Kiinnostaisi tietää millä aatoksilla 25-35v sinkkumiehet ovat liikkeellä.Periaatteessa katselisin sen ikäisiä, joko akateem. tai muuten edistyviä työelämässä.Mitä te haette naisissa, spektrissä pitempiaikainen suhde mahd. perhe?
Ulkonäkö-, ikä-, luonne - ja elämäntilannekriteerit? Missä etsitte naisia? Oletteko valmiita olemaan uskollisia jne. vai näyttääkö olevan niin, että ydinperhemallin kultakausi on ohi? Onko vaikkapa sivistynyt fil.tri. liian tylsä..Haaveiletteko unelmaperhe-elämästä vai vapaudesta enempi?
Ulkonäkö-, ikä-, luonne - ja elämäntilannekriteerit? Missä etsitte naisia? Oletteko valmiita olemaan uskollisia jne. vai näyttääkö olevan niin, että ydinperhemallin kultakausi on ohi? Onko vaikkapa sivistynyt fil.tri. liian tylsä..Haaveiletteko unelmaperhe-elämästä vai vapaudesta enempi?
Vastaukset 21
Vanhimmat
tuskin tekee ketään tylsäksi, vaan sinulla täytyy olla jotain persoonallista, joka saa sydämen sykkimään. Itse olen mieltänyt hyvin koulutetut ihmiset ylpeiksi ja muita alaspäin katsoviksi, mutta olen monesti ollut väärässä. Onneksi!
Mä olen liian vanha (ja ei akateemista tutkintoa)kategoriaasi, mutta eiköhän sitoutumishaluisia 25-35-vuotiaita löydy. Mistä olet itse etsinyt heitä? Ns. pelimiehet ovat sitten luku sinänsä.
Ikähaarukka oli veikkaus siitä, millaisiin omaisin itse rahkeet, lähinnä.En katsoisi 37-tai 45-vuotiaan olevan liian vanha, jos muuten synkkaisi.
Itse olen 28-vuotias sinkkumies pk-seudulta. Unelmanani olisi löytää itseäni nuorempi nainen (n. 19-26 v.), ja ainakin omassa toiveessani olisi löytää nainen, joka haluaisi perustaa perheen (etsin siis elinikäistä suhdetta) lähitulevaisuudessa, ja naisen tulisi asettaa perhe ennen työtä, uraa ja koulutusta. Sellainen perinteinen turvallinen kotiäiti siis ehkä, vaikka tokikaan en tarkoita, että nainen olisi joku kotiorja. "Sivistynyt fil.tri" ei siis ole ainakaan oma ihannenaiseni vaikka toki älykkyys on plussaa.
Itse kuulun kyllä siihen joukkoon, joka on sitä mieltä, että tasa-arvo Suomessa on mennyt liian pitkälle. On todella vaikea löytää Suomesta sellaista naista, joka asettaisi perheen etusijalle ennen työtä ja uraa työelämässä. Ja sellaista naista, joka olisi naisellinen ja ylpeä naisellisuudestaan, eikä pyrkisi esittämään mitään miestä.
Myönnetään, ulkonäkökin on tärkeä kriteeri, vaikka tokikaan mikään missi naisen ei tarvitse olla. Mutta sellainen sopusuhtainen vartalo kuitenkin ja nainen, joka syö terveellisesti, ei tupakoi ja käyttää alkoholia kohtuudella ja sellainen, joka osaa pukeutua naisellisesti ja on ylpeä naisellisuudestaan (sorry, täytyy tämäkin vielä mainita, mutta käsi sydämellä sanottuna Virosta ja Venäjältä tällaisia naisia löytyy paljon).
"Missä etsitte naisia?"
En missään. Jos joku tällainen nainen vastaani osuu, niin tunnistan hänet kyllä, tapahtui se sitten lenkkipolulla, kaupassa, kirjastossa, uimahallissa... en siis puhuisi mistään epätoivoisesta "etsinnästä".
että fakta-asia on se, että siellä naiset tuhlaavat ulkonäköönsä perheen elatukseen tarkoitetut rahat. Eräs suomalaispariskunta, joka työnsä vuoksi asuvat siellä, kertoivat tästä.. Tuntevat siis paljon virolaisia työikäisiä naisia.
