Mieheni petti minua useita kk sitten exänsä kanssa. Se keneltä sain tietää siitä hieman myöhemmin, oli hänen exänsä, jota en edes tuntenut. Pettämisestä seurasi myös useamman viikon valehtelu koska hän joutui selittämään aivan ihme asioita, jotta ei paljastuisi. Kun sain tietää asiasta, kysyin oliko se totta, taas mieheni valehteli!!! Pyysin katsomaan silmiin ja kertomaan oliko se totta, kolme kertaa!!kunnes sain hänet paljastamaan asian, sanoin että soitan muuten henkilölle joka tiesi asiasta ja olisi myös kertonut minulle siitä!
Lyyhistyin ihan täysin kun sain kuulla asiasta luulin että meidän suhde olisi ollut erilainen, niin ei sitten kuitenkaan vain ollut.
Syytä pettämiseen hän ei tiennyt, kun kyselin, ja harmikseni sitten kuitenkin sorruin kyselemään yksityiskohtaisesti asennoista lähtien mitä siellä oli tapahtunut, nyt ymmärrän ettei olisi kai pitänyt! Ne tapahtuneet asiat tulevat uniini joka yö, ne asiat tulevat mieleen erinäisistä sanoista ym. Tuntuu että pääni ei kestä enää. Itsetuntoni, joka ennen oli todella hyvä, niin sitä ei enää ole.
Miehellä ja hänen exällään on yhteinen lapsi joten joutuvat nähdä sillon tällöin, en kestä tilannetta.
Nyt meille on tulossa yhteinen lapsi, josta olen kyllä todella onnellinen joska tässä iässä (24) ne on mielestäni jo aikakin tehdä.
Asia vaivaa suuresti, keskusteltu on, mutta kaikki keskustelut ovat päätyneet riitaan millon mistäkin syystä, myös siksi koska olen niin katkera! Tunnen hirveästi vihaa mieheni exää kohtaan, koska hän kuulema aloitteen teki ja tuntuu että tahtoi vaan näyttää mulle että hän saa mieheni takaisin millon vain, ainakin sänkyyn! Muuten ei mieheni hänen kanssaan enää olisi koska heidänkin suhteessa oli tapahtunut paljon pettämistä, naisen osalta ja yhdessä olo ei miestäni kovin miellyttänyt muutenkaan!
Aika moni asiasta saikin sitten tietää, ja pidän itseäni ihan täytenä pellenä, inhoan sääliviä katseita jotka kuitenkin pitävät sisällään vahingoniloisen vivahteen!!!!
Hänen exänsä yrittää kovasti kaveerata meidän kanssa, eikö se todellakaan ymmärrä kuin muhun sattuu tollanen, pitäisikö tälläiset asiat unohtaa heti ja mennä kahville tjtn!!?
Mitä voin tehdä, hajoan pieniksi sirpaleiksi yhä enemmän päivä päivältä, en ymmärrä tuntemuksiani, sitä katkeruutta ja kostonhimoa ym.
Paljon pahoja asioita tuosta jäi kertomatta mm. sukupuolitauti jonka exältäni sitten sain ja siitä johtui yksi keskenmennyt raskaus.
Yöt itken painajaisieni takia, yritän pitää asioita sisälläni niin paljon kun mahdollista, jottei mieheni huomaisi, vaikka räjähtelen kyllä silloin tällöin, etenkin kun on taas niitä pakollisia tapaamisia exänsä kanssa
Olen ihan hukassa, auttakaa mua olkaa kilttejä. Mitä voin tehdä?
Lyyhistyin ihan täysin kun sain kuulla asiasta luulin että meidän suhde olisi ollut erilainen, niin ei sitten kuitenkaan vain ollut.
