Mikäköhän on keskiarvo salasuhteiden kestolle? Koska intohimo sammuu? Jättääkö mies vai nainen?
Kauanko kestää
salasuhteet
123997
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Päälle kolme vuotta, minä eli ei-varattu osapuoli lopetin homman. Keskiarvosta en sitten tiedä...Onhan niitä viikkojen ja parin juttuja. Toisaalta on niitäkin tapauksia missä 10 vuotta homma jatkunut.
ei lopeta ensin?Miten sen voi lopettaa niin että ei tule vaikeuksia.
itse olla varatun kanssa niin kauan kun varattu haluaa ja miten sitten kun se loppuu?
Miksi joskus nainen on se, joka lopettaa yleisesti parisuhteen? Miksi mies? Riippuu suhteesta ja ihmisestä. Eiköhän sen voi lopettaa niin ettei tule vaikeuksia (jos pakko kerran pettää on) niin valitsee naisen, kenellä ei tarvetta katkeruuteen tai kostaa mitenkään. Itse en siitä tiedä, koska vaikeuksia ei olisi syntynyt - oli se kumpi tahansa kuka suhteen lopettaa.
"Salasuhteella" on ikää 5 vuotta ja suhde on ns salainen, koska toinen osapuoli on varattu. Eli jopa omasta mielestäni suhde on jatkunut yllättävän pitkään. Näyttää sopivan varatun osapuolen kuvioihin...
Käyn polkasee pari kolme kertaa vuodessa, väliin spittelen että pysyy kuvioissa. Mukavaa ajankuluahan se on pitää, toinen on ollu kuvioissa noin 4 vuotta, sitäkin painan vain muutaman kerran vuoteen, ei mene niiden puolelta liian vakavaksi, ja ite ei kyllästy kun ei liian usein käytä niitä.
Niinhän se menee asioita hyssytellään, kaikki muut tuntuvat tietävän salasuhteista paitsi se varatun osapuolen oikea puoliso. Itse elelin salasuhteessa ollen se toinen nainen n. 8 vuotta kunnes mitta täyttyi ja lopetin suhteen. Olo on helpottunut ja nyt voin sanoa olevani onnellinen...ilman häntä..eikä rakkaudella ole mitään tekemistä tämän päätöksen kanssa, se ei ole kadonnut. Oli aika alkaa ajattella itseään ja sitä mihin elämänsä käyttää. Miehen pelkuruutta ja tyhjänpäiväisiä selityksiä siitä miksi ei voi tehdä ratkaisuja riitti, milloin minkäkin varjolla. Paras tai pahin selitys johon kaikki kiteytyi oli lause "ei ole mitään hyvää syytä...". Suhde jatkui kunnes lakkasin uskomasta ja toivomasta toisen selityksiä tuohon valaisevaan lauseeseen...siis minäkö en ole hyvä syy tehdä ratkaisua...Tiedän ansaitsevani paremman ja ihanamman miehen...joka on olemassa ja odottaa löytämistä..
Meilläkin on suhde kestänyt jo vuoden. Kaikki kaverit taitavat jo tietää tästä, mutta aviopuolisot eivät tietystikään... minä (nainen) en eroa, koska en jaksa kokea sitä tappelua mikä siitä seuraisi, mies ei eroa koska ei halua luopua mistään omaisuudestaan (emme kuitenkaan halua muuttaa yhteen!!). En kuitenkaan haluaisi elää näin loppuelämääni, joten kai sitä jossain vaiheessa täytyisi jotain tehdä... nyt näyttää siltä että tämä tilanne voisi jatkua loputtomiin.
Pari vuotta kesti meillä, kipuilemiseen vielä puolitoista vuotta siihen päälle. Homma loppui, kun minä (vapaa) aloin seurustella enkä halunnut PETTÄÄ tätä miestä olemalla uskoton. Sekös vitutti mun varattua ex-rakasta, Mies (varattu, yhden lapsen isä siinä vaiheessa..) olisi jatkanut ja jatkanut.. Lisäksi miehen avokki odottaa nyt kaksosia,joten se oli se viimeinen naula meidän arkkuun. Haikailin jotain olematonta, toisaalta sääliksi käy avovaimoa. Sillä on oma joulusika kotona, sellainen joka ei tunne mitään omantunnontuskaa pettää lapsensa äitiä.
Minulla se kesti kaksi vuotta kunnes lopetin sen.Mies olisi halunnut jatkaa ja soittelee minulle vieläkin,tosin nyt hänen avovaimonsa on raskaana.Ehkä se onkin syy miksi vanha suola janottaa....minua rupesi kuvottamaan mies joka näyttelee hyvää perheenisää ja samalla saa minulta seksiä valheilla.Tajusin ettei mies koskaan jätä perhettään lupauksista huolimatta ja jätin hänet.Nyt katson häntä säälien ja halveksien enkä enää koskaan mene samaan lankaan.Toivottavasti kolmas lapsi saa miehen rauhoittumaan ja olemaan uskollinen avovaimolleen.
alussa että ei koskaan eroa ja olen pitänyt yhteyttä kun itsellä oli vaikeaa.Nyt alkaa olla tyhjä olo ja tekis mieli lopettaa mutta varattu kanssa jatkas ja jatkas..Kumma juttu mutta olen alkanut sääliä varattua ja sitä kun hän ei huomaa että en jatka enää kauaa.Mutta hän ei jää yksin ja miksi säälisin.
Aina löytyy pitoja pideltäväksi.