Ulkonäkö on heille kaikkea muuta tärkeämpää. Koti saattaa olla rempallaan, ruokaan ei riitä rahaa jne, kun naiset sijoittavat kaiken liikenevän uusiin vaatteisiin, kauneushoitoihin ja kosmetiikkaan.
Tuo on fakta, joka pitäisi tehdä selväksi jokaiselle miehelle, joka vertaa suomalaisia naisia niihin ihaniin virolaisiin kaunottariin. Enkä puhu mistään yksittäistapauksista, vaan se on siellä todella yleinen ongelma. Koko Virossa on vallalla ulkokultaisuutta vaaliva ja ylläpitävä mentaliteetti, niin siksipä tuokin on asia, joka yritetään lakaista maton alle, pois turistien silmistä.
Tuskin sinäkään haluaisit vaimoa, joka mielummin laittaa rahat rakennekynsien hoitoon kuin lasten ruokaan?
Onpas se vakuuttavaa jos Virossa asuva suomalaispariskunta kertovat tuollaista. Pöh.
Eiköhän Virossa ole hieman suurempiakin ongelmia kuin naisten rakennekynsiin tuhlaamat rahat ? Sitäpaitsi minä mielellään sponsoroin sellasia. Ja kun niitä sponsoroi, saa usein jälkeenpäin kuulla että ei se neiti kaikkea käyttänytkään rakennekynsiin vaan osti osalla lapsilleen ruokaa. Onko se muka reilua ? No, joka tapauksessa huomattavasti mukavampaa ja edullisempaa maksaa virolaisneidin rakennekynnet kuin maksella jälkikäteen suomalaisten naisten äärettömän järkiperäistarpeellisista ostoksista aiheutuvat visa-laskut (kuten nyt uusi lastulevystä tehty kirjahylly sen vanhan kokopuisen tilalle ja sitten pilvin pimein järjetöntä krääsää se kirjahylly täyteen).
Virolainen nainen käyttää rakennekynsiinsä ja ylipäätään ulkonäköseikkoihin vähemmän rahaa kuin suomalainen nainen siideriin. Ja kuten tunnettua, 95% virolaisnaisista ei laita senttiäkään siideriin.
Ja kyllä, mun mielestä lasten ruoasta saa pikkasen tinkiä jos rouva sillä uhrauksella alkaa edes etäisesti muistuttaa viehättävää naista.
Mun mielestä virolaiset naiset on tehneet ihan oikean valinnan oivaltaessaan että miehen tehtävä on hankkia rahat ja naisen tehtävä on näyttää kauniilta ja siivota ja silittää. Mutta ei suomalaiset tule tätä ymmärtämään kun ne on semmosia tarjahalosia. Onneksi Euroopan yhtenäistyminen tuo meille miljoonia uusia upeita itäeurorotunaisia tänne elätettäväksi. Niin paljon että riittää jokaiselle suomalaiselle miehelle ainakin yks. Missähän riittäis sen jälkeen suomalaisnaisille kysyntää ... ai niin, onhan Turkissa aina tarvetta naisille joilla on varaa kebabiin.
Kantsiskohan suomalaisnaistenkin ryhtyä säästämään rakennekynsiin ...
Eipä ole yksi eikä kaksi suhdetta maailmassa, jotka on aloitettu siinä parikymppisen "tyttösen" kanssa (plus-miinus 3v), jotka voivat kestää 5, jopa 10 vuotta mutta tooodella harvinaista jos ne kestävät elinikäisesti. Kestääkö mikään nykyään? En tällä tarkoita, että se olisi mitenkään naisen vika, ehkä jopa päinvastoin kundit eivät henkisesti kehity, mitä nainen taas tekee juuri siinä 20-30 välimaastossa yleensä. Eli se kundi, johon tytsä ihastui parikymppisenä laitetaan vaihtoon viimeistään kolmekymppisenä. Syystä tai toisesta. Näin se vaan menee poijjaat.
