Kysynpä vaan, että miten suhtautua; elikkä ollaan oltu yhessä n. 7v. joista noin kaksi vuotta taukoa. Tänä tauon aikan ja myös suhteemme aikana hän on tykännyt yksin reissata, mm. thaimaassa (onpa hänellä muijien kuviakin sieltä). Hän myös menee joka talvi hiihtoreisulle kaveriporukalla. Okei, ei siinä mitään, mutta nyt kun olemme asoittuneet aloillemme ja ostaneet kämpänkin yhdessä, minua on alkanut risoa tämä hänen tarve "ottaa tilaa" ja lähteä reisuun.. Mutta hän ei tietenkään tätä pysty ymmärtämään. Pitäskö mun vaan taas voida pahoin jo pelkästä ajatuksesta että hän jossain kaukomailla yksinään komeana miehenä AINAKIN flirtailee paikallisten naisten kanssa (tehän tiedätte loput).No, anyway, hän suureen ääneen sanoo, että haluaa vain olla hetken YKSIN, Eikä tarvetta ole todellakaan pettämiseen yms, sen verran on kuulemma arvostusta minuun. Minä vain en vain käsitä, miksi minun pitäisi vieläkin hyväksyä tuollainen yksin reisssaaminen...
Mielipiteitä please!
Mielipiteitä please!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Olen hyvin pitkälti samanlainen kuin tuo kuvailema miehesi. Sillä erotuksella että en tosin seurustele. Ja voin sanoa myös että en matkustamisestani luopuisi vaikka seurustelisin. Se tunne kun olet yksin täysin omillasi jossakin kaukaisessa maassa reppu selässä matkaamassa on niin ainutlaatuista. En jaksa uskoa että kukaan normaali mies matkustaa toiselle puolelle maapalloa vain pettääkseen sinua, kyllä sen voi tehdä paljon helpommin ihan koto Suomessa. Tietenkään en miestäsi tunne ja tämä on lähinnä valistunutta arvailua, mutta näin uskon. Kun tuo reissaaminen on veressä ja tie kutsuu niin on se lähes mahdoton olla lähtemättä seikkailemaan..
Entäpä jos MINÄ haluan naisena lähteä yksin vaikka Espanjaan kahdeksi viikoksi? Mitäs miehet siihen sanoisi? Toki olen ollut ulkomailla yksin vuodenkin, eikä se musta niin ihmeellsitä ole, mutta siis lomalle?
Jos haluat, niin mene. Mitäpä se meille kuuluu? Et sinä niin tärkeä ole, että sinun menojasi kovin moni mies itkisi perään.
"Jos haluat, niin mene. Mitäpä se meille kuuluu? Et sinä niin tärkeä ole, että sinun menojasi kovin moni mies itkisi perään. "
Minä olen tärkeä. Jos en muille niin ainakin itselleni. Ikävä jos sinä et itse tunne samoin itsestäsi.
Minä voisin jopa kannustaa lähtemään, matkustaminen on kuitenkin niin hienoa ja avartavaa. Ei tämä ole mikään sukupuoleen liittyvä asia. Voisin mielelläni mukaan seuraksikin lähteä, mutta jos yksin haluaa matkata niin en minä moisia estelisi.
Sinustahan minä puhuinkin. Kun en edes tiedä, kuka olet, niin mitäpä minua reissusi liikuttaisi. Samaa sanonee aika moni mies. Tottakai minä olen minulle tärkeä.
Jos mies tykkää yksin reissata, mikä oikeus sinulla on häntä estää? Kuten tuossa jo kerrottiin, on yksin reissaamisessa ihan oma fiiliksensä. Tottakai mies saa reissata, jos haluaa.
Pitääkö sinun sietää tuollaista? Jos haluat hänen kanssaan yhdessä olla, niin pitää. Vaihtoehtokin on olemassa, jos miehen reissaaminen rassaa liiaksi...
"Pitääkö sinun sietää tuollaista? Jos haluat hänen kanssaan yhdessä olla, niin pitää. Vaihtoehtokin on olemassa, jos miehen reissaaminen rassaa liiaksi... "
Eli jos ei kelpaa niin lähde kävelemään! Tosi kypsä vastaus! Voisinpa minäkin kauniina naisena sanoa, että "lähde kävelemään jos ET TEE NIINKUIN MINÄ HALUAN". MITÄ SITÄ SUOTTA JOUSTAMAAN PUOLIN JA TOISIN.
En tiedä onko hirveästi varaa haukkua kypsyydestä jos tälläisellä tekstillä itse vastaat. Miksi sinä haluat estää miehesi reissaamisen? Vain oman epävarmuutesi vuoksi? Vain sen takia että sinä epäilet miehesi pettävän hänen pitäisi luopua hänelle tärkeästä asiasta? Minä en voisi edes olla naisen kanssa joka pyytäisi minua lopettamaan matkustamisen, silloin hän ei todellakaan tuntisi minua eikä minulle sopisi. Kyllähän sinä voit huolesi miehelle kertoa ja kysyä hänen ajatuksiaan, mutta älä missään nimessä kuvittele voivasi tuosta vain käskeä toista lopettamaan hänelle tärkeää asiaa.
Kyllä minä sen ymmärrän että voi olla raskasta jäädä kotiin odottamaan kun toinen maailmalla kiertää. Mutta jos se on sinulle ylitsepääsemättömän rankkaa kannattaa kunnolla miettiä koko suhdetta uudestaan. Ei minusta ole suhde hyvällä mallilla jos toisen pitää radikaalista muuttaa tai jopa lopettaa hänelle tärkeitä asioita. Vaikka kompromisseja aina suhteessa tarvitaan niin liika on liikaa.
Eihän tässä ollut kysymys siitä, että mies olisi pakottanut naisen tekemään jotain vasten tahtoaan vaan siitä, että mies halusi välillä tehdä omia juttujaan.
Jos avopuolisoni haluaa käydä vaikka joogaamassa tai juoruamassa ystävättäriensä kanssa, en mene estämään häneltä näitä nautintoja, vaikka en itse saakaan niistä mitään irti. Tai en minä vaadi avopuolisoani lähtemään mukaan Lappiin vaeltamaan tai hevikonserttiin, mitkä ovat taas minun nautintojani eivätkä hänen.
En ymmärrä sellaisia pariskuntia, jotka joko karsivat omista nautinnoistaan kompromissin vuoksi tai pakottavat itsensä lähtemään vastentahtoisesti mukaan kumppaninsa harrastuksiin vain koska haluavat nyhjätä koko ajan yhdessä.
Hyvin kirjoitettu. Vaikka suhteessa ollaankin niin ei kai se tarkoita automaattisesti että tästälähtien on vain "me"? Kyllä molemmilla, sekä miehellä että naisella, saa ja pitää olla omia juttujaan. Ei kaikkea pidä tehdä yhdessä. Korjatkaa jos olen väärässä niin tiedän etten edes kuvittele aloittavani suhdetta jatkossakaan..
Tiedätkö miksi 50% avioliitoista kaatuu??? Tähän YKSILÖKESKEISYYDEN KULTTUURIIN! Tästä on ihan virallistakin tutkimustietoa. Mutta kukin tyylillään.. Onnea matkaan!
No, mietipä käsi sydämellä, mitkä voisivat olla ne syyt, ettei hän ota sinua mukaasi....?!?
Niin juuri. Me naiset olemme vaistoilla varustetut.
Ikävää sun kannaltasi. Mutta jos tyydyt tuollaiseen mieheen, et kai sitten voi syyttää kuin itseäsi?
Monelle on ihan oikeasti tärkeä asia reissata YKSIN. Se tunne kun olet täysin omillasi, tarvittava maallinen tavara mukana repussa, kaukana jossain, on vain jotain sellaista. En osaa sitä selittää, sen voi vain kokea. Näin ainakin minulla ja monella tuntemallani muulla travellerilla. Aurinkolomat etelään löhöämään ovat eri asia, sinne en näe ideaa yksin lähteä, vaikka en kyllä lähtisi muutenkaan. Enkä kyllä suoraan sanottuna tunne montaakaan naista jota ottaisin mukaan reissuilleni, sillä ne eivät mitään löhöämislomia todellakaan ole. Asutaan missä pystytään ja kuljetaan pienellä budjetilla kaukana turistireiteistä.
Mutta jos tykkää reissaamisesta niin ehdottomasti kannattaa kysellä sopisiko mukaan matkaan. Kyllä minä voisin tinkiä hieman reissustani jos mukava sopivalla seikkailumielellä varustettu neito haluaisi matkaani, mutta etelän löhölomalle en siltikään lähtisi.
niin, mutta kun HÄN HALUAA VAIN LOMALLE YKSIN. SIIS AURINKOLOMALLE. Mutta ymmärrän kyllä, että nykyään miehet ei aikuistu ennen 40.v ja kaikki pitää saada heti ja ennenkaikkea tyttöystävä on kuin äiti. Se on kiva olla olemassa, mutta sen kanssa ei ole kiva tehdä muutakuin korkeintaan löhötä kotisohvalla. Mistään ei olla valmiita luopumaan, saatika Eikä tekemään kompromisseja. HUI! Kuten nämä tämän palstan reissumiehet HYVIN MIELLE NÄYTTÄVÄT.
Kiitos kommentistasi.
Tarkoitin lähinnä, että jos (kuten tämän jutun aloittaja) elää parisuhteessa/seurustelee, eikö hienointa olisi YHDESSÄ kerätä hienoja ELÄMYKSIÄ!
Tuntuu vaan nykyään, että aivan liian moni pari etsiskelee niitä elämää sulostuttavia elämyksiä YKSIN, ilman sitä omaa kumppaniaan. Se mua tökkii tuossa aloittajan kirjoituksessa. Se, että miehellään on se asenne, että "keksi sä nyt siellä kotona tekemistä, MÄ hankin elämyksiä!!".
Jos itse eläisin suhteessa, toivoisin meidän voivan yhdessä toteuttaa unelmiamme, vaikkapa niitä matkoja. Se lujittaa ja jos toista rakastaa, on hieno lisä suhteelle.
Mielestäni olen antanut ihan asiallisia vastauksia ja yrittänyt hieman valoittaa ideaa tässä yksin matkustamisen taustalla. Joten en oikein ymmärrä mistä tämäkin teksti nyt tulta allensa otti? Oletkohan sinä yhtään sen valmiimpi suhteeseen kuin me "reissumiehet"? Ja mistä ihmeestä sinä nuo kaikki päätelmäsi otit?
Olen 16-vuotiaasta saakka matkustanut yksin, Inter-Reilillä, Lapin vaelluksilla ja muuten reppu selässä pitkin maailmaa. Nyt olen 35-vuotias ja haluan edelleen matkustaa jossakin vähintään pari-kolme viikkoa vuodesta. Matkat ovat minulle tärkeä henkireikä enkä tulisi ilman niitä toimeen. Pari kertaa minulla on ollut tyttöystävä mukana, koska hän vaati sitä ja rakastuneena hömelönä suostuin. Mutta eihän siitä tullut mitään. Minä halusin tehdä yhtä, tyttöystävä toista. Ja kauhea valitus nälästä, vilusta, ankeista olosuhteista, rakoista jaloissa, nukkumavaikeuksista, hyttysistä jne... siis kaikesta mistä minä matkalla oikeastaan nautin koska tiedän, että minun ei tarvitse sietää niitä olosuhteita loputtomiin. Jos lähden matkalle tyttöystävän kanssa, minun pitää tehdä sellaisia kompromisseja jotka pilaavat oman reissuni.
Ihan oikeasti haluan nukkua mieluummin asemalaiturilla kuin matkustajakodissa. Ja ihan oikeasti haluan mieluummin patikoida vuoren huipulle kuin mennä hiihtohissillä. Ja ihan oikeasti haluan ostaa evästä epämääräisestä katukojusta enkä Mäkkäristä. Koska naiset eivät tätä tajua, haluan matkustaa ja kerätä kokemuksia yksin.
Päätelmäni otin tosielämästä, jota olen varmasti nähnyt hyvin paljon enemmänkin kuin edes arvaat. Olen mm. asunut yksin ulkomailla vuosia. Mutta turhapa tässä on valoittaa näkemyksiäni, kun ne kaatuvat kaikki tähän yli-individualistiseen näkemykseen ´"yksin reissaamisesta".
Minä, 42v nainen, lähtisin miehen kanssa, turvallisessa seurassa seikkailemaan vaikka minne..no,en nyt ihan mihin tahansa epidemia-alueelle. Mutta meitä naisiakin on, joille ei tarvitse (joka yöksi ainakaan ;)) olla majapaikkana Hilton. Olisi hienoa matkailla, mut nyt se ihana miesseuralainen puuttuu. Ja lapsiakaan ei voi jättää viikkokausiksi... ;)
Eli olet nähnyt niin paljon elämää että tuollaisia yleistyksiä pystyt tuosta vaan heittämään? Just joo. Ja muutenkin tämän keskustelun voi kääntää täysin toisin päin. Miksi sinulle on niin kova paikka kun mies käy yksin lomalla? Onko sinulla niin huono itsetunto? Oletko epävarma? Oletko kypsä suhteeseen jos et voi hyväksyä miestäsi sellaisena kuin hän on? Ei kaikki ole ihan niin mustavalkoista että sinä oikeassa ja kypsä, mies epäkypsä pelkuri.
niin no, eipä mieheni ole juuri antanut toivoa minulle paikata itsetuntoani. Kerroinhan sinulle noista thai-naisista?? Epävarmuutta, kyllä, mutta tilattua mieheni osalta. Kenelläpä ei olisi moisien jälkeen epävarma olo? Olisiko sinulla aihetta hymyssä suin iloisesti moikata naistasi kotiovella, kun hän lähtee Turkkiin, nussittuaan ensin siellä joka vuosi turkkilaisia äijiä parin vuoden ajan, vaikka ette olleetkaan varsinaisesti yhdessä??????????
Niinkuin kirjoitin jo tuossa aikaisemmassa viestissäni, niin kyllä minulle sopisi jos löytäisin sen seikkailunhaluisen mukavan neidon joka ihan "oikeasti" tykkäisi reppureissaamisesta. Voisin vähän tinkiä matkassakin, mutta en paljon. Minäkin menen juuri tällä tyylillä kuin tämä toinen reissaaja, eli nukutaan missä nukutaan, kuljetaan kauka turistirysistä, patikoiden eteenpäin. Se on välillä aika rankkaa eikä sinänsä lomaa ruumille, mutta sitä enemmän henkisesti.
No silloinhan asia on täysin eri jos sinne tarkoituksella mennään jollekkin "nussimislomalle". En vain muista lukeneeni moista alkuviestistä. Ja jos miehesi todistettavasti tekee tätä lomillaan niin sittenhän homma on karannut hanskasta. Mutta tässä tapauksessa koko keskustelu reissaamisesta on turhaa, koska siitä ei ole enään kyse, enkä ole ikinä "nussimislomia" harrastanut joten en osaa enempää kommentoida.
on reissannut, tietää kuinka kivaa on mennä maasta maahan, vailla mitään suunnitelmaa...ja nimenomaan yksin. se homma on menee heti vituix, jos matkassa on
oma muija...en todellakaan oleta, että ymmärrät vastaustani, mutta lähde yksin reissuun niin tiedät mistä puhun....ymmärrän kyllä kantasi ja ei varmasti ole helppoa.
Ihan tiedoksi vaan, että olen ASUNUT YKSIN ULKOMAILLA VUODEN. Että tiedän kyllä mistä puhut, jos tarkoitat esim. vapaudentunnetta. Herää vain kysymys, miksi pitää olla parisuhteessa, jos ei ole vielä ehtinyt rällästää ja seikkailla tarpeeksi????
Pitääkö kaikki aina saada?
Kuulostat lähinnä silti, että "oma muijasi" on sinulle vain taakka ja rasite, ja vakipillu!? Toivotan onnea suhteellenne! Sääliksi käy muijaasi! Kaikki sympatiani hänelle.. Ja sinulle vinkiksi: OLE SINKKU REILUSTI NIIN EI TARVI KETÄÄN RASITETTA. What about? Vai etkö uskallla????? Tarvitsetko siis äidin, jonka luota voit turvallisesti lähteä maailmalle kun siltä tuntuuu ja palata taas tuttpullon luo kun tulee koti-ikävä??? buahaaa.... säälittäviä nämä suomimiehet! Mutta kuten sanottu, en oletakaan etä SINÄ ymmärät pointtini.
Etkö ymmärrä, että ihmisessä voi olla monia ulottuvuuksia? Ainakin minä haluan SEKÄ parisuhdetta ETTÄ vapautta. Se, että haluan olla joka vuosi kuukauden verran Lapissa yksin vaeltamassa ei pitäisi mitenkään sulkea pois sitä, että haluan seurustella ja kyhmätä yhdessä kultani kanssa ne loput 11 kuukautta.
Joo, ja olen myös sitä mieltä ettei siitä Lapin reissusta tulisi mitään, jos avopuoliso olisi mukana. En silloin pystyisi irtautumaan kaikesta ja saavuttamaan samanlaista vapautuneen meditatiivista tilaa kuin ollessani siellä yksin tai korkeintaan jonkun samanhenkisen kaverini kanssa.
Olihan mielenkiintoinen ja aikuismainen purkaus. Varmasti olet lähes täydellinen seurustelukumppani sinäkin sitten. Säälittävä suomimies? kun haluaa nähdä maailmaa ja avartaa hieman katsomustaan? Niin kai sitten. Ja minun logiikallani mammanpojat ovat kotona naisten helmoissa piilossa eikä yksinään maailmaa kiertämässä, mutta miten ikinä.
Olet ymmärtänyt väärin. Mammanpojat ovat niitä, jotka mamman (tyttöystävän) suojista hakevat niitä elämyksiä, mutta eivät uskalla olla kokonaan yksin vaikka mieli tekee. Kuten sinunkin kirjoituksestasi päätellen... Puhuit "muijastasi" aika epäkunnioittavaan säyyn nimittäin.
Jos etsit niitä elämyksiä, miksi et etsisi niitä ensin yksin ja olisit reilusti sinkkuna, jotta pystyisit jossain vaiheessa huomioimaan myös mahdollisien tyttöystäväsi? Tuo epäkypsä asenteesi vaatii vielä vuosien yksinolon ja rellestyksen. Harmi vaan, että niin moni näistä ns. "hurjista reissumiehsitä" on todellsiuudessa yksinoloa pelkääviä pelkureita. Kuten sinäkin.
Niin minullahan ei ole mitään "muijaa". Minä vain kommentoin tekstiäsi minkä olit tuolle toiselle kirjoittajalle laittanut. Hieman tarkkaavaisuutta kiitos. Minä olen täysin sinkkuna ja etsin elämyksiä, joten yleistykset pois heti alkuun. Enkä ymmärrä muutenkaan miksi hyökkäät henkilökohtaisuuksilla, eikö muuten löydy enään mitään lisättävää keskusteluun?
äläs nyt persettäsi revi. kerron mielipiteeni ja menee säädöt sulla ihan sekasin. mielestäni naiset ovat taakkoja, rasitteita matkailu mielessä ja olen sen takia ihan rehellisesti sinkku....kaverimielessä ihan loistavia ihmisiä. kun äitiä ei ole ja siinä mielessä on ihan vitun paha ponkasta maailmalle. sulla pää ei kestä matkailua ja et ymmärrä sen päälle mitään...en voi muuta toivottaa ku vitun hyvää ruotsinristeilyä ja painu takas sinne snägärille.
Mulla pää ei kestä matkailua??? Mä nauran täällä ihan ääneen??
1. Olen matkustellut elämäni aikana paljon. Olen jopa syntynyt ulkomailla. Olen myös ollut opiskelemassa YKSIN eri mantereella. Toisin sanoen, jos ei pää kestäisi, tuskin olisin 22v. tyttönä yksin lähtenytkään vuodeksi ulkomailla??
2. Matkusteluhan on lomaa, jos pää ei kestä lomaa, on psyykkisesti sairas! Toisin sanoen siinä ei ole mitään kestettävää, koska sen pitäisi olla hauskaa, vastapainoa arjelle. Ikävä jos se ei ole sitä sinulle.
aluksi kiitti asiallisuudesta, toi yks aasi ei siihen saumaa antanut. joo, mielestäni kaikkea ei voi saada. tässä asiassa tämä on ihan sinun päätettävissä, miten homma menee. jotkut ihmiset ei vaan sammaloidu ja se on fakta
Jos ei sammaloidu, niin miksi pitää seurustella???????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Onko todellakin vaihtoehdot vain nämä kaksi
1. Olet sinkku ja elät elämää
2. Seurustelet ja sammaloidut täydellisesti kotio
Eikö tuohon muka löydy mitään välimaastoa? Melko mustavalkoista on maailmasi.
voihan, yritä nyt vähän. syitä voisi olla. ehkä se on tottunut sinuun, se rakastaa, sillä ei ole parempaakaan tekemistä...mistähän minä voin tietää. käys nykäsee sitä äijääs hihasta ja kysy asiaa siltä. voisin kysyä sinulta ihan samaa.
Kyllä melkeinpä näin. Sitäkun on monen niin vaikea ymmärtää että kaikkea ei voi saada. Elämä on valintoja.
Tämän on sinun valintasi, sille en mitään mahda. Kyllähän niitä miehiä varmasti löytyy jotka oman elämänsä lopettavat ja alkavat elämään naisen pillin mukaan. Kuten myös löytyy naisia jotka ymmärtävät että parisuhteessa voi molemmilla olla omia menoja yhteisten lisäksi. Jokainen tyylillään.
Vanha totuushan on, että toista ei voi muuttaa, ainoastaan oman itsesi. Pätee mielestäni hyvin tässäkin asiassa. Parisuhteessa pitää kummallakin osapuolella olla tilaa - omaa aikaa ladata akkunsa tarvittaessa. Itse tunnen suhteessa ollessani tarvitsevani "omaa tilaa", joten ymmärrän tässä kohden hyvin myös miestäsi. Myös tuo luottamus pitää olla kunnossa puolin sun toisin.
ENTÄPÄ JOS NAISESI TARVOTSEE OMAA TILAA JA LÄHTEE JOKA VUOSI YKSIN ESIM. TURKKIIN KUUKAUDEKSI JA KÄYTTÄÄ KAIKKI LOMANSA SIIHEN? OLETKO SEN VALMIS HÄNELLE SUOMAAN? EPÄILEN.. Ja sanoja on kaikki, mutta tiedän totuuden teistä miehIstä liiankin hyvin.. Itselle ollaan valmiit antamaan tilaa, mutta entäpä se toinen.. hahhaaahhhhaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ihan aluksi selvennykseksi, olen nainen :) ja toiseksi, jos haluaisin näin tehdä kuten asian ilmaisit, niin myös tekisin. Ja sen saisi myös mieheni luvan ymmärtää, tai sitten en sellaista miestä tarvitsisikaan, joka ei tätä puolta ymmärtäisi minussa. Olemme erilaisia ja oikeanlaisen kumppanin löytäminen tässäkin asiassa voi viedä aikansa, jos ei löydy, niin mieluummin olen ilman!
Minkä ikäinen olet? Vaikutat TODELLA Itsekeskeiseltä. Veikkaanpa, että parisuhteesi eivät ole kesttäneet kauankaan??? Toinen vaihtoehto, että olet ollut liian pitkään yhdessä parisuhteessa, jolloin et ole oppinut tekemään kompromisseja koska luulet että yksinoleminen on hienompaa???
Tietysti sallisin naiselle Turkin matkat, jos se on se hänen juttunsa ja hän on tottunut siellä joka vuosi matkustamaan jo ennen minun tapaamistani.
Mutta jos nainen haluaisi lähteä "kostoksi" Turkkiin vain koska minä olen kuukauden Lapissa, siis pääasiallisena matkustamisen motiivinaan minun tekeminen mustasukkaiseksi, en tietenkään hyväksyisi sellaista. Ihmisen pitää tehdä kuten sydän aidosti sanoo, eikä vain reagoida kostonhimoisesti toisten tekemisiin.
juuri näin. Ihan kuten arvasinkin!! Eli se olisi siis muijan puolelta kostoreissu? Juu, ette te pysty antamaan samoja vapauksia kuin mitä itse olisitte valmiit ottamaan!!!!!
Ikäni käy ilmi nimimerkistä, olen ollut sekä pitkään yksin että pitkään avioliitossa/avoliitossa jne. Ja todennut omalla kohdallani yksinolemisen ihanuuden kuin myös parisuhteen hyvät/huonot puolet, kompromissitkin osattu rakentaa. Kaikkea on koettu tähän ikään, kuolemaakin katsottu suoraan silmiin. Joku on joskus sanonut, että pitää osata olla myös terveesti itsekäs. Sitä kai tämä sitten on... omat voimavarat on tunnettava ja kunnioitettava myös toisen mielipiteitä.
Niin laitanpa tähän jo yhden aikaisemman vastaukseni vastaavaan kysymykseen:
"Minä voisin jopa kannustaa lähtemään, matkustaminen on kuitenkin niin hienoa ja avartavaa. Ei tämä ole mikään sukupuoleen liittyvä asia. Voisin mielelläni mukaan seuraksikin lähteä, mutta jos yksin haluaa matkata niin en minä moisia estelisi. "
Ymmärrätköhän sinä nyt tätä asiaa oikein kunnolla?
Jos nainen ei olisi ikimaailmassa ollut kiinnostunut Turkin matkasta, mutta kyllästyttyään miehen jokavuotisiin Lapin reissuihin yhtäkkiä päättäisi niskoja nakellen lähteä Turkkiin, kyse olisi ilman muuta kostoreissusta. Mutta jos naisella on ollut muutenkin perinteenä matkustaa joka vuosi kuukaudeksi Turkkiin, olisi mieheltä väärin kieltää reissut (olettaen että siellä ei harrasteta hulluna seksiä).
Onko naisella oikeus valita miehen kaverit? Onko hänellä oikeus sanoa, että miehen täytyy lopettaa lääketieteen opinnot, koska naista kiinnostaisi enemmän juristit? Onko naisella oikeus vaatia, että miehen pitää lopettaa hevin kuuntelu ja alkaa kuunnella Celine Dionia vain koska se on naisen lempiartisti?
Ei ole oikeutta. Samoin kuin ei ole oikeutta kieltää matkailuakaan, mikäli se on miehen harrastus. Jos matkailu on naiselle täysin vasetnmielinen harrastus, hän voi aina etsiä itselleen pelkästään kotona nyhjäävän miehen tai vielä parempaa neliraajahalvaantuneen, joka ei taatusti pääse minnekään ilman naisen apua.
Miten niin ei ole OIKEUTTA. Kaikilla ihmisillä on oikeus elää elämäänsä juuri niin kuin haluaa. Miksi sinulla olsii enemmän "oikeus" määrätä omasta elämästäsi parisuhteessa kuin naisellasi??
MINÄ MINÄ MINÄ MINÄ JA VIELÄ KERRAN MINÄ JA MINUN OIKEUS. Voi apua..
Kaikilla ihmisillä on oikeus määrätä omasta elämästään, ei kenekään toisen.
Ei parisuhde tarkoita sitä, että siinä elävien ihmisten pitäisi luopua omasta itsemääräämisoikeudestaan ja alistua jatkuvasti kumppaninsa tahtoon.
Miltä sinusta tuntuisi, jos miehesi esittäisi sinulle kohtuuttomia vaatimuksia vain sillä perusteella, että koska asutte yhdessä, sinun pitää mukautua hänen tahtoonsa? "Värjää hiuksesi vaaleiksi", "Hanki DD-kupin silikonitissit", "Laihduta 15 kiloa", "Älä enää tapaa typeriä ystäviäsi", "Ota heti lopputili ja ryhdy kotipiiaksi"...miltäs kuulostaa?
Vaatimushan sekin on, että ylipäänsä VAATII toista olemaan niin epäitsekäs että antaa toisen reissata yksin paljon????? Herääkö ajatuksia?
Eiköhän tuo reissaaminen ole ollut naisten tiedossa jo ennen suhteen alkamista. Kyllä minä ainakin teen sen selväksi jos joskus seurustelen että veri vetää aina välillä maailmalle. En minä tällöin "vaadi" yhtikäs mitään. Jos nainen on tämän ymmärtänyt, alkanut suhteeseen, ja vasta myöhemmin toteaa että ei tästä pidä, niin hän minua vaatii muuttumaan eikä toisteppäin.
Ja mitä sinä "ymmärrät" naisestasi? Vaadit koko ajan toista "ymmärtämään" sinua????Huomaatko??? Etkö todella käsitä??? Asenteesi on = ota tai jätä, minä en komprommisseihin suostu! Aika naivia sanoisinko...heh.. Mutta niin hyvin yleistä. Sama asia jos nainen sanosii sinulle, minä olen kiukutteleva pönttö, ja minä en sinun vuoksesi muutu. Ota tai jätä!
Ihminen ei siis mielestäsi kykene olemaan muu kuin se, mitä hän ITSE OMIEN MIELTYMYKSIENSÄ MUKAAN ON. Kaikenlainen yrittämien ja toisen edun huomioon ottaminen on sinusta poissuljettu?
Reissaile rauhassa minun puolestani!
Niin minäkin olen asian käsittänyt. Kun tapasin nykyisen avovaimoni, kerroin että harrastan Lapin vaellusta ja nimenomaan yksin. Hänkin kertoi omista harrastuksistaan. Ei meillä ole näiden asioiden suhteen ollut koskaan mitään erimielisyyksiä. Jos harrastukseni olisi ollut avovaimolleni ylitsepääsemätön este, tai hänen harrastuksensa minulle, tuskin suhteellamme olisi ollut mitään edellytyksiä toimia.
Minä ainakin otan avovaimoni tarpeet huomioon sillä tavoin, että annan hänen harrastaa omia juttujaan ja tapailla omia kavereitaan ilman että vaadin sitäkin aikaa yhteiseksi tai olen tuppautumassa joka paikkaan mukaan. Meillä on omat juttumme ja sitten ne yhteiset jutut joista olemme yhdessä kiinnostuneita ja hyvä niin. Mielestäni tässä ei ole mitään itsekästä.
Kuinkas se sun suhtees sitten oikeen jaksaa?
"Ja mitä sinä "ymmärrät" naisestasi? Vaadit koko ajan toista "ymmärtämään" sinua????Huomaatko??? Etkö todella käsitä??? Asenteesi on = ota tai jätä, minä en komprommisseihin suostu! Aika naivia sanoisinko..."
Yritä nyt sinä ymmärtää että ei tässä vaadita naiselta yhtään mitään. Aivan varmasti nainen kenen kanssa suhdetta aloittaisin tietäsi että matkustaminen on minulle tärkeää ja sitä haluan tehdä. Jos hän ei tätä hyväksy ja haluaa minun luopuvan tästä niin ei mitään suhdetta edes tulisi. Ja yhtälailla minä ymmärtäisin naisen tekemisiä enkä yrittäisi häntä muuttaa. Eiköhän se ole huomattavasti parempi etsiä itselleen sopiva kumppani kuin alkaa väkisin toisesta sellaista muokkaamaan..
jaksaa jos on oikea kumppani.
Ei voi olla totta.. Vain nainen voi kuvitella että mies lähtee sinne kulttuurin kaipuussaan tai "korkeintaan flirttailemaan". Elikkä tehdään nyt heti se selväksi että miehesi on heikkona thai-tyttöihin ja kyse on pelkästään seksistä. On aivan turha yrittää uskotella itsellesi mitään muuta.
Noin. No mitä voit tehdä? Sano hänelle että että haluat tämän loppuvan. Olet yhden miehen nainen (sano juuri näin) ja vaadit että miehesi on sinulle uskollinen. Jos miehesi ei pysty olemaan sinulle uskollinen niin joudut lähtemään etsiäkseni sen miehen joka tekee sinut onnelliseksi (sano juuri näin).
Sano se haikealla vakavuudella niin että miehesi tajuaa missä mennään. Jos hän ei suhtaudu asiallisesti vaan alkaa pelleilemään tai huutamaan ja kieltää kaiken, se tarkoittaa ettei hän ole kanssasi vakavissaan tai on vain liian kypsymätön sitoutuakseen sinuun. Kuittaa tällainen kysymällä "onko tämä siis valintasi?". Älä itse ala missään tapauksessa huutamaan tai dramatisoimaan. Käyttäydy hillitysti koko ajan. Voit kyynelehtiä jos siltä tuntuu mutta ei kirkumista.
Miksi mieheni sitten on minun kanssani jos on niin kovin heikkoina muihin naisiin?? Ymmärrän toki pointtisi, ja tiedän kyllä tämän thai-buumin, mutta itsetuntoni on sen verran vahva, että en usko thai - naisten olevan yhtään sen parempia kuin minä. Olenhan itsekin puoliksi aasialainen. siro ja pieni. Jos mieheni haluaisi thai-naisen, hän saisi sen. Ei kun hakemaan!
Koska miehesi haluaa pitää tutun ja turvallisen takataskussa? Kotilieden lämpimänä?
Eihän kukaan koskaan pettäisi ketään, jos oman pitkäaikaisen seurustelukumppanin kanssa oleminen olisi tae täydellisestä olotilasta.
Ehkäpä miehesi vain haluaa kuksia muita naisia, koska sinä joka tapauksessa odotat häntä aina kotona?
Vaikeahan se minun on tietää, mitä se sinun miehesi touhuaa, mutta tuo viestisi kuulostaa jo hieman epätoivoiselta ripustautumiselta ja itsepetokselta.
Epäilen vahvasti, että miehesi ei ole aidosti sitoutunut sinuun eikä ole sinulle rehellinen. Jos näin, voit tietysti elää itsepetoksessa. En sano, että asia on näin aivan varmasti, koska ei tuossa viestissä ole siihen riittävää todistusaineistoa, mutta epäilys on joka tapauksessa vahva.
niin no siltähän se voi hyvinkin kuulostaa ulkopuolisen silmin. Olen onneksi jo kokenut niin paljon paskaa sekä myös hyvää, ja huonoja ja hyviä miehiä, että vaistoni kyllä kertoisi jo näin olisi.