Kamalimmat treffit!

Justjoo...jätkä halus vaan piparia:D Tais olla kykenemätön keskusteluun saatikka seurusteluun.

Tuskaisimmat treffit oli muutama vuosi sitten tammikuussa, kun suostuin sokkotreffeille ystäväni kundikaverin kollegan kanssa.
Tämä kaveri oli tosi hiljainen, ei saanut sanaa suustaan, ja jouduin itse puhumaan suurimman osan ajasta. Hän vastaili yhdellä tai kahdella sanalla kaikkeen mitä häneltä kysyin. No, siinä sitten otin muutaman oluen, jolloin selvisi, että tämä tyyppi piti tipatonta tammikuuta eikä juonut siis ollenkaan . No, tilanne oli senverran hermostuttava, että itse kumosin siinä useamman tuopin ja puhua hölötin kaikkea ihan päätöntä kiusallista hiljaisuutta välttääkseni. Kotiin lähtiessä tämä heppu sitten ihan suoraan kysyi että "saisko nyt kumminkin" jolloin mä repesin kyllä ihan totaaliseen nauruun. Ei todellakaan.
Ulkonäöllisesti tuo kaveri oli kaikkea muuta mitä mieheltä toivon - epäsiisti, haisi hielle ja hikoili jatkuvasti. Yöks.

Pulistaan ja pälistään turhanpäiväisia kun senkin ajan voisi käyttää tehokkaammin.

Minulla kävi niin treffien kautta sovituilla sokkotreffeillä, että mies tuli paikalle alkoholinvaikutuksen alaisena (=kännissä), kävi ilmi että hänellä ei ollut asuntoa vaan pyöri kavereiden nurkissa ja olisi kovastikin tullut minun luokseni "viettämään iltaa"....yksi tunti ja soronoo kun meikämamma lähti

En nyt kauheasti viitsi yksilöidä tätä tapahtumaa, kun tyyppi voi käydä lukemassa näitä juttuja, enkä missään tapauksessa kuitenkaan halua pahoittaa hänen mieltään ja menettää loputkin rippeet itsetunnostaan. Siis live-elämän itsetunnosta. Chatissa ei ole sen suhteen ongelmia.

Miehet aina mollaavat täällä, että naiset valehtelevat ulkonäkönsä. Näköjään siihen syyllistyvät miehetkin. Kundihan ei ollut yhtään sellainen kuin oli antanut ymmärtää. Kaikenlisäksi hän oli ihan järkyttävän epäsiisti, tukka leikkaamatta, parta siistimättä, vaatteet likaiset, henki haisi jne. Eikä se kauheasti uskaltanut edes puhua vaikka chatissa kyllä oli jaksanut ylistää omaa erinomaisuuttaan seuramiehenä.

Ihan oikeasti. Chatissa juttua tuli, joten mikä tahansa ääliö ei voi olla kyseessä. Ja vaikka kaveri ei mikään adonis ollutkaan niin olisi ollut edes siisti ja puhdas. Pienen fiilauksen jälkeen siitä olisi saanut ihan siedettävän näköisen nuoren miehen. Ei tosin alkuunkaan sellaista kuin oli itsensä kuvaillut, mutta ei mitään riihipiruakaan. Olisi ollut rehellinen chatissa ja olisi käynyt suihkussa, laittanut puhtaat vaatteet, pessyt hampaat yms. ennen treffejä.

Lähdimme eriteille. Jälkeenpäin tuli kyllä sähköposti, että haluaisi tavata uudelleen. Siinä vaiheessa avauduin hieman ja koitin sanoa nätisti, että "et nyt ollut ihan sitä mitä etsin".

Kahden miehen kanssa olen käynyt sokkotreffeillä, ja kummastakin jäi pelkkä paskan maku suuhun. Itse olin yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen, etenkin ulkonäöstäni, mutta nämä miehet olivat kyllä jotain aivan muuta kuin mitä etukäteen olivat antaneet ymmärtää.

Ensimmäinen äijä oli valehdellut pituutensa 10 cm yläkanttiin. En tosiaan hakenut, enkä hae, välttämättä mitään 185-senttistä adonista, joten minkäänlaisia pituusrajoja en ilmoitukseeni ollut laittanut - silti ensimmäisessä viestissään tää mies ilmoitti olevansa "n. 165 cm pitkä"... joopajoo, "noin" tosiaan on aika venyvä käsite! Todellisuudessa kyseinen aikuinen mies oli mua useamman sentin lyhyempi, vaikka jalassani oli ohutpohjaiset kengät ja itsekään en ole kuin vajaa 160... Muutenkin herran ulkonäkö oli suoraan sanottuna vastenmielinen: hiki(!!) ja henki haisivat, hampaiden välit oli täynnä ruoantähteitä eikä kropasta todellakaan ilmennyt lukuisat urheiluharrastukset, vaan pikemminkin päinvastoin. Lähettämänsä (kasvo)kuva oli varmaan 5 vuotta vanha. Ties vaikka olisi iästäänkin muutaman vuoden jättänyt pois. Puhetta äijällä riitti siihen malliin etten suunvuoroa ollut saada, ja keskustelumme oli lähinnä hänen yksinpuheluaan. Treffitkin venyivät pariin tuntiin kun en eroon meinannut päästä. Tapaamisen päätteeksi mies kävi vielä halailemaan, ja ehdotti että lähtisin hänen kämpilleen... Hyi helvetti, en todellakaan! Enemmän tai vähemmän omituisia tekstiviestejä tältä mieheltä satelee edelleen, vaikka entisiinkin olen jättänyt vastaamatta. Uusille treffeille en ole suostunut, ja tehnyt sen myös hänelle varsin selväksi... Jotenkin pelottava tyyppi.

Toinen ei ollut aivan yhtä paha, mutta tässäkin tapauksessa henkilön omakuva oli aika pahassa ristiriidassa ympäristön (tai ainakin mun) käsitysten kanssa. Omasta mielestään hän oli "pitkä" (=pituutta n. 170 cm, mikä sinänsä on mulle aivan riittävä, mutta eihän tota rehellisyyden nimissä pitkäksi voi väittää), "vaalea" (=hiukset tasaisen maantienruskeat - ehkä jossain Jenkeissä totakin kutsuttaisiin vaaleaksi, mutta ei sentään Suomessa) ja "hyvännäköinen" (okei, makuasia...). Pukeutuminen sitä tylsää villapaitainsinöörityyliä. Muuten kuitenkin ihan mukava tyyppi, mitä nyt käytöstavoissa olisi ollut toivomisen varaa - mies tuijotti KOKO treffien ajan mua suoraan rintoihin... Ei sentään käynyt lähentelemään ja ymmärsi kun sanoin etten halua tavata enää uudestaan.

En sitten tiedä onko nämä mun kokemukset vaan poikkeuksellisen huonoja, mutta nettideitille tuskin enää lähden.

Hehhe, ensinnäkin on pakko ilmaista osaanotto muille vastanneille. Tiedän tunteen.. *nauraa*

Nämä mun treffit eivät sinänsä olleet mitkään hirmu kamalat, tyyppi näytti hyvälle ja jälkeen päinkin olimme yhteyksissä. (Tosin ei montaa kuukautta.)

Mutta se että ensimmäisillä "treffeillä" on kolme kaveria mukana, paikkana pahin juottola mitä löytyy lähimmän 20 kilometrin säteellä ja suurimpana kiinnostuksen kohteena on rintavarustus ei hirmuisesti naurata. :D Ainakaan silloin kun on ko. hetkessä.

Huvittavuutta lisää se, että jälkeenpäin mies valittaa että en ollut panostanut tarpeeksi ulkonäkööni. :D Kumma vain, että mies tajusi minkä näköinen olin ollut, vaikka katse oli varsin tiiviisti tuossa pikkaisen alempana.

Jälkeenpäin tuolle on voinut nauraa ja naurattaa vielä muitakin kanssaihmisiä. Mm. nykyisiä treffikavereita, jotka kysyvät pahimmista treffeistä. :D

Toinen hieman ahdistavampi kokemus oli sellainen, kun mies alkoi ensimmäisten treffien jälkeen puhumaan kuin olisimme menneet naimisiin ja en saisi enää tehdä mitään kenenkään muun kanssa jne jne. Yhteydenpito loppui minun osaltani siihen ja luojan kiitos myös mies älysi pysyä hiljaa.

joo, on noita ollut melko mielenkiintoisia tapaamisia. huippu oli varmaankin se 15 senttiä lyhyempi, 20 kiloa painavampi ja 10 vuotta vanhempi kuin tämä neiti oli profiiliinsa, jossa kehui olevansa urheilullinen ja liikunnallinen etc, laittanut sekä vaihdetuissa viesteissä kertonut. Itse liikun paljon ja harrastan ihan oikeasti, eli osaan kaikkea mitä profiilissani väitän tekeväni. Menin lievästi sanoen hämilleni kun näin treffikumppanin jolle ihan tavallinen kävely näytti tekevän vaikeaa, tilanne oli tosi kiusallinen kun en oikein osannut karkuunkaan juosta, käytöstavat estivät, mutta melko äkkiä liukenin kuitenkin, rajansa kohteliaisuudellakin.

Toinen hyvä tapaus oli nainen jonka mielestä puolentoista tunnin puhuminen ilman hengen vetämistä oli ihan ok, tai kai se hengitti nenän kautta kun ei näyttänyt yhtään sinertävän. Todella raivostuttavaa keskustella kun ei saa sanaa väliin ilman, että täytyy puhua päälle. Tosin todettiinkin sitten ettei meidän temperamentit oikein kohdanneet:) Onhan nää kommentit hiukan pikkusieluisia, joten täytyy todeta tapaamieni ihmisten olleen pääsääntöisesti juuri sitä mitä sanovatkin, että aika rehellistä porukkaa täällä liikkuu minun kokemuksieni mukaan.

PS. en ole ton tiita83:n kanssa käynyt treffeillä:)

Liian vähän rohkaisuryyppyjä? Jokainen itseäänkunnioittava henkilö treffaillessaan vastakkaista sukupuolta, sopii tapaamiset sellaiselle päivälle, että voi perustella vähäsanaisuutensa, hien ja valkosipalin hajun, mustelmat ja laastarit yms. joko krapulalla tai nousuhumalalla.

Ei sitä täysjärkinen selvinpäin voi tuntemattomien kanssa säätä kummemmasta puhella.

kummalle menitte? :)

Itselläni ei kamalinta treffikokemusta ole kun en treffailua ole ikinä harrastanut.

Olin treffeillä yhen vosun kanssa ja se höpötti koko ajan. Jouduin kuuntelee sen kälätystä yli puol tuntii, kunnes sain suun vuoron ja pääsin kysyy että lähetäänkö panee.

Näitä n.k. "urheilullisia" naisia, jotka väittävät harrastavan liikuntaa säännöllisesti on ollut muutamia, joilla on ollut selvästi ylipainoa.

Pahin tapaus oli sporttinen, pitkänhoikka korkeakouluopiskelija (oikeasti artesaani AMK), jonka olemus toi mieleen lähinnä Pygmin, ylipainoakin oli riittävästi. Lisäksi tämä tapaus puhui taukoamatta omasta opiskelustaan, tekemistään taideteoksista, upeista taidenäyttelyistä yms. Lopuksi veti herneet nenään ja alkoi haukkumaan kusipääksi, kun ilmoitin kohteliaasti että kiitos mutta nyt minulla on muuta menoa ja jatko ei kiinnosta.

Kumman luokse menitte?

AI kauheeta! mä luulen että mä kuolisin siihen paikkaan. Sellaisia ehdotuksia. Apua!

No on teitä muitakin... Tapasin miehen kuukausien kirjoittelun jälkeen.. Pahinta oli miehen likaiset vaatteet, haisivat ihan kun ei olis pesty puoleen vuoteen. Henki haisi. Hän näytteli exiensä kuvia puhelimesta, viestejä tuli koko ajan ja kertoikin keneltä tuli. Iänkin mainitsi joka nuorempi kun oma tyttärensä... Tajusin jälkikäteen että kaikki kuvat mitä olin nähnyt, oli ne samat vaatteet oli sitten töissä, kotona, kävelemässä yms. Olin aivan kauhuissani ja jatkon arvaatte. Huh huh.

Olin eronnut pitkästä suhteesta ja tapasin tytön Tinderin välityksellä kahvin merkeissä. Olin kieltämättä todella ruosteessa treffien suhteen, mutta kuitenkin sellaiset perusjutut kuten vaatetus, hygienia jne. olivat kunnossa.

Vaikka nämä olivatkin epämukavimmat treffit joilla olen käynyt niin en oikeastaan voi syyttää kumpaakaan niistä - olimme yksinkertaisesti vain niin erilaisia. Ihan nätti tyttö, mutta olimme eri mieltä lähes jokaisesta asiasta ja kieltämättä itsekin mokasin heittämällä sarkastisen vitsin mitä hän ei tuntunut ymmärtävän (ei mitään härskiä). Tuli myös kiusallisia hiljaisia hetkiä ja kahvila oli vielä niin meluisa paikka, ettei kumpikaan välillä kuullut toisen puhetta. Koko tilanne tuntui kuin vaikealta työhaastattelulta.

Koetin vähän väliä katsoa kelloa milloin olisi kohtelias aika lähteä pois ja puoli tuntia jaksoin sinnitellä kunnes sanoin, että minun pitikin tavata ystäväni. Koko tapaaminen oli niin kiusallinen, mutta onneksi kumpikin oli samaa mieltä, ettei meidän kannattaisi tavata enää uudestaan. Ja en tosiaan halua haukkua häntä, koska hän on varmasti todella kiva tyttö jollekin, mutta olimme vain liian erilaisia. Hänen versionsa tuosta tapaamisesta saattaisi poiketa varmaan omastani jonkin verran ja ehkä hän haukkuisi minut täysin, mutta lopputulos olisi varmaan täsmälleen sama.

Sitten viikkoa myöhemmin tapasin tytön joka oli täysin tyyppiäni ja menimmekin yhteen.

en ollut