Olen 15! (tiedän että nuori) joten älää heti ruetko että plaa plaa plaa... No, olen seurustelut jo 2 vuotta poikakaverini kanssa. Minua ärsyttää se että kaikki aina sanoo niin todella ihanasti minulle että älä ole sen kanssa vaan nauti elämästä (minähän nautin täysin siemauksin) ette te kumminkaan pysy yhdessä ikuisesti (miks pitäs ajtella tulevaisuutta, jos olen onnellinen sen ihmisen kanssa joka tuntuu oikeelta niin miks ei) ja plaa plaa. En tajua mikä on vikana jos olen onnellinen näin. Poikakaveri on minulle se ensimmäinen ja tuntuu oikealta. Miks pitäs olla kiertelemässä diskoissa juopuneena nainti kavereita seurustella pari kk ja vaihtaa uuteen. Olin sillon seiska luokalla kun aloin rakkaani kanssa. Silloin ajattelin että no kokeillaa ja muutenkin ku ei ollu ns. tunteita niin paljon. Mutta nyt ollan kansvettu ja opittu tuntemaan toisemme. Eikä poikakaverini koskaan pettäisi minua enkä minä sitä. Kyllä minä sen tunnen. Minä en tajua miksi en saa olla onnellinen. Kukaan ei ole koskaan minulle sanonut että OLE ONNELLINEN KUN LÖYSIT HETI EKALLA KERRALLA IHMISEN JOKA TUNTUU OIKEALTA. Mikä teillä on sitä vastaan. En vaan halua olla sellainen joka koko ajan etsii nainti kaveria vaan kokeiluks. Meilläkin meni vuos ennen ku tehtiin ekan kerra, koska haluan harrastaa sellaisen ihmisen kanssa seksia jolle minulla on tunteita suuresti. Joten hyvät ihmiset miksi en voi olla muka näin onnellinen.
Monica
Monica
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mielestäni sinulla on asiat todella hyvin enkä ymmärrä, mitä kenelläkään voi olla siitä huomauttamista.
Olen 35-vuotias mies ja sinun ikäisenä olin samassa tilanteessa eli aloitin seurustelun yläasteella ja jatkoin sitä monta vuotta, aina parikymppiseksi asti ja olisin mielelläni jatkanut pitempäänkin jos tyttöystäväni ei olisi löytänyt toista silloin kun olin armeijassa, mutta eipä siitä enempää...
Tosin meitä ei kukaan tuominnut suhteemme takia tai ehdottanut, että meidän pitäisi "nauttia elämästä" ja hankkia uusia kokemuksia. Mutta ehkä silloin 20 vuotta sitten tilanne oli toinen kuin nykyään.
Eli nauti vaan elämästäsi nyt juuri sellaisena kuin se on. Mikäpä voisikaan olla nautittavampaa kuin lämmin ja toimiva parisuhde? En ainakaan minä olisi ikimaailmassa vaihtanut sitä onnea mihinkään kännisiin yhden illan sekoiluihin!
Toivon, että suhteenne kestää ja kukoistaa vielä pitkään. Tehkää töitä sen eteen, pitäkää hyvää huolta toisistanne älkääkä välittäkö tippakaan siitä, mitä kateelliset ja tietämättömät hölisevät.
Kiitos paljon! Kiitos tosi paljon. Oot varmaan ainut joka on sanonu noin. Mulle tuli hyvä mieli. Ja jos käy jotain sitten muutaman vuoden päästä niin se on sen ajan murhe minusta näin on hyvä... :)
No onneksi olkoon kun olet löytänyt sen oikean jo heti ensimmäisellä kerralla. Mutta kuitenkin olet todella nuori, ihan kaikella hyvällä vaan, tiedän että tää ärsyttää sua kun sanon näin mutta tää on totuus. Harvemmin ne suhteet 15vuotiaana niin kestää. Rehellisesti sanottuna liian nuorena ei kannata sitoutua, pitäisi nauttia sinkku elämästä, tämä ei siis tarkoita sitä että pitäisi käydä naimassa kännissä koko kylän pojat mutta itse olen sitä mieltä että kannattaa myös nuorena viettää sinkkuelämää. Sillä vanhempana sitä voi joskus kaduta ettei koskaan ole saanut olla vapaa ja asua yksin. Ei välttämättä kaikille näin käy. Tietenkin se olisi aika tyhmää erota jos on onnellinen vain sentaki että on hyvä viettää sinkun elämää. No kaikesta huolimatta toivottavasti onnenne kestää.