Aika kyyniseksi pistää ajatus, ettei olisi olemassa 5 vuotta pitempia suhteita.No 10 vuotta tylsistyttää, sen voin kuvitella.Mutta hikan saisi jos etukäteen tajuaisi, että mies on ruksannut kalenteriinsa dumppaamisen jo tapaamispäivänä. Ei sitä tahdo olla "muninta_kana" jolla on tietty muninta-aika.Tulisi halpa huora olo..Pikemminkin tosirakkaudessa olisi kyse siitä, että sen toisen näkee vetävänä yhtälailla hieman ränsistyneenä kuin alkuaikoina.Tavallaan et, lifetime love on yksi ylitse muiden, ja se on AINA seksikäs.
En tod. sekaantuisi päiväksikään mieheen, joka kiertokuluttaa kuin liukuhihnalta nipinnapin sakkovapaata lihaa.Tai no, yhdeksi päiväksi voisi just sekaantua, mutta that's it.
On todella hienoa, että on miehiä, jotka ovat namusetätason yläpuolella ja sen lisäksi suvaitsevaisia idän maita kohtaan.Mitä namusetänatsit harvemmin.Eli hienoa et 28v mies etsii 20-26v naisia, sitä mieltä olen.
Teitäkin siis vielä on *hymyilee* Pohjoisen tyttöä meinaa palella ihan jo siksikin, että perusarvot näyttävät olevan monelta mieheltä - ja yhtä lailla naiselta - kadoksissa. Nainen on nainen ja mies on mies, suostutaan siihen ja iloitaan siitä. Minä en tee tutkinnollani yhtikäs mitään, jos en saa elää todeksi naisen elämää - johon ei mielestäni kuulu valtataistelut miehen kanssa. Minäkään en varsinaisesti etsi, mutta uskon, toivon ja luotan.
Toivottavasti löydän 20-30v naisen, työssäkäyvän, elämäniloisen, positiivisen, huumorintajuisen. Koulutuksella ei väliä, kunhan ei ole mikään paskantärkeä eikä toisia alaspäin katsova. Uskon pitkään avioliittoon, uskollisuuteen ja molemminpuoliseen kunnioitukseen. Jotain yhteisiä kiinnostuksen kohteita tulisi luonnollisesti olla että juttu kantaisi mahdollisimman pitkälle.
...mukava nainen.
Vuoden verran olen kolunnut näitä markkinoita ja välillä meinaa loppua usko.
Miten kohtaan teidät mukavat, aidot, tavalliset, läheisyydestä pitävät, älykkäät, normaalivartaloiset, liikunnalliset (ei merkitse huippu-urheilijaa) naiset ? Olen eronnut 38v mies. En hae mitään supenaista. Itsekään en ole mikään supermies. Minulla on hyvä ammatti, ulkonäöltä normaali suomalainen, välillä tuppisuu, ei alko-ongelmaa,nyrkkejä heiluttelen salilla en kotona, toiset huomioon ottava (jotkut puhuu kiltistä), lapsirakas lapseton, näppärä sorminen , hyvä rakastaja (hiukan omakehua) .
Suurimpana haaveena kiiretön sunnuntaiaamu rakkaan kanssa.....
Läheisyy lähtee ekasta halaukseta. Jonkun kanssa se on vain niin luontevaa ja intiimiä, vaikkei tehdä mitään muuta kuin halata toppatakit päällä.
Tulipa sekava viesti, tehty töiden lomassa
voi kirjoittaa [email protected]
onkos vielä tällaisia miehiä vapaana??? Ottaisin, jos saisin...
