Olen 38vee iloinen, mukava, ymmärtäväinen, tunteellinen, luotettava ja kaikin puolin ok näköinen sinkkutytteli etelä- suomesta. Viimeksi kunnon suhteessa olin 2,5v sitten, jonka jälkeen olen etsinyt elämääni sitä Oikeaa. Muutama on tullut tutuksi mm. tanssiravintolasta ja muutama netistä. Harrastusteni kautta (mm. suunnistus) on ollut vaikea löytää ns. vapaita miehiä. Lavatansseihin lähdin viime keväänä muutaman kerran, mutta sekin tuntuu jotenkin sisäpiiriharrastukselta.
Nyt tänä vuonna olen törmännyt asiaan, johon en järkevää selitystä mistään löydä. Keväällä oli yksi paikallinen mies, nähtiin syömässä, hänellä ja minulla, jonka jälkeen: ei halua vakiintua. Alussa superinnostunut ja oikein ihastunut.
Kesällä oli yksi netistä, nähtiin syömässä ja sisävesiristeilyllä, jonka jälkeen: ei halunnut enää nähdä (erokin vielä kesken hänellä). Oikein innostunut ja suorastaan rakastunut minun olemukseeni ja kaikkeen.
Syksyllä oli yksi netistä, nähtiin syömässä ja leffassa, jonka jälkeen: en ole se, jota hän on hakemassa täältä. Pyysi jo joulua viettämään kanssaan, laskettelemaan ja viettämään yhteistä kevään lomaa. Treffipalstalla edelleen tiiviisti.
Nyt viime viikolla oli yksi netistä, nähtiin hänellä ja mulla, jonka jälkeen sanoi, että ei jaksa kertoa ja puhua enää mitään mulle, kun tuli muka loppuunpalaminen hänelle. Ehdotti mukaansa lappiin jouluksi ja kaveriltakin oli muka jo kysytty mielipidettä, että voin lähteä heidän seuraksi. Treffipalstalla hän jaksaa kuitenkin edelleen olla onlinenä.
Näitä yhdistää siis tasan kahden kerran näkeminen! Pari ystävääni kertoivat törmänneensä samaan ongelmaan joskus, että aina se 2 kertaa, ei 1 tai 3. Apua, jos vielä jatkossa tutustun johonkuhun, kuinka uskallan kohdata sen 2. tapaamisen? Sen olen huomannut myös, että näistä neljästä parilla oli salaiset puh. nrot ja osoitetiedot.
Onko mua todella käytetty hyväksi? En olisi missään nimessä uskonut kenestäkään näistä, fiksuilta vaikuttivat kuitenkin. Pyörittävätkö naisia netissä mielin määrin, kun eivät nyt ulkonäöllisestikään ihan kamalilta näyttäneet? Itse haen niitä oikeita tunteita suhteesta ja niitä mulla on ollut kummasti näiden jokaisen kanssa jo ensinäkemältä. Itselläni rima on kuitenkin superkorkealla, enkä lähde joka jannun mukaan, joka sitä ehdottaisi. Nämäkin tapaukset mietin loppuun asti. Paikallisissa kapakoissa en liiku, jään sitten ennemmin kotiin, koska pakkomielteenä mulla ei ole miestä löytää. Se tulee, jos on tullakseen. Nyt olen pettynyt todella ja jopa ystävätkin ihmettelevät, koska en mielestäni painosta jatkosta, lomista ym. tulevasta treffeillä ja olen ollut oma itseni. Eikö kukaan halua enää perinteistä naista, joka leipoo ja laittaa kotia ja tahtoo kaikille parasta? Onko trendi siis tämä, että ei uskalleta enää lähteä uuteen suhteeseen, kun jo ainakin kerran oltu naimisissa tmv. ja lapsiakin. Jokainen näistä puheittensa mukaan halusi löytää sen toisen jokapäiväiseen elämäänsä.
En haluaisi käydä syömässä yksin, matkustaa yksin, mökkeillä yksin, käydä kaupassa yksin, viettää koti- iltoja yksin jne. vuodesta toiseen. Suuri ystäväjoukkoni kannustaa mua päivästä toiseen elämässä eteenpäin, ilman heitä en jaksaisikaan. Mulla meinaa usko mennä ja mietin, mihin tässä todella pitäisi lähteä, kun ei kukaan tule koputtelemaan ulko- oveakaan näin la- illan hämärtyessä ja joulun lähetessä...
