Oon seurustellu(?) poikaystäväni kanssa nyt n. vähän vajaan kuukauden (tää on mun eka seurustelusuhde) ja aiemmin tällä viikolla olin vielä tähän mun poikaystävääni kovastikin ihastunu, mut eilen, kun oltiin toisessa kaupungissa shoppailemassa niin mun tunteet jotenkin laantu.. Mua rupes tää mun p.ystävä jotenkin suunnattomasti ärsyttämään, erityisesti sen kuiva ja tylsä huumorintaju! Lisäks mä aloin miettimään, ollaanko me sittenkään toisillemme sopivia, kun ikäeroakin on 6 vuotta (itse olen vasta 19 v. ja ihan teinin näkönen vielä) ja tuntuu, et ollaan ihan omituisen näkönen pari, kun tää mun mies on taas melkein 3kymppisen näkönen. En myöskään oo sen ulkonäköönkään täysin tyytyväinen, kun ajattelen usein, että se sais laihduttaa muutaman kilon ja pukeutua paremmin (tiedän, että kuulostan ihan kauheelta!). Tai ehkä tää kaikki johtuu ihan siitä, että ollaan viime aikoina oltu liikaa yhessä, nähty nytkin melkein viikon verran joka päivä. Mä oon nimittäin sellanen ihminen, et kyllästyn tosi helposti ja kaipaan usein myös omaa "rauhaa" eli haluan olla yksinäni. Täytyy myös se mainita, että oon tosi sitoutumiskammonen ja mun on ollu vaikee myöntää, että seurustelisin. Siis kuulostanko mä ihan skitsolta?
onko tää normaalia?
nuori tyttönen
91180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No kirjotuksen perusteella kuulostaa siltä et sun kannattaisi vaihtaa huonostipukeutuva ja laihdutuksen tarpeessa oleva poikaystävä, joka on ikäloppu kolmikymppisen -apua- näköinen ja haluaa viettää aikaa kanssasi liian paljon vakaaseen ja pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen kallonkutistajan kanssa.
Mitäs muuten, jos sun poikaystäväsi miettii parhaillaan sitä, miten pääsisi sinusta helpoiten eroon, kun ei kuitenkaan haluaisi loukata nuorta tyttöstä, íhan teinin näköistä vielä, juuri joulun alla... ihan spekulaationa vain...
Minunkin mielestä kuulostat aika lapselliselta..Tekstin perusteella ajattelisin että olisit n.14-15-vuotias, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan täysi-ikäinen taidat olla.
Suosittelen kovasti poikaystävän jättämistä/vaihtoa, jotta voit löytää yhtä pinnallisen kumppanin itsellesi kuin itsekin olet! Ja, kuten itsekin sanoit, kyllästyt tosi helposti ihmisiin, joten et taida vielä olla valmis vakavaan seurusteluun..Vietä aikaa vaikka sinkkuna hieman pidempään äläkä aloita seurustelua ennen kuin kunnolla kolahtaa jonkun kanssa.
Ylensä ihmisillä on tasoisensa kumppani. Ehkei sinun rahkeesi riitä parempaan.
jos ihminen ei halua seurustella miehen kanss jolla on ylipainoo ja epäsiistit vaatteet ni se ei ole pinnallisuutta. Jos seurustelee kyllä kummankin puolison pitää huolehtia ulkonäöstään vielä 20 vuoden jälkeenkin, nimittäin jos toista yhtään kunnioittaa. Käsittääkseni seurustelussa aika iso osa on toisen kunnioittamista. "juu mulla on toi mauri jo ni mitäpä mä enään sen takia laittautuisin" kuulostaa varmaan aika tutulta. Kyllä sulla on vielä paljon opittavaa ennenkun meet toisii haukkuu pinnallisiks.
Tottakai itsestään pitää jokaisen pitää huolta..mutta luitko ap:n kirjoituksen kunnolla???
"...aiemmin tällä viikolla olin vielä tähän mun poikaystävääni kovastikin ihastunu, mut eilen, kun oltiin toisessa kaupungissa shoppailemassa niin mun tunteet jotenkin laantu.." Että ihan shoppaillessa ollessa tunteet laatu; ei kovin syvällinen suhde, vai mitä..?
