Olkaa oikeita vanhempia ja antakaa lapsille joulu.
Unohtakaa kaikki katkeruus ex-puolisoa kohtaa edes yhdeksi päiväksi.
Älkää parjatko lapsille sitä eronnutta puolisoa vaikka hän olisi teitä kohtaan täysi paska ei hän sitä välttämättä ole lapsilleen.
Antakaa sen ex:n olla vanhempi ja toivottaa lapsille hyvää joulua ja viettää halutessa hetki heidän kanssaan jos se käytännössä on mahdollista.
Luopukaa siitä itsekyyden viitasta joka estää teitä olemasta yksin joulun aikana edes hetken verran.
Hyväksykää se tosiasia että lapsilla on oikeus rakastaa sekä äitiä että isää olivatpa nämä millaisia hyvänsä.
Lakatkaa laittamasta lapsia ahtaalle ja kyselemästä kumpaa he rakastavat enemmän.
Avioerossa tulee aina väistämättä tilanne jossa toinen vahemmista on yksin niinä suurina juhlapyhinä. ( ainakin osan aikaa )
PS itse muista lapsena kuinka äiti sai joka joulu kauhean hepulin jos kerroimme miten ikävä oli isää joka oli meitä kohtaa ihan kiva mutta kohteli äitiä kurjasti ( toki äiti ei myöskään ollut mikään enkeli isää kohtaan ) On vilelä tänäkin päivän katkera kun isä jätti ( aikuisena kyllä ymmärrän miksi = arvostusta ei ollut )
Vilä tänäkin päivänä meidän lasten eläessä omaa elämää, äiti ei hyväksy sitä että käymme yhtälailla isän uuden perheen luona kun hänen ja osan ajata vietämme oman perheen kesken.
kun käskemme molemmat vanhemmat omiin juhliin, ei äidillä ole kanttia edes meidän lasten takia tulla sinne jos kerran käskemme myös isän perheineen. Aikuista käytöstä ei siis äidistä löydy vaan piehtaroi omassa pahassa olossa sen sijaan että keskittyisi nauttimaan meidän lasten läsnäolosta. Me lapset emme ottaneet eroa äidistä tai isästä, meillä on oikeus pitää yhtälailla heidät molemmat saman arvoisina.
Unohtakaa kaikki katkeruus ex-puolisoa kohtaa edes yhdeksi päiväksi.
Älkää parjatko lapsille sitä eronnutta puolisoa vaikka hän olisi teitä kohtaan täysi paska ei hän sitä välttämättä ole lapsilleen.
Antakaa sen ex:n olla vanhempi ja toivottaa lapsille hyvää joulua ja viettää halutessa hetki heidän kanssaan jos se käytännössä on mahdollista.
Luopukaa siitä itsekyyden viitasta joka estää teitä olemasta yksin joulun aikana edes hetken verran.
Hyväksykää se tosiasia että lapsilla on oikeus rakastaa sekä äitiä että isää olivatpa nämä millaisia hyvänsä.
Lakatkaa laittamasta lapsia ahtaalle ja kyselemästä kumpaa he rakastavat enemmän.
Avioerossa tulee aina väistämättä tilanne jossa toinen vahemmista on yksin niinä suurina juhlapyhinä. ( ainakin osan aikaa )
PS itse muista lapsena kuinka äiti sai joka joulu kauhean hepulin jos kerroimme miten ikävä oli isää joka oli meitä kohtaa ihan kiva mutta kohteli äitiä kurjasti ( toki äiti ei myöskään ollut mikään enkeli isää kohtaan ) On vilelä tänäkin päivän katkera kun isä jätti ( aikuisena kyllä ymmärrän miksi = arvostusta ei ollut )
Vilä tänäkin päivänä meidän lasten eläessä omaa elämää, äiti ei hyväksy sitä että käymme yhtälailla isän uuden perheen luona kun hänen ja osan ajata vietämme oman perheen kesken.
kun käskemme molemmat vanhemmat omiin juhliin, ei äidillä ole kanttia edes meidän lasten takia tulla sinne jos kerran käskemme myös isän perheineen. Aikuista käytöstä ei siis äidistä löydy vaan piehtaroi omassa pahassa olossa sen sijaan että keskittyisi nauttimaan meidän lasten läsnäolosta. Me lapset emme ottaneet eroa äidistä tai isästä, meillä on oikeus pitää yhtälailla heidät molemmat saman arvoisina.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Et voi tietää etkä ymmärtää kaikkia taustoja. Sinulla ei ehkä ole aavistustakaan saatujen haavojen syvyydestä, eikä aikuisen - onneksi -edes lasten tähden ja mieliksi tarvitse pakottaa itseään tilanteisiin, joihin ei oikeasti halua.
Anna äitisi elää niin kuin hän parhaaksi näkee. Aikuisuutta ei ole näytteleminen, ei edes, jotta sinulla ja perheelläsi olisi "mukavaa". Aikuinen seisoo omilla jaloillaan, rehellisenä edes itselleen.
miksi pitäs jouluna olla kiltti, jos ei muutenkaan onnistu? Kukaan ei ole niin hölmö, että raskaimmatkain syytökset, valhehtelut, pettämiset ja loukkaukset voisi tosta noin vain antaa anteeksi, vain siksi että on joulu!!!
Kyllä ihmisten pitää osata elää muutenkin ihmiseksi, mutta kaikkea ei tarvitse sietää joulun takia.
Lirkuttele siinä jouluaattona pahaimmalle petturille, ja joulupäivänä riehut sitten ja huudat kuin sireeni!!
