no tätähän ei voi muilta kysyä kuin itseltään mut jotain palautetta haluaisin! elikkäs juttu on tälläinen: olen ihastunut ihan korvia myöten yhteen naiseen jolla on 3v poika ja nyt on herännyt kysymys et osaanko elää niin mihin tuo sitoo? tämän takia en uskalla alkaa olemaan koska epäilen että en osaa ja kun toisiimme kiinnytään niin siinähän satuttaa naista/lasta jos en pystykkään! enkä todellakaan haluaisi satuttaa yhtään enempää mitä hän on joutunut jo kokemaan!mä haluaisin vain että tällä naisella ois kaikki hyvin ja haluisin pitää huolta ja tehdä hänet onnelliseksi!kummatkin välittää toisistaan erittäin paljon,juteltukkin ollaan paljon! tää on niin vaikea päätös, mä tiedän et haluan ja osaan olla mutta kumminkin mieleen tulee et jos sittenkään en? muitakin naisia kyllä löytyy mut ei tällästä,kamuilta ku oon kysellyt niin moni sanoo et helpompi aloittaa puhtaalta pöydältä! miten on uusioperheet toiminut haluaisin kuulla muita!
valmis vai en??
apua
3508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sen taitaa tietää vasta sitten kun on eletty yhdessä jo vähän aikaa.Ihanaa että joku vihdoinkin ajattelee ettei satuta naista tai lasta tuollaisessa asiassa! :D Sinun housuissasi minä ainakin ottaisin vähän rennommin ja katsoisin ajan kanssa tuleeko yhteiselosta mitään.Omasta mielestäni minä kai pystyisin.. :)
Itse päätät, mutta ei kannata pelon takia ohittaa jotain mistä saattaisi tulla jotain hyvää.
Mä mietin itse joskus vähän noita juttuja kun ihastuin mieheen jolla on kaksi alle kouluikäistä poitsua ja viettää kuitenkin isillään viikon kerrallaan. En tiennyt itsestänikään, miten yleensä tulen lasten kanssa toimeen. Oikeen jänskäsi kun menin sinne tutustumaan lapsiin niitten viikolla. Noh, mähän ihastuin niihin ensinäkemältä. Nekin otti mut todella hyvin vastaan. Sain sitten kanniskella niitä joka paikkaan siitä hetkestä kun ne ekan kerran tajusi että syliin saa tulla ;p No ei tää meidän juttu sitten jatkunutkaan, mutta ollaan tässä vielä kaikki hengissä. Enemmän se muhun sattu, mutta en kadu. Oli se juttu kokemisen arvoinen...
Kyllä se äippä ensisijaisesti pitää lapsestaan huolta. Sä voit tutustua heihin rauhassa. (Ja suosittelen näin omakohtaisesti koettuna, että ottakaa rauhallisesti) Ei sun pidä, eikä välttämättä kannatakkaan heti ottaa jotain kasvattajan roolia. Se täytyy ensin "ansaita". Lapset on hyvin välittömiä ja palautetta ei tarvii kauheesti ootella :)
Lähtökohdathan on jo hyvät jos oot sitä mieltä että haluat pitää naisesta huolta ja tehdä hänet onnelliseksi. Kyllä mä sanoisin että jos oikeasti molemmista tuntuu siltä, niin antakaa jutulle edes mahdollisuus.
sanoit että et halua satuttaa naista. Jos olet kuitenkin kiinostunut naisesta ja hän sinusta, luulen että satut häntä myös silloin jos jätät tämän naisen. Yksinhuoltaja naiset eivät kuitenkaan ole mitenkään miesten kiikarissa, (käsittääkseni) joten jos jätät naisen vain sen takia että et halua satuttaa häntä, hän joutuu taas pettymään, koska sinä(kin) hylkäät hänet. Et ilmeisesti ole seurustellut ennen naisen kanssa kellä on jo ennestään lapsi. Rohkeasti vain seurustelemaan ja opettelemaan uutta elämäntyyliä. Kun kerran kummatkin välitätte toisestanne. Kokeile ihmeessä, et voi tietää muuten jos satut kävelemään vaikka onnesi ohitse. Se riski kannattaa ottaa että mahollisesti satuttaisit naista. Mutta jos jätät hänet satut naista joka tapauksessa.