ELÄINLÄÄKÄRIT HUOM!

Heips!
Toivottavasti kaikki eläinlääkärit eksyivät nyt tänne. Olen haaveillut tuosta teidän ammatista päiväkoti-ikäisestä saakka. Nyt olen siis 14 ja puoli. Monet pilkkasivat siitä koulussa, että mietin moisia ja nyt, mutta minua on aina kiehtonut tuo ammatti. Rakastan eläimiä, itsellänikin on niitä, olen lukenut Galenosta (joka on/oli se sisäänpääsy kirja) ja yritän opetella koiran ja kissan rakennetta yms. En ole kuitenkaan luonteeltani sellainen "Hanipulleihauveli tuli nyt käymään! Mitäs pikku koiruliini ihanalle kuuluupi nytten?" Olen kyllä iloinen ja pirteä, yritän olla ystävällinen, mutta en tykkää vetää niin sanotusti överiksi. Eihän tämä puoli minussa haittaa? Siis se, että en uskalla heittäytyä "pieneksi lapseksi". Pelkään, että minun on vaikea muuttua sellaiseksi. Mutta asiaan. Onko teidän, eläinlääkäreiden ammatti mukavaa? Pystyykö siitä oikeasti nauttimaan? Oma äitini aina valittaa aikuisuudesta (hän ei ole lääkäri). Pelkään, etten minäkään voi nauttia ammatistani tulevaisuudesta. Vai voinko? Onko eläinlääkärin ammatti tiivistetysti sanottuna mukavaa?
Toivottavasti joku nyt jaksaisi vastata. Kiitos hänelle ja lukijoille!