Vapaana vieläkin. Olis kai pitänyt heittää pukin keikkaa jouluna, olisi saanut edes suukon...
ne on ne daisarit jotka meitä miellyttää.. minä olen 28 vuotias akateemisesti koulutettu työssäkäyvä mies. siis ihan tosi ei niiden tissien tarvii olla silikonia. perhe, talo ja auto ovat ihan ok kunhan vain näytät tissit. sä saat olla bimbo tai mikä tahansa kunhan sulla on tissit.
Luontevuus yhdessä olossa on melkeimpä se tärkein, tosin sitä on vaikea ennakolta tietää miten sen kanssa käy, mutta joitain seikkoja jotka siihen vaikuttavat.
Työ, on hyvä olla, ja aina parempi jos se on mielekäs ja mielenkiintoinen, mutta jos se vie liikaa aikaa ja huomiota sekään ei ole hyvä. Harrastuksissa sama juttu, ja jos nuo molemmat yhdistää (ja lisätään yhtälöön vielä "paljon kavereita") niin mihinkähän väliin se suhde mahtuu?
Baareissa (yms paikoissa ja tilaisuuksissa) juoksentelu ajan kuluksi ja/tai sieltä seuran etsiminen ei kovin vakuuta uskollisuudesta tai halusta sitoutua (ja kokoajan enempi olen kyynistymässä olen tämän suhteen).
Luontevuus ei tarkoita sitä että tarvitsisi olla erityisen mukava, kiltti tms, mutta toisen arkoihin paikkoihin pitäisi osata olla tökkimättä jos mitään kestävämpää haluaa. Toisaalta pitää osata sanoa, jos joku sanominen tai tekeminen tuntuu pahalle, eikä murjottaa ja/tai olettaa että toinen osaa lukea ajatuksia.
Keskustelutaito: kykyä ja halua ajatella ja keskustella (ei väitellä) pidän omalla kohdallani kokolailla tärkeänä.
Ylipäätään siis "hakukriteereiden" kovin tiukalle vetäminen ulkoisissa jutuissa ei minusta ole kovin järkevää, luonne ja käytös sen suhteen miten suhdetta pyrkii rakantamaan kertovat enempi. Sanojen mitta on se, miten loppujenlopuksi käytännössä toimii.
Ulkonäkö yms, toki mukavia, mutta ehkä enempi bonus, tosin kyllä tyylikäs ja/tai kaunis nainen kiinnittää huomion helpommin.
Noiden luonnejuttujen selviäminen vaatii puolin ja toisin melkoista avoimmuutta ja jonkinverran aikaa ja uskallusta.
Olen siis 31v, akateeminen, kokolailla omastamielestäni tavallinen mies.
Niitä haluan. Ydinperhe toimii hyvin. Sivistynyt FT ei ole välttämättä tylsä... mut FM riittäisi hyvin ja olisi jopa parempi. Älyllisiä harrastuksia pitäisi olla ettei elämä olisi pelkkää Citymarkettia ja Uutisvuotoa. Toisaalta mä en viidy hyvin tyyppien kans jotka onnistuvat tekemään asiasta kuin asiasta ahdistavan filosofisen ongelman. Koulutus on tärkeää, ei uran tms. skeidan vuoksi, vaan yhteisen kielen vuoksi.
Ulkonäkökriteereitä on kyllä ja ne ovat mulla niin kummallisia etten halua lähteä nyt hämmästyttämään ihmisiä. Mutta ulkonäköä pitää olla ja kunnolla. Ja itsetuntoa. Tottakai omatuntoa. Moraalia ja uskonnollinen vakaumus. Viihdyn kaikenikäisten kanssa mutta vaadin huumorintajua tai vaihdan pöytää.
Mutta ongelmani on se että en yritä mitään. En mä edes halua. Mä en ole iloinen metsämies sinkkumetsässä. Mä vaan leijailen vapaasti. Muut saa selittää. Elämän tarkoitus ei ole kerätä kaikkea mahdollisimman paljon ja nopeasti... töitä, mainetta, rahaa, seksiä... ei. Sellaista kyllä näkee koko ajan ympärillä. Mua naurattaa sellaiset tyypit, sillä heistä tulee mieleen että he ovat isokokoisia lapsia. Voisi kuvitella potkurilakin päähän :)
Mun mielestä elämässä on kyse muusta. Ei sen tarvitse olla suurta. Mutta me kaikki kuolemme joskus. En halua että aika kuluu mahdollisimman mukavasti ja nopeasti että pääsisin äkkiä hautaan.
kun itse en oikeestaan aseta erityisiä kriteereitä tuohon naisen hakemiseen,enkäs varsinaisesti vielä ees hae:) ,vaan kuljen ihan vaan silmät ja korvat avoinna ja vastaan tulee jos on tullakseen sellainen sopiva yksilö...
niiin! tuli mieleen että onkos sulla itellä sellainen "lista" minkä käyt läpi ja jos kriteerit täyttyy ni sitte vasta alat tehdä tyyppiin tuttavuutta?
...ihan vaan mielenkiinnosta kyselen:)
niih uskollinen? kyllä.
..ja kyllä tuo perhe-elämä voittaa vapauden vaiks se ei aina siltä tuntuiskaan
Aika jännää... Kun lueskelen noita miesten "listauksia", niin huomaan täyttäväni suurimman osan toiveista. Eli vastausten mukaan mun pitäisi olla pitkälti sitä, mitä suurin osa kolmekymppisistä sinkkumiehistä etsiskelee. Mutta kuinka ollakkaan, sinkkuna olen, ja pelko alkaa hiipiä mieleen, että noinkohan jään kokonaan yksin, loppuelämäkseni... Eli sanompa vain, että noi "listat" mitä sinkkumiehet(kin) varmaan harrastaa, toimii ainakin mun kokemuksen mukaan vain ja ainoastaan paperilla. Niin että paskat mistään "mä haluaisin akateemisen, hoikan, urheilullisen ja tupakoimattoman naisen, ei mitään itsekeskeistä vaan sellaisen mukavan ja lapsirakkaan tapauksen" -tarinoista, kun ne ei sitten kuitenkaan päde käytännössä. Enkä väitä, että ainoastaan miehet syyllistyy moiseen, kyllä niitä esimerkkejä naisistakin löytyy. Ja sanottakoon vielä, että itse en todellakaan kuvittele olevani mikään taivaan lahja miehille, mutta sen verran itseluottamusta löytyy, että voin kyllä hyvällä omallatunnolla sanoa olevani ihan mukava ja hyvä nainen varustettuna normaalilla ulkonäöllä (eli olen jopa itseeni tyytyväinen, lieneekö harvinaista naisten keskuudessa :). Kauniiksi, älykkääksi ja hyväksi keskusteluseuraksi on kehuttu ja ihmetelty, miten voin olla sinkku, mutta näin se vaan menee. Niin että musta vahvasti tuntuu siltä, että 30 ikävuotta lähestyttäessä monet sinkkumiehet (ja naisetkin) ettii vain sitä täydellisyyttä, jota ei kenties ole edes olemassa. Ne ettii sitä nyt ja todennäköisesti vielä 10 vuoden kuluttuakin, jos eivät tajua sitä ennen palata maanpinnalle. Mutta voihan se olla, että sen tosiasian tajuamiseen, että vapailla markkinoilla on erittäin harvoin Pamela Andersonia tai Bradd Pittiä muistuttavia virheettömiä kaunistuksia ja komistuksia menee monilla sinkuilla useita vuosia...
En ole katkera tai epätoivoinen siitä, että oon jääny ilman paria, mutta halusin vain heittää oman kommentin sekaan. Ihmettelen vaan, että mistähän noita naisia sitten oikein löytyy...? Ja mussa varmaan on sitten joku tosi paha vika, kun ei em. vaatimusten täyttäminenkään näytä riittävän...
