Olen neljän lapsen äiti, nuorinmaiseni on juuri muutama kuukausi sitten syntynyt. Kaikki lapsemme ovat toivottuja,eli siis rakkauslapsia. Olen n. 40 v. Mieheni kanssa tapasimme 20 v. sitten ja meillä on rakkausavioliitto. Muut lapsemme ovat 17v., 15v., ja nuorimmat 3v. ja sitten tämä vauva. Olen huomannut, että miehelläni on ollut näiden vuosien aikana useita suhteita. Ehkä aloitimme liian nuorena.
Nyt yritän palata työelämään. Ja yllätyksekseni firmani pikkujouluissa eräs yksikkömme päällikkö ei voinut irrottaa huomiotaan minusta. Olen imarreltu, vaikka olenkin treenannut koko ajan kuntosalilla itseäni. Rakastan ylikaiken lasteni isää, mutta en saa mielestäni tätä upeaa miestä, joka haluaa vain minua, vaikka onkin naimisissa ex-miss suomen kanssa. Uskon hänen tarkoittavan, etTä hän on aina ollut ihastunut minuun, vaikkei ollekkaaan sitä tunnusttanut.
Olen miettinyt pääni puhki, että tartunko tilaisuuteen ja elän elämäni loppuun asti onnellisena elämäni miehen kanssa vai odotanko vielä.
Nyt yritän palata työelämään. Ja yllätyksekseni firmani pikkujouluissa eräs yksikkömme päällikkö ei voinut irrottaa huomiotaan minusta. Olen imarreltu, vaikka olenkin treenannut koko ajan kuntosalilla itseäni. Rakastan ylikaiken lasteni isää, mutta en saa mielestäni tätä upeaa miestä, joka haluaa vain minua, vaikka onkin naimisissa ex-miss suomen kanssa. Uskon hänen tarkoittavan, etTä hän on aina ollut ihastunut minuun, vaikkei ollekkaaan sitä tunnusttanut.
Olen miettinyt pääni puhki, että tartunko tilaisuuteen ja elän elämäni loppuun asti onnellisena elämäni miehen kanssa vai odotanko vielä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Uskottomuus... Itse ajattelin olevani uskollinen aina ja ikuisesti, kun pappi aamenen sanoi.. toisin kävi, miksi? olen ollut avioliitossa 17 vuotta. Lapsia kaksi.. Elämä on täydellistä, kun ajattelee työuraa ja arkea, mutta jokin varjostaa elämääni eli miehen liiallinen alkoholinkäyttö ja väkivaltaisuus minua kohtaan.
Noin 5 vuoden ajan olen saanut kuulla olevani "saatanan tyhmä" ja itserakas ihminen, joka ei välitä muusta kuin itsestään. Olen aina ollut urheilullinen ja rakastan liikuntaa, jota myös harrastan viikossa useita tunteja. Miehelleni tämäkin on liikaa... "Kotirouva" olisi parempi. Kotitöidentekeminen on hänestä liikuntaa, jonka vaimo tekee.!!!
Mieheni ei minua pysty tyydyttämään kuin ajoittain kännäilynsä takia. Kuitenkin haluttomuuden syy on minussa????
Kaikki mahdollinen mikä perheessä voi olla huonosti, on minun syytäni! En osaa mitään, en pysty mihinkään ja jopa työssäni olen hänen mielestään epäonnistunut, kuitenkin olen koulutettu nainen ja jopa ammttitaitoinen.. Lisäksi hänen auktoritteettiinsä voi lisätä "nyrkin" ja väkivaltaisuuden. Pelottavaa!!
Miksi kestän tätä? Luonteeltani Olen positiivinen ja objektiivinen ihminen, näen hänessä kuitenkin myös jotakin positiivisuutta ja hyvyyttä (lasteni isä, joka oli ihanteellinen lasten ollessa pieniä), joka tulee esiin hänen ollessa selvin päin.
Nykyisin kuitenkin olen jo niin kyyninen, että olen muutaman kerran sortunut syrjähyppyyn ja vain sen vuoksi, että joku on nähnyt minussa sen todellisen hyvän puolen ja halunnut olla minulle "hyvä". Ensimmäisellä kerralla, joka tapahtui muutama vuosi sitten, koin hirveät omantunnon tuskat ja ajttelin, että en koskaan enää tee näin. Kuitenkaan elämä ei kotona ole muuttunut, vaikka usein olen puhunut erosta ja lähtemisestä. Toisaalta, miksi minä lähtisin miehen ongelmien takia kotoani, joka on minulle rakas.
Olen päättänytkin, mitä elämä tuo minulle tullessaan, sen otan vastaan ja nyt olen tapaillut salaa (muutaman kerran) miestä, jonka olen jo tuntenut muutaman vuoden. Hän on naimisissa ja suhteemme on tällä hetkellä seksisuhde. Tunnen kuitenkin, että saan hänen kanssaan kokea nautintoa ja minut hyväksytään naisena.. minusta nautitaan ja jopa kunnioitetaan luonnettani. En enää pelkää ottaa riskejä. Nautin elämästä ja siitä, että minusta väitetään, vaikka sen seksin ja nautinnon kautta.
Jos et enää pelkää ottaa riskejä, miksi et eroa alkoholisoituneesta miehestäsi???? Jo lastenkin takia sinun pitäisi se tehdä - ja miksei myös itsesi. Ja miksi sinun pitäisi kotoa pois lähteä, eiköhän se olisi miehen juttu?
Kaikki ei vain ole niin yksinkertaista. Mies, kun ei suostu lähtemään. Tietää, että omaisuus on jaettava ja sehän ottaa koville!!! Mutta uskon, että "aurinko paistaa vielä risukasaankin".
Joku on halunnut sinulle "hyvää" Koita nyt tajuta aikuinen ihminen, että jos joku vonkaa, niin ei sen takia että haluaisi sinulle hyvää, vaan itselle pillua.
Aivan kuin minun kirjoittamani voisi olla tämä juttu, samassa tilanteessa olen minäkin ja suht samanlaista elämää elänyt.
Ja tiedän sen, ettei meidän ratkaisujamme monikaan, jos kukaan ymmärrä.
Aina vaan kaikki hokee että mies haluaa vain sitä yhtä, mutta eikö nainenkin saa haluta? Tosin nainen ehkä haluaa tuntea syvällisemmin, enkä itsekään voisi kuvitella ottavani pelkän himon tähden ketä vaan, vaan mukana pitää olla myös jonkinlaisia tunteita.
Lue oma tekstisi objektiivisesti, kun siihen kykenet. Syöt itse omaa ihmisarvoasi, mitä miehesikään ei tunnusta. Kun et riskinottoa pelkää, niin lähde, ota avioero. Siinä näkyisi tuo riskinottokykysi, ei niinkään nykyisessä itsetuhoisessa toiminnassasi. Toki se voi olla sinun tilanteessa jopa elämän ja kuoleman kysymys, kun väkivaltainen mies kotona.
Peiliin pitäisi kaikkien katsoa, jos kotona menee huonosti, mutta sinäkin olet oikeutettu parempaan elämään.
jos ole tarjota niille parempaa. Itsetuntosi voi kohentua muutoinkin kuin naida exmissin miestä. HOh hoijaa
Ex missi, jos äijä syö jokapäivä sisäfilettä, niin vaihteeksi maistuu hernesoppakin.
Kova on tarve välittämisestä, kun pillun halut tulkitaan noin.
Uusi kaato on vain yksi monien joukossa, ja me miehet osataan käyttää hölmöjä naisia tarpeidemme tyydytykseksi. Kun kantturalla on oma ikäkausikriisi menossa, ja avioliitto arkipäiväistynyt, niin valetta korvaan ja ämmä kaatuu selälleen, uskotellen itselleen kuinka ainutlaatuista tässä koetaan. Kyse on kuitenkin vain yhdestä valeeseen perustuvasta panosta.
pidät naisia tyhminä, mutta itse olet kyllä oikeasti vähän typerä ja vajaa, jos näet sen vaivan että lurittelet jotain rakkauslässyjä ennen kaatoa. Mikä se on tuo olettamus, että naiset haluaa jotain rakkaudentunnustuksia ennen kuin haluavat seksiä? Ei kai tuo alkuperäinen kirjoittaja ole mitään elämänsä rakkautta tuosta työkaveristaan hakemassakaan, ainakaan minä en saanut siitä sellaista käsitystä. Tunne se on seksinkin haluaminen, ja sitä tunnetta kokevat ihan myös naiset. Susta saa jotenkin katkeran kuvan. Ei tässä muuta. Älä vastaa jos ei sulla oo parempaa sanottavaa kuin haukkua naisia.
joo, luin huolimattomasti ton alkuperäisen viestin, rakkauttahan siinä haetaan. Mutta silti, onko pakko aina olettaa et kun itse oot sika niin kaikki muutkin miehet on.
on miehet vongannut tavaraa, ja jos asian ilmaisee inhorealismisesti, ei se tee siitä sen sikamaisempaa, kuin se onkaan.
Voihan toki olla että äijä on samanlaisessa tilanteessa, ja oma elämä jonkinlaisessa kriisissä, silloinhan tuntuu että jopa helmi löytyi, kun kaksi samassa jamassa olevaa tapaa. Löytyy yhteistä keskusteltavaa ja ymmärtäjää, virhe on vain luulla jotain ennenpää, vaikka useinmiten siinä hetekan jouset alkaa narista aika pian.
Koitinpa vain tuoda vähän toistakin puolta esiin, asiassa jossa naiset sotkee elämänsä, siinä kun pelataan kovilla korteilla, kun on jäänyt kiinni kotona. Usein sen prosessin jälkeeen on vain poltettua maata, ja ihmetys mitä näki siinä tyypissä, joka usein osottautuu onnettomaksi pukiksi, joka käyttää tilannetta hyväkseen. Sanoin usein, koska nämä ikuiset pikkupojat saalistavat läpi elämänsä, joten tuossa herkässä vaiheessa on isompi vaara jäädä sellaisen verkkoon, kuin miesten joiden elämä tasapainossa. He kun eivät käytä tilannetta hyväkseen, vaikka vähän mieli tekisikin.
Maailma vaan on hyvin raadollinen paikka, eikä muutu siitä edes niiden ruusunpunaisten lasien läpi katsottuna.
Nuo miehet sitten tosiaan luulee, että niiden turhanpäiväinen höpötys ym kaataisi naisen sänkyyn. Kyllä se tosiaan usein on niin, että seksiä tekee mieli ja kun kotiasiat on ihan peestä, niin miksi ei antaisi himoille valtaa. Ei kai sitä nyt jokaisen äijän lipertelyä todesta tartte ottaa vaan nauttia siitä hetkestä mikä on käsillä.... Joskus se "oikea" ei vain ole niin mahdottoman "hyvä"...
Omituinen on sinun ongelmanratkaisu, jos kotona väkivaltaa ja alkoholin väärinkäyttöä, ei se lopu vaikka kävisi naimassa vieraita päivittäin.
Lähinnä se on pakenemista ja ongelman kieltämistä.
Eikö olisi ennenmin syytä tehdä jotain itse ongelmalle?
Sanotaan että väkivaltaisesta suhteesta on ainakin läheisriippuvaisten vaikea lähteä, mutta oman elämän ja hyvinvoinnin tähsen ja mikäli vielä lapsia, olisi syytä vetää se ainoa oikea ratkaisu asiasta.
hupakkoa.
Kuka oikeasti haluaa mitään vakavampaa neljän lapsen äidin kanssa.
Ota laput pois silmiltä.
Ei tarkoita ettekö olisi viehättävä nainen...mutta älä ole naivi. HERRA ISÄ
ja hoidata huono itsetuntosi, sitten löydät sen mitä tarvitset.