Olen ollut mieheni kanssa kolmisen vuotta ja päällisin puolin asiat ovat todella hyvin. Asumme yhdessä ja tiedän että mieheni on erittäin sitoutunut ja rakastaa minua. Silti viime aikoina olen alkanut käyttäytyä oudosti. Välillä tuntuu etten jaksa tätä ja että olisin valmis muuttamaan pois.
Tuon tunteen voi laukaista se, kun tulen väsyneenä töistä ja kotityöt tuntuvat kaatuvan päälle tai että mieheni on luvannut puolestani että meille tulee vieraita tai menemme jonnekin. Tuntuu että minulla on jonkinlainen energiavaje ja en pysy mukana vauhdissa. Ennen kuin tapasin mieheni, ehdin olla monta vuotta sinkkuna ja jotenkin elämä oli silloin huolettomampaa.
Tietenkin parisuhteessa on paljon hyviäkin puolia ja tiedän olevani onnekas, sillä avomieheni on monella tapaa unelmieni mies.
Työpaikan pikkujoulut olivat kai jonkinlainen käännekohta, sillä pitkästä aikaa sain nauttia muiden miesten huomiosta ja harrastaa pientä flirttiäkin. Yleensä olen se, joka istuu kotona iltaisin, sillä en tosiaan jaksa juhlia niin kuin mieheni tekee viikoittain. Tajusin, että tietyllä tavalla kaipaan sitä jännitystä mitä sinkkuaikana. Viime yönä myöskin näin seksuaalisväritteistä unta työkaveristani...
Nykyään tuntuu, että elämä on ruuanlaittoa ja toisen sotkujen siivoamista. Olen monesti ilmoittanut tyytymättömyyteni siihen, että mies odottaa minun aina tekevän ruokaa, sillä hän ei ehdi/osaa. Itse olen tottunut syömään enemmän ulkona. Tunnen menettäneeni vapauteni, sillä olen todella muuttunut seurustelun myötä, mutta avomieheni elää suurinpiirtein samanlaista elämä kuin kuvittelisin hänen elävän sinkkuna.
Tiedän, että tämä tarinani on monilta osin ristiriitainen, mutta totta.Odotan kommenttejanne!
Tuon tunteen voi laukaista se, kun tulen väsyneenä töistä ja kotityöt tuntuvat kaatuvan päälle tai että mieheni on luvannut puolestani että meille tulee vieraita tai menemme jonnekin. Tuntuu että minulla on jonkinlainen energiavaje ja en pysy mukana vauhdissa. Ennen kuin tapasin mieheni, ehdin olla monta vuotta sinkkuna ja jotenkin elämä oli silloin huolettomampaa.
Tietenkin parisuhteessa on paljon hyviäkin puolia ja tiedän olevani onnekas, sillä avomieheni on monella tapaa unelmieni mies.
Työpaikan pikkujoulut olivat kai jonkinlainen käännekohta, sillä pitkästä aikaa sain nauttia muiden miesten huomiosta ja harrastaa pientä flirttiäkin. Yleensä olen se, joka istuu kotona iltaisin, sillä en tosiaan jaksa juhlia niin kuin mieheni tekee viikoittain. Tajusin, että tietyllä tavalla kaipaan sitä jännitystä mitä sinkkuaikana. Viime yönä myöskin näin seksuaalisväritteistä unta työkaveristani...
Nykyään tuntuu, että elämä on ruuanlaittoa ja toisen sotkujen siivoamista. Olen monesti ilmoittanut tyytymättömyyteni siihen, että mies odottaa minun aina tekevän ruokaa, sillä hän ei ehdi/osaa. Itse olen tottunut syömään enemmän ulkona. Tunnen menettäneeni vapauteni, sillä olen todella muuttunut seurustelun myötä, mutta avomieheni elää suurinpiirtein samanlaista elämä kuin kuvittelisin hänen elävän sinkkuna.
Tiedän, että tämä tarinani on monilta osin ristiriitainen, mutta totta.Odotan kommenttejanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Otat kaveris mukaan ja lähdet joku kerta tässä baanalle ja pidät hauskaa! Se että seurustelee jonku kanssa ei tarkoita sitä että baari-reissut ym. sais unohtaa! Välillä pitää päästä tuuleentumaan oikein kunnolla :) ja eikös olekin ihan hyvä käydä välillä katsomassa siellä baarissa ihmisiä ja todeta että oma kultsi taitaa olla sittenkin kaikkein paras! :D Sulla on siihen täysi oikeus tehdä samalla tavalla ja elää kuin poikaystäväsikin!
Elämä on laiffii!
Mulla oli osittain aikoinaan saman tyyppistä kuin sinullakin. Kävin töissä ja mies oli työtön. Tuntui että työpäiväni jälkeen kodissa ei ihmeitä ollut tapahtunut ja heti olisi pitänyt sännätä sinne ja tänne.
Sanoinkin aivan suoraan että kun tulen töistä, niin haluan edes puolisen tuntia levätä, ottaa jotain välipalaa ja katsoa postit. Sitten voi miettiä muuta.
Tuo ruuan lattojuttukin oli osittain totta meilläkin. Välillä mieskin innostui laittamaan ruokaa mutta monesti minä pähkäilin mitä tehdään ruuaksi. Kävikin usein nii että tein ruuan vain itselleni ja mies teki omat pöperönsä tai söi ulkona. Meillä tosin oli hieman erilaiset ruokavaliot.
Ja käy vain baarissa. Edellinen siitä jo sanoikin jotain hyviä puolia :)
Täytyy kyllä sanoa että baarireissut piristää kummasti. Enkä nyt tarkoita, että sieltä mitään miestä pitäisi lähteä iskemään.
Aina jotenkin sitä osaa arvostaa omaa miestä ihan eri tavalla, kun on nähnyt muiden miesten sikailevan ja yrittävän epätoivoisesti pokata naisia. (Vaikka mistäs sitä tietää miten oma mies baarissa käyttäytyy;)
Voi miten tutulta kuulostaa!! Erona sinun tarinaasi vain se, että olen ollut 20 v mieheni kanssa yhdessä ja nuoruus jäänyt totisesti elämättä. En osaa muuta neuvoa antaa, kun totisesti MENE, pidä omista menoistasi kiinni, käy baareissa, flirttaile jos se sinusta tuntuu hyvältä, jne. jne. Vaadi, että kotityöt jaetaan jos ei nyt ihan puoliksi niin ainakin periaatteella "se tekee, kenellä on aikaa" Ja jos pidät omista menoistasi kiinni, eihän sinullakaan enää ole aina aikaa :) Kyllä se parisuhdekin jaksaa paljon paremmin jos itse on tyytyväinen elämäänsä ja kokee saavansa elämältä muutakin kuin sitä harmaata arkea.
Kolmen vuoden yhteiselon jälkeen on paljon helpompi yrittää muuttaa yhteistä arkea, kuin kahdenkymmenen vuoden....
Yritä puhua miehesi kanssa ajoissa, älä odota, että asiat muuttuvat itsestään, sitä ne eivät valitettavasti tee.
Tuo asia minua ärsyttää suunnattomasti että jopa nykyajan miehet saattavat monesti odottaa että naiset tekevät ruuan ja siivoat ja mies katsoo tv:tä tai muuta itseään miellittyvää. Tee sille sun miehelle selväksi asia että automaattisesti odota että tee ruuan ja kaikki kotityöt. Jakakaa miehesi kanssa kotityöt tasapuolisesti. Äläkä anna hänen luulla että olet joku palvelija. Nyt eletään nyky aikaa ja naisetkin käyvät työssä eikä ole kotona ruokaa laittamassa ja siivoamassa.