Olen auttamattomasti ihastunut työpaikallani erääseen mieheen. Hän on varattu, ollut kerran aiemmin naimisissa ja tästä suhteesta on lapsia.
En tiedä miten tulkitsisin hänen käytöstään. Ajoittain kirjoittelemme tekstareita, minä laitan hänelle mailia, mihin en kuitenkaan kovin usein saa vastausta, mutta sitten kun vastauksia tulee niin jollain tavalla ne ovat flirttailevia mutta samassa hän kuitenkin mainitsee tyttöystävänsä.
Tekstareita kirjoittelemme "silloin tällöin" ajoittain jopa 10 päivässä...Hän vastaa kaikkiin yms. Itse olen sinkku, eronnut hiljattain.
Mitä minun pitäisi tehdä?
En tiedä miten tulkitsisin hänen käytöstään. Ajoittain kirjoittelemme tekstareita, minä laitan hänelle mailia, mihin en kuitenkaan kovin usein saa vastausta, mutta sitten kun vastauksia tulee niin jollain tavalla ne ovat flirttailevia mutta samassa hän kuitenkin mainitsee tyttöystävänsä.
Tekstareita kirjoittelemme "silloin tällöin" ajoittain jopa 10 päivässä...Hän vastaa kaikkiin yms. Itse olen sinkku, eronnut hiljattain.
Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Todellakin en tiedä mitä tekisin. Samalla tämä mies tuntuu olevan "rakastunut" tyttöystäväänsä mutta osoittaa kuitenkin jollain tavalla myös kiinnostusta minuun pienellä flirtillä yms.
Pitäisikö minun unohtaa koko juttu vai tehdä mitä?
vaikka pitkä v....! Taidat olla jokin teinipelle, vai?
Niin ikää on kyllä reilusti enemmän kuin tuo sinun suosimasi teinipelle...
voi olla kovin kypsästä ihmisestä kysymys. Että ikää oli... 18 vuotta tai vastaavaa? Kannattaa kuule lapsosten miettiä muutaman kerran vakavasti ennen kuin alkaa sotkemaan monien ihmisten elämää!
voihan varatutkin flirttailla, ei se oo pelkästään sinkkujen yksinoikeus. Ja todennäköisesti tämä mies tekee sitä nyt vaan huvikseen, olematta sen kummemmin kiinnostunut susta. ei kannata katos aina ottaa noita varattujen flirttejä kovinkaan vakavasti, siinä vaan tuhlaa lyhyttä elämäänsä.
Jos oot noin miehenkipee ni eti mieluummin vapaa yksilö joka vois kiinnostua susta ihan oikeasti.
Saatat nimittäin pahimmassa tapauksessa nolata ittes jos alat jotain sille varatulle ehdottelemaan, ja silloin ei taida enää yhteisestä työnteosta tulla mitään, vai kuinka?
Ja muutenkin seurustelevat parit pitäis jättää rauhaan, vaikka niitäkin on jotka väen väkisellä yrittävät tulla toisten väliin. Ja se jos mikä on kyllä aika lailla säälittävää ja latvasta lahon ihmisen touhua.
mutta ongelmia voi olla jopa yli 30-vuotiailta
Ole sinä järkevämpi kuin minä. Pilaat niin oman kuin kyseisen miehen elämän, puhumattakaan hänen puolisonsa elämästä. Jos olet todella tuon ikäinen kuin väität, osaat varmasti käyttää järkeäsikin. Lopeta ihmeessä, ennen kuin käy huonosti. Jos et muiden, niin ainakin itsesi vuoksi.
Itse rakastuin erääseen mieheen työpaikalla. Tekstailimme päivittäin hyvin runsaasti, aluksi ihan "arkisista" asioista kunnes itse uskaltauduin ottamaan esille vähän isompiakin asioita. ;) Soittelimme, lopulta myös tapailimme. Se oli ihanaa ja kiihkeää aikaa, toistaiseksi elämäni parasta aikaa. Valitettavasti suhde päättyi yhtä nopeasti kuin alkoikin, miehen alettua mailailla lähempänä omaa ikäänsä olevan naisen kanssa. Sain siis maistaa omaa lääkettäni - olinhan vikitellyt naimisissa olevan miehen, ja lopulta saman miehen minulta (ja LOPULLISESTI hänen vaimoltansa) vikitteli mailikaveri... pahinta tilanteessa oli, että itse loin kyseiselle miehelle sähköpostiosoitteen tätä mailailua varten...