Alko huvittamaan ku väitit et jotain ideaa asua yksin.Itse vasta aikuisiällä joutuneena tilanteeseen vois sanoa et yksinasuminen on aika hanurista:(
Jeps. No tiedän pari vanhempaa ihmistä jotka eivät ole saaneet ikinä asua yksin, ovat heti kotoa muuttaneet miehen kanssa yhteen ja perustaneet perheen. He ovat joutuneet kärsimään siitä ja ovatkin nyt eronneet. Kyllä jokaisen ihmisen pitää jokainen elämänvaihe kokea.
Jokainen ei voi kaikkea kokea. Ei jokaista elämänvaihtetta. Jokaisen elämänvaiheet ovat erilaisia kuin toisen.
Sinulle hyvä kokemus ei välttämättä ole hyvä kokemus minulle.
Jollekin sopii yhdessä eläminen, jollekin yksin eläinen. Eiköhän se riipu pitkälle siitä, mitä elämältään haluaa.
Hyvillä teillähän te olette, älä tuossa asiassa kuuntele niinkään ystäviäsi he eivät nääs näe sinun kannalta asiaa. Niin luulisin asian yksin kertaisesti olevan.
fiksulta "ikäiseksesi". Siis tarkotan vaan että monet sun ikäset esittää olevansa tosi aikuisii ettimällä jotain 3 päivän panosuhteita ja sitten on pakko huutaa kovaan ääneen että oli pakko jättää jätkä kun sil oli niin pieni muna... Tälläsen kuulin tänään junas...
Itsekin aloitin seurustelee 8 luokalla ensimmäisen kunnon poikaystäväni kanssa ja se kesti 21-vuotiaaksi asti. En kadu yhtään että oltiin niin pitkään yhdes. Mut tilanteet muuttuu ja oon nyt onnellisempi jonkun muun kanssa...
Olen sitä mieltä, että koskaan ei hyvää suhdetta kannata lopettaa sen takia, että muut sanovat, että täytyisi nauttia elämästä. Itse aloitin seurustelun poikaystäväni kanssa 4.5 vuotta sitten ja tällä välillä olen saanu kuulla niin vanhemmiltani kuin kavereiltanikin, että pitäisi lopettaa ja nauttia elämästä. Kukaan ei vain tajua, että nautin elämästä juuri tämän ihanan poikaystäväni kanssa. Olemme kummatkin toisillemme ensimmäiset seurustelu ja seksikumppanit ja toivon vain, että olemme aina yhdessä. Kaikki eivät nauti yhdenillan suhteista ja sinkkuna juoksemisesta. Pidä omat mielipiteesi ja nauti yhdessä olostanne niin kauan kuin sitä kestää! Jos joskus jotain tapahtuu, se on sen ajan murhe. Tehkää suhteenne eteen joka päivä töitä, niin se paranee vuosi vuodelta! Onnea matkaan! :)
Kuten jo joku sanoi, nauti elämästäsi, mutta nauti niistä niin kuin olet itse onnellinen eikä niin kuin muut olettaisivat sinun kuuluvan toimia. Eli kaikkea hyvää suhteellenne.
Joku tuossa kuitenkin väliin heitti, että siitä sinkkuelämästäkin pitäisi ehtiä nuorena nauttia. Jaa-a, voihan siinä olla oma peränsä. Mutta jos jätetään laskuista se "koko kylän hässiminen", niin en ymmärrä mitä se parisuhde estää.
Itse tapasin 14-vuotiaana nykyisen avomieheni. Olen nyt 19-vuotias. En koe menettäneeni yhtään mitään. Olen ehkä elänyt nuoruuttani eri tavalla kuin joku toinen, mutta kukapa siihen on sanomaan mikä on se "oikea" tapa. Olen saanut kasvaa ja kehittyä ihan omana itsenäni, tavata uusia ihmisiä, matkustaa, opiskella, viettää hilpeitä öitä kavereiden kesken, asua yksin, tehdä päätöksiä... en usko, että suhteeni vuoksi on jotain tärkeää jäänyt elämättä.
Toki olen itsekin vasta 19-vuotias, enkä voi tietää minne elämä minut vie. Mutta uskon, että minulla on mies, jonka kanssa jaan loppuelämäni. Jos kuitenkin olisi jostain syystä väärässä, minulla on silti tallessa jo lähes kuusi ihanaa ja onnellista vuotta, mitä muuta voisin toivoa?
Mummoni alkoi tapailla ukkiani 14-vuotiaana, äitini tapasi isäni 16-vuotiaana. Molemmat parit ovat edelleen onnellisina yhdessä. Ei se siis mahdotonta ole =)
Kaikkea hyvää teille!
