joululahjat

Monien vuosien kokemuksella voin sanoa, että miehet ovat surkeita lahjan ostajia ja muistajia.
Meidän suvussa kyllä vaimot hoitelee muistamiset, jopa miehen äidin/isän täysvuosipäivätkin ja jos lahjavinkkiä kysyy heiltä, voi sanoa että mauttomia. Vain yksi esimerkki 60v mummalle Tenat ja se oli veljeksien mielestä oikein vitsikästä. Arvaan, että sinä olet saamassa jonkin seksilelun. No poikien kanssa on puhuttu ja joku on kertonut, että kyllä vaimo tykkää. Siitä sitten vain kauppaan ja sinua miellyttämään.
Se ei ole merkki teidän vaisusta seksistä. Jos tuollaisen saat, sano että tämähän on hyvä tulevaisuutta varten, sitten kun meillä rupeaa menemään huonosti.

Niin, siis se, että sinun kumppanisi on sellainen kuin hän on. Sinä olet itse hänet valinnut, ja mikäli häneltä puuttuu niin paljon hienotajua, että hänen antamansa lahja voi loukata sinua, älä syytä kumppaniasi, syytä itseäsi. Ei hän voi loihtia itseensä ominaisuuksia, joita hänessä ei ole.

sellanen lahja mitä et haluu, niin siitä vaan sitten heti kysäset, että onhan sulla kuitti tallella.. =)

Olen vuosien saatossa huomannut, että naisilla on tapana hankkia miehille lahjoja tai järjestää yllätyksiä, joita itse haluaisivat.

Tarjolla on kaiken maailman aromaattisia öljyjä, kynttiläillallisia ja kylpyläviikonloppuja. Jopa pehmoleluja ja kalsareita.

En minäkään osta naisille akkuporakoneita, viinapulloja tai lippuja nyrkkeilymatsiin.

Jos saat jotain todella mautonta, osta miehelle seuraavana merkkipäivänä keinovagina lahjaksi.

Kokemusta löytyy tästä aiheesta parin kuukauden takaa. Poikaystäväni oli yrittänyt soittaa minulle syntymäpäiväni ja kun soitin takaisin tiedustellakseni mitä asiaa hänellä oli, vastaus oli: "olisin kysynyt sun strategisia mittoja, mutta se on nyt myöhäistä". Sydän siinä alkoi pamppailla ja illalla sitten odottelin kosintaa...Selvisi että poikaystäväni olisi halunnut ostaa minulle sukat, mutta ei muistanut kokoa. En pysty kuvailemaan pettymystä. Ja saamani lahja oli käytännöllinen, ei mitenkään romanttinen.

Heipä hei vaan kaikille kommentoineille, harvinaista näillä palstoilla, että kaikki vastaukset ovat asiallisia mielipiteitä...!

Mua vaivaa edelleen asia jonka takia kirjoitin tän aloitusviestin, ja nyt pohdinkin sellasta, että mitä todella voin vastata hänelle lahjan saatuani. Hyvän käytöksen mukaisesti pitää sanoa kiitos lahjasta, mutta jos ei kertakaikkiaan taivu tuo sana, jos lahja osoittautuu liian pahaksi. Niin mites sitten?
Huvittavaa, että esimerkiksi ensimmäinen vastaaja tajusi kirjoitukseni perusteella jopa sen, mitä olen saamassa... Niin, kyllä kai seksilelun saaminen suhteessa, jossa joudutaan työn vuoksi olemaan aika pitkiäkin aikoja erossa voi olla jotenkin huumorilla perusteltua, mutta mä oon monessa suhteessa aika herkkis, ja kumppanini tietää sen, ja mulle joulu on tällänen "puhdas" ja "hiljainen" juttu johon ei tosiaan kuulu mauttomuudet. Hän siis tosiaan tietää sen, että mä ottaisin sen hajusaippuan ja kylpyvaahdon mieluummin ja pitäisin sitä tosiaankin huomattavasti henkilökohtaisempana lahjana kuin jotain ihme seksihäkkyrää. Ja sitäpaitsi, eroottisia vaatteita ja leluja me suositaan muutenkin, ei ne ole jotain spesiaalilahjoja.
(Mä en tosiaan jaksa suhtautua huumorilla tollasiin mummulle tena-juttuihin, on huumoria, toisenlaista huumoria, mustaa huumoria, rajua huumoria jne, mut yksinkertaisesti tuollainen junttihuumori(?) ei kuulu mun ymmärryksen piiriin.)

Vaikeampaa sitten on sanoa lahjan aukaistua, että missä kuitti, anna niin menen vaihtamaan... Jos minä ostaisin merkkipäivänä hänelle pimperon, mikä sinänsä olisi ehdotuksen mukaisesti vaikuttavan hyvä vastaveto tässä, niin silloin mä alentuisin vastaavanlaiseen tyylivirheeseen, ja pimpero synttärilahjana minulta hänelle olisi aika loukkaus (siis samoin, tosin, kuin nyt) ja mä en ole sellainen ihminen että haluaisin tieten tahtoen loukata.

Voihan olla, että me sitten(kin) olemme liian erilaisia, ehkä tämä tässä nyt on varoitus tulevasta...? Toisaalta, tällaisen joululahjan perusteella ei voi suhdetta mitata, mutta kyllä se sitten kertoo toisesta enemmän kuin antaja itse tajuaakaan. Itse olen hänet valinnut, totta kai, mutta eikö sitä jokainen ole suhteen alussa vähän enemmän tsemppaavalla kannalla kuin sitten, kun suhde jo toimii arkisemmissa svääreissä?

Ei voi mitään, tästä tulee vuodatus, mutta toi että kundifrendi ostaa sukat (siis joo, nilkkasukatko?) syntymäpäivälahjaksi, niin on oikeastaan ihan samaa rataa, erotuksella, että sukat voi avata muiden läsnäollessa. Eri asia sit, että miten sitä osaa suhtautua muiden hämmästeleviin katseisiin kun lahjan antajaa ei itseään mikään hämmästytä.
Itse olen lahjoja antaessa (minusta on hauska antaa) yrittänyt antaa sellaista mistä toinen (tai siis ylipäätään ihmiset sukupuolta katsomatta) pitää, en omien mieltymysteni mukaisesti. Olen jo sen verran vanha, että en sorru ostamaan pehmoleluja tai ns.naisellisempia lahjoja, niitä, joista itse pitäisin. Kyllä olen tosiaan ostanut esimerkiksi lippuja jääkiekko-otteluihin (itse en mene mukaan) joihin saa mennä kavereitten kanssa, tai esimerkiksi urheilukauppaan lahjakortin. Ylipäätään, minun lahjani ovat usein olleet onnistuneita koska olen harkinnut ne huolella, henkilön mukaan, itseäni ei sen sijaan ole muistettu suhteessani esimerkiksi syntymä- tai nimipäivinä lainkaan. Siinä mielessä olen kyllä Joulupukin kanssa samoilla linjoilla, että ihmiset tuntuvat turhan usein toteuttavan OMIA haaveitaan antaessaan lahjoja, ja aika harvoin ne silloin ovat kovin pyyteettömiäkään.

En tiedä, pitäisikö olla katkera, tai etsiä sitten uutta seuraa - eipä nämä kysymykset tässä ratkea, mut on kiinnostavaa "purkaa" tänne ja kuulla muittenkin mielipiteitä.