Kun ei juttu irtoa

vois puhua niille naisille tuolla tavalla, kun kirjoititkin..mua ainakin nauratti..? :)) Tarkotan siis, että vaikutat hyvinkin huumorintajuiselta ja hauskalta hepulta. Ei siinä "isku"tilanteessa mitään ihmeellisiä tartte puhua, kuhan turisee niitä näitä ja vähän noitakin..;)
Toivottavasti rohkenet ens kerralla, kun tapaat mukavan naisen!:) Mukavaa joulun aikaa!

Mulla ei kanssa juttu luista. Ei naisten eikä miesten kanssa. Toisten jutustelua mä kyllä kuuntelen mielelläni ja luen täältä netistä. Myös kirjojen ja lehtien lukeminen kyllä kiinnostaa, mutta puhuminen ei. Varsinkin jos dokaa ja viinan vaikutuksesta tulee avauduttua normaalia enemmän niin siitä seuraa aivan valtava morkkis seuraavana päivänä. Omituista?

-M31vee-

Kyllä sinulla läppä lentää ainakin noin tekstissä. Anna palaa samalla tavalla livenä, niin luulen, että saat monet daamit nauramaan. KIrjoitustyylisi on erittäin hauskaa ja luulen, että sama kyllä ilmenee puheessasi, kunhan saat sen turvan auki! ¨
Hyviä jatkoja!

kuten edellisetkin kirjoittajat, minustakin itseironinen tyylisi oli loistavaa. Itsekin sitä harrastan ja olen tullut siihen tulokseen, että miehelläni pitäisi olla samansuuntainen huumorintaju, koska muuten tulee liikaa väärinkäsityksiä enkä voi olla oma itseni. Tsemppiä sulle seuranhakuun! Ehkä kannattais miettiä etukäteen jotain kysymyksiä, esim. sitä mitä toinen tekee, mitä tykkää töistään, mitä haluaa elämältään ja miten kokee sen ja tuon asian. Ja sitten kun toinen vastaa jotain, kysy lisää jollain jatkokysymyksellä. Ole kiinnostunut siitä, mitä toinen tekee. Kyllä sä siihen pystyt! Älä keskity siihen, että olet hiljainen vaan ajattele treffikumppaniasi. Tosin lisäksi auttaa se, että sanot suoraan olevasi enemmän kuuntelija kuin puhuja. Tällöin nainen ei kuvittele, että hänessä on jotain vikaa (eli että et ole kiinnostunut) jos olet hiljaa.

Minuun ainakin tehoaisi, jos sanoisit heti aluksi, että olet hiljainen. En ainakaan ihmettelisi miksi et sano mitään. Ja voisin ottaa puhumisessa sen aktiivisemman roolin :)
Kokeile vaikka kertoa jollekin naiselle se mitä kirjoitit tänne! Eli ole rehellinen ja avoin!

mull on sama tuppisuu ongelma mut oon "vasta" 19v joten jotain toivoa on jäljel. yritä pärjäillä..mä ainakin pelkään jääväni tämän takia yksin mikä olis sääli koska hyviä ominaisuuksia olis tarjolla.. äly,huumori, ymmärtäväisyys, kiltteys, rehellisyys, luotettavuus mut se hiljaisuus pimittää nää kaikki..


tuppisuille:kantsii kattoo www.pelokkaat.net

Melkein kuin olis omaa elämäntarinaa lukenut. Pitää vaan luottaa siihen, että joskus tärppää. Elämä on ihmisen parasta aikaa sanoi joku "viisas", joten luovuttaa ei kannata. Mulla on aivan samat ongelmat kuin sinulla. Kotoa ei kukaan hae, eikä baareista ole jäänyt kuin korkeinta kuitti käteen. Parhaiten juttuun tulee varattujen kanssa, mutta heidän kanssaan ei tietenkään edes ajatella mitään pidemmälle menevää juttua. Tsemppiä!!!

