ELÄINLÄÄKÄRIT HUOM!

Heips!
Toivottavasti kaikki eläinlääkärit eksyivät nyt tänne. Olen haaveillut tuosta teidän ammatista päiväkoti-ikäisestä saakka. Nyt olen siis 14 ja puoli. Monet pilkkasivat siitä koulussa, että mietin moisia ja nyt, mutta minua on aina kiehtonut tuo ammatti. Rakastan eläimiä, itsellänikin on niitä, olen lukenut Galenosta (joka on/oli se sisäänpääsy kirja) ja yritän opetella koiran ja kissan rakennetta yms. En ole kuitenkaan luonteeltani sellainen "Hanipulleihauveli tuli nyt käymään! Mitäs pikku koiruliini ihanalle kuuluupi nytten?" Olen kyllä iloinen ja pirteä, yritän olla ystävällinen, mutta en tykkää vetää niin sanotusti överiksi. Eihän tämä puoli minussa haittaa? Siis se, että en uskalla heittäytyä "pieneksi lapseksi". Pelkään, että minun on vaikea muuttua sellaiseksi. Mutta asiaan. Onko teidän, eläinlääkäreiden ammatti mukavaa? Pystyykö siitä oikeasti nauttimaan? Oma äitini aina valittaa aikuisuudesta (hän ei ole lääkäri). Pelkään, etten minäkään voi nauttia ammatistani tulevaisuudesta. Vai voinko? Onko eläinlääkärin ammatti tiivistetysti sanottuna mukavaa?
Toivottavasti joku nyt jaksaisi vastata. Kiitos hänelle ja lukijoille!
1785
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

ei eläinlääkärin tarvitse todellakaan olla mikään hössö. Rauhallisuus eläinten kanssa ennekaikkea. Myös aito kiinnostus ja välittäminen eläimistä on tärkeää, eli kyllä olisi syytä olla tietyllä tavalla eläinrakas. Jos olet oikealla alalla niin ammatti on kivaa... eläinlääkärintyössä on paljon haasteita ja myös onnistumisia. Kannattaa pitää sinunkin unelmasi yllä. työ on aivan mahtavaa

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tyttönen. kirjoitti:

Heips!
Toivottavasti kaikki eläinlääkärit eksyivät nyt tänne. Olen haaveillut tuosta teidän ammatista päiväkoti-ikäisestä saakka. Nyt olen siis 14 ja puoli. Monet pilkkasivat siitä koulussa, että mietin moisia ja nyt, mutta minua on aina kiehtonut tuo ammatti. Rakastan eläimiä, itsellänikin on niitä, olen lukenut Galenosta (joka on/oli se sisäänpääsy kirja) ja yritän opetella koiran ja kissan rakennetta yms. En ole kuitenkaan luonteeltani sellainen "Hanipulleihauveli tuli nyt käymään! Mitäs pikku koiruliini ihanalle kuuluupi nytten?" Olen kyllä iloinen ja pirteä, yritän olla ystävällinen, mutta en tykkää vetää niin sanotusti överiksi. Eihän tämä puoli minussa haittaa? Siis se, että en uskalla heittäytyä "pieneksi lapseksi". Pelkään, että minun on vaikea muuttua sellaiseksi. Mutta asiaan. Onko teidän, eläinlääkäreiden ammatti mukavaa? Pystyykö siitä oikeasti nauttimaan? Oma äitini aina valittaa aikuisuudesta (hän ei ole lääkäri). Pelkään, etten minäkään voi nauttia ammatistani tulevaisuudesta. Vai voinko? Onko eläinlääkärin ammatti tiivistetysti sanottuna mukavaa?
Toivottavasti joku nyt jaksaisi vastata. Kiitos hänelle ja lukijoille!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu