Eli siis 5,5 vuotta sitten rakastuimme toisiimme työpaikalla. Minä olin vapaa ja hän varattu. Siitä seurasi "pitkä suhde" jota oli vaikea lopettaa.Kaksi vuotta tapailimme aika tiiviisti , mutta sitten aloin voimaan niin huonosti että en tavannut häntä useinkaan. Sitten lopetin seksin ja muutkin fyysiset kontaktit.Viimeiseen kahteen vuoteen ei olla tavattu yksityisesti. (tapaamme töissä kuitenkin melkein joka päivä ja joudumme myös tekemään töitä tiiviisti yhdessä, olemme esimiehiä yhdessä firmassa).
Hän on ollut erittäin mustasukkainen minusta ja
välillä joskus myös ilkeä minua kohtaan. Siis piikittelee jos tietää että olen ollut ravintolassa tms. Nyt olen tavannut yhtä miestä vähän aikaa ja pelottaa kuinka hän tulee suhtautumaan asiaan. En millään jaksaisi olla epäsovussa hänen kanssaan. Ollaan työssä niin riippuvaisia toistemme avusta. Muutenkin olemme toisillemme vielä "tärkeitä". Vaikkakaan koskaan emme puhu tunteistamme toisiamme kohtaan.
Haluaisin nyt kuitenkin mennä eteenpäin ja nykyinen kumppani tuntuu hyvälle.Asumme myös melkein naapureina. Jotkut työkavereistamme tietää suhteestani ja odotan vain minä päivänä "pommi putoaa". Kumpikaan meistä ei ole valmis jättämään työtänsä. Jos neuvoa jollekkin nyt voisin antaa niin se olisi.... ÄLÄ KOSKAAN ALA OLEMAAN TYÖKAVERIN KANSSA!
Hän on ollut erittäin mustasukkainen minusta ja
välillä joskus myös ilkeä minua kohtaan. Siis piikittelee jos tietää että olen ollut ravintolassa tms. Nyt olen tavannut yhtä miestä vähän aikaa ja pelottaa kuinka hän tulee suhtautumaan asiaan. En millään jaksaisi olla epäsovussa hänen kanssaan. Ollaan työssä niin riippuvaisia toistemme avusta. Muutenkin olemme toisillemme vielä "tärkeitä". Vaikkakaan koskaan emme puhu tunteistamme toisiamme kohtaan.
Haluaisin nyt kuitenkin mennä eteenpäin ja nykyinen kumppani tuntuu hyvälle.Asumme myös melkein naapureina. Jotkut työkavereistamme tietää suhteestani ja odotan vain minä päivänä "pommi putoaa". Kumpikaan meistä ei ole valmis jättämään työtänsä. Jos neuvoa jollekkin nyt voisin antaa niin se olisi.... ÄLÄ KOSKAAN ALA OLEMAAN TYÖKAVERIN KANSSA!
Vastaukset 9
Vanhimmat
että sinä et ole osannut hoitaa ihmissuhdettasi niin, että voisitte jatkossakin tehdä töitä yhdessä, ei anna sinulle pätevyyttä jakelemaan neuvoja. Olet epäonnistunut ja sinua ottaa aivoon, ymmärrettävää. Tiedän kuitenkin useita toimivia suhteita jotka ovat alkaneet työnmerkeissä ja myös siististi loppuneita työromansseja. Työ on osa elämää ja samat säännöt ihmissuhteissa on joka paikassa.. ne pitää osata hoitaa toista ihmistä loukkaamatta. Työkaverin piikittelyä (johtui se sitten mistä hyvästä) ei pidä hyväksyä ja hissutella piiloon vaan siitä on puhuttava yleisen työilmapiirin edun nimissä. Asiat tulee selvittää. Jos ei "viitsi" hoitaa asoitaan kuntoon on ansainnut kaiken paskan mitä niskaansa saa.. kuulostaa ehkä karulta, mutta suhteeseen tarvitaan kaksi.
siis meidän nimenomaan pitääkin tehdä töitä jatkossakin yhdessä. Siinähän se probleema onkin. Muutenhan ei olisi. En ole kirjoittanut että minua ottaa aivoon.
Mitenkähän minä voisin toisen osapuolen mustasukkaisuutta hoidella kuntoon. Siis elämällä yksin ettei mustasukkaisuuden aihetta olisi? En tunne itseäni epäonnistuneeksi. Suhteella ei ollut tulevaisuutta koska toinen osapuoli oli sitoutunut perheeseensä.Ja kyllä vieläkin on MINUN mielipiteni että ei kannata aloittaa suhdetta työkaveriin. Muut saavat olla mitä mieltä tahtovat.
että teillä on ollut romanssi, jatkatten samassa työpaikassa ja tilanne ei palaudu koskaan enää ennalleen. Sinun on elettävä sen asian kanssa, olethan kerran tehnyt valinnan, nyt on aika kantaa vastuuta seuraamuksista.
Ensimmäinen asia. Et voi vaikuttaa mieheen, vain itseesi. Jos mies on mustasukkainen, niin et liene voi kuin hyväksyä sen. Antaa ajan hoitaa, se hoitaa jos hoitaa. Voihan olla, että tilanne pahenee jatkuvasti ja jossakin vaiheessa on jomman kumman henkiset voimavarat niin lopussa, että on lähdettävä pois siitä työpaikasta.
Toinen opetus! Olet varmasti oppinut jotain tämän kokemuksen kautta, äläkä ainakaan toista samoja virheitä.
Kivojahan ne romanssit on, eikö, hinta voi vain olla kova!
Näillä palstoilla pyörii kaikenlaisia ihmisiä, osa sellaisia jotka tosissaan kysyvät neuvoa ja apua. Mielipide on mielipide, mutta itsehän tarjosit neuvoa toisille. Kuinka voi neuvoa yhden epäonnistuneen työpaikkasuhteen jälkeen ketään? Hoitamisella viittasin siihen mahdollisuuteen joka lainmukaan kaikille työntekijöille kuuluu, eli esimiehen ja luottamusmiehen kanssa keskustelemiseen. Jos ilmapiiri on niin huono että se haitta työntekoa, on asialle tehtävä jotain. Vaikka kyseessä alunperin oli yksityinen asia, on siitä tullut yhteinen, jos se haittaa työntekoa. Asiaton (esim. mustasukkainen) käytös on kitkettävä työpaikoilta pois. Vastuu on molempien suhteeseen ryhtyvien, mutta jos toinen ei pysty suodattamaan eroa etkä itse pysty tähän vaikuttamaan, on ainoastaan järkevää hakea apua. On valitettavaa jos tilannetta ei voida hoitaa kuin toisen eroamisella, mutta suhteen alkaessa tulee vastuuntuntoisten aikuisten myös ymmärtää tämä mahdollisuus. Elämä ei lopu eroon ja tunteellakin pitää välillä elää. Aikuisuudella mielestäni tarkoitetaan sitä, että otetaan vastuu omista tekemisistä. Jos suunnitelmat muuttuu tai asiat ei luista niin kuin piti, on hyvä pyytää apua. Uhkailua tai painostusta ei tarvitse kärsiä... kärsiminen on "out"! Ole rohkeasti aikuinen!
Kiitos viestistä. Itsesyytöksiä on ollut kovasti. En voinut vastustaa juuri silloin lämpimää , välittävää ihmistä.Ja olinkin toedlla rakastunut. Kannan kyllä vastuuta tapahtuneesta omalta osaltani.
Olen kuitenkin huolissani siitä että kuinka "ex" tulee suhtautumaan minuun kun saa tietää että minulla on suhde. Huoli on siitä kuinka se vaikuttaisi työilmapiiriin. Ja koska edelleenkin "rakastan" häntä en haluaisi että hän on ilkeä minua kohtaan koska se tuntuu tosi pahalta. Oppinut olen todella paljon. (voin nyt lisätä että olen 44v). Minulla ei ole aikaisemmin eron jälkeen ollut suhteita. Olen opiskellut ja omistautunut lapsille. Tämä ei siis ollut "hetken mielijohde" minulle, vaan aito syvä rakastuminen tosi hienoon ihmiseen.
Ensinnäänkin on varmempaa että ei sekaudu työkavereihin.Siitä saattaa tulla hyvä suhde ja loppua hyvin mutta jos ei niin sitten....?
Itse en voi ainakaan työpaikan kautta hakea apua koska me molemmat (minä ylempi esimies) ja kaksi muuta on osaomistajia firmassa.En halua että nämä muut saavat tietoonsa meidän ex-suhteemme. Meillä on myös alaisia ja meidän on vaan purtava hammasta. En myöskään halua että suhteemme (ex) kantautuu hänen vaimonsa korviin.
Jos hän olisi aikanaan eronnut niin olisi saanut muuttaa omaan asuntoon vähäksi aikaa miettimään elämäänsä.Mielestäni olen ollut aika vastuuntuntoinen omasta elämästäni. Ja myöskn hänen. Hän halusi tulla minun luokse usein ja kävellä käsi kädessä ulkona jne. mutta minä en halunnut kun ajattelin vaimoa. Hänelle on lapsi tosi tärkeä ja ei halua eroittaa lasta äidistään, muta ei myös itse halua luopua lapsen kanssa elämistään. Minä en kuitenkaan voi odottaa että lapsi muuttaa kotoaan joskus.
Voi olla että ehkä eroavat sitten mutta minä myös haluan elää. Lisäksi vielä että molemmat olemme "vakavia" ihmisiä. Rakkaus vaan yllätti.
1. Varattuun ei pidä seota.
2. työpaikka on tarkoitettu työntekoon.
Elämänkoulussa näyttää olevan selkeä lukujärjestys.
Mikäs siinä, jos haluaa aina elää varmanpäälle, tylsästi ja kaavamaisesti. Jos välillä haluaa elää hetkessä ja nauttia siitä huolimatta ettei se aina ole järkevää, niin miksi ei saisi?
Kunhan muistaa mikä on homman nimi ja mitkä voi olla seuraukset.
Ihminen on luonteeltaan kuitenkin itsekäs, ja minä ainakin haluan nautintoja jos niitä on tarjolla =)
meillä ainakin työmaalla useissa yksiköissä samaan petiin kömpiminen auttaa pääsemään ylemille portaille...Tahko ym koulutusreissut ja kaikenmaailman kokoontumiset siellä sitä petetään ja noustaan , niin että korvissa vinkuu meillä KATEELLISILLA