Kuinka tästä pitäis lähteä jatkamaan eteenpäin?
Seurustelin reilu pari vuotta itseäni kahta vuotta nuoremman pojan kanssa. Meillä oli hyvä suhde mutta mua alko välillä ahdistamaan sen seurassa. Rakastan/Rakastin poikaystävääni paljon ja olisin halunnu panostaa suhteeseemme.
Välillä oli vaikeinpia aikoja ja välillä taas parempia. Tuntui vaan ettei hän osannut antaa minulle aikaansa niin paljon kuin minä olisin ollut valmis uhrautumaan. Ei keskusteltu kauheesti tulevaisuudesta sillä se pelotti poikaystävääni. Minä olisin halunnut enemmän. Tuntui että luovuin kaikesta mahdollisesta että olisimme saaneet aikaa olla yhdessä. Hän ei niinkään. Välillä äsytti suunnattomasti hänen luonteensa ja olisin kaivannut olla taas sinkku. Välillä ajattelin että olisiko joku toinen joka osaisi olla mun kanssa paremmin.
Päätin jättää hänet. Olin jo monta kertaa miettinyt ja yrittänyt sitä aikaisemminkin. Nyt tein sen. Erosta on n.3kk. Helppoa ei ole todellakaan ollut. Hän ei ns. taistellut musta..
Välillä oli todella paha olla. Liian paljon jäi puhumatta sillä hetkellä. Enemmän olisi pitänyt puhua ja miettiä yhdessä olisko sitä juttua voinut pelastaa jotenkin. Kirjoitin hänelle mailin. Ei tullut vastausta. Kuulin siskoltani että hän ei ollut osannut vastata siihen. Soitin hänelle. Ei kuulemma halunnu selvittää mun kanssa asioita. Olen sanonut kaipaavani häntä ja rakastavani edelleen ja sen, että olisin halunnut selvittää kaikki asiat puhumalla kasvotusten. Hän ei kuulemma ainakaan nyt pysty siihen.. :(
On tosi paha olla.. Eikö asioita voisi aina kuitenkin selvittää.. :( En voi hänelle enää soittaa tms. sillä sitten se voisi vain pahentaa asioita. Tiedän että hän ei ole sellainen.
Olen tavannut ja nähnyt uusiakin ihmisiä. Mutta kukaan ei ole hänen arvoinen. Kukaan ei sykähdytä mua. Enkä haluaisi kenenkään kanssa nyt ollakaan. Muiden miesten seura ahdistaa..
Pitäisikö ajatella että tulen varmasti löytämään ihmisen joka todella osaa arvostaa mua vai mitä?
Välillä en ajattele koko ihmistä mutta sitten se taas iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta! Entä jos tämä poika olikin kaikkine vikoinen mulle se oikea? Entä jos vain minä oli lapsellinen ja ajattelin tyhmästi?
Hän on todella mahtava tyyppi ja enkä voisi ajatella että hänet näkisin jonkun toisen kanssa.. :/ Taidan rakastaa häntä edelleenkin..
Ehkä tein väärin.. ehkä en. Tämä on välillä ihan hirveää. Mutta pitäis varmaan ajatella että jos hän on tarkoittettu mulle, niin luulis haluavan selvittää asiat ja taistella musta...??
Asiallisia kommentteja kiitos :)
Seurustelin reilu pari vuotta itseäni kahta vuotta nuoremman pojan kanssa. Meillä oli hyvä suhde mutta mua alko välillä ahdistamaan sen seurassa. Rakastan/Rakastin poikaystävääni paljon ja olisin halunnu panostaa suhteeseemme.