Johan se olisi lapsillekin valehtelemista, jos luulee, että vanhemmat ovat sovussa, ja seuraavana päivänä huomaa ettei niin olutkaan! Siinä on taas lapsen ajatusmaailma mullinmallin!
Lapset ovat niitä jotka maksavat tästä katkeruudesta sen kovimman mukaan.
On siinä ihanat vanhemmat kun jaksavat päivästä päivään sääliä itseään mutta eivät salli oman lapsen olevan onnellinen se toisen vanhemman kanssa.
Yhtä pahoja on ne vanhemmat jotka eivät päästä edes jouluna tervehtimään sitä vanhempaa joka muutenkin vähemmän lapsia tapaa,..
Olet aivan oikeassa. Lapsille pitäisi antaa Joulu. Melkein aina kuitenkin käy eron jälkeen niin, että exät eivät voi sietää nyxiä ja siinä kinastelussa lapsilla ei ole mitään osaa.
Jos ei exäsi hyväksy tekemisiäsi, niin unohda koko asia ja toimi niin, että lapsilla on ainakin yksi luotettava ihminen lähellä ja tekee heille Joulun, vaikka se olisikin puutteellinen.
Jos aikuisista ihmisistä ei sen vertaa järkeä löydy että lasten vuoksi voisivat exän kanssa asioida asiallisesti täytyy silloin mennä peilin eteen ja katsella tarkkaan missä vika. Itseni pelattiin vaihtopenkille n vuosi sitten. En voi sanoa ettenkö katkera olisi ja etteikö joskus tulisi ex naiselle tinttailtuakin mutta lapseni vuoksi tulen aina olemaan exäni kanssa silti väleissä. Kyllä lapsi jo kärsii ihan tarpeeksi aikuisten tyhmyydestä eron aikana. Miksi tätä kärsimystä pitäisi jatkaa lapsen koko elämä? Vitutuksen huipulta vuoden jälkeenkin lähetän entiselle rakkaimmalleni hyvät joulun toivotukset ja paljon parempaa vuotta 06
Väleissä oleminen onnistuu, mutta tekohymyä en naamalleni viritä ja lähde exän luo jouluksi teeskentelemään, että ollaan tässä iloisella mielellä, kun sydän on murskana ja mieli mustana. Parempi, että exä viettää joulun lasten kanssa tahollaan, ja sitten ensi vuonna lapset ovat minulla.
Sivistynyt asioiden hoito on siis yksi asia ja auvoisa yhdessäolo toinen. Exä on tehnyt selväksi kenen kanssa hän haluaa hetkensä jakaa, kun heitti minut elämästään ja otti uuden heilan. Ei kiinnosta enää tuon naisen edessä itseäni enempää nöyryyttää.
No niin! Tulihan se sieltä, ymmärrys että exäsi EI OLE halukas jakamaan elämää SINUN kanssasi vaan jonkun toisen. Miksi jätetyt katkeroituvat ja pitävät itseään jotenkin maailman ihanimpana ja tavoiteltavimpana, muita PAREMPANA ihmisenä?? Sulla oli aikasi, loppui se sitten mistä syystä tahansa, niin se on loppu. Kun ihmiset menee naimisiin niin ne luulee että sitten saa alkaa olemaan millainen ääliö tahansa. Avioliitto ei ole elinkautinen. Luojan kiitos. Turha kuvitella että toisen pitäisi sietää kaikenlaista käytöstä ja kohtelua. Sitten kun totuus paljastuu ettei siedäkään ja haluaa eron, kyllä sitten itketään että MUA ON PETETTY. Sitä toista on petetty ensin. Luuli menevänsä naimisiin ihan toisenlaisen ihmisen kanssa, ja aamenen tai tuomarin päätöksen jälkeen vaihtuu rooli... Kattokaa joskus peiliin, oikeesti. Ette ole niin ihania ja korvaamattomia kuin luulette. Lapsilla on turha kiristää. Sellainen tekee teistä naurettavia ja lapsellisia ruikuttajia. Sekin osoittaa ettet ole sellainen joka annoit ymmärtää olevasi kun vihille menitte. Kukaan ei halua ruikuttajaa, mutta jostain syystä teistä tulee sellaisia. Sitten ihmetellään kun puolison kainalosta löytyykin joku toinen.... voi herraisä... sydän saa olla murskana, ketään ei kiinnosta.
Kumma juttu, että minä olen iloinen exäni puolesta kun hänellä on uusi mies ja lapsi tulossa. Me emme mahtuneet samaan talouteen. Ei puhuttu ja ongelmat kasaantuivat ja aiheuttivat todella tukalia tilanteita myös lapsille. Kumpikin oli helpottunut kun erottiin. Lapset etenkin. Molempien kolunkäynti parantui huomattavasti kun saivat kotona opiskelurauhan. Mitään nöyryyttävää ei ole siinä että hänellä oli toinen vaikka ei oltu eroa sovittu. Silloin se vitutti, mutta en missään tapauksessa tunne nöyryytystä! Ihan yhtä lailla minä olen sitten nöyryyttänyt häntä, kun ei ole mulle voinut puhua asioista, koska en ole kuunnellut ja olen vähätellyt häntä jos hän on yrittänyt. Enpähän ymmärtänyt sitä silloin kun olisi pitänyt kuunnella. Kumpikin oli loukattu eikä halunnut "ymmärtää" toista. Meillä oli oma aikamme joskus, mutta se meni. Enää emme voisi jatkaa.
Lapset on joulun vuoroin äidillä vuoroin mulla. Tänä vuonna mun luona. En ollut viime vuonna siltikään yksin, muitakin sukulaisia ja ystäviä on olemassa. Heidät pitää vain huomata eikä sulkea pois.