Itse haluan asua asunnossa joka aina on siistin näköinen, vaatteet siinä missä ne kuuluukin olla, likatiskit huuhteltuna hienossa pinossa jne. Silloin siivouspäivänä ei tarvitse kuin pyyhkiä suurimmat pölyt pois huonekaluista sekä imuroida asuntoa saadakseen asuntoa jälleen tiptop kuntoon.
Tyttöystäväni taas jättää vaatteet mihin sattuu eikä huuhtele lainkaan likatiskit vaan jättää ruuonjätteet kuivumaan niin ettei niitä varmaakaan saada puhtaaksi. Kaikki maailman kamat jätetään surutta esille vaikka hän hyvinkin tietää että niillä on ihan omat paikat mihin pistää. Vaikuttaa siltä että hän oikein YRITTÄÄ saada asuntoamme niin likaiseksi kuin mahdollista ennen siivouspäivää.
Ja sitten kun kerran siivotaan niin VOI HELVETTI SENTÄÄN, silloin ei saa pölyn pölyäkään löytyä MISTÄÄN!!! Tyttöystäväni muuttuu ihan kusipäiksi, huutaa ja v.....lee, tekee siivoustarkastuksia ja tekee siivouksesta jonkinlainen elämäntehtävä. Imuroinko nyt IHAN VARMASTI kaikki listat, myös pattereiden takana puhumattakaan mattojen alta? Ja vaikka vastaankin että imuroin niin tehdään tarkastuksia - ihan kuin en armaijassa olisin saanut niistä tarpeekseni. Itse hän TODELLA HUOLELLISESTI siivoaa wc:n, pyyhkii pölyt ja pesee lattiat kunnes ne melkein kiiltävät.
Hän antaa uuden tarkoituksen Frendeistä tuttu fraasi "Monika clean", ja onhan me yhdessäkin naurettu hänelle - kyllä hän itsekin tietää että överiksi menee. Jännä vaan että sitten taas parin päivän päästä kuin pölyt taas alkaa kerääntymään niin silloin ei ole MITÄÄN VÄLIÄ enää onko asuntomme siisti vai ei. Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla ja onko mitään tehtävissä hänen "siivousmanian" suhteen? Hirvittää jo nyt seuraava siivouspäivä...
Tyttöystäväni taas jättää vaatteet mihin sattuu eikä huuhtele lainkaan likatiskit vaan jättää ruuonjätteet kuivumaan niin ettei niitä varmaakaan saada puhtaaksi. Kaikki maailman kamat jätetään surutta esille vaikka hän hyvinkin tietää että niillä on ihan omat paikat mihin pistää. Vaikuttaa siltä että hän oikein YRITTÄÄ saada asuntoamme niin likaiseksi kuin mahdollista ennen siivouspäivää.
Ja sitten kun kerran siivotaan niin VOI HELVETTI SENTÄÄN, silloin ei saa pölyn pölyäkään löytyä MISTÄÄN!!! Tyttöystäväni muuttuu ihan kusipäiksi, huutaa ja v.....lee, tekee siivoustarkastuksia ja tekee siivouksesta jonkinlainen elämäntehtävä. Imuroinko nyt IHAN VARMASTI kaikki listat, myös pattereiden takana puhumattakaan mattojen alta? Ja vaikka vastaankin että imuroin niin tehdään tarkastuksia - ihan kuin en armaijassa olisin saanut niistä tarpeekseni. Itse hän TODELLA HUOLELLISESTI siivoaa wc:n, pyyhkii pölyt ja pesee lattiat kunnes ne melkein kiiltävät.
Hän antaa uuden tarkoituksen Frendeistä tuttu fraasi "Monika clean", ja onhan me yhdessäkin naurettu hänelle - kyllä hän itsekin tietää että överiksi menee. Jännä vaan että sitten taas parin päivän päästä kuin pölyt taas alkaa kerääntymään niin silloin ei ole MITÄÄN VÄLIÄ enää onko asuntomme siisti vai ei. Miksi hän käyttäytyy tällä tavalla ja onko mitään tehtävissä hänen "siivousmanian" suhteen? Hirvittää jo nyt seuraava siivouspäivä...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Heitä pellolle se äläkä valita.
Pellolle ei hyvää kumppania heitetä tuollaisten pikku vikojen takia.
..Eli jospa sä olisit samanlainen muina päivinä kuin tyttöystäväsi on siivouspäivinä. Huomautat vaatteista, tiskeistä, muusta rojusta jne. Ja menet kans tarkistamaan, että kaikki on omalla paikallaan. (mikäli nyt suostuu tavaransa paikoilleen laittamaan) Jos tämä ei tehoa, siivouspäivänä kieltäydy itse tekemästä mitään. Lähde vaikka ulos siksi aikaa, jos kerta tyttöystäväsi sillä hetkellä kuvittelee tietävänsä kaiken siivoamisesta.
Johan siinä säästää omaa energiaa ja aikaa, kun ei kaikkea tarvitse siivouspäivänä tehdä.
Meillä vähän sama asetelma, mutta ratkaisevalla erolla - siitä ei oteta herneitä nenään.
Minä olen sottapytty, jätän tavaroita ympäriinsä ja tiskaan siinä vaiheessa, kun allasta ei enää näy. Mieheni on kohtuullisen siisti. Silloin kun minä siivoan, siivoan niin maan perusteellisen kunnolla, mieheni taas ei ikinä "kunnon siivouksen" yhteydessä tee muuta kuin huitaisee imurilla keskeltä lattiaa ja pyyhkäisee isoimmat murut pöydältä.
Silti mitään ongelmia ei ole: mieheni nostelee usein tavaroita jäljiltäni ja tiskaa useammin kuin minä. Minä taas olen se, joka pari kertaa viikossa siivoa oikein kunnolla, eikä miehen tarvitse imuriin tai vessaharjaan enää koskea. Kumpikaan ei mäkätä toiselle eikä vaadi toista noudattamaan omaa tyyliään.
Tämä on vähitellen hioutunut käytäntö, joka joustaa sen mukaan, kenellä on eniten aikaa. Kumpikin on joustanut hiukan ja antanut tilaa toisen siisteys-strategialle, lopputulos on ihan kohtuullinen. ei meillä aina kovin hienoa ole, mutta olemme yhtä mieltä siitä, etä kura eteisen lattialla on aika vähäpätöinen riidan aihe.
Eli siivousmaniasta: selitä tyttöystävällesi, että sinulla on erilainen suhtautumistapa järjestyksen ylläpitämiseen. Kerro, että hän saa siivota tavllaa, kunhan ei vaadi sinulta samaa, ja vastineeksi sinä et valita tai näytä hapanta naamaa kun hän jättää tiskit huuhtomatta tai tavarat lojumaan. Ehdotuksesi tueksi voitte kokeilla, miltä kummastakin tuntuisi elää kuukausi toisen sääntöjä noudattaen - voi tehdä hiukka kipeetä, jolloin tyttökin ehkä huomaa, että kompromissi ja pipon löysääminen voi olla molemmille miellyttävämpi ratkaisu.
Tänään aloitin päiväni siivoamalla pois riisipuurokattila joka oli "unohtunut" ruokapöydälle pariksi päiväksi. Kuivaa riisipuuroa oli pöydässä joka puolella. Jätin tahallini siivoamatta koska halusin nähdä korjaako hän itse ne pois.
Kun nyt vaikutat samanlaiselta naiselta kuin tyttöystäväni, niin kerro nyt miksi siivouspäivänä sitten pitää hiota kaikki niin viimeisen päälle? Tosiasia on että pölyt KUITENKIN kerääntyy jo muutaman päivän päästä.
Taitavat nämä mainitut naiset olla sen verran laiskoja, ettei jatkuva järjestyksen ylläpito jaksa kiinnostaa. Siitä sitten on tietysti huono omatunto, jota pitää "siivouspäivänä" paikata. Ja kun samalla pääsee toiselle hieman naputtamaan, niin tulee vielä enemmän "siisti" olo.
Todella epäkäytännöllistä ja voimia vievää.
olen muuttamassa saman katon alle miehen kanssa, joka tykkää silloin tällöin siivota oikein perusteellisesti. Itse taaas olen sellainen koko ajan siivoa ylläpitävä. Ehkä se onkin ihan hyvä yhtälö.
Tunnelmoimme uuden poikaystäväni kanssa hänen liian pimeässä asunnossaan. Hän käyttää esim. 15:n vatin hehkulammppuja, ettei sähkölaskusta tulisi liian suuri. Kun tulen vessasta, hän nalkuttaa minulle, että sammuttaisin sieltä valot, ennen kuin olen edes kerinnyt ulos sieltä.
Itse hän sen sijaan ostaa kaljaa sadoilla euroilla kuukaudessa. Kaljaanhan ei rahat riittäisi, jos sähkölaskut olisivat isoja.
Kristallipallo sanoo: tulevaisuudessa olet naimisissa saidan ja kiukkuisen alkoholistin kanssa.
(nyt 10v naimisissa) meillä oli samanlaista, paitsi että me ei kumpikaan (edellenkään) osata pitää järjestystä arkena. Mutta siivouspäivänä minua otti päähän rajusti ja kuultiin kovaa huutoa. En vieläkään aivan tarkkaan edes tiedä mistä siinä oli kysymys. Ainakin siitä, etten tykännyt siivoamisesta ja koin että olin siitä liikaa vastuussa (osittain itse turhaan ottamassani). Ja yhdessä tekeminen oli opettelussa, en osannut luottaa mieheni hyvään tahtoon ja ahkeruuteen (en ihan luota vieläkään...). Mies vetäytyi kokonaan, ei siivonnut ainakaan jos pomotin liikaa. Se oli mielestäni tosi epäreilua ja ilkeää ja tekosyy laiskotteluun, mutta toisaalta tajusin etten voi aikuista miestä pakottaa mihinkään. Joudun valitsemaan elänkö sotkussa vai siivoanko itse. Kävin välillä viikot toidella paikkakunnalla töissä, silloin totuttelin vähempään halölitsemisentarpeeseen kotona. Ja sitten tuli lapsi ja jäin kotiin, ja työnjako eli jälleen. Kyllä se elämä koulii. En voi kuvitella kenenkään riehuvan vuosikymmeniä siivouksesta. Puhukaa.