Terveisin jätetty, petetty ja n. 7 kertaa sinkkunetistä valokuvan takia pakit saanut mutta siitä huolimatta HYMYILEVÄ ja itseensä uskova sinkkunainen :)
Vastavaavanlaisia ajatuksia on itsellenikin herännyt. Ikää on kohta kolmekymmentä mittarissa, eikä silti ole löytynyt rinnalle ketään pysyvämpää jakamaan arkea... tai juhlaa. Ulkonäkö nyt kun on vaan sitä tavislinjaa, niin ilmeisesti on turha haaveilla mistään. Älykkääksi ja mukavaksi on kehuttu, mutta kumpikaan ei ilmeisesti tunnu aina olevan kovin oleellinen kriteeri.
En hae mitään pamelaa tms. vaan lähinnä tavallista mukavaluonteista naista. Koulutusta voisi mielellään olla, ja alkuperäiselle kysyjälle voisi vastata että en näe sitä ft:kaan mitenkään huonona asiana.
Se hyvä puoli tässä sinkkuna olossa on, että ulkomaille on helppo lähteä töihin, kun mikään ei ole tässä maassa pidättelemässä.
Ehdin kirjoittaa juuri samansisältöisen viestin, ennen kuin luin juttusi. Juuri tätä minäkin tarkoitin! Haa, minähän sanoin, että tämä on yleinen ilmiö. Ehkä moni komea, hauska, menestyvä mies onkin sinkku vain siksi, ettei kukaan kelpaa. Tavoitellaan juuri sitä unelmien naista viimeiseen piirtoon asti. Kun ollaan kerran vaimoa "hankkimassa", niin ei kannata tyytyä mihinkään vähempään. Kysyn vaan, miten nämä miehet voivat koskaan löytää mitään, kun heti ensimmäisillä tärskyillä on paineet sen elämänkumppanin löytymisestä.
Parikymppisenä oli naurettavan helppoa alkaa seurustelemaan. Lieneekö syy siinä, ettei silloin ollut vielä paineita löytää kumppania loppuelämäksi. Oli mahdollisuus katsella rauhassa. Ja siitä rauhassa katselemisesta monen pitkä liitto on sitten syntynyt. Niin sen pitääkin mennä. Ei rakkaus tai se peräänkuulutettu kemia synny muuta kuin ihmiseen ihmisenä tutustumalla.
terveisin toinen paperilla sopiva
Miehet tässäkin valittavat, etteivät loppujen lopuksi hae mitään kohtuutonta, mutta ettei naisia silti löydy. Sanoisin siihen, että ronkeleita olette. Olen itse 28-vuotias, kaunis ja mukava sinkkunainen. Naisellinenkin. Selväpäinen sellainen, uskollinen ja valmis vakiintumaan. Kaveripiirissäni on useampikin samantyyppisessä tilanteessa oleva nainen.
Mutta miten meidän on käynyt miesmarkkinoilla? Paskaa tuutin täydeltä. Eli miehet, joihin tutustumme ovat sellaisia, jotka pyörittävät useamman naisen haaremia, katoilevat viikoiksi ja ottavat taas yhteyttä kun parempaakaan ei löydy massiivisesta nettikampanjasta huolimatta. Kun kukaan ei nyt niin täysin natsaa. Kuulemme olevamme mukavia ja kauniita. Mutta kemiat puuttuvat. Johtopäätökseni: Ne kemiat puuttuvat vain miesten omien aivojen välittäjäaineista. Kyllä hyviä naisia löytyy, mutta löytyykö miehiä, jotka osaisivat arvostaa heitä ja hyvän naisen löydettyään oikeasti pysähtyä.
on täynnä Scheissea. Naiset ikäänkuin hakee jotakin ja miehet on n iikku muka ronkeleita.
Muistuupa mieleen eräskin juttu teeveestä (telakka), jossa laitettiin netti-ilmoitus - ihan siisti - sekä miehille että naisille.
Naisen ilmoituksen tuli noin sata vastausta.
Miehen ilmoitukseen ei tullut yhtään vastausta.
Suhde on siis toi. Nainen löytää sata kertaa helpommin kumppanin kuin mies.