Nuoria olette vielä kaikki, koko elämä edessä. En nyt väitä, etteikö poikkeuksia ole, mutta kyllä se jossain vaiheessa iskee takaisin, todennäköisesti ns. kolmenkympin kriisin muodossa. Tajuatte, että elämässä voi olla jotain paljon parempaa kuin se, mitä siinä vieressä on. Silloin ehkä teille valkenee se, mitä villi eläimellinen seksi on, kun löydätte sen todellisen oikean, tai vietätte villiä sinkkuelämää ja haette parempia ja hurjempia seksikokemuksia...
Ei se kaikilla noin mene, mutta itselläni kävi juuri noin. Aloin seurustelemaan yhden miehen kanssa 20-vuotiaana, ja mentiin naimisiin. Yhdessä oltiin melkein 10 vuotta. Jälkeenpäin koko aika tuntuu hukkaan heitetyltä. Leikin jotain kilttiä vaimoa, enkä osannut edes unelmoidakaan mistään villistä elämästä. Olin vähän aikaa sinkkuna, kunnes löysin elämäni miehen, ja nyt on elämä jännää ja villiä...!
Pidetään mielessä! Mutta mitä tuohon seksin eläimellisyyteen tulee, en usko että se muita kokeilemalla paranee. (Ja jos olen väärässä, joudun elämään väärässä uskossa, voi itku.) Meidän seksielämämme luistaa vallan mainiosti, ja mitä paremmin toiseen tutustuu, sitä paremmin osaa tuottaa ja pyytää sitä mielihyvää ja kokeilla uusia juttuja. Tietysti voi olla olemassa asioita, joista meistä kumpikaan ei edes tiedä, mutta seksi ei koskaan olekaan ollut elämäni arvolistalla ykkösenä.
Hienoa, että elämäsi sen oikean kanssa on jännää ja villiä. Meidän elämämme on täynnä naurua, pyykinpesua, kavereita, matkustelua, impulsiivisuutta ja myös suunnitelmallisuutta. Yksin ja yhdessä. Pelkkä jännä ja villi ei pitkälle riitä, mutta niitäkin tarvitaan.
Sitä en tiedä mitä "villi elämä" sinun mittakaavallasi on, mutta luulen saaneeni riittävän vanhan annoksen jo seiskaluokalla. Nykyäänkin osaan irroitella eikä yksikään päivä ole samanlainen, mutta toisaalta parisuhteeseen kuuluu myös se tietty varmuus. Kilttiä vaimoa minusta ei saisi kirveelläkään =) Huvittavan, hajamielisen, itsepäisen, pakkimielteisen, jatkuvasti tekemässä olevan, lasten pelejä rakastavan, haaveilevan, uskollisen, tarpeen vaatiessa vakavan ja luotettavan kyllä. Mutta "kiltti" on jotain laimeampaa.
Tässä vain näkökulmaani esille tuon, sitä oikeaa ja aitoa totuuttahan filosofit ovat etsineet vuosituhansia, joten sitä en väitä tietäväni. Mutta kaikkea hyvää myös sinun parisuhteellesi!
Kyllä se kriisin perimmäinen sisältö on ihan muualla kuin villissä seksissä. "Villi seksi" on naisten keksintö, ja sitä paitsi mikä tahansa seksi vanhenee todella nopeasti. Jos seksi on se mikä on "elämässä paljon parempaa", niin elämän on täytynyt olla todella köyhää sisällöltään.
Vakituinen suhde ja villiys on muuten yhdistelmä, joka on olemassa vain mielikuvituksessa.
Pidä kiinni omasta poikaystävästäsi, ja omasta ajatusmaailmastasi. Kaverit ja naistenlehdet varmasti yrittävät tuputtaa että minkälainen hyvä nuoruus on ja miten sitä kannattaa elää. Kuitenkin, kyllä sinä itse tiedät mistä tulet onnelliseksi.
Moni ikäisesi on varmasti sinulle kateellinen, tosin moni ikäisesi ei voi ymmärtää miksi haluat sitoutua noin nuorena. Ihmiset ovat erilaisia.
Totta kai voit olla onnellinen juuri noin. Ole vain.
Pointti on varmaankin siinä, että ulkopuoliset saattavat käsittää, miten älytöntä on eristäytyä seurustelusuhteeseen tuossa iässä. Kyllä se sinullekin vielä valkenee, kunhan vartut ja kasvat. Säästäpä huviksesi tuo kirjoitus itsellesi ja lue sitä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Ymmärrät sitten itsekin, mistä niissä kommenteissa oli kyse.
Joka tapauksessa: elä ja ole onnellinen!