"Lisäks mä aloin miettimään, ollaanko me sittenkään toisillemme sopivia, kun ikäeroakin on 6 vuotta (itse olen vasta 19 v. ja ihan teinin näkönen vielä) ja tuntuu, et ollaan ihan omituisen näkönen pari, kun tää mun mies on taas melkein 3kymppisen näkönen." Ei mikään iso ikäero ja minkäs toinen mahtaa jos näyttää vanhemmalta kuin mitä on (on kai ap huomannut tämän jo heti miehen tavatessaan). Jo tässä painottuu ap:n ulkonäkökeskeisyys...se jos mikä on PINNALLISTA.
"En myöskään oo sen ulkonäköönkään täysin tyytyväinen, kun ajattelen usein, että se sais laihduttaa muutaman kilon ja pukeutua paremmin" Minusta tämä nyt vaan on pinnallista.. Ensinnäkin, mies on ollut varmasti tällainen jo heti tavatessa eli tuskin on kuukauden aikana kovin paljoa ehtinyt "repsahtamaan". Ja se että jonkun tarvitsee laihtua muutama kilo; missä se näkyy?? Kymmenen kilon laihdutus näkyy varmaan jo jossakin mutta että muutama kilo voi häiritä jotakuta?
Mä käyn jo säännöllisesti terapeutilla (huom. en millään kallonkutistajalla!), koska oon kärsiny jo vuosia masennuksesta sekä huonosta itsetunnosta.. En myöskään oo kuulemma, enkä omasta mielestänikään, kovin pinnallinen saatikka teinimäinen. En oo todellakaan mikään meikkipelle tai bilehile, mut tottakai katon aina mitä päälleni laitan ja miltä näytän, kun lähen ulos. Ja mun ulkonäöstä sen verran, et mä oon kuulemma nätti ja välillä on kehuttu hyvännäköiseksikin, tosin itse oon erimieltä. Mä oon alkanu tässä miettimään, et ehkä mun on sen takia vaikee ihastua palavasti/ rakastaa toista ihmistä, kun en itsekään rakasta itteeni 100 %:sti.. mut vaikka en olekaan kovin voimakkaasti ihastunu tohon mun mieheen, paremmin sanottuna lievästi, niin mulla on muuten tosi hyvä ja turvallinen olo sen seurassa.
Miksi ihmeessä seurustelet miehen kanssa? Kuulostaa siltä että et todellakaan rakasta häntä, et ole edes ihastunut. Vasta kuukausi yhdessä ja jo nyt alkaa asia ärsyttään...
On normaalia suhteessa, jossa et ole täysillä mukana ja toinen osapuoli on sinulle totaalisen väärä. Seurustelet luultavasti siksi, ettet uskalla olla yksinkään.
Mä oon kans 19 ja mieheni 6 vuotta vanhempi, Mut me ollaan seurusteltu jo koht 1 1/2 vuotta. Aina silloin tällöin ärsyttää (niinkuin kyllä kaikissa suhteissa)ja munki mies sais laihduttaa :)
Nykyään on ruvennu suunnattomasti ärsyttää sen pelleily melkee joka asioista(ja joskus jopa häpeen sitä).. Jos tää samaan malliin jatkuu niin en kauaa enää jaksa katella.
Voi olla ettoi sun ärsymykses johtuu myös just siitä liiasta yhdessäolosta jos kuitenkin kaipaat omaa rauhaa..
Pieni erillään olo tekis varmaan tilanteelle hyvää!
Mäkin pelkäsin vähän alussa sitoutua toiseen ja kaikkea mitä sääkin sanoit, mut ajanmyötä ne unohtui.
Onko teillä jo asiat muuttunu mihinkään suuntaan??
On semmonen, et musta tää mun ns. poikaystävä tuntuu tosiaankin enää pelkältä kaverilta.. Mä en voi itsekään ymmärtää, miten kuukauden jälkeen voi yhtäkkiä tunteet muuttua noin täysin. Se kyllä täytyy myöntää, et meidän välillä oli heti alusta alkaen tuntuva "ikäkuilu", mut siitä huolimatta oltiin molemmat ihastuneita, toinen enemmän ja toinen vähän vähemmän. En tiiä yhtään, mitä mun pitäs tässä tilanteessa nyt oikein tehä :( Toki tällä hetkelläkin mulla on valtava vapauden kaipuu ja ikävä sinkkuaikoja..