Hei,
Kertokaa mitä itse tekisitte tässä tilanteessa. Toivon asiallisia vastauksia.
Avomieheni jätti minut alle kaksi kuukautta sitten monen vuoden seurustelun ja parin vuoden avoliiton jälkeen. Olemme molemmat nuoria, hän on juuri valmistunut ja aloittanut työelämän, minä opiskelen vielä.
Ero tuli yllätyksenä minulle, ja mies sanoi eron syyksi sen, ettei enää ollut onnellinen kanssani viime aikoina, koska meillä oli niin paljon riitoja (meillä siis olikin paljon riitoja, mutta suurin osa niistä oli aivan älyttömiä. Mutta ne saattoivat usein johtaa parin päivän mykkäkouluun.). Itse en ottanut riitoja näin vakavasti, vaan tunsin niiden olevan osa suhdetta ja normaaliakin. Mies taas sanoi usein että haluaa suhteen ilman yhtäkään riitaa. Erotessa väitti että ymmärtää kyllä että riitoja on, mutta ei näin paljon.
Olimme tämän eron jälkeisen ajan täysin melkein puhumatta. Hän yritti olla ystävää, ja sanoikin sen usein (asumme vielä saman katon alla, tietyistä syistä johtuen joita nyt en jaksa selittää) ja kuinka välittää minusta vielä.
Ero oli minulle todellinen shokki, mutta sain vähitellen itseäni jaloilleni ja jatkoin elämää - ainakin pintapuolisesti, vaikka sisältä olinkin aivan rikki ja hajalla. Miehelle en puhunut viimeiseen pariin vkoon sanaakaan. Näin että hän kärsi siitä päivä päivältä enemmän, luultavasti koska ei kestänyt nähdä että olen pääsemässä hänestä yli (tai näin siis kuvitteli, koska annoin sen kuvan. En halua jäädä ruikuttamaan.)
Kaikki kuitenkin muuttui pari yötä sitten, kun jostain syystä aloimme riidellä (minäkin lopetin mykkäkouluni) ja vähitellen riita muuttui molemminpuoliseksi itkuksi (mies ei ollut aikaisemmin itkenyt eron takia minulle) ja keskusteluksi, ja lopulta puhuimme monta tuntia, itkimme molemmat koko ajan ja keskustelimme aivan kaikesta. Siitä, miten ero sattui, siitä, kun tapasimme, kaikesta... Ja kerrankin säästelemättä ja kaiken sanoen.
Hän kertoi että on kaivannut minua ja että tuntee välillä että teki elämänsä virheen. Toisaalta, ei usko että voisimme jatkaa koska "jos nyt jo riidellään näin paljon niin mitä se onkaan jos mennään naimisiin". Toisaalta sanoi myös että kamalinta on se että hän muistaa minusta nyt vain hyvät asiat, ja kaikki ne riidat tuntuvat nyt niin pieniltä ja vähäpätöisiltä ettei edes muista niiden aihetta. Kertoi että rakasti minua enemmän kuin mitään ikinä, ja oli varma että haluaa kanssani naimisiin. Paljasti myös että oli jokin aika sitten suunnitellut kihloja mutta sitten alkoi riitoja olla niin paljon että alkoi empiä.
Hän pyysi saada silittää hiuksiani. Kielsin. Keskustelun myötä hän tuli ja halasi minua (olimme pimeässä huoneessa, oli yö, ja sängyn päällä). Itki kuinka luuli ettei enää ikinä saisi halata minua elämässään, koska olin niin kylmä ja välinpitämätön häntä kohtaan eron jälkeen. Selitinkin, ettei hän voi olettaa minulta mitään muuta, koska hän jätti minut.
Hän halasi minua lisää, antoi suukkoja otsalle, ja jotenkin se lipesi siinä itkun keskellä siihen että aloimme suudella, ja kaikki päätyi seksiin. Sanoimme toisillemme moneen kertaan että tämä ei ole oikein, mutta jatkoimme silti. Keskustelimme tämän jälkeen samalla lailla kuin ennen seksiä. Olen lähdössä pian vaihtoon, ja hän kysyi, voiko soittaa minulle sinne jos hän yhtäkkiä tajuaakin tehneensä elämäsä virheen. Vastasin, ettei hän voi olettaa että odotan häntä ikuisesti. Hän sanoi ymmärtävänsä.
Aamulla kumpikaan ei puhunut mitään (itse en ainakaan tiennyt, mitä edes sanoa). Teimme aamutoimet ja toivotimme hyvät päivänjatkot, ja lähdimme omille teillemme. Laitoin hänelle päivällä viestin, missä kirjoitin että minulla on aivan hirveä olo, ja että syy, miksi olen ollut niin välinpitämätön, on se että niin sattuu vähemmän. Kirjoitin myös että viime yön puhuminen vain sai kaikki haavat auki taas, sai minut muistamaan kaikki ne syyt miksi häneen aikoinaan rakastuin. Hän vastasi, että hänellä on hirveä olla myös, eikä hän halua satuttaa minua, mutta hänestä tuntuu että meillä on ylitsepääsemättömiä eroavaisuuksia mitä ei voi muuttaa.
Sina yönä hän tuli myöhään yöllä kotiin, koska oli työpaikan pikkujouluissa. Heräsin siihen, kun hän makasi sängyssä takanani ja silitti hiuksiani. Esitin nukkuvani. Hän otti kätensä pois, mutta silitti hetken päästä uudelleen. Kysyin hiljaa, selkä edelleen häneen päin, "mitä?". Hän otti käden pois eikä vastannut mitään.