Omalta osaltani en kadu tapahtunutta; kuten sanoin, se oli elämäni ihaninta aikaa. Tunsin itseni halutuksi, omassa vilkkaassa mielikuvituksessani jopa rakastetuksi. Tiedän kuitenkin että tämän neliödraaman kaikki osapuolet ovat saaneet kärsiä toistensa tekemisistä ja SITÄ kyllä kadun. En olisi halunnut loukata ketään, saati tulla itsekään loukatuksi. Enää ei taida voida pistää tapahtunutta edes nuoren, elämää kokemattoman naisenalun naiiviuden piikkiin...?!
Ole sinä viisas ja lopeta suhde varattuun mieheen. Särjet vain oman ja muidenkin ihmisten sydämet, se ei ole sen arvoista.
En siis todellakan ole teini ( teen työtä heidän parissaan). Olette siis sitä mieltä että seurusteleva pariskunta pitäisi jättää rauhaan? Entäpä kun mies vastailee viesteihini ja tekstareihin?
se olisi kiinnostunut sinusta. No ehkä sinun ei tarvitsisi kysellä täällä, jos jotain kiinnostusta olisi hänen taholtaan. Varmasti huomaisit.
Ja entäpä jos olisikin. Haluatko sotkea OMAN elämäsi sekaantumalla työkaveriisi. Tuollaisista jutuista ei ole pitemmän päälle kuin harmia. Ajattele tulevaisuutta ja sitä, että sinulla on sentään työpaikka. Jatkosta voi tulla aika hankalaa, jos nyt yrität sekaantua tämän miehen elämään. Miten kestät töissä? Sitten jatkossa, kun huomaat, että mitään ihastumista edes ei ollut?
Että viimeistään, kun de miehen oma puoliso saa vihiä asiasta.. Sitten vasta on helvetti valloillaan. Kuka nyt moista teerenpeliä sulattaisi? Että mietihän vielä kolmannenkin kerran, ennen kun jotain mitätöntä juttua alat suhteeksi kehitellä! Ja en todellakaan sano tätä halveksivaan sävyyn sinua kohtaan, vaan ihan järkeä yritän sinulle puhua.
Voisin neuvoa, että unohda koko ukko tai pitäydy kaverillisissa väleissä. Kokemusta on ja sanon ettei kannata varattuihin sekaantua. Siitä ei seuraa kun paskaa kaikkien osapuolisten niskaan.
Ihastus menee ohi, siinä saattaa kestää, mutta sitten kyllä tajuat asian paljon selkeämmin.
muistetaan, ainakin työkavereiden taholta, jos ei itse tahtoisi muistaakaan... pare unohtaa koko äijä, maine siitä vaan menee. siskoni koki tämän kantapään kautta. säälittää hänen puolestaan!
että miehen puolisko on ssanut asiasta jotain vihiä. Hän haluaisi lukea miehen sähköpostit mihin mies on tietysti sanonut ei (kirjoittamani mailit eivät ole ihan viattomia...). Voitte varmaan kuvitella mitä kysymyksiä tämä sitten taas herättää. Itse pelkään että milloin tämä nainen ottaa minuun yhteyttä. Mitä sitten teen?
Sekä tekee sinun osuutesi asiassa oikeaksi? Että mies vastaa? Entä, jos sinulle tehtäisiin niin? Mitäs silloin olisit asiasta mieltä?
"Mitä sitten teen?"
-Saat turpaasi, toivon mukaan. Ja elinikäisen vihamiehen. Sehän kannattaa, eikö? Onhan se jo petolliseksi todettu mies tokikin sen arvoinen? Että olet tyhmä nainen...
Minä en ikinä rupeaisi kenenkään KAKKOSEKSI. Onko sulla itsetunnossa vikaa? Jos mies susta on kiinnostunut, se jättää tyttöystävänsä ensin. Jos se on tyttöystävästään enemmän kiinnostunut, niin jatkaa sen kans. Jos se jatkaa molempia, se käyttää sua hyväkseen. Ja myös tyttöystäväänsä. Jolloin olet jutun pelle ja kakkonen.