Syytä pettämiseen hän ei tiennyt, kun kyselin, ja harmikseni sitten kuitenkin sorruin kyselemään yksityiskohtaisesti asennoista lähtien mitä siellä oli tapahtunut, nyt ymmärrän ettei olisi kai pitänyt! Ne tapahtuneet asiat tulevat uniini joka yö, ne asiat tulevat mieleen erinäisistä sanoista ym. Tuntuu että pääni ei kestä enää. Itsetuntoni, joka ennen oli todella hyvä, niin sitä ei enää ole.
Miehellä ja hänen exällään on yhteinen lapsi joten joutuvat nähdä sillon tällöin, en kestä tilannetta.
Nyt meille on tulossa yhteinen lapsi, josta olen kyllä todella onnellinen joska tässä iässä (24) ne on mielestäni jo aikakin tehdä.
Asia vaivaa suuresti, keskusteltu on, mutta kaikki keskustelut ovat päätyneet riitaan millon mistäkin syystä, myös siksi koska olen niin katkera! Tunnen hirveästi vihaa mieheni exää kohtaan, koska hän kuulema aloitteen teki ja tuntuu että tahtoi vaan näyttää mulle että hän saa mieheni takaisin millon vain, ainakin sänkyyn! Muuten ei mieheni hänen kanssaan enää olisi koska heidänkin suhteessa oli tapahtunut paljon pettämistä, naisen osalta ja yhdessä olo ei miestäni kovin miellyttänyt muutenkaan!
Aika moni asiasta saikin sitten tietää, ja pidän itseäni ihan täytenä pellenä, inhoan sääliviä katseita jotka kuitenkin pitävät sisällään vahingoniloisen vivahteen!!!!
Hänen exänsä yrittää kovasti kaveerata meidän kanssa, eikö se todellakaan ymmärrä kuin muhun sattuu tollanen, pitäisikö tälläiset asiat unohtaa heti ja mennä kahville tjtn!!?
Mitä voin tehdä, hajoan pieniksi sirpaleiksi yhä enemmän päivä päivältä, en ymmärrä tuntemuksiani, sitä katkeruutta ja kostonhimoa ym.
Paljon pahoja asioita tuosta jäi kertomatta mm. sukupuolitauti jonka exältäni sitten sain ja siitä johtui yksi keskenmennyt raskaus.
Yöt itken painajaisieni takia, yritän pitää asioita sisälläni niin paljon kun mahdollista, jottei mieheni huomaisi, vaikka räjähtelen kyllä silloin tällöin, etenkin kun on taas niitä pakollisia tapaamisia exänsä kanssa
Olen ihan hukassa, auttakaa mua olkaa kilttejä. Mitä voin tehdä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
on siinä kerrakseen, tossa on joko: sopeuduttava vaimoksi numero 2 ja tasapainoiltava siinä, tai sitten katsastettava mitä muita mahdollisuuksia elämääsi on järjestää, näyttää että tältä mieheltä ei sulle heru kovin auvoista elämää, ellet sitten tahdo sopeutua jakamaan sitä useamman tahon kanssa..., ja toi sukupuolitauti oli kyllä jo liikaa !
Tämä on juuri se mitä et haluaisi kuulla, mutta.. Elämä on lyhyt, sinulla ei ole hyvä suhde ja satutat vain itseäsi jos jäät. Minä uskon, että mies joka antaa itselleen kerran luvan pettämiseen antaa sen kyllä toisen ja viidennenkin kerran. Häneen ei voi luottaa, et ikinä tiedä mikä on totuus, kun pitää valheestaan kiinni kaikin keinoin. Elämä tämän jälkeen on vain arvailua ja epäilyä. Ei tuollaista voi tai tarvitse antaa anteeksi! Et voi muuttaa miestäsi, mutta voit muuttaa elämäsi. Tottakai se sattuu, eikä tarvitse lähteä sillä hetkellä kun ei ole vielä valmis. Mutta anna sen tunteen kasvaa, älä yritä peittää katkeruuttasi jonnekin sisimpääsi, vaan pidä se mielessä, anna vihan kasvaa, niin että voit tehdä oikean liikkeen ja lähteä. Voit vielä, ja tuletkin saamaan miehen ja perheen, jonka kanssa sinulla on vain hyvä olo
itseänikin on petetty ja vieläkin koen samankaltaisia häpeän tunteita ja katkeruutta. Tulee epävarma olo itsestä ja miettii että miksi toinen teki niin .. Seksi ei enää kiinnosta ym.
Kokoa ajan vaan ajattelee kuinka hauskaa hänellä oli ilman minua. Kuitenkin toista rakastaa eikä niin vaan voi unohtaa.
Miksi uskot MITÄÄN MITÄ MIEHESI SANOO??? Ehkä hän valehteli ex:än tehneen sen aloitteen? Sinunhan pitäisi olla miehellesi vihainen, hänhän se pääsyllinen on! Hän se varattu on! Miksi IHMEESSÄ OLET VIELÄ HÄNEN KANSSAAN?!? Saat vielä tulevaisuudessa vastaan lisää valheita, ellet jo ole saanut.
Ansaitset paljon parempaa.
Kuten jo edellinen sanoi niin miksi ihmeessä olet sellaisen miehen kanssa?
JOs samaa sattuisi kohdalleni niin taatusti jättäisin miehen. Pitää sitä itseäänkin ajatella eikä jäädä virumaan suhteeseen jossa ei voi luottaa ja jossa toinen pettää.
Jätä semmoinen mies
Kuulostaa todella pahalta! Muista että jokainen tuntemasi tunne on oikeutettu ja luonnollinen seuraus tapahtuneesta. Älä siis turhaan yritä peitellä tunteitasi, sillä pettäminen synnyttää aina vihaa, katkeruutta ja oman arvon tunteen menetystä. Miehesi teki todella väärin sinua kohtaan ja nyt on sinun aikasi miettiä, miten reakoit tähän vääryyteen. Nopeita päätöksiä sinun ei tarvitse tehdä, joten elä päivä kerrallaan ja mieti, mitä elämältäsi nyt haluat. Silloin on aika lähteä kun jääminen satuttaa enemmän kuin lähteminen. Mieti siis, mikä satuttaisi sinua vähiten.
Tiedät mitä tehdä! Jätä se kusipää!!
Niinpä! Olen itse mies, ja sellaisessa suhteessa jossa nainen pettää! Meillä on sen naisen kanssa joka meillä asuu 2 yhteistä lasta, ja mikäli niitä lapsia ei olisi, niin nainen olisi lentänyt jo pellolle kauan sitten. Tässä hiljattain yllätin avopuolisoni hässimästä naapurini kanssa, ja arvaa vaan miltä tuntuu asua sellaisessa ympäristössä jossa tuntuu että on naurun alainen. Itse olen uskollinen tapaus, ja tänäpäivänä semmoinen asia
on näköjään lähinnä rikos. Moni tuttuni harrastaa
pettämistä, enkä itse sellaista ymmärrä. Olen jo lakannut välittämästä mitä se akka oikein touhuaa, ja pahinta tässä asiassa on se että lapsien huoltajuudesta voisi tulla katastrofaalinen riita, mitä en todellakaan halua. Otin selvää juristiltani ja hän kyllä sanoi minulle että suurella todennäköisyydellä minä saisin lapsien huoltajuuden, mutta kun lapset ovat niin pieniä, ne eivät varmaan ymmärrä että äiti ei tulekaan asumaan enää kotiin. Tunteet on sen verran sekaisia, että ei osaa ajatella edes kovinkaan selkeästi näitä asioita. Haluaisin itse löytää sellaisen kumppanin jonka kanssa voisi elää ajattelematta tällaisia asioita.
Kyllä on pahoja tilanteita ja lapsi tulossa tuollaiseen solmuun.. Paha on paikka.
Kaikki mitä tulet täällä lukemaan on helpompaa sanoa kuin tehdä, se on satavarma! Vain sinä elät elämäsi, kuljet ne kuoppaisemmatkin tiet. Yleensä ihminen kuitenkin mieluummin kärsii lisää, kumma juttu.
Kuten moni on jo edellä sanonut, LÄHDE ja elä sinun elämäsi. Et varmasti tule olemaan silloinkaan onnellinen, et todellakaan. Tulet varmasti kärsimään sydänsurusta vielä pitkään ja luottamus toisiin ei ole enään ennallaan :( Sinulla on varmasti tukenasi ihmisiä, perheesi tai ystäväsi!
Vain sinä tiedät mitä tehdä! Tajuat sen sitten tänään, huomenna tai vuosien päästä :) Nyt sinä olet epätoivoinen ja tottakai PETTYNYT!
Muistutan vielä, että ne ikävät kuvat pysyvät päässäsi ikuisesti ja vielä se lisää tuskaa kun tiedät kenen kanssa miehesi on sinua pettänyt! Tulet aina muistuttamaan itseäsi ja miestäsi tapahtuneesta. Pahimmassa tapauksessa lapsenne tulee kärsimään asiasta myös!
Sinä olet vielä TODELLA nuori ja ansaitset onnen. Sitä et tule saamaan nykyisen kumppanisi kanssa. Hänelle on kerrottava ettei ole sallittua pitää kahta naista samaan aikaan ja tuosta noin vaan tehdä lapsia kaikkien kanssa ja pettää nykyistä aina sen uuden kanssa...
Lähde pois hänen luotaan ja olet aivan varmasi onnellinen siitä ratkaisusta :)
Kaikkea hyvää sinulle ja tulevalle pienokaiselle!
...minä taas olen varsin samanlaisessa tilanteessa kuin sinä Miksu. Avioidumme pari kesää sitten, kun saimme esikoisemme seuraavana syksynä, ja sitä ennen takana oli 6 vuoden seurustelu. Nyt odotan toista lastamme lähes viimeisilläni, ja sain vasta tietää mieheni pettävän minua.
Kaikista typerimmältä tuntuu se, etten osannut aavistaa mitään. Luulin olevani onnellisessa parisuhteessa. Miksei näitä asioita voi nähdä ennalta ja tehdä oikeaa valintaa heti alussa?
...Minäkin olen hyvin uskollinen tapaus ja rakastan sellaista tavallista olemista ja arkisia asioita. Asumme mieheni omistamassa talossa, jota yhteisellä velalla olemme remontoineet ja minä sisustanut mieleni mukaiseksi. Ulkona olen laitellut pihaa työpäivieni jälkeen ja kokenut tekeväni näitä asioita vuosikausia kestäväksi iloksi.
Kohta aloitan uuden äitiysloman, mutta tuntuu että kaikki seinät täällä kaatuu niskaan, kun kuvittelen, mitä täällä on ehkä puuhattu selkäni takana. Mahdollisuutta muuttaa pois minulla tuskin on, koska en halua poikani ja tulevan lapsemme kärsivän ja haluan olla heidän kanssaan. En ole lainkaan varma saisinko heitä edes mukaani, koska minulla ei olisi paljoa tarjottavaa.
Mieheni siis kieltää kaiken edelleen ja pitää minua idioottina ja hölmönä. Kuitenkin kuuntelen itku kurkussa joka yö, kun hän puhuu naisensa kanssa usean tunnin puheluita keskellä yötä.
Olisi ollut ihanaa, jos hän olisi jaksanut olla onnellinen kanssani ja lastemme kanssa. Nyt olen neuvoton, lähteäkö vai jäädä.
samaa kakkaa täälläkin purraan, alusta asti jatkunu tällänen peli, kaikki "kaverit" meni siinä samassa, eikai ne kunnon kavereita ollu kun kerran tuohon lähti mukaan. kaks ihanaa tyttöä tehtiin tämän valheen alla ja olen monesti kysyny suoraan, kieltävä vastaus. kyllä sen kotona huomaa mutta ei sitä halua uskoa.
tauteja olen saanut mutten ite hommannu mistään, ei ole kiinnostanu.