Nyt tänä vuonna olen törmännyt asiaan, johon en järkevää selitystä mistään löydä. Keväällä oli yksi paikallinen mies, nähtiin syömässä, hänellä ja minulla, jonka jälkeen: ei halua vakiintua. Alussa superinnostunut ja oikein ihastunut.
Kesällä oli yksi netistä, nähtiin syömässä ja sisävesiristeilyllä, jonka jälkeen: ei halunnut enää nähdä (erokin vielä kesken hänellä). Oikein innostunut ja suorastaan rakastunut minun olemukseeni ja kaikkeen.
Syksyllä oli yksi netistä, nähtiin syömässä ja leffassa, jonka jälkeen: en ole se, jota hän on hakemassa täältä. Pyysi jo joulua viettämään kanssaan, laskettelemaan ja viettämään yhteistä kevään lomaa. Treffipalstalla edelleen tiiviisti.
Nyt viime viikolla oli yksi netistä, nähtiin hänellä ja mulla, jonka jälkeen sanoi, että ei jaksa kertoa ja puhua enää mitään mulle, kun tuli muka loppuunpalaminen hänelle. Ehdotti mukaansa lappiin jouluksi ja kaveriltakin oli muka jo kysytty mielipidettä, että voin lähteä heidän seuraksi. Treffipalstalla hän jaksaa kuitenkin edelleen olla onlinenä.
Näitä yhdistää siis tasan kahden kerran näkeminen! Pari ystävääni kertoivat törmänneensä samaan ongelmaan joskus, että aina se 2 kertaa, ei 1 tai 3. Apua, jos vielä jatkossa tutustun johonkuhun, kuinka uskallan kohdata sen 2. tapaamisen? Sen olen huomannut myös, että näistä neljästä parilla oli salaiset puh. nrot ja osoitetiedot.
Onko mua todella käytetty hyväksi? En olisi missään nimessä uskonut kenestäkään näistä, fiksuilta vaikuttivat kuitenkin. Pyörittävätkö naisia netissä mielin määrin, kun eivät nyt ulkonäöllisestikään ihan kamalilta näyttäneet? Itse haen niitä oikeita tunteita suhteesta ja niitä mulla on ollut kummasti näiden jokaisen kanssa jo ensinäkemältä. Itselläni rima on kuitenkin superkorkealla, enkä lähde joka jannun mukaan, joka sitä ehdottaisi. Nämäkin tapaukset mietin loppuun asti. Paikallisissa kapakoissa en liiku, jään sitten ennemmin kotiin, koska pakkomielteenä mulla ei ole miestä löytää. Se tulee, jos on tullakseen. Nyt olen pettynyt todella ja jopa ystävätkin ihmettelevät, koska en mielestäni painosta jatkosta, lomista ym. tulevasta treffeillä ja olen ollut oma itseni. Eikö kukaan halua enää perinteistä naista, joka leipoo ja laittaa kotia ja tahtoo kaikille parasta? Onko trendi siis tämä, että ei uskalleta enää lähteä uuteen suhteeseen, kun jo ainakin kerran oltu naimisissa tmv. ja lapsiakin. Jokainen näistä puheittensa mukaan halusi löytää sen toisen jokapäiväiseen elämäänsä.
En haluaisi käydä syömässä yksin, matkustaa yksin, mökkeillä yksin, käydä kaupassa yksin, viettää koti- iltoja yksin jne. vuodesta toiseen. Suuri ystäväjoukkoni kannustaa mua päivästä toiseen elämässä eteenpäin, ilman heitä en jaksaisikaan. Mulla meinaa usko mennä ja mietin, mihin tässä todella pitäisi lähteä, kun ei kukaan tule koputtelemaan ulko- oveakaan näin la- illan hämärtyessä ja joulun lähetessä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
taitaa olla niin että netistä ei tapaa sitä etsimäänsä, ihan eri asia tavata toinen livenä, vaikka olisi kuinka ennättänyt tutustua "kirjoittamalla".
kemiat on omituisia, toisten kanssa synkkaa, toisten kanssa ei.
Ehkä nämä miehet ovat tavallaan tehneet sinulle palveluksen,voit tavata nokakkain jonkun, jonka kanssa sinulla olisi enemmän yhteistä.
Yksi kerta, yksi tapaaminen ja koko loppuelämäkö sinetöity?Voimia sinulle, älä jää yksinäisyyteesi, ongelmat ne on parilisillakin:)
asennevammasi,mikä se sitten onkaan,niin miesten kiinnostus lisääntyy kummasti.
Olitkos itse sitten aktiivinen yhteyden otoissa heihin?