Tosiaan huomasin paljon piirteitä myös omaan tilanteeseen. En nyt ni ihmeellisen näkönen oo, mutta ok käytös tavat ja pukeutumi jne. Ja tosiaan hiljainen eli juttua ei lähe, sama oli myös tuo ett tulee tuntea jonki aikaa ennen ku se juttu lähtee luistamaa :), ihmeellistä. Parempi olen paperilla ilmaisemaan asiat. Oonkin toivonut et nainen iskimi minut :).
Mietenki et mikä siihe naisen hankkimiseen nii ajaa, onko luonnon vietti nii kova... :/

Onkohan se sitten niin kun tässäkin noita vastauksia katselee että meillä hiljaisilla miehillä/naisilla pysyy kynä paremmin kädessä. Koneen lailla käyvät leukaperät ja terävä kynä taitaa olla harvinaisempi yhdistelmä. Onhan tarinoita myös sokeista ja kuulovammaisista, joilla sitten toinen aisti kehittyy huippuunsa. Näkövammaisten sävelkorva tai kuulovammaisten kyky lukea huulilta. Kenties saman tyyppisestä ilmiöstä tässäkin on kyse =). Se ahdistuksen kokeminen joka toisen ihmisen kohtaamisessa on asia joka minunkin elämään tulee varmasti kuulumaan lopun ikäni. "Kohtaamisahdistusta" voi kyllä lieventää niin oikeilla kuin väärilläkin tavoilla. Jo 14 vuotiaana opin että kun vaaan viinaa saa kurkusta alas niin ahdistus katoaa kuin ilmavaivat Saharan autiomaahan. Ja jokainenhan meistä sen tietää mihin se johtaa. Se oli se väärä tie, jolle en kenenkään toivo kulkevan. Sen tien päässä on kieleke jyrkänteessä, jolla seisot yksin ja pimeässä ja jolta ei kaikilla ole edes paluuta. Oikea tie on pikkuisen kivisempi alussa, mutta varmasti palkitsevampi. Se on se vanha kunnon harjoitus tekee mestarin. Olen ollut muutamilla esiintymistaitoa kohentavilla koulutuksilla ja todennut että ainoa tapa "hallita" ujoutta on mennä tuon suon yli että heilahtaa. Eli joillakin konsteilla hakeutua tilanteisiin joissa joutuu suutaan käyttämään. Se on vaikeaa alussa, mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa lähtee. Yksinhän meistä ei täällä kukaan pärjää eli siihenkin on saatavissa apuja. Se on konsti jolla mielestäni ujouden kanssa pystyy elämään. Kokonaan siitä ei taida päästä koskaan ja eikä ole kyllä tarvettakaan. Meistä jokainenhan tuntee kavereita joilla suu käy kuin huutokaupan pitäjällä mutta ruudin keksiminen varmasti tuotttaisi vaikeuksia. Sitä on turha ottaakaan tavoitteeksi tai esikuvaksi. Sen kyllä niiltä kannattaa oppia ettei muilla ihmisillä niin hirmuisesti ole väliä mitä puhuu. Tarkoitan ettei se maailma siihen kaadu jos vaikka ei aina niin tarkoin punnittua teksiä suustaan päästäkkään.

Pitäisiköhän meidän muuten perustaa jonkinlainen yhdistys meille staattisille ja sisäänpäin kääntyneille vastapainoksi tälle niin helvetin dynaamiselle ja ulospäinsuuntautuneelle maailmalle. Jäseneksi pääsisi jos pystyisi kymmenen hengen porukoissa pitämään pari päivää mykkäkoulua =). Tuosta tulikin mieleeni tarina naapuri kylästä. Oli kaksi veljestä joista toinen asui kotonaan äitinsä kanssa kaukana sydänmailla. Velipoika oli mennyt Ruotsiin töihin ja tuli kesälomille kotikonnuilleen. Veljekset sitten ottivat siinä miestä väkevämpää muutaman päivän, kalastelivat ja saunoivat mutta kumpikaan ei puhunut toiselle mitään. Kolmantena päivänä Ruotsista tullut velipoika viimein kysyi että "mites se äitimuori jaksaa", johon velipoika vastasi että "eikös sitä tultu tänne ryyppäämään eikä paskaa puhumaan".

naispuolisia kavereita. samalla saat luontevuutta puhumiseen ja hyviä kavereita...on myös helpompi olla oma itsensä.

Terve,

minä olen vasta tällanen 13-vuotias enkä varmaan kuulu tänne karskien miesten keskustelupalstoille (paitsi nuoriso-osastoon) ettekä te minun neuvoista mitään opi kun katotte vaan, että mikä nyyppä. Mutta yhdyn tuohon yhteen viestiin missä kannatettiin naisseuran hankkimista. Minulla on sama ongelma, etten uskalla tyttöjen seurassa kauheasti puhua enkä keksi sanottavaa, mutta hanki todella naisystäviä. Aloita vaikka MSN Messengerissä (pikaviestintä[chat]ohjelma) tai sähköpostissa. Siitä saa todella rohkeutta. Sähköpostissakin voit miettiä vastausta vaikka päivän jos huvittaa. Koetat siitä sitten edetä ja ehkäpä jos havaitset joku päivä ulkona sopivan naisen joka ulkoiluttaa koiraa, niin otat selvää rodusta ja pänttäät sitä viikon kuin itselläsi olisi sellainen ja menet sitten juttelemaan. Siitä pääsee aina pois kun sanoo, että on kiire johonkin.

Terveisin,
13-vuotias ekspertti

Sinulle ei ole taidettu sanoa sitä tarpeeksi usein. Minä ainakin nauroin sun jutuille, ja kun kerta naispuolinen oon, niin et voi olla niin surkea tapaus. Itse en tunnu löytävän myöskään sitä oikeaa ja muutenkin olen myös aika tuppisuu, mitä miehiin tulee. Ei se mitän haittaa, vaikka olisitkin vähäpuheinen, sellaiset vaikuttavat yleensä paljon mielenkiintoisemmilta, ainakin omasta mielestäni. Olisi ihanaa, jos luokseni tulisi joskus baarissa joku juttelemaan ja vaikka olisikin ujo, niin kuitenkin yrittäis parhaansa ja pilke silmäkulmassa tietenkin. Olen aika kypsä miehiin, jotka ovat täynnä itseään...

Tätä keskustelua oli mukava seurailla,varsinkin kun meitä sinun kohtalotovereita on näköjään enemmänkin...=)..Monesti olen tosin miettinyt että missä määrin yritän itseironiallani peitellä omaa epävarmuuttani,näkeeköhän naiset tämän läpi..

Kiitos kaikille vastanneille. Kohtalotovereiden löytyminen ei ollut yllätys, meitähän on jo valmiiksi netti väärällään. Yllättävää oli naisten kommenttien positiivisuus. Kaikkien naisten vastauksissa oli kannustava asenne, mutta erityisesti mieltä lämmitti ne kaksi kirjoitusta, joista välittyi aito ymmärrys meidän kaikkien tuppisuiden ongelmaa kohtaan. Neljällä ihmisellä on siis ainakin teoreettinen mahdollisuus löytää elämänkumppani. Huonomminkin voisi mennä =)

... kun oon itekin tota hiljasta sorttia, tyttö 30 . Ite oon parikin kertaa seurustellut pidempään ja vuosien varrella oppinu kommunikoimaan. Silti muistan myös kavereitteni kanssa aikoinaan kun käytiin ravintoloissa ja kaverit aina jutteli ja flirttaili miesten kanssa. Mä aina ihmettelin, et miks kukaan ei tullut mulle juttelemaan.

Vasta myöhemmin oon tajunnu, että mä en olis edes halunnut kenenkään kanssa jutella. Mäkin kun yleensä viihdyn ja juttelen paljon tutussa seurassa, mutta vieraamaassa oon hiljanen ja kuuntelen. Ja sit tuntuu siltä, ettei oo mitään sanottavaa. En mä siellä raflassakaan halunnu jutella ventovieraiden kanssa, mieluummin vaan kavereitten kans.

Nyt vanhempana oon oppinu sit juttelemaan myös tuntemattomiempien ihmisten kans ja se on ihan ok. Se on musta silti myös OK, että ei tarvii välttämättä heti niin paljon jutella. Eli siis musta on ihan OK, olla tuppisuu. Ja myös pitkäaikainen (oikeestaan ainoo varsinainen) poikaystävä, mikä mulla on ikinä ollut, on tuppisuu. Joten ole vaan sellainen kun olet!

Ja sit jos oikeesti tapaat sellasen tytön, että oot kiinnostunut, niin kyllä sä jotain keksit. Niin se mun tuppisuu poikaystävänikin tuli mulle juttelemaan. Ja sit ku alettiin olee, mä luulin joskus ettei se tykkää musta, kun se oli niin hiljanen... Mut sekin oli vaan tuppisuu.

Elikkä mun mielestä ainakin tuppisuut oon hyviä tyyppejä!