Kohtalolla on suuri rooli näissä asioissa, koska suurin osa ihmisistä käyttäytyvät pääle kaksikymppisinä todella hillitysti ja harkitusti mikäli he ovat selvinpäin..
No perskele. Miulla on ihan sama ongelma. :) Oon vain miespuolinen. Ois kiva kun uskaltais lähestyä neitokaisia muuallakin kuin baarissa, mut se on pirun hankalaa. Ei tiiä mitä sanois ja sillee. :)
Siulle voisin sanoa vaikka neuvoksi, että rohkeesti vaan. :) Kyllä mies kuin mies ilahtuu, jos nainen tulee juttelemaan. Esim. tossa pari viikkoa sitten eräs viehättävä tyttö rupes juttelemaan mun kanssa bussissa ja siinähän myö sitten rupateltiin koko bussimatka eli puolituntia. Kyllähän siinä ehti sitten tämmönen sinkkupoika kiinnostua. Mut vaikka se nainen olikin sitten varattu, niin päällimmäisenä siitä jäi hyvä fiilis. Eli tollee vaa rupattelemaan. Sais useamminkin tapahtua. :D
Mullakin on juuri tuo samainen ongelma, mistä löytää jonkun laadukkaan naisen. Baarit ei nappaa enää niin paljoa ja jotenkin tuntuu väkinäiseltä alkaa selittää jotain juttua hississä.. No kait sitä pitää toivoa että kaveripiirin naiset hommaa uusia kavereita ja sitten sen kautta :)
Hei
Olen myös sitä mieltä, että miehestä on todella kiva , että myös nainen aloittaisi keskustelun...
jos kiinnostava sattuu kohdalle... vaikka kirjakaupassa, samalla hyllyllä.... kyllä niitä repliikkejä keksii... tai sitten ei...
Olis hyvä, jos olis sellaisia luontaisia paikkoja , johon kokoontuu esim sinkkuja...
ne kaivot ovat jo historiaa... kautta aikain on kokoonnuttu kaivolle vettä hakemaan ja siinä sitten juttu luistaa vuoroa odotellessa....
Uusia kaivoja pitäisi luoda.... 10 % aikuisväestöstämme on sellaisia, jotka eivät ole koskaan olleet saman katon alla toisen kanssa,,,ssiis parisuhteessa...
tällaista tää on!
t. Pete
PS. olen ukkomies ja iloinen myös siitä, että nainen tulee juttelee... sitäkin sattuu...
olen törmännyt ihmisiin suomessa jotka katsovat kuin vajaaälyistä jos aloittaa keskustelun esim. kaupassa. Olen luonteeltani puhelias ja positiivinen, mutta yleisesti suomessa törmää ihmisiin jotka ovat aina kovin negatiivisesti muihin suhtautuvia ja kasvot norsun v....la.
Kyllä se pistää miettimään aloittaako mörököllien kanssa juttelun.
Etelä euroopassa tilanne on aivan toinen.
on minullakin. Ihan kuin kyse olisi itsensä tyrkyttämisestä. Enpä ole kyllä törmännyt usein suomalaisiin miehiinkään, jotka tulisivat spontaanisti juttelemaan sopivassa paikassa, vaikkapa siellä kirjakaupassa ;) Voivoi, kaipa sitä täytyy "vanhoilla päivillään", uussinkkuna, opetella tällaisia uusia lähestymistapoja. Toisaalta, ei ota jos ei annakaan.
No mistä vaan; niin nuo ihmiset yleensä väittää. Huono tuuri ollu kai kun ei ole vielä omalle kohdalle sattunut.
Eli nähdään vaikka huomenna perjantaina Töölönlahden rannalla, Mäntymäentien ja Helsinginkadun risteyksessä klo 19. Olen erittäin hauskaa ja sivistynyttä seuraa. Taustaltani olen erittäin hyvin sairaanhoitajalle sopiva.
Siis nahdään ja mennään lenkille.
Siinä se mättää,että sä olet yksinkertanen hoitaja, sen huomaa jo kauas. "Mukavaksi kehuttu", se nyt ei tarkota yhtään mitään ja "hyvännäköinenkin", ootko tosissaan katsonu itteäs peilistä? Ettei vaan oo liian matala otsa tai ylimaalatut huulet tai tihrusilmät tai väkäleuka? sitä kun ei meikilläkään ihmeitä tehdä. Ootkohan kattonu liikaa ihmeidentekijät -sarjaa videolta?
Mikään mainitsemistasi kriteereistä ei pidä paikkaansa. Olen itsenäinen, lisäksi sinut itseni kanssa eikä juurikaan tässä iässä, 39v., kummempia komplekseja. Ihan rehellisesti voin sanoa olevani muutaman vuoden itseäni nuoremman näköinen, liekö elämäntapojen ja geeniperimän ansiota. Tyhmä sairaanhoitaja?! Itse olen kyllä ylpeä ja tyytyväinen ammattiini. Oletko sinä? No, meitä on niin moneksi.
Sairaanhoitajat ovat yleensä hyvin jäisiä ihmisiä. Sellainen herkkyys puuttuu. Se on kai se ongelma. Jokainen mies tietää, miten sairaanhoitajat kohtelevat potilaita sairaalassa. Potilaita vähätellään ja heidän sairauksiaan pilkataan, mieluummin istutaan kahvihuoneessa kuin ollaan hoitamassa potilaita, sitten taas juorutaan ja naureskellaan potilaille hoitajien kesken. Sairaanhoitajat ovat ilkeitä ihmisiä 95 prosenttisesti.
Myös ikäsi on jo aika rajoittajava. Hyvät miehet ovat naimisissa.
tytöt,naiset,miehet,kaikki pudottakaa niitä nenäliinoja,lapasia, mitä vaan minkä se kiinnostava vastaantulija voi sulle ojentaa. saa ainakin tilaisuuden sanoa jotain tai kenties pyytää kahville tai lenkille joskus.
noita "anteeksi mutta teiltä taisi pudota tämä" tilaisuuksia kun todellisuudessa sattuu niin harvoin..
äLÄ AJA KETÄÄN POIS JÄÄTÄVÄLLÄ ASENTEELLA. vOI NIMITTÄIN MAINE KASVAA.