Tositarkoituksella liikkeellä olevat ukot toivoo usein naiselta selvää viestiä siitä mikä on homman nimi.
Eli kerroitko tuntemuksesi..
Kenties nuo ukot ajatteli sun olevan vain unikaverin toivossa liikkeellä eikä mistään vakavammasta olisi puhettakaan. Olisit kysynyt mikä mättää oikeasti..
Toisaalta monella on huonoja kokemuksia varmasti takana ja siten ovat varovaisia käänteissään, tai ehkä olit yksi muutamasta tsekattavasta joista finaaliin pääsee vain yksi..
Nuo oli vain ehdotelmia ensituntumalta, vaikka kaikki muu natsais niin ne kemiat lopulta ratkaisee pienistä "vioista" huolimatta.
tein aloitteen 2/3 nettiläisen kanssa. Harrastus yhdisti toisella ja toisella kokonaisuus yleensä. Viestittely oli molemminpuolista ja aktiivista ja tein varsin selväksi, että vihaan yhdenillan juttuja ja haluan pysyvyyttä elämääni.
Silloin tuntuis että et ollut ainut heille, monet valehtelevat ja aina ei tiedä mihin enää voi uskoa..
ainaskaan valehtele se on jäpti.
tällaiselle 26-v miehelle tuota on käynyt melkein 15 kertaa nettinaisten kanssa. Että kai se on aika yleistä. Enpä enää jaksakaan etsiä ollenkaan netistä...
käynyt ulkona tuulettumassa säännöllisesti mm. tanssiravintoloissa tai pari kertaa laivallakin tänä vuonna. Eilen oli työpaikan pikkujoulutkin, jonka jälkeen pariksi tunniksi jatkoille. Nettiä oon lähinnä pitänyt hyvänä ajanvietteenä ja sit välillä yrittänyt kepillä jäätä...
Minä olen käynyt netin kautta treffeillä ainakin 20 eri naisen kanssa. Eipä se minulta pois ole. Kiva syödä nuudeliankkaa wokkiravintolassa ja rupatella. Lisäksi baareissa kiertelen ja juttelen sielläkin monenlaisille tunteja kuukausittain. Sekin treffaamista. Haku on kova, mutta epätoivoinen en ole eli kriteerit on korkealla. Kyllä se jossain vielä se minun naiseni on. Netissä tosiaan voi kirjoittaa korulauseita kuukausia, mutta miksi?
Täällä 31 vee mies, kirjoitellaanko?
Kuule just sinunlaiset naiset on tarkoitettukin elämään loppuikänsä yksin...siis te rimaa 2.49 metrissä pitävät ja vain tositarkoituksella seuraa hakevat.
Mä tunnen tyyppejä, joilla on saldoa yli 10 Meur mut pärstä ihan perseestä ja sit toisaalta akateemisiä jätkiä joilla on filmitähden ulkonäkö ja karisma, mutta niistäkään ei yksikään varmaan sun "rimaa" ylittäis. Ne on menny mimmeille jotka ei pitäneet mitään rimoja tai hakeneet seuraa "tositarkoituksella". Vielä pitäis harrastaa jotain perinteisiä tansseja ja asua pullantuoksuisessa pakettitalossa jossain pellon laidalla...voi vittu anna mun kaikki kestää.
paljon. En halua lähteä pelleilemään näissä asioissa ja kokeilla ja treffailla, tää on kauheen kuluttavaa kanssa aina pettyäkin. Kyllä mä arvostan taas miehessä kykyä taitaa hommia vaikkapa perinteisessä rankametsässä yms. kotihommissa, siis pullanpaistossakin!
jotakuta oikeesti kiinnostaa kirjoitella niin [email protected]
Siis eikö tuo nyt ole ihan normaalia deittailua? Mitä hyväksikäyttöä on siinä, jos toisilla treffeillä vain tulee tunne, ettei olekaan kiinnostunut? Omista ja kavereideni kokemuksista päättelen, että useammin käy juuri niin, että kemiat eivät kohtaa. Joko toinen ei kiinnostu tai sitten ei kumpikaan. Netti on hyvä keino tavata ihmisiä, mutta ei se ole mikään automaatti, josta aina halutessaan saa ihmissuhteen. Voi joutua tapaamaan kymmeniä ihmisiä ennen kuin löytää jonkun. Tai voi olla, ettei sittenkään löydä. Ihan tuuripeliä tämä on. Jos et netistä löydä, kokeile jotain muuta, vaikka sitä paikallista baaria. Ihan huviksesi.