Tämä on vähän kummallinen tilanne, enkä ennen ole tälläisessa ollutkaan...
Minulla on kaveri, joka opiskelee samassa oppilaitoksessa kuin minäkin. Tyttö siis, tutustuimme koulussa. Olkoot hänen nimensä Marjo. Marjo on tosi mukava ja hauska, ja myös (omaan silmääni) erittäin kaunis ja seksikäs. Viihdyn hänen seurassaan erittäin hyvin. Ehkäpä olen vähän ihastunutkin? Ja hän on sinkkukin vielä, eli täydellinen tyttöystäväehdokas?
Mutta ei, kun minähän seurustelen jo, ja olen seurustellut melkein 2 vuotta (kaukosuhde, nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla). Tyttöystäväni kuitenkin tietää tästä Marjosta, eikä häntä haittaa että minulla on tyttöjä kavereina, eikä edes se että käyn heidän luonaan kahvilla tms. (minulla siis on muitakin tyttöjä kavereina). En ole tosin kertonut tyttöystävälleni mitä ajattelen Marjosta, eikä hänen nyt välttämättä tarvitse tietääkkään.
No juttu on tämä: En halua alkaa seurustelemaan tai väsäämään mitään seksisuhdetta Marjon kanssa, rakastan omaa tyttöystävääni enemmän kuin ketään muuta.
Mutta, jostain kumman syystä, haluan että Marjo olisi kiinnostunut minusta. Haluaisin että hän kysyisi haluaisinko jotain muutakin kun ystävyyttä hänen kanssaan... johon sitten voisin vastata kieltävästi. Tai siis, enhän minä tiedä mitä tositilanteessa hänelle sanoisin, siksi haluaisinkin kai ottaa selvää... ehkä? Todella typerä tilanne oikeastaan, en tiedä ovatko nämä ajatukseni nyt ihan lapsellisia ja typeriä, mutta näin kuitenkin ajattelen. Itselläni ikää on jo kuitenkin 20...
Onko muilla (miehillä, naisilla) ollut samantapaista tilannetta, samantapaisia ajatuksia? Mitä pitäisi tehdä, vai olla yksinkertaisesti tekemättä yhtään mitään, elää vain ja katsoa mitä tapahtuu (tuntuisi nyt parhaalta vaihtoehdolta).
Minulla on kaveri, joka opiskelee samassa oppilaitoksessa kuin minäkin. Tyttö siis, tutustuimme koulussa. Olkoot hänen nimensä Marjo. Marjo on tosi mukava ja hauska, ja myös (omaan silmääni) erittäin kaunis ja seksikäs. Viihdyn hänen seurassaan erittäin hyvin. Ehkäpä olen vähän ihastunutkin? Ja hän on sinkkukin vielä, eli täydellinen tyttöystäväehdokas?
Mutta ei, kun minähän seurustelen jo, ja olen seurustellut melkein 2 vuotta (kaukosuhde, nähdään vain viikonloppuisin ja lomilla). Tyttöystäväni kuitenkin tietää tästä Marjosta, eikä häntä haittaa että minulla on tyttöjä kavereina, eikä edes se että käyn heidän luonaan kahvilla tms. (minulla siis on muitakin tyttöjä kavereina). En ole tosin kertonut tyttöystävälleni mitä ajattelen Marjosta, eikä hänen nyt välttämättä tarvitse tietääkkään.
No juttu on tämä: En halua alkaa seurustelemaan tai väsäämään mitään seksisuhdetta Marjon kanssa, rakastan omaa tyttöystävääni enemmän kuin ketään muuta.
Mutta, jostain kumman syystä, haluan että Marjo olisi kiinnostunut minusta. Haluaisin että hän kysyisi haluaisinko jotain muutakin kun ystävyyttä hänen kanssaan... johon sitten voisin vastata kieltävästi. Tai siis, enhän minä tiedä mitä tositilanteessa hänelle sanoisin, siksi haluaisinkin kai ottaa selvää... ehkä? Todella typerä tilanne oikeastaan, en tiedä ovatko nämä ajatukseni nyt ihan lapsellisia ja typeriä, mutta näin kuitenkin ajattelen. Itselläni ikää on jo kuitenkin 20...
Onko muilla (miehillä, naisilla) ollut samantapaista tilannetta, samantapaisia ajatuksia? Mitä pitäisi tehdä, vai olla yksinkertaisesti tekemättä yhtään mitään, elää vain ja katsoa mitä tapahtuu (tuntuisi nyt parhaalta vaihtoehdolta).
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinun kertomasi tuntemukset kuulostavat ihan normaaleilta ja luonnollisilta. Sinä olet ihastunut tuohon Marjoon. Vaikket haluakaan viedä ihastustasi pidemmälle, eli haluat olla uskollinen nykyiselle naisellesi, ihastuksesi tuntuu sinussa itsessäsi. Tottakai ihminen haluaa ihastuksensa kohteelta positiivista yhteydenottoa.
Minullakin on joskus ollut samantyylinen ihastuminen. Ei sille kannata tehdä mitään, koska se menee kyllä ohi. Nauti vain Marjon ystävyydestä ja yhdessä olostanne. Jos tuntuu, että tunteesi kasvavat liian isoiksi, kannattaa ottaa vähän etäisyyttä. Jos saat pidettyä ihastuksesi kurissa, anna asian olla ja nauti siitä tunteesta.
On ihan normaalia ihastua kaveriin. Minullekin kävi niin. Ihastuin vain avomieheni hyvään ystävään.
Jos olisin ollut silloin fiksu, niin olisin pitänyt vähän välimatkaa. Mutta ei.. Asiat meni niin kuin meni ja nyt olen eronnut avostani.
Se että haluat hänen haluavan sinua on myös ihan normaalia. Eikö kaikki halua olla haluttuja.
Ihanstuminen on niin kauan ihan jees kunhan et mene sen pidemmälle. Jos tunteesi vahvistuvat kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä tai sitten miettiä kenen kanssa todella tahdot olla.
Kiitoksia vastauksista, ne selvittivät vähän ajatuksiani...
Eivät lisäkommentitkaan muilta pahitteeksi olisi.
ja haluat pönkittää miehistä itsetuntoasi.
Ole huoletta, tauti paranee fiksuilla iän myötä.
toisilla ei.
En minä "halua" tehdä yhtään mitään, nämä ovat tunteita... ymmärsin kyllä huumorin viestissäsi, mutta pitää sanoa että jos tunteita alkaa käsittelemään "tautina" tai "vikana" niin siitä ei hyvää seuraa.
En usko että sinänsä iän myötä tällaiset "ihastukset" minnekkään häviävät. Tai jos häviävät, niin se tuskin on merkki fiksuudesta. Eikä sillä ole väliäkään tuleeko sellaisia ihastuksia tulevaisuudessa vai ei. Kyse nyt on tästä tilanteesta, nykyisistä tunteista, ja siitä mitä niiden kanssa pitäisi tehdä.
Pitää kyllä myös myöntää, että itsetuntoni ei ole mitenkään hirveän korkealla, ja en tunnu saavan tyttöystävältäni tarpeeksi huomiota, ja sitten vielä kaukosuhde ... luulisin että nämä asiat vaikuttavat siihen kuinka helposti ihastun toisiin... :(
ajatella vakiintumista vuosikausiin.
ehkä lopun elämääsi tulet olemaan tyyppiä jonka mielestä "ruoho on aina vihreämpää ja parempaa aidan toisella puolen".
tee siis palvelus naisille ja hypi vain kukasta kukkaan, älä anna kenellekään kuvaa vakisuhteesta, et siihen pysty ja pilaat vain monien hyväuskoisten naisten elämän.
En tiedä mikä sinua vaivaa, et ole ilmeisesti vaivautunut lukemaan ollenkaan mitä olen kirjoittanut? Yhden illan suhteet, kuten pettäminenkin, ovat minulle samanarvoisia asioita kuin ämpärillinen paskaa.
Todennäköisesti yritit vain tahallesi ärsyttää minua (en tiedä tosin miksi), ja siinä onnistuit. Meneppäs nyt leikkimään muualle.