Suhde on umpikujassa. Kolme vuotta seurusteltu, siitä puolet asuttu yhdessä, ei lapsia.
Ei voida jatkaa näin, mutta ei haluta erotakaan. Molemmat aika kyllästyneitä toisiimme ja tarvittaisiin tilaa hengittää.
Millaiselta ratkaisulta asumusero vaikuttaa? Minusta on pelottavaa ajatella että asuisimme erillään ja ehkä erkaantuisimme toisistamme lopullisesti. Toisaalta jos se on niin tarkoitettu niin sitten on varmaan ihan paras että niin sitten tapahtuu, mutta jos kuitenkin rakastumme uudelleen toisiimme pienen välimatkan ansioista!?
Emme halua luovuttaa, mutta näinkään emme pysty jatkamaan yhdessä! Kertokaa jotain vinkkejä, omia tarinoita, ratkaisuja, toivoa?? =(
Ei voida jatkaa näin, mutta ei haluta erotakaan. Molemmat aika kyllästyneitä toisiimme ja tarvittaisiin tilaa hengittää.
Millaiselta ratkaisulta asumusero vaikuttaa? Minusta on pelottavaa ajatella että asuisimme erillään ja ehkä erkaantuisimme toisistamme lopullisesti. Toisaalta jos se on niin tarkoitettu niin sitten on varmaan ihan paras että niin sitten tapahtuu, mutta jos kuitenkin rakastumme uudelleen toisiimme pienen välimatkan ansioista!?
Emme halua luovuttaa, mutta näinkään emme pysty jatkamaan yhdessä! Kertokaa jotain vinkkejä, omia tarinoita, ratkaisuja, toivoa?? =(
Vastaukset 2
Vanhimmat
meillä tehtiin niin, että kolmen vuoden seurustelun ja vajaan vuoden yhdessäasumisen jälkeen laitettiin pillit pussiin. tilanne on siis juuri päällä, eropäätöksestä alle viikko aikaa.
omalla tavallaan ei haluaisi toisesta erota, mutta näin ei voida jatkaa. ei ainakaan toistaiseksi. surullinen ja haikea olo, mutta kyllä näinkin pärjää, ja joka päivä on hieman helpompi kuin edellinen.
ero tai edes jonkinlainen levähdys tekee hyvää, saa aikaa omille ajatuksille ja selvyyttä tilanteeseen. pelätä ei kannata, yksin olo toki tuntuu oudolta ja pelottavalta... mutta jos rakkaus on rakkautta, ei kahden ihmisen väliin muita mahdu. kyllä te sitten huomaatte :)
tsemppiä kaikin puolin ja hyvää joulua ja vuodenvaihdetta, yksin tai kaksin :)
Ei asumusero mikään lopullinen luovutus ole. Homma voi kääntyä vielä yhteiseloksi. Suhteen umpisolmut vaan ensin vakavaan neuvonpitoon, jonka jälkeen jos siltä vielä tuntuu, niin asumaan eri osoitteisiin. Kumpikin saa siten omaa tilaa ja aikaa miettiä miten tästä eteenpäin....
onnea...
t.miäs