Seuraavana aamuna lähdin 2 viikon lomalle. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää joulua. Hän nousi sängyssä istumaan ja toivotti hyvää matkaa ja kysyi saako viestittää. En vastannut mitään, suljin vain oven.
Sinä iltana sain viestin, "Voitko kertoa että olet kunnossa, koska välitän sinusta edelleen. Kiitos". Vastasin vain että olen kunnossa.
Seuraavana päivänä en taas saanut pidettyä näppejäni erossa puhelimesta vaan kirjoitin hänelle näin: "Mun ei pitäis kirjottaa sulle, mutta kirjoitan kuitenkin. Sun pitää ymmärtää että sun pitää ensin olla selvä omista tunteistas ja siitä mitä haluat, ennenkuin alat leikkia mun tunteilla. En tiedä tarkoititko mitään niillä "mitä jos tein erehdyksen"-puheilla toissayönä, tai jos ne seuraavan yön silitykset oli vain sun tapa osoittaa että sä välität edelleen muttet halua olla mun kanssa yhdessä, sä vaan satutat mua enemmän. En tiedä tajuatko sitä." Hän vastasi, seur iltana, että "(nimeni), olen todella syvästi pahoillani jos satutin sua. Se, mitä teimme sinä yönä, oli väärin. On hyvä että ei nähdä nyt toisiamme 2 viikkoon."
Nyt en tiedä, mitä tehdä. Koko ajan tekee mieli viestittää jotain, ja saada selville, oliko ne puheet vain yöllistä hairahdusta vai empiikö hän eroa tosissaan ja haluaa aikaa miettiä. Miksei hän voinut kirjoittaa suoraan, että on varma että haluaa erota / tai että haluaa aikaa miettiä eroa.
Menetänkö ainoan tilausuuteni, jos en nyt laita jotain viestiä? Jos olen hiljaa, annanko hänelle vain aikaa päästä yli? Mutta toisaalta, mitä voisin viestittääkään?
Itse olen ihan sekaisin. Mitä meinaatte, mikä nyt olisi viisainta. Vai onko tämä selvä juttu että hän haluaa erota. Tai erottuhan jo on, ja vannoin itselleni että takaisin en häntä ottaisi, mutta....... aaaagh.
Kertokaa mitä itse tekisitte tässä tilanteessa. Toivon asiallisia vastauksia.
Avomieheni jätti minut alle kaksi kuukautta sitten monen vuoden seurustelun ja parin vuoden avoliiton jälkeen. Olemme molemmat nuoria, hän on juuri valmistunut ja aloittanut työelämän, minä opiskelen vielä.
Ero tuli yllätyksenä minulle, ja mies sanoi eron syyksi sen, ettei enää ollut onnellinen kanssani viime aikoina, koska meillä oli niin paljon riitoja (meillä siis olikin paljon riitoja, mutta suurin osa niistä oli aivan älyttömiä. Mutta ne saattoivat usein johtaa parin päivän mykkäkouluun.). Itse en ottanut riitoja näin vakavasti, vaan tunsin niiden olevan osa suhdetta ja normaaliakin. Mies taas sanoi usein että haluaa suhteen ilman yhtäkään riitaa. Erotessa väitti että ymmärtää kyllä että riitoja on, mutta ei näin paljon.
Olimme tämän eron jälkeisen ajan täysin melkein puhumatta. Hän yritti olla ystävää, ja sanoikin sen usein (asumme vielä saman katon alla, tietyistä syistä johtuen joita nyt en jaksa selittää) ja kuinka välittää minusta vielä.
Ero oli minulle todellinen shokki, mutta sain vähitellen itseäni jaloilleni ja jatkoin elämää - ainakin pintapuolisesti, vaikka sisältä olinkin aivan rikki ja hajalla. Miehelle en puhunut viimeiseen pariin vkoon sanaakaan. Näin että hän kärsi siitä päivä päivältä enemmän, luultavasti koska ei kestänyt nähdä että olen pääsemässä hänestä yli (tai näin siis kuvitteli, koska annoin sen kuvan. En halua jäädä ruikuttamaan.)
Kaikki kuitenkin muuttui pari yötä sitten, kun jostain syystä aloimme riidellä (minäkin lopetin mykkäkouluni) ja vähitellen riita muuttui molemminpuoliseksi itkuksi (mies ei ollut aikaisemmin itkenyt eron takia minulle) ja keskusteluksi, ja lopulta puhuimme monta tuntia, itkimme molemmat koko ajan ja keskustelimme aivan kaikesta. Siitä, miten ero sattui, siitä, kun tapasimme, kaikesta... Ja kerrankin säästelemättä ja kaiken sanoen.
Hän kertoi että on kaivannut minua ja että tuntee välillä että teki elämänsä virheen. Toisaalta, ei usko että voisimme jatkaa koska "jos nyt jo riidellään näin paljon niin mitä se onkaan jos mennään naimisiin". Toisaalta sanoi myös että kamalinta on se että hän muistaa minusta nyt vain hyvät asiat, ja kaikki ne riidat tuntuvat nyt niin pieniltä ja vähäpätöisiltä ettei edes muista niiden aihetta. Kertoi että rakasti minua enemmän kuin mitään ikinä, ja oli varma että haluaa kanssani naimisiin. Paljasti myös että oli jokin aika sitten suunnitellut kihloja mutta sitten alkoi riitoja olla niin paljon että alkoi empiä.
Hän pyysi saada silittää hiuksiani. Kielsin. Keskustelun myötä hän tuli ja halasi minua (olimme pimeässä huoneessa, oli yö, ja sängyn päällä). Itki kuinka luuli ettei enää ikinä saisi halata minua elämässään, koska olin niin kylmä ja välinpitämätön häