mistä olette saaneet voimia kun pitkäaikainen suhteenne on loppunut? Onko teitä auttanut kavereille puhuminen,omissa oloissa oleminen,kirjoittaminen,lukeminen,suklaa,bailaaminen,liikunta,yhden yön suhteet,musiikki?? Asioita on paljon,mitkä auttavat...mutta miten sinä olet selvinnyt parhaiten erosta?? Tämä on nyt tällänen galluppi..:) kirjoittakaa ken haluaa...
mistä voimia-galluppi
särkynyt sydän
8983
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oma monen vuoden suhteeni ja avoliittomme päättyi eroon alle 2kk sitten, täysin yllättäen, ja miehen tahdosta.
En olisi päässyt jaloilleni ilman ystävien tukea ja apua. Puhuminen auttoi, myös kirjoittaminen (sähköposti) ja yleensäkin äänessä olo. Jos jäi hetkeksikin yksin ajatustensa kanssa, tuli ihan hireä ahdistus ja "en selviä" -olo.
Ja arvatkaa mika ei todellakaan auttanut ylipääsyyn? Olin jo suht hyvin päässyt asian "yli" niin etta aloin ymmärtää että ehka tämä oli parhaaksi, ja osasin jo selittää itselleni että jonain päivänä tapaan jonkun jota kohtaan tunnen viela jotain suurempaa kuin exääni kohtaan. Mutta sitten tuli yö, jolloin erehdyin monen viikon jälkeen puhumaan exäni kanssa erosta. Molemmat itkivät puoli yötä, ja exäni ei ollutkaan enää varma haluaako erota vai tekikö elämänsä suurimman virheen. Keskutelimme kaikesta. Ja yo päättyi sitten -kappas kappas- ensin haliin, sitten muutamaan kosketukseen, sitte hapuilevaan suuteluun, ja seksiin. Arvatkaa kaduttaako. Mutta toisaalta, se taas tuntui niin täydelliseltä..
Älkää jumalauta tehkö samaa virhettä. Nyt olen taas samassa jamassa kuin erotessa, eli tuntuu etten selviä. En tied mitä ex ajattelee nyt, mutta uskon että se oli vain öinen hairahdus että hän alkoi katua eroa.
En olisi ikinä itsestäni uskonut etta olisin päätynyt hänen kanssaan sänkyyn enää. En vain ole sellainen ihminen...
Mulle sattu just eilen ihan samalla tavalla, siis ihan samalla tavalla. Itkettiin ja exälle iski katumus. En tiedä mitä exä tänään ajattelee, kun ei olla puhuttu mitään, mut haavat aukes uudestaan ja alusta aloitan taas toipumisen.
Ei ikinä enää!
Hei,
Hirveä tilanne, eikö. Olin jo hyvässä vaiheessa toipumassa. Nyt olen ihan hajalla, rikki, kaikkea.
Päätin niin etten ota häntä enää takaisin vaikka han haluaisikin. Suunnittelin jopa päässäni valmiita lauseita, mitä voisin hänelle vastata jos muuttaa mieltään. Mutta kun se tilanne sitten yllättäen iskikin, olin ihan sekaisin. Enimmäkseen kuuntelin. Ei hän suoraan sanonut että haluaa jatkaa, mutta itki ja pyyteli anteeksi sitä, mitä teki (että jätti minut) ja ettei ollut sitä mitä halusin. Sanoi noin 10 kertaa puheessa etta on kaivannut minua kamalasti, ja että välillä hänestä tuntuu että teki elämänsä virheen kun jätti minut. Sanoi myös, että vaikka kuinka miettii ei muista minusta kuin kaikki ihanat asiat. Pisti poikki koska meillä oli kuulemma liikaa riitaa, mutta nyt irki ettei enää edes muista, miksi meillä oli riitoja ja että nyt kaikki tuntuu niin pieneltä.
Mulla on sama tilanne kuin sinulla, etten tiedä mitä hän nyt ajattelee. Emme puhuneet sen yön jälkeen, vaikka näimmekin. (asumme vielä osittain saman katon alla) . En vain tiennyt, mitä sanoa.
Valitettavasti sisällä päässäni tiedän että se taisi olla hänelle vain yöllinen heikkouden hetki, mutta nyt hän voi varmaan taas jo hyvin. Hän luultavasti alkoi katua eroa koska näki että minä jatkoin jo elämääni, ja hänelle oli kova paikka se etten jäänyt enää surkuttelemaan suhdettamme, ainakaan näkyvästi. Mutta luulen että nyt kun hän taas näki että itkin ja olin täysin maassa, hänelle tuli parempi ja vahvempi olo.
