Missä menee teidän mielestä raja parisuhteessa et mitä annetaan anteeksi lasten vuoksi ja mitä ei? kannattaako suhdetta jatkaa jos säännöllisesti tulee massiivisia riitoja, jossa käydään myös käsiksi. ei lyödä mutta muuta tuuppimista.. riidat repivät aina kaiken palasiksi mutta on olemassa vielä hyväkin hetkiä. kannattaako odottaa sitä että ne hyvätkin häviää vai mitä ihmettä..
missä raja
vera
41103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun lapsen/aikuisen fyysinen ja/tai psyykkinen terveys vaarantuu.
Kenenkään ei pitäisi hyväksyä fyysistä väkivaltaa. Mutta toisaalta parisuhteessa on sekä hyviä kausia, että huonoja kausia.
Vain sinä itse pystyt sanomaan, missä sinun rajasi kulkevat. Sitä asiaa ei voi kukaan muu päättää.
Lyöminen tai tuuppiminen..niin, missä kulkee raja että on lyömistä. Tuuppimisella on taipumus muuttua rajummaksi...
Kuulostaa tyypilliseltä perheväkivallan puolustelulta (anteeksi vaan) että vähätellään pahoinpitelyä ja hehkutetaan: "kun meillä kuitenkin on niitä hyviä hetkiä jolloin se on NIIIIN ihana ja romanttinen".
Pikaisesti nyt perheneuvolaan tms. ennenkuin olet tosiaan pulassa. Tarvitsette apua koska asian selvittäminen ulkopuolisen avulla on järkevää jos itse ei oikein tiedä missä mennään.
En tiedä, kuuluuko teillä riitoihin väsymys, viina, rahattomuus tai mikä. Ja loppujen lopuksi sillä ei ole väliä.
Pointti on että jos teillä tönitään toista, voi joku tönäisy saada aikaan vahinkoa, vaikkei töniminen edes olisi tahallaan niin rajua. Ja siitä ei sitten päästä enää yli, se jää muistiin halusi tai ei.
Muutenkaan jatkuva riitely ei ole lapsellekkaan hyväksi, eli jos riitelette kokoajan, ettekä saa sitä loppumaan pikaisesti perheneuvolan avulla tai itse, erotkaa!!!!
EI LAPSEN TARVITSE KUUNNELLA JATKUVAA RIITELYÄ!!!
Ja älkää sanoko, että nukkuvat, jos ääni nousee, lapsi kuulee sen. Ja pelkää.
Ja usein töniminen kovenee lyönneiksi tai kurkkuun käymiseksi, sillä kun saa näkätyksen loppumaan... Mitä jos käy vahinko ja sillä saa myös elämän loppumaan....?
on väärin sälyttää tavallaan lasten kontolle omaa kärsimystä perustelemalla lapsilla anteeksiantoa yms! Jokaisen tulee kestää juuri sen verran kuin itsensä takia pystyy ja se siitä. Ei lapset ole syy jatkaa huonossa suhteessa jossa ei kummallakaan saati lapsilla ole lopulta hyvä olla. Ei ne tenavat niin tyhmiä ole ettei ne tajua mitä ympärillä tapahtuu ja niidenkin on jo paha olla varsinkin kun ne useimmiten tykkää molemmista vanhemmistaan?
Ystäväni sanoi taannoin että elämä on liian lyhyt tuhlattavksi kurjuuteen. Ensin ärsytti sen lököttävät kalsarit ja sitten moni muukin asia ja lopulta asiaa pohdittuaan hän huomasi ettei heillä ollut juuri mitään yhteistä enää ei edes mitään riideltävää! Lapset olivat kuitenkin jo paljon ennen epäilleet eron olevan tulossa...