Miten ihmeessä teitä nuoria (20-25) naisia pitäisi lähestyä? Olen 24-vuotias ihan vetävän näköinen (varmaankin :)) ja hyväkroppainen miehenalku. Mulle on äärimmäisen vaikea (vieläkin..) tehdä aloituksia tavatessani kiinnostavan naisen. Olen luonteeltani melko ujo, mutta osaan silti keskustella ja lohkaista tarvittaessa vitsinkin (punastumisesta ujous paistaa silti läpi). :) En ole nimimerkkini mukaan idiootti. Olen fiksu, kohtelias, ymmärtäväinen, huumorintajuinen ja muutenkin ihan mukava (ja ennen kaikkea uskollinen). Silti en tiedä alkuunkaan miten lähestyä naista. Säälittävää! Takana on kolme suhdetta (pisin 4 vuotta). Jokaisessa nainen on tehnyt ensimmäisen aloitteen. Tässä tulee esimerkki, mikä mm. sai kirjoittamaan tämän viestin: käyn lähes päivittäin tuossa lähellä kaupassa. Näen siellä usein naisen, joka on mielestäni äärimmäisen vetävän näköinen ja fiksuuskin paistaa silmistä ja olemuksesta jo kauas. En voi olla katsomatta häntä joka kerta ja takuulla hän on sen huomannut. Viimeksi sain väännettyä suupieleni jopa pieneen hymyynkin. :) En vain osaa lähestyä, kun en tiedä hänestä mitään jne. Näin on AINA! Kyllästyttää, mutten osaa tehdä asialle mitään, koska pelkään nolaavani itseni. Hjälp! :)
P.S It's teenage all over again :D
P.S It's teenage all over again :D
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mainittakoon vielä, että en koe hankalaksi aloittaa keskustelua naisen kanssa, jos sille on joku syy, tai jos tilanne edellyttää keskustelua. Esim. tuoreimpien kavereiden illanistujaisissa saattaa olla mulle tuntemattomia naisia. Ei mitään hankaluuksia, koska tilanne vähän niinkuin edellyttää sitä, ettei istu seinäkukkasena. Lähestyminen on hankalaa arkipäivän tilanteissa!
Ainakin minuun tekee vaikutuksen jos mies osaa avata suunsa, tai pudota jotain sen nenän alla, ja aloita jutustelu....Nykäise hihasta, kerran se vain kirpaisee, jos vaikka onkin varattu....
Tuo keskustelun aloittaminen tuiki tuntemattoman kanssa iskumielessä on juuri se hankala juttu. Vaikka kuinka tekisi mieli, niin en saa suustani mitään ulos. Sain kerran jo superhyvän idean pudottaa ostoskori (tyhjähkö sellainen) sen naisen jalan päälle, että voisin sitten pyytää anteeksi ja ehkä sanoa jotain muutakin. Tulin onneksi järkiini. Kuvastaa varmaan epätoivoista tilannettani hyvin. :)
Pian tämä uusi ihastuksen kohde varmaan luulee mua joksikin psykopaatiksi, kun tuijotan sanomatta mitään. Ärsyttävää, grrr!
Tuo varattu-asia on toinen kompastuskivi. Normaalisti pyrin saamaan selville, onko nainen varattu vai ei. Tällaisessa tapauksessa se ei oikein onnistu, kun en todellakaan aio alkaa seuraamaan häntä ja selvittää, odottaako kotona jo kulta tjsp. :D
hei, ei se ole vaikeaa olette sentään samassa kaupungissa!! Ei MUUTA KUIN PUDOTA SE KORI !!!! Ei ole epätoivoisempaa kuin kyylätä ja ei se välttämättä ole edes huomannut sinua....Tai ala sanoon sille päivää ja anna se hymy samalla, ketä tahansa voi missä tahansa moikata, tuskin kukaan pahastuu oli sitten varattu tai ei !
Kiitos rohkaisusta! :)
Huomasin just jännän jutun. Olen itse neuvonut montaa ystävää tässä asiassa ja valanut heihin rohkeutta. Nyt, kun on itsestä kyse, olen neuvoton. :/
On vaan niin paljon helpompaa kertoa toiselle uskottavasti, mitä tulee tehdä ja miten. Itsellä ei ilmeisesti siihen pokkaa ole, vaikka tiedän niiden konstien toimivan. Tulee kamala olo. Ihan kuin olisin tässä johonkin tenttiin lukemassa. Kyse on kuitenkin ihmisistä! :D
kokeilkaapa väsyttämistä, toimii aina. Piiritä kunnes päässä surisee,et voi epäonnistua.
Mielestäni sun ei kannata miettiä alussa että olet iskemässä sitä naista. Unohda iskurepliikit.
Jospa heittäytyisit juttusille muuten vaan. Kysyt vaikka että "hei ymmärrätsä jotain näistä pyykinpesuaineista kun pitäis pestä farkkuja ja t-paitoja ja näitä aineita on varmaan miljoonaa eri sorttia ja blaa blaa blaa ...". Luot jonkinlaisen positiivisen kontaktin.
Seuraavalla kerralla kun näet hänet sanot esim että "Joo kyllä pyykit tuli puhtaaksi. Mutta sanos nyt joku helppo ruoka mitä mäkin osaisin laittaa, kun tulee ihmisiä kylään..."
Tai jotain. Oleellista on, että kohtelet naisia ihmisinä etkä jumalattarina, joita kuuluu palvoa ylistämällä heidän kauneuttaan ja seksuaalisuuttaan.
Ja unohda se nolaantumisen pelko. Mokia tulee, ja paljon. Niistä pitää oppia, eikä lannistua. Kehitä itsevarmuutta. Luuserivaikutelmaa naiset kammoaa yli kaiken.
mä voin tavallisesti keskustella vieraitten naisten kanssa ja hymyillä ongelmitta, mut sit kun tulee se johon oon ihastunut ni ei tuu mitään! hymy vapisee, ajatus karkaa, puhe takertelee.. vaan en jää tuijottelee hyllyntakaa!
sitä jotenkin arvostaa liikaa naista johon on "lätkässä", et se menee aluks vaikeeks! on outoa tuijotella!! sillä saat pitemmän päälle varmat pakit! mene ja puhu, sano mitä sanot, muista hymyillä! jos ei tuu-ei lie viekkään!!
Kysy siltä, että saako sun kanssa jutella. Sitten sanot, että en kyllä tiedä mistä juttelisin. Että olen vaan niin sekaisin, kun oon sua katsellut, ja haluaisin tutustua, mutten tiedä mitä sanoisin ja mistä aloittaisin. Kysy, mikä sua kiinnostaa? Mistä sä tykkäät? Mitä harrastat? Mikä sulle on tärkeää?
Ole suora. Sanot vaan mitä ajattelet. Jollei kelpaa, oma on häviönsä...
Jos mulle olis joku komea mies tullut sinkkuaikana tällä aloituksella puhumaan, olisi saanut melko kympin pisteet... Sen sijaan aina riitti kliseitä, tuopintarjoajia ja torvia...
Sä voisit vaikka aloittaa sanomalla hei aina. Vaikka on vieras,niin kun näkee usein voit yllättää HÄNET ensikerralla sanomalla moi,aivan varmasti typykän mieli lämpeää. kun pikkuhiljaa lisäät keskustelua,kun pääset vaiheeseen kun kysellään nimiä olet jo pitkällä. ja HÄNKIN jo kiinnostunut