jos tämä nyt jää tähän niin en todellakaan ota enää yhtäkään naista vierelle. tässä on jo niin monen vuoden kusetus takana ettei mitään järkeä.
jos et itseäsi tajua ajatella ja lähteä pakoon tuommosta miestä niin tajua se edes lapsesi puolesta. lapselle ei ole läheskään yhtä vahingollista elää isättömänä kuin tunevammaisen miehen läheisyydessä tai kodissa missä tapahtuu pettämistä.
pettäminen ja siitä valehtelu on äärimmäisen törkeää enkä usko että monikaan sitä oikeasti kykenee antamaan anteeksi vaikka suhteeseen jäisi. pettäminen ja pettävän miehen kanssa eläminen vie itseluottamuksen pikkuhiljaa täysin, raunioittaa luottamuksen muita ihmisiä kohtaan ja katkeroittaa.
harvoin pettävä mies ottaa edes asiaa kovin vakavasti. mutta älkäämme antako sen huijata itseämme! pettäminen on välipitämättömyyttä ja itserakkautta. älä anna tämän miehen pitää sua narrina enää ikinä!
heikko... tekee sen uudelleenkin, jos anteeksi kaiken annat.
on pettänyt minua ainakin kahden naisen kanssa ja siis useammin kuin kahdesti. eivät ole olleet yhdenillan suhteita. ne ne oiskin ymmärrettävämpiä...tai sitten ei.
noh, edelleen asun sen kanssa ja kahden lapsemme kanssa.
ja nyt kun ajattelen, niin järkevintä olisi ollut lähteä jo ekan jutun tullessa ilmi. nyt se on jo jotenkin vaikeampaa. mutta luulen, että odotan vain sopivaa ja oikeaa hetkeä, kun sanon hyvästit sille. alkaa jo etoa sen katsominenkin sen verran, että luulempa, että tämä ei elämän kestävä onni ollutkaan.
tärkeintä kuitenkin on, että pääsee itsesyytöksistä ja rakastaa itseään, haluaa itselleen vain hyvää. pettäjä se pelle on, ei petetty. vaikka siltähän se tuntuu aluksi. ja kaikki muutkin tunteet tulee varmasti käytyä läpi jaa ne on hyvä sallia.
ei hätiköityjä johtopäätöksiä. tosin jos lapsia ei vielä ole, niin nyt on loistava sauma sanooutua irti pettäjästä.
voimia!!
Mie löysin joku aika sitten ihanan miehen. Huumori toimi, teimme kaikkea hurjaa, täydensimme vain toinen toisemme. Ajattelin, että tämä kesä tulisi olemaan parhaimpia. Lähdimme Juhannuksena neljän hengen porukassa saarelle. Koin järkytyksen jo ensimmäisenä päivänä. Hyvä ystäväni ja tämä mies alkoivat pelaamaan keskenään täysin avoimesti. Itse en enää saanut huomiota ja peli vain koveni. Viimeisenä päivänä heräsin, kamerasta löytyivät alastomia kuvia kummastakin (haara ja asento) Elämäni kamalin Jussi, jätin kummatkin. Pahin oli, ettei minulla ollut vaihtoehtoa lähteä saarelta, toisin kuin nämä pennut olisivat voineet nussia vaikka omalla ajallaan, eikä pilata toisen juhlaa!!! Poikaystäväni ei pyytänyt tapahtunutta anteeksi. Kaveri ei oikeastaan yllättänyt, huomasin jo aiemmin, että hänen itseluottamuksensa perustui miesten huomioon. Hyvä näin, ties kuinka pitkälle olisin antanut ajastani täysin tarpeettomalle.
itse koin ihan saman paskan, lähdin töihin.. töistä tullessani naiseni oli käynyt toista miestä.. en pahemmin selittele asiaa. mut kumminnkin.. sukupuolitaudin sain... pistää vihaksi vielläkin. ja olen vannonut että jos joskus tapaan tämän erään henkilön joka minulle antoi avovaimoni kautta Hiv positiivisuuden niin........