jäitä nyt sinne hattuusi! Varatutkin miehet joskus testailee omaa viehätysvoimaansa flirttailemalla ym. tarkoittamatta sillä mitään...työkaverit usein herkästi vaistoavat säpinän toisten välillä ja naurunalaiseksihan siinä vaan joutuu, jos toinen osapuoli on varattu...vaikeeksi tilanne menee, jos tunteet muuttuu vakavammiksi, jos esim. vapaa rakastuu...itsekin meinasin kerran melkein ihastua yhteen tällaiseen työpaikan flirttipelleen, onneksi tajusin ajoissa ottaa etäisyyttä..myöhemmin oonkin kuullu, et hänellä olikin säätöjä vuosien ajan monien naisten kanssa yhtä aikaa..et kai säkään halua olla vaan yksi monista?? Etsi itsellesi vapaa mies, johon voit luottaa ja jota voit kunnioittaa!!!
Huonosti käy, valitettavasti :(
Ensinnäkin vaikka te näkisitte muuallakin kuin työmaalla, niin sitten te haluatte pitää asian salassa myös työmaalla. Aiheuttaa stressiä.
Sitten teidän pitää salaa nähdä myös ulkopuolella. Jännittävää ehkä...
Siinä vaiheessa kun olet jo täysillä kiinni siinä suhteessa, mies toteaa että hänen pitää ajatella lapsia, muuten kyllä...
Ja oletko kysynyt miksi hän erosi ensimmäisestä, mahdollisesti pettikö vaimoaan ja milloin erosi??? Onko ollut uudessa suhteessaan kauan ja nyt on taas seuraavan kanssa flirttailemassa.
Minkälainen tulevaisuus?
Joskus kyllä nämä hommat voi onnistuakin ja löydät itsellesi miehen, mutta vaikka niin haluaisin toivoa että jollakin onnistuu, niin silti kannattaa miettiä kaksi kertaa. Vielä nyt kun on helppo lopettaa ilman mitään suurempia suruja.
Kohtalontoverini! Vielä kun voit, lopeta koko homma. Minulla se on jo myöhäistä, sydän särkynyt tuhansiksi palasiksi. Kaikki alkoi viattomista tekstiviesteistä ja loppui vuoden kuluttua pikkujouluissa katkeralla tavalla! Eronamme on ainoastaan se, että olemme molemmat perhellisä. Nyt en ymmärrä miten pystymme jatkamaan työkavereina kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Joudumme työskentelemään tosi tiiviinä työparina. Huomenna on ensi kohtaamisemme katkeran eron jälkeen...viikon olemme pystyneet välttelemään toisiamme, mutta huomenna on tilannetta pakko ruveta purkamaan. Ajatuskin huomisesta oksettaa. Ja ne kun oli vain tekstareita....
Miten ihmeellä voisin lopettaa? Jatkamme edelleen tekstareita (nyt tosin harvemmin kuin ennen) ja emme enää silloin kun tämän miehen puoliso on kotona, mutta mese on edelleen kovassa käytössä =). En voi tunteilleni mitään... Miten pääsen tästä eroon? Pitäisikö kertoa sille naiselle (tai ilmeisesti hänellähän on jo jotain vihiä tapahtuneesta, mies ei siitä kuitenkaan sen tarkemmin ole kertonut) vai mitä teen?
että mitä tapahtui? Haluaisin kuulla koko tarinan jos vain jaksat kertoa.
Se on pitkä tarina, mutta pääkohdittain näin! Minä raukka menin ihastumaan, ellen jopa rakastumaan ja mies näköjään vaan leikki. Ainakaan hänestä ei tosipaikan tullen ollut viemään suhdetta eteenpäin. Vuoden tekstarisuhteen jälkeen olin itse jo täysin valmis ottamaan seuraavan askeleen ja luulin myös hänen olevan. Vaan kuinkas kävikään! Leikillä oli paskainen loppu!
Nyt sitten pestään jälkipyykkiä ja yritetään koota särkyneen sydämen palasia. Oma elämäni on täysin sekaisin, enkä pysty syömään, nukkumaan, enkä mihinkään järjelliseen toimintaan. Joulun tulo ahdistaa! Kummankaan puolisot ei koskaan saaneet tietää meidän pelistä...jotain hyvää sentään tässäkin...kai....