Laitoin hänelle viestin menemään tänään. Emme näe toisiamme nyt pariin vkoon koska lähdin matkalle, eli ensimmäistä kertaa emmem näe toisiamme eron jälkeen jatkuvasti. Kirjoitin, että hänen on ensin oltava itse selvillä ajatuksistaan ja tunteistaan, ennen kuin alkaa leikkiä minun tunteillani. Myös sen, ettei hän voi alkaa puhumaan "tekikö virheen" jollei ole siitä varma, koska se satuttaa minua liikaa. Hän vastasi siihen näin: "Olen todella syvästi pahoillani jos satutin sinua. Sinä yönä olimme molemmat todella allapäin ja se, mitä tapahtui, oli väärin. On paras meille ettemme näe toisiamme nyt 2 viikkoon." (lomani vuoksi siis) (viesti oli englanniksi, siksi tökerä käännös suomeksi).
Mitään en tuosta viestistä saanut irti. En sitä, katuuko hän oikeasti, vai haluaako hän varmasti erota, vai haluaako hän miettiä asiaa.
Päätin etten ottaisi häntä takaisin, mutta miksi nyt sydämeni huutaa enemmän kuin mitään muuta että hän tajuaisi ettei voi elämäänsä ilman minua...? Kertoi myös sinä yönä että oli jokin aika sitten suunnitellut kihloja. Arvaat vaan miten se satutti.
Voimia..
mullakin aivan sama tapaus! paitsi että eksä ei itkenyt, vaan "kävi harrastamas munkaa seksiä"...ja mä kun otinkin tunteen sun muut peliin, ja nyt satuttaa kun vastaus on "EI": :(
mutta täs kuitenkin joitain asioita jotka mua helpottanut(ees jossain määrin):
-ystäville puhuminen
-salilla käynti
-ulkona kauniissa talvisäässä(jos on paaaljon lunta, mut sateinen ja loskanen keli masentaa ja syvältä..)
-joulun odotus
-shoppailu
-baarissa irrottelu(tosin ei siihen kannata purkaa mitään sydänsuruja, ei tule auttamaan!)
tsemppistä meille särkyneille!
eli tästä on nyt ainakin se opittu, että hairahdus on pahasta..eli jos ollaan erottu ja sitten kuitenkin harrastetaan vielä seksiä tjt. Ellei sitten molemmat osapuolet ole selvillä siitä ettei suhde tule jatkumaan vaikka vielä harrastetaankin seksiä... mutta se on ikävää, jos toinen luulee, että vielä on mahdollisuus pelastaa suhde. Mut ikävä kyllä pakko kertoa, että yleensä miehet kyllä saattaa tulla vonkaamaan exältään seksiä jos ei ole esim. pitkään aikaan saanut....ikävä kyllä..mutta niin usein naiset ottaa sen sitten "kosiskeluna", "takaisin ottamisena" vaikka miehelle se oli pelkkä pano..ei tietysti kaikille...Joskus vaan ikävä painaa niin paljon, että on pakko vielä olla toisen lähellä edes yksi yö tai hetki..Mutta noita kirjoituksia lukiessani, mää ainakin päätin etten enää koske sillä tavalla exääni,vaikka saman katon alla vielä asutaankin. Pelottaa hieman toi yksineläminen, mikä on pian edessä.
No,kuinka nopeasti teitä on sitten auttanut uusi mies/nainen? eli kuinka pian erosta olette uskaltaneet jälleen rakastua...ja miten se on mennyt? Oletteko vain etsineet uudesta miehestä niitä entisen miehen piirteitä; "mikset sää tee noin ku mun entinenkin teki"... Toi kyllä mun mielestä jo tarkoittaisi sitä ettei ole vielä valmis uuteen suhteeseen...
Mulla on auttanut eron toipumisessa paljon myös yksinolo.. oon miettinyt asioita ihan yksinäni ja vaan ollut sekä kuunnellut musiikkia, leikkinyt kissani kanssa :), ja tietysti myös välillä jutellut ystävien kanssa. Ja shoppailu kyllä auttaa myös asiaan. eli kun lähtee vaan kaupungille, unohtaa kaikki murheensa. Ja tottakai se piristää jos löytää matkalta jotain kivaa itselleen :). Monethan on eron jälkeen puhunut aloittavansa uuden elämän; uusi look, uusi asunto, uudet asiat elämässä..Kyllä uskon että tuokin auttaa eteenpäin..eli unohtaa vanhan ja keskittyy tulevaan, aloittaa uuden elämän.
Joo,tästä tuli nyt aika pitkä sepustus, mut kertokaa lisää noita eroon liittyviä juttuja, eli miten ootte selvinnyt tai mikä on pahentanut asiaa erosta selviämiseen? Voimia kaikille eronneille! Paras apu on kieltämättä aika! Uskokaa vaan!
joo, näin se on, puutteessa sitten kelpaan minäkin:(
mutta mua satuttaa katsella sen toimintaa myöskin "ulkopuolella" -kun se katselee muita naisia ja en tiedä vielä mitä kaikkea muutakin niitten kanssa tekee...se satuttaa mua, koska jos on antanut sydäme n jollekkin, se sattuu että joku koskee mun eksään! :(
Maailman paras erokirja --> it's called a breakup because it's broken . kirjailija greg behrendt...
todellakin suosittelen..:)))