Joulunvietto ja masennus

epäselvää oletko yksin vaiko ei

eron jälkeiseen jouluun. Päätin viettää sen lapsuudenkodissani sisareni ja äitini kanssa. Lapseni ovat aikuisia ja ne kaksi, jotka eivät ole naimisissa saivat itse päättää, kumman vanhamman kanssa joulunsa viettävät. Päätöksensä oli, että ovat minun kanssani. Ihmettelen tässä itsekin, miksi jouluvalmisteluihini ei liity mitään ahdistusta. OLen innokkaampi touhuamaan kuin moneen moneen vuoteen. Niitä jouluja, kun lapset olivat pieniä, saankin kaivata ja ikävöidä. Ne joulut ovat kuitenkin nyt peruuttamattomasti ohi ja kuuluvat hyvien muistojen joukkoon. Olen eron jälkeen oppinut mahdottoman paljon nauttimaan lapsistani ja heidän seurastaan. Sehän ei ole samalla tavalla itsestäänselvää kuin aikaisemmin. EN todellakaan kaipaa viimeisten vuosien joulua, jolloin jouduin koko joulun valmistelemaan yksin. Exäni oli aina töissä, harrastuksissaan tai tietokoneellaan (nyt tiedän, että työtaulukoiden alla oli usein syntymässä kirje naisystäville)...joulun valmistelusta hän ei ollut kiinnostunut. Joulun lähestyessä tunnen suurta Vapautta!!

erityisemmin noita ongelmia. Meillä on esim. jouluna ollut niin paljon väkeä, että nyt on vain ex poissa siitä juhlasta. Aluksi kyllä tuntui ongelmalliselta nuo "lastenjakamiset" juhlapäivinä, mutta ihmeen kivuttomasti sekin meni, koska ex ei todellakaan ole erityisen kiintynyt lapsiinsa ja on tykästynyt enemmän noihin teinijuhlimisiin.

Lapset viettävät aattoillan aina(?) kotona ja nyt olisi tarkoitus aloittaa perinteenä joulukirkossa käyminen joulupäivän aamuna. Sen jälkeen ei tietoa, koska tapaavat isänsä, mutta tapaavat kyllä joulun aikanakin. Joitain rutiineja mielestäni olisi hyvä olla jouluna, jotka lapsi tietäisi jo juhannuksena valmiiksi =)

Voisitkos sinä keksiä teille joitain tiettyjä tapoja, joista muodostuisi teidän oma perinteinen joulu? Tai olisikos teillä ketään ystäväperhettä, joiden luona voisitte kyläillä tai jotka voisitte kutsua luoksenne? Meillä oli muutaman vuoden ajan tapana kutsua eräs tuttavaperhe kylään aina joulupäivänä, koska heillä oli kaikki sukulaiset toisella puolen Suomea ja aaton viettivät keskenään ja joulupäivä olisi ollutkin jo liikaa yksinäisyyttä. Heidän eronsa jälkeen olen kutsunut heidät meille aattonakin, mutta toistaiseksi heillä on ollut muita suunnitelmia sille päivälle.

Tovon teille ihanaa ja mukavaa joulua =)

mutta kuitenkin: lähden pois kotoa jouluksi ja jätän petollisen aviosiippani yksikseen. Ihmetelköön ja kummastelkoon, miltä se joulu sitten yksinään tuntuukaan... Lapset otan mukaani, olkoon nyt sitten kokonaan yksin, kun kerran haluaa.