Eilen sitten jouduttiin kohtaamaan silmästä silmään. Työasiat saatiin hoidettua kylmän kohteliaasti, mutta yhtään ylimääräistä sana ei vaihdettu.Hänen päälleen en pystynyt edes katsomaan, silmät oli tiukasti papereissa kun puhuttiin. Kahdenkeskistä hetkeä ei tullut, joten asiasta ei päästy puhumaan. Enkä tiedä olisiko sanoja löytynyt vaikka tilaisuus olisi tullutkin. Kaikki energia meni pokerinaaman pitämiseen ja pelkäsin purskahtavani itkuun tai vastaavasti hysteeriseen hihitykseen.
Tästä on sitten jatkettava eteenpäin...tuskin koskaan enää saadaan takasin sitä hyvää työkaveruutta joka oli silloin alussa. Työilmapiiri on täysin pilalla ja mukavat työpäivät vaihtuneet kamalaan ahdistukseen.
Tämän takia sua varoittelin...pidä ainakin pääsi kylmänä. Se on ihanaa niin kauan kuin sitä kestää!!!! Hyvää jatkoa sinulle!
Mikä se oli se "katkera loppu"? Miten tiivis suhteenne oli? Meillä yhteydenpito on nyt selvästi vähentynyt... Toisaalta olen äärimmäisen pettynyt mutta kai jossain syvällä on myös helpotus. En saa tätä miestä mielestäni mutta kai hän haluaa jatkaa omaa suhdettaan, en tiedä mitä tekisin.
Katkera loppu tapahtui pikkujouluissa, jota kumpikin odotti mielettömästi, minä näköjään enempi kuin hän. Syytä voin vain arvailla, mutta koko illan olin hänelle kuin ilmaa. Se tuntui lähinnä julkiselta nöyryytykseltä. En saanut häneen mitään kontaktia. Ja niin kuin sitä iltaa suunniteltiin! Ennen kuin hän jätti mut keskelle tanssilattiaa ihmettelemään, sain selitykseksi vain "en mä pysty". Ja sen jälkeen ei miestä näkynyt. Koko vuosi tiivistyi tuohon toteamukseen ja suurempaa selitystä en ilmeisesti hänen mielestään tarvitse! Olen katkera, vihainen ja surullinen.
Pidimme tosi tiivistä yhteyttä tekstaillen sekä soitellen lähinnä työpäivän aikana, joskus myös kotoa käsin. Emme ole joka päivä samassa työpisteessä. Joskus yritin vähentää yhteyden pitoa, mutta meni korkeintaan pari päivää kun hän itse otti yhteyttä. Kaikesta ymmärsi, ettei mikään ollut yksipuolista. Vaikkei asiasta puhuttukaan asian oikealla nimellä.
En osaa sinua neuvoa miten toimia! Kai teillä voisi olla onnellisempikin loppu kuin meillä. Mutta sen tiedän miten vaikeaa on yrittää juttua lopettaa! Järki käskee, mutta tunteet ei tottele!
Ihan oikein sulle. Toivottavasti sattuu ihan hitosti, opitpa pettämään ja valehtelemaan ja siten hukkaamaan toisten aikaa.
Jos et osaa olla yhden kanssa, miksi tuppaudut suhteeseen? Ole sinkku ja bailaa pikkujouluissa vaikka mummoikään asti, mutta paskaako se joku pitää kotona olla odottamassa, jolle sitten valehtelet silmät suut täyteen? Ja vielä pitäis sääliä, kun sun sydänparkas on rikki? Hah! Ei tipu säälinmurusia itseaiheutetulle ja täysin ansaitulle kohtalolle.
Mistä tällainen viha ja katkeruus? Ei kai se mitä toiset tekee elämässään kuulu sinulle niin, että sinulla olisi oikeus heidät tuomita. Et kai pysty ymmärtämään, että ihmiset ei aina toimi niin kuin olisi kunniallista ja oikein ja kaunista. Ei silti tarvitse alkaa ilkeänä syyttelemään.
Ja sitä paitsi, tässähän ei käynyt kuinkaan. Mies teki valinnan suhteen ja perheen välillä ennen kuin mitään vakavaa pääsi tapahtumaan. Viime tipassa tosin. Ja tosi karu suhteen äkkilopetus alkuperäiselle kirjoittajalle, mutta varmasti aikaa myöten pääsee siitä yli. Ja kyllä pikku hiljaa varmaan jää sulaa töissäkin ja suhteet normalisoituu jollekin todennäköisesti asialliselle tasolle.
Auttamattomasti? Oletko yrittänyt auttaa asiaa?
Välitätkö tippaakaan surusta, jota sille tyttöystävälle tuotat? Jo tekstailullasi? Eikö ihan oikeasti haittaa, että aiheutat jollekulle uskottomuuden tuoman TUSKAN?
Siedätkö sen, että hän menee toisen luo joka ilta? Sellaisenko suhteen haluat?
Et tee yhtään vähempää väärin kuin hän, vaikka itse olet vapaa. Tiedät, että hänellä onkotona joku, joka odottaa, uskoo ja luottaa häneen.
Olisiko jotenkin parempi, ettei hän mainitsisi tyttöystäväänsä? Ei se tyttö sillä katoa mihinkään.
Jos nyt saisit tahtosi läpi, ja hänet jättämään tyttöystävänsä, voisitko sitten luottaa häneen? Alkaisit miettiä, miten helposti hän oli vietävissä. Sittenkö olisi hyvä? Haluat siis vain tahtosi läpi? Että sinä voitit? Onko hyvä juttu todistella itselleen omaa erinomaisuuttaan toisen tunteiden kustannuksella?
Entä onko sitten, kun olet hänet "saanut", ja uuden vihamiehen tyttöystävästä, ja kun suhteenne loppuu (niinkuin tilastojen mukaan yli 90% petoksella alkaneista suhteista tekee), miertitkö sitten, että kannattiko? Vai, miettisitkö nyt ensin? Rupeaisit fiksuksi?
On tietty itsetuntoa kohottavaa jallittaa miehiä työpaikalla. Mutta, kuka haluaa itselleen sellaisen? Jallittamalla saadun? Minä ainakin haluan, että mies haluaa juuri minut, ei siksi että tekstailen ja juoksen perässä ja keimailen, vaan vain yksinkertaisesti ja REHELLISESTI kiinnostuksen takia. Seikkailuntarpeiset seikkailkoot muualla...
Mieti vähän... Ei se pidemmän päälle kannata. Usko pois. Onhan niitä vapaita mielin määrin. Sitäpaitsi, entisen suhteen kanssa on ikävä tehdä töitä jatkossa.
Kuulostaa tutulta... Minun rakas vomieheni harrasti tällaista tekstailu yms. suhdetta kauan ennenkuin sain asiasta vihiä ja siitä syttyi kiivas sota jota jatkui viikon päivät. Tämän viikon aikana hän vakuutti uskollisuuttaan ja kiisti suhteen, syytti minua sähköpostinsa lukemisesta yms. Tilanne on nyt ohi mutta edelleen hän laittaa naiselle viestejä, tosin vain yhden viikossa mutta kuitenkin. Ovat työkavereita ja ne ovat kuulemma työasioita.
Tunnen että minua on loukattu verisesti enkä voi hyväksyä tuollaista käytöstä. En kuitenkaan usko että mieheni on käynyt panemassa tätä naista - meillä on edelleen ja on aina ollut kotona vilkas ja vireä seksielämä eikä hän missään vaiheessa menettänyt kiinnostustaan minuun. Se loukkaa kuitenkin äärettömän paljon ja tunnen olevani petetty.
Äkkiseltään tuntus että suotta otat ittees.
Jos mies ei ole pettänyt niin so what?
Parasta olisi tietenkin että miehesi pystyisi tekemään tämän salaamatta, avoimesti (ts. viestit kestäisivät päivänvalon).
Ärsyttää vain tommoiset nirppanokat jotka estää normaalin elämän. Olen itse mies jolla on vaimo lapset. Tiedän että vaimolla on myös miesystäviä, kuin myös itselläni naisystäviä ja eihän siinä mitään. Homma pelaa vain niin että avoimuuden kaverisuhteen täytyy kestää parisuhteessa. Voikohan tuotakaan enää helpommin sanoa :-)
Itse en mene sinua tai toista puolta heti tuomitsemaan enkä moralisoimaan. Ihmissuhdekuviot ovat niin monimutkainen asia, että ulkopuolisen ei kannata heti hyökätä moralisoimaan. Tiedän omasta kokemuksesta, että avo-/avioliitto voi olla joillakin erittäin kuollut tai on muuten hankalaa. Ehkä on päätetty yhteisesti, että erotaan tai eletään hetki tavallaan omaa elämää. Ei eroaminen saati siihen johtavat syyt tapahdu hetkessä. Kaikista ikävintä on elää parisuhteessa yksin. Näinkin voi olla ja on.