Olen 36v mies ja hän on 19v nainen.Olemme olleet yhdessä vajaan vuoden.Ystäväni ja sukulaiset ymmärtävät kyllä asia koska tuntevat meidät molemmat ja tietävät että asia on molemmille aito ja tärkeä.Uusille ihmisille asia tuntuu vain olevan outo ja pelottava.Onko ikä tosiaan noin tärkeä asia toisille?Eikö kuitenkin ihmiset ole yksilöitä ja jokainen on vain oma itsensä.Minä itse kyselen ja keskustelen asiasta joskus myöskin ystäväni kanssa mutta hän osaa rauhallisuudellaan ja järjellään rauhoittaa minunkin ajatukset että me emme tee todellakaan mitään pahaa kenellekkään.Yhteinen asunto on hakusessa ja suhteen virallistaminenkin on ilmeisesti lähellä.Kertokaa te muut ison ikäeron omaavat kokemuksistanne.
Suuri ikäero
Roope
4493
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei tuo ikäero niin hirveä ole. Mä olen 56 ja kihlattuni 40. Kysymys on yhteisestä kemiasta ja ajatuksista ja suunnitelmista.
Minun sisarukseni, lapseni(2) ja rakkaani ja hänen lapsensa(5) sekä tuttavat hyväksyvät asian ilman mitään ongelmia. Ihmiselämä on niin ihmeellistä, että se pitää elää tässä ja nyt. Jos ei osaa elää sitä tänään, miten sitten huomenna. Olettehan jo ollet sentään jonkin aikaa yhdessä. Miksi ajatella ongelmia nyt. Te elätte toisianne, ette muita ihmisiä ja heidän ajatuksiaan varten. Siis nauttikaa elämästä nyt.
ihmisestä kiinni, millainen suhteesta tulee. Tärkeintä on todellakin henkisyys ja se, että tuntee omaavansa tämän ihmisen kanssa saman aaltopituuden. Minulla ja miehelläni on ikäeroa 9 vuotta (minä olen 22, mieheni 31) eikä se todellakaan ole minusta paljon. Tietenkin meillä on huomattavasti pienempi ikäero kuin vaikkapa teillä; mutta tämä ikäero mikä meillä on ei ole vaikuttanut mitenkään meidän suhteeseemme. Meidän suhteessamme se on olematon seikka, koska olemme henkisesti niin samalla aaltopituudella kuin vain voi olla.
Meillä on samanlainen arvomaailma, olemme täysillä sitoutuneet toisiimme ja toistemme hyvinvointiin. Vähän aika sitten menimme naimisiin, rakennamme yhteistä kotia ja iloitsemme toisistamme ja arjen pienistä iloista joka päivä. Rakastamme toisiamme enemmän kuin mitään muuta maailmassa ja meillä on niin tavattoman hyvä olla yhdessä. Rakkaus on luonut ympärillemme henkisen hyvinvoinnin, jota haluamme tosissamme vaalia...
Kun aloitin 21-vuotiaana seurustelemaan 32-vuotiaan miehen kanssa, kaikki sanoivat minulle, että etsin kuollutta isääni (kuoli -75). Olin raivoissani, mutta en pystynyt mitenkään todistamaan, ettei kyse ole isä-tytär-suhteesta.
Suhteemme ei kuitenkaan kantanut ja nyt 3-kymppisenä vietän elämääni viisi vuotta minua nuoremman miehen kanssa.
hei!Ite olen 27vuotias yhden lapsen äiti ja eronnut noin reilu vuosi sitten!Luulin aina etten voi enään löytää rakkautta mutta muutama viikko ennen kuin ex-mieheni mutti kotoa pois eläämäni käveli itseäni 9vuotta nuorempi mies jonka kanssa olen jakanut yhteisen kodin koko seurustele suhteemmme ajan.Asia vaivas mua todellakin alussa muttei enään olen niin sanotusti rakastunut häneen tulen palavasti ja meillä on kaikin puolin hyvä jatoimiva suhde!Haluan toivottaa teille onnena kaikinpuolin ja jatkaa samaan malliin muiden puheista välittämättä!