Välillä oli vaikeinpia aikoja ja välillä taas parempia. Tuntui vaan ettei hän osannut antaa minulle aikaansa niin paljon kuin minä olisin ollut valmis uhrautumaan. Ei keskusteltu kauheesti tulevaisuudesta sillä se pelotti poikaystävääni. Minä olisin halunnut enemmän. Tuntui että luovuin kaikesta mahdollisesta että olisimme saaneet aikaa olla yhdessä. Hän ei niinkään. Välillä äsytti suunnattomasti hänen luonteensa ja olisin kaivannut olla taas sinkku. Välillä ajattelin että olisiko joku toinen joka osaisi olla mun kanssa paremmin.
Päätin jättää hänet. Olin jo monta kertaa miettinyt ja yrittänyt sitä aikaisemminkin. Nyt tein sen. Erosta on n.3kk. Helppoa ei ole todellakaan ollut. Hän ei ns. taistellut musta..
Välillä oli todella paha olla. Liian paljon jäi puhumatta sillä hetkellä. Enemmän olisi pitänyt puhua ja miettiä yhdessä olisko sitä juttua voinut pelastaa jotenkin. Kirjoitin hänelle mailin. Ei tullut vastausta. Kuulin siskoltani että hän ei ollut osannut vastata siihen. Soitin hänelle. Ei kuulemma halunnu selvittää mun kanssa asioita. Olen sanonut kaipaavani häntä ja rakastavani edelleen ja sen, että olisin halunnut selvittää kaikki asiat puhumalla kasvotusten. Hän ei kuulemma ainakaan nyt pysty siihen.. :(
On tosi paha olla.. Eikö asioita voisi aina kuitenkin selvittää.. :( En voi hänelle enää soittaa tms. sillä sitten se voisi vain pahentaa asioita. Tiedän että hän ei ole sellainen.
Olen tavannut ja nähnyt uusiakin ihmisiä. Mutta kukaan ei ole hänen arvoinen. Kukaan ei sykähdytä mua. Enkä haluaisi kenenkään kanssa nyt ollakaan. Muiden miesten seura ahdistaa..
Pitäisikö ajatella että tulen varmasti löytämään ihmisen joka todella osaa arvostaa mua vai mitä?
Välillä en ajattele koko ihmistä mutta sitten se taas iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta! Entä jos tämä poika olikin kaikkine vikoinen mulle se oikea? Entä jos vain minä oli lapsellinen ja ajattelin tyhmästi?
Hän on todella mahtava tyyppi ja enkä voisi ajatella että hänet näkisin jonkun toisen kanssa.. :/ Taidan rakastaa häntä edelleenkin..
Ehkä tein väärin.. ehkä en. Tämä on välillä ihan hirveää. Mutta pitäis varmaan ajatella että jos hän on tarkoittettu mulle, niin luulis haluavan selvittää asiat ja taistella musta...??
Asiallisia kommentteja kiitos :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että tämä kyseinen poika ei ole kasvanut vielä aikuiseksi eikä osaa sanoa mitä halua eikä välttämättä tiedäkään..Kuullostaa vaan siltä että yrität tulkita hänen käytöstään ja puolustella koska pidät hänestä niin paljon.. se ei vaan auta tosiasiaa ollenkaan. Kaikesta paras vaihtoehto olisi jos jättäisit tän pojan rauhaan ja yrittäsit unohtaa asian. Jos hän sitten haluaa ottaa yhteyttä.Jokatapauksessa sinähän olet hänelle jo halusi ilmaissut joten eipä sulle muuta voi toivottaa kun pitkää pinnaa ja katsetta eteenpäin. Jos tää poika haluaa olla sunkaa tai jotain niin kyllä se sut käsiinsä etsii.
Olet kyllä varmaan oikeassa. Niin olen ajatellutkin. Pakko jaksaa eteenpäin. Pahinta tässä on se, ettei olisi voinut kuvitella hänen olevan noin lapsellinen sillä meillä oli hienoja hetkiä yhdessä ja hän vaikutti ikäistään fiksummalta. Mutta eipä asioille voi enää mitään.
Parempi ehkä oli näin. Ja hän saa minut kiinni jos sitä oikeasti haluaa..
kiitti vastauksesta.. :)