Poikaystäväni alkoi eilen kaatokännissä avautumaan minun painostani.
Olen aina ollut hoikka 45kg/165cm, pienestä pitäen ja syön kuitenkin 5 krt päivässä yms.
Nyt hän sanoi, että ulkonäköni häiritsee häntä ja näytän liian "pieneltä"..
En tiedä miten suhtautua asiaan =/!
Tammikuussa olemme seurustelleet neljä vuotta.
Haluaisin kyllä itsekin lihoa vaikka kymmenenkin kiloa mutten tiedä miten se onnistuu.
Miten pitäis reagoida tapahtuneeseen?!
Olen aina ollut hoikka 45kg/165cm, pienestä pitäen ja syön kuitenkin 5 krt päivässä yms.
Nyt hän sanoi, että ulkonäköni häiritsee häntä ja näytän liian "pieneltä"..
En tiedä miten suhtautua asiaan =/!
Tammikuussa olemme seurustelleet neljä vuotta.
Haluaisin kyllä itsekin lihoa vaikka kymmenenkin kiloa mutten tiedä miten se onnistuu.
Miten pitäis reagoida tapahtuneeseen?!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Sano hänelle, että ongelma on pelkästään hänen. Sillä niinhän se on, jos itse olet kuitenkin tyytyväinen olemukseesi. Kun olet ruumiinrakenteeltasi hento, niin ole sitä aivan vapaasti. Joudut elämään siinä kropassa loppuelämäsi, joten miksi ei nauttia täysillä olemuksestaan. Tuijottamalla "virheisiinsä" haaskaa turhaan ja paljon energiaansa.
Kyllä sinä minulle kelpaisit! Pidä lippu korkealla!
suklaata tänä jouluna.
Jos et itse ihan todella välttämättä ja ehdottomalla innolla halua lihoa sitä kymmentä kiloa, niin älä liho! Ei kannata yrittää muuttaa omaa ulkonäköään tai luonteenpiirteitään pelkästään sen takia mitä muut ovat mieltä.
Usko minua ja varmasti montaa muutakin, olen itse joskus joutunut tilanteeseen jolloin tietyt luonteenpiirteeni ei miellyttänyt ja yritin ankarasti muuttaa itseäni, siinä kuitenkaan onnistumatta, ja jossain kohtaa huomasin olevani onnettomampi kuin ennen, koska jouduin koko ajan varomaan sanomisiani ja tekemisiäni.
Muutos omalla kohdallani tuli kyllä ajallaan, aivan automaattisesti itse sitä huomaamatta. (Se tosin vaati muuton puoleksi vuodeksi ulkomaille).
Oli tosin mukava kuulla ihmisiltä, että minusta on tullut parempi ihminen!
Mutta muutos on AINA tultava itsestään, omasta tahdosta, EIKÄ pakottamalla.
se loukkaa aika paljon kun poikaystävä heittää noin =/.
Ja joka kerta kun se katsoo tuon jälkeen minua niin varmasti tulee mieleen, mitä ajattelee..
Ihan uskomaton tilanne =(.
Ulkonäköongelma ei ole sinun vaan poikaystäväsi.
Ymmärtäisin jos sinulla olisi paljon ylipainoa mutta että pienuudesta valitetaan :(
Älä mieti sitä yhtään enempää. Jos tuntuu siltä että haluat painoa, mene kuntosalille mutta älä ala lihottamaan itseäsi.
Pieni ja siro kelpaisi kyllä mullekkin jos en olisi varattu ;)
Kauneus on katsojan silmässä. Mieti nyt vähän, tuntuu vähän kaukaa haetulta jutulta tuo..
Mä olin alle parikymppisenä 47/168. En lihonnut vaikka mitä söin. Nyt oon 53kg, mikä painoindeksin mukaan on just normaalin alarajalla, mutta sitä nyt on turha tuijottaa. Jos oot vielä nuori, ni kroppa ei välttämättä oo vielä niin naisistunu...jos haluut lisäkiloja ja selluliittia (plus muita sivujuttuja) ni kannattaa aloittaa e-pillerit. Kun lopetin, ni laihduin taas. Mut nyt käyn salilla ja juoksen, ni lihasmassan myötä paino on tämä mitä nyt on.. Mut edelleen voin syödä yhtä paljon ku 100-kiloinen mies, enkä liho. Ei silti kannata alkaa syömään epäterveellisesti. Vaikka et lihoisi, ni verisuonet ei tykkää liiasta rasvasta ja sokerista.
Mun exän mielestä olin kans liian laiha, mut nykyinen taas tykkää. No johtuu kai siitä ku tapasimme salilla, ni siitäki voi päätellä että toinen tykkää "itsestään huolta pitävistä". Mikä siis mun mielestä ei tietenkään automaattisesti tarkoita, ettäkö isompikokoiset eivät pitäisi lainkaan huolta itsestään.
Et voi geeneilles mitään..jos poikakaverisi ei sua hyväksyi tollaisena ku olet, ni se on sen murhe, EI SUN. Jos kuitenki itteäs häiritsee, ni ainakin muotoa laihaan kroppaan saa liikunnalla. Ei siis liialla kestävyysurheilulla vaan esim. salilla. Ja sen liikunnan myötä syötkin enemmän, koska kulutat enemmän.
Ja ootas kun oot pari lasta pyöräyttäny, sit voikin olla ettei ne raksauden kilot niin helposti karisekaan enää :) Ainakin omat naispuoliset ripakinttusukulaiseni ovat muuttuneet hoikista "normaaleiksi" muutaman lapsen jälkeen. Vanhemmiten aineenvaihdunta hidastuu, ni seki vaikuttaa. Mut ällös huoli, ole onnellinen ettei ole lihavuudesta aiheutuvia sairauksia yms. Vaikka jonku mielestä näyttäisit liian laihalta, ni pääasia on että oot terve ja syöt kunnolla. Älä välitä muiden mielipiteistä. Sano sil poikaystävälles suorat sanat, ettet itse voi asialle mitään. Jos ei kelpaa ni ettikööt jonkun toisen. Kertoo samalla suhteen laadusta jos toisen ulkonäön merkitys nousee ylitse muun.
24 ensi viikolla, etten ole "lapsi" enää =P.
Todellakin näytän helposti alle parikymppiseltä ja aina baareissa kysytään paperit.
Sen takia alunperin menin salille, että saisin lisää massaa, en poikaystäväni takia, koska eilen ensimmäisen kerran vasta mainitsi asiasta..
Vaan itseni..
Salilla käyntini on kuitenkin aika junnaavaa. En saa nostettua painoja vaan teen kuukausikaupalla samoilla painoilla, mikä ei taas kehitä lihaksia..
Onko muuten proteiinin syönti suositeltavaa normaaliruokailujen lisäksi salilla käydessä?
Oon syönyt kolme vuotta e-pillereitä, ei ole lihottanut grammaakaan..
Kummallisinta tässä on se, että poikaystäväni kaikki tytöt on aina olleet hoikkia.
Hän käy nykyään itse salilla ja on mielestäni liiankin vauhko omien lihaksiensa kasvattamisessa, mikä on kai sitten aiheuttanut tämän, että vaatisi sitä minultakin..
kyllä proteiinin syönti saattaa auttaa, mutta ite en syö.
Kannattaa tehdä asiantuntijan avustuksella kunnon ohjelma sua varten siellä salilla. Jos ei ite tarkkaan tiedä mitä lihasryhmiä kannattaa reenata, millä tavoin, millä painoilla. Jotkut taas tykkää esim bodypumpista yms jutuista salin sijaan, neki auttavat.
Jaa siis käsitin että poikaystäväsi haluaisi sinulle vaan yleensä lisää kiloja..onko kyse siis sittenkin lihasmassasta? ettet ole hänen mielestään tarpeeksi lihaksikas? taitaa monet salillakävijät olla vähän liian ulkonäköorientoituneita...
lähinnä kyllä se paino, eikä niinkään lihakset.
Itse vaan menin tuonne salille yli puolitoista vuotta sitten ja mitään tuloksia ei ole pahemmin tullut ja välillä ollut pitkiäkin taukoja.
Avo taas aloitti vähän yli vuosi sitten kuntosalilla käynnin ja käy säännöllisestä 3-4 krt viikossa.
Ymmärrän ja en. Itse olen lihava, en ymmärrä kuinka joku voi moittia tai uskoa moitteita hoikkuudesta. Ymmärrän sikäli, että jos mies moittisi läskejäni, harmistuisin kovasti.
Hoikkuus on terveellistä! Itse ruumiissasi oleskelet. Jos sinulla on hyvä olla, asia on ok. Ja arvosta hoikkuuttasi, minäkin arvostan!!
Saa miehellä olla mielipiteitä, tietty olisi mukava jos se voisi kertoa niistä muutenkin kuin humalassa. Kysy vielä selvin päin. Ja vielä: tunnen monia (itseni lisäksi), jotka puhuvat mitä sylki suuhun tuo, ei kaikki mielipiteet ole lopullisia ja muuttumattomia. Tänään vastustan jalkaväkimiinoja, huomenna taas puolustan!
ja oli tietysti asiasta samaa mieltä.
Toki pyysi anteeksi eilistä käytöstään mutta sanoi, että häntä vaivaa se.
Hänen isänsä muuten aina sanoo jotain painostani, kun näemme.Esimerkiksi tunkee aina lisää ruokaa ja vahtaa syömistäni.
En tiedä olisiko tämäkin vaikuttanut poikaystävääni
Etkö ole vieläkän reagoinut mitenkään? Kysytkö aina muilta miten sinun pitää reagoida yllättäviin tilanteisiin? Missä itsetuntosi on?
Lemppasin kolme kundikaveria nuorempana just samasta syystä. Ne valitti että olen liian laiha. Koin sellaisen loukkauksena ja vittuiluna, kun omasta mielestäni olin epäsuhtainen ja epämuodokas. Menin lääkäriin kun epäilin olevani raskaana, menkat myöhässä kolme viikkoa. Lääkäri oli aika kylmä ja määrätietoinen. Anoreksia. "Söin" 4-5 kertaa päivässä, mutta koko äivän "ateriat" eivät kattaneet edes yhtä normaalia päivän ateriaa. Liikuin paljon, olin energinen, mutta syömistä kontrolloin koko ajan ulkonäköpaineiden takia. En myöntänyt anoreksiaa, vaan pidin lääkäriä typeränä hössöttäjänä, jonka mielestä nuorten pitää olla ennemminkin liian pyöreitä ja rumia kuin sopusuhtaisia ja kauniita.
Anoreksia ei loppunut siltä seisomalta, vaan meni kahdeksan vuotta ennen kun pystyin syömään normaalisti pitkiä jaksoja. Terapiaa, lääkäreitä, terapiaa. En muista, vuosi pari meni ennen kuin ymmärsin etten ollut normaali. Itsetunto oli aivan suossa ja syvällä. Ylipäätään elämänarvot perseellään. Kontrolli on aina alitajunnassa, vaikka nykyään ehkä olenkin hieman pulskea perheenäiti ;) Sen ajan valokuvia en kestä katsella, vaikka silloin olin mielestäni hyvännäköinen, ja se johtui terveellisestä ruokavaliostani. Vihanneksia, hedelmiä, vettä... minimaalisen vähän!
En sano että sinulla olisi anoreksia. Jotkut ihmiset ovat luonnostaan laihoja. Jos kundikaverisi ei pidä sinusta sellaisena kuin olet, jätä se. Kun rakastaa, toisen laihuus tai lihavuus on vain yksi ihana piirre toisessa, ei häiritsevä.
ovat aivan normaaleita ruoka-annoksia.
Esimerkiksi jos menen ulos syömään (ravintolaan)syön kaiken mitä lautasella on ja ikinä en ole oksentanut ettei mistään bulimiastakaan ole kyse.
En ole mikään himoliikkuja, tykkään köllötellä telkkarin edessä enemmänkin ja syödä =D.
Itsetuntoni on ihan ok, mutten tiedä miten on tämän jälkeen.
Tuossa itsetunnossasi on takuulla parantamista, jos se miehen mielipiteestä noin alas menee.
Sanoit että miehesi käy kuntosalilla ja toivoo sinullekin enemmän massaa. Lihasten kasvattaminen onkin ihan tervettä kelle tahansa, jos se sinusta itsestäsi hyvältä tuntuu. Mutta muuten älä viitsi välittää noin paljon miehen kommenteista!
Minun poikaystäväni vihjasi pari kertaa suhteemme alkumetreillä että mitä jos hankkisin silikonit. Pahastuin todella ja asiasta keskusteltiin ja tivasin syytä, olin todella tiukkana asiasta, sanoin että ota tai jätä mutta itsehän minuun ihastuit ja sanoin myös että rinnat ovat vauvoja varten eikä miehen silmiä varten. Ja kas kummaa, mies otti puheensa takaisin ja oli asiasta ihan samaa mieltä. Ties mistä lie pornoleffasta ajatuksensa saanut. Noh, vähän myöhemmin olin sitten hänen mielestään liian lihava (vaikka ihan normaalimitoissa, maha vähän pömpötti) ja sain kuulla siitä. Koko väite oli ihan älytön mutta valitus asiasta loppui vasta kun aloin harrastaa enemmän liikuntaa. Koska mies itse käy salilla ja niin edelleen, hänelle on jokseenkin tärkeää että minäkin pidän itsestäni huolta, mutta se lopullinen liikunnan määrä ei häntä huoleta - kunhan hän saa sen kuvan että jonkin verran liikun niin on näköjään tyytyväinen.
Kaiken huippu on se, että tässä viimeisten 3 kuukauden aikana mieheni on vaihdellen joko valittanut tästä "ylipainostani" tai sitten valittanut että olen liiankin ruipelo ja pitäisi saada lisää massaa. Rinnatkin olivat taas yhtenä päivänä vähän liian pienet ja seuraavana taas ihan sopivat ja oikein ihanteellisetkin.
Niin että yhteenvetona - ainakin oma mieheni sanoo ihan mitä sylki suuhun tuo ja millä tuulella sattuu olemaan. Aluksi otin sen pahalla mutta nykyään annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja korkeintaan vähän murahdan takaisin että "pää kiinni"... Ei tässä nyt miehen miellyttämiseksi eletä ja varsinkin kun hänen mielensä muuttuu kerran viikossa. Olen sitä paitsi huomannut että mitä hyväksyvämmin suhtaudun omaan ulkonäkööni, sitä vähemmän mieskään sitä arvostelee. Kasvata siis itsevarmuutta äläkä välitä niistä miehen höpöjutuista! Pidän minäkin pyykkilautavatsaisista miehistä mutta vaikkei omallani sellaista olekaan, en ole häntä jättämässä.
Oot kuitenkin selittelykannalla. Odota kymmenen vuotta ja toivo että sun oma ymmärrys näkee tosiasiat. Poikaystäväsi on jo nähneet. Mies haluu naisen joka on sinut itsensä kanssa, ja muutenkin henkisesti tasapainossa. Keskenkasvuisista ei tosiaankaan ole kuin lyhyeksi iloksi. Niitä on kiva näytellä kavereille mut ei kiva kattella sen pidempään.
tottunut saamaan tuollaista arvostelua häneltä, niin kyllä se nyt vähän hetkauttaa!
Usein sanoo minua kyllä snobiksi yms, joten en usko että pitänee huonoitsetuntoisena..
Minulla on ollut huono itsetunto nuorempana, syynä siihen se, kun sai koko kouluajan kuulla kaikkea paskaa mutta se on iän myötä parantunut huomattavasti.
Muiden kritiikki ei hetkauta pätkän vertaa enää, mutta kyllä sitä vähän tulee mietittyä kun poikaystävä heittää noin rankkaa tekstiä.
Kännissä kun sanavalinnat on vielä aika raakoja..
Eikös täällä juuri saa kysellä ihmisten mielipiteitä ja olenkin saanut monen monta varteenotettavaa mielipidettä.
En todellakaan ole huomenna aloittamassa mitään himokuntoilua hänen mielikseen vaan elän edelleen päivä kerrallaan ja käyn salilla, kun siltä tuntuu..
eikös saa kysellä? Saa, mutta vastata ei nähtävästi saa ellei vastaus ole sellanen joka puolustaa sun ulkonäköä.
ja saa sanoa mielipiteensä.
Mutta ulkonäköä voi olla vähän vaikea arvostella kun et ole kuvaa nähnyt.
Onhan nyt ihmisessä muutakin kuin ne kilot =).
Jos kerran ulkonäöstäsi lähdet täällä kiistelemään niin laita se kuva näkyville. Turhaanhan kenekään mielipidettä kysyt kun ei tiedetä mistä kysytään.
minkälaisia sussuja teillä tytöt on. Viisikymppisenä en ole tähän päivään mennessä tavannut minulle läheistä miestä joka minua olisi uskaltanut arvostella. Arvostelijoita voi kyllä olla mutta ne sanat on puhuttu ihan muualla kuin minun kuulteni. Ja hyvä niin. Kyllähän naista tuollainen loukkaa varsinkin kun ne "poikaystävät" ei varmaan itsekään virheettömiä ole. Voihan se olla tietysti tämän ajan nuorten juttuja tuo suora arvostelu, ehkä se kuuluu nykyään kuvioon??????
Pidemmän seurustelusuhteen kuluessa mies alkaa tietysti näkemään naisessa mahdollisen lapsiensa äidin. Miestäsi ohjaa alitajuiset käyttätymismallit, jotka pitävät "muodokkaampaa" naista mahdollisesti terveempänä äitinä kuin hoikkaa. En itsekään, miehenä, oikein osaa nähdä huippumalleja äiteinä. Tämä oli minun näkökantani asiaan.
puhuin lapsihaaveista parisen kuukautta sitten, että toivoisin lasta meille vaikkapa jo vuodenkin päästä..
Hän sanoi, ettei ole vielä valmis.
Eilen sitten tässä kyseisessä keskustelussa, sanoi: "pystytköhän edes synnyttämään lasta"..
Sanoi myös, että haluaa ehdottomasti minut lapsiensa äidiksi, kai hän sitten ajattelee etten pystyisi synnyttymään normaalisti tms.
Vaikkei asia ole aina yksi yhteen.
Yksi nainen täällä työpaikalla (50kg/160cm) on synnyttänyt kaksi 4 kiloista poikaa lyhyessä synnytysajassa. Siis erikseen ei kaksoset.
Ettei ns. ulkoisesti kapealla lantiolla ole mitään tekemistä synnytyksen kanssa.
Olen kysellyt juuri asiasta alalla olevalta siskoltani, kun olen pohtinut yksikseni asiaa.
Sano sille miehelles, että minä teen kyllä vaihtokaupat koska tahansa. Se saa jonkun randomilla valitun läskin tuolta ulkoa ( käyn hakemassa jonkun baarista, NIITÄ RIITTÄÄ ) ja minä saan paluupostissa tuommoisen ihanan naisellisen hoikan tytön kuin sinä.
Kuulostaa hirveältä. Itse olen n. 53/171. Olen aina ollut samaa luokkaa.
Olen koko elämäni kuunnellut painostani, eikä se yleensä ole ollut positiivista, olisiko syynä suurelta osin myös toisten naisten kateellisuus.
Tuli mieleen tuosta, kun kerroit poikaystäväsi miehestä, että minun isäni on aina arvostellut painoani ja ollut sitä mieltä, että olen liian laiha ja muodoton. Vaikka siis en tod. edes ole muodoton, ainakaan jos ajatellaan vyötärön-lantion suhdetta.
Olen aina pelännyt tuota, että rakastun mieheen, joka ei pidä hoikkuudestani, vaan arvostelee sitä. Itse pidän typeränä edes ottaa itselleen kumppania, jonka ulkonäöstä ei pidä, koska tämä siitä eniten kärsii, jos tuntee aina olevansa vääränlainen.
Olen sinunkin puolestasi vihainen, koska on tosi väärin, että maailmassa, jossa niin monet miehet preferoivat meidän kokoisiamme naisia, niin joku idiootti sanoo, ettei kelpaa.
Sanoiko miehesi, että sinun pitäisi lihota, vai että hän haluaisi sinun näyttävän vaan lihaksikkaammalta? Ajattelin vaan, että monet omaan kehoonsa ja painonnostoon hurahtaneet miehet voivat alkaa asettaa toisellekin samanlaisia vaatimuksia kuin itselleen. Silloin siitä lihasmassan kasvattamisesta tulee ihmisarvon mitta nro 1.
Itse olen myös käynyt salilla. Tällaiseen hoikkaan vartaloon sopii hyvin lihakset, mutta ei silti mitkään fitnessnaisten tasoiset, ainakaan omasta mielestäni.
lähinnä juuri painostani ja, että näytän liian nuorelta/pieneltä.
Vaikka panostan todella paljon ulkonäkööni, vaatteisiin meikkeihin ja tyyliin.
Kyllähän minunkin vanhempani ovat joskus laihuudestani sanoneet mutta siitä ei edes osaa loukkaantua.
Pienenä kävin ravitsemusterapeuteilla asian takia mutta mitään "vikaa" ei löytynyt.
Poikaystävältä on vain vaikeampi ottaa vastaan tuollaista kritiikkiä.
Minut on muuten adoptoitu ja nykyinen äitini, siskoni on taas isokokoisia, siis pitkiäkin ja minä taas ihan eri laatua..
Älä välitä kommenteista. Odotapas että pari vuotta kuluu ja saat pari lasta (toivottavasti kuitenkin jonkun fiksumman miehen kanssa). Ja kun olet lasten saannin jälkeen vielä mitoissasi, niin sitten kyllä kelpaa näytellä eukkoa muille miehille, jotka valittavat kuinka 'Meidän Liisakin nyt sitten aloitti sen keksin syömisen ja on lihonut kovasti'.
Minun mieheni ei ole koskaan valittanut, ei ennen lasten saantia eikä jälkeenkään. Päinvastoin - hän on ylpeä siitä, että minulle sopisi edelleenkin hääpuku päälle.
Melkoisen vähän kyllä painat. Vaikea kuvitella muten luurangolta näytät. Oma naiseni on 168 pitkä, ja painaa 58 kiloa. Urheilullinen hänkin, ja erittäin hoikka! Eli kyllä herättää kummastusta sinun painosi... Liian pieni olisit mun makuuni, kuten varmaan monen muunkin. Mutta on kyllä ihmeellistä, että oma poikaystäväsi ilkeää sellaista ääneen sanoa. Parisuhteessa kohteliaisuus unohtuu liian helposti. Hän saa niin siis ajatella, mutta ei sitä sanoa saa/kannata.
Suosittelen kuitenkin muutaman kilon lisäämistä...
kun se on helpommin sanottu kun tehty!
Luuletko, etten itse pidä itseäni laihana ja toki mielelläni lihoisin vaikka 15 kg:n!
Ja olisin tällöinkin hoikka.
Tosin en edes haluaisi olla normaalipainoinen, pidän kuitenkin itsekin hoikkia naisia kauniimpina kuin toisia..
Kuitenkin olen tyytyväinen ulkonäkööni ja saan miehiltä ihastuvia katseita ja aina baarissa iskuyrityksiä.
Se on mistä kukin tykkää, toiset laiheliineistä, toiset normaalipainoisista ja toiset pullukoista.
Niinhän se menee.
En kyllä edes näytä luurangolta ;o).
Ei minulla luut mistään törrötä, vatsa on vähän pömppöinen, ihan muodokas takamus, kunnon lantio yms.
Olen vain huomattavan laiha. Piste.
Ole oma itsesi, kun kerran baareissakin tulet huomatuksi se kertoo kaiken. :)
Olet kaunis ja haluttava. Olkoot poikaystäväsi(tai hänen isänsä) mitä tahansa muuta mieltä.
Ole oma itsesi - pää pystyyn!!
Onpa unohtunut äidin opetus: moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä. Että mikähän se tärkeää on elämässä.
Sitä paitsi, todettu on, kauniit ihmiset ovat tottuneet saamaan (kaiken, tahtonsa perille, huomiota) ja siksi on usein helpompaa tulla toimeen hieman vähemmän täydellisten ihmisten kanssa. Niin että miksi ulkonäön ja persoonallisuudenkin pitää olla täydellinen? Kun ei mikään muukaan elämässä ole? Eikö elämä ole kehittymistä??
mistään täydellisyydestä!
En koe enkä edes halua olla mikään maailman napa, jos siis minua tarkoitit.
Tykkään enimmäkseen olla kotosalla ja elää rauhallista normaalia elämää mutta harvoin, kun missään käyn toki laitan itseni nätiksi.
Minä olisin valmis perustamaan perheen ja sen mukaan elämään mutta tuo avo kun itse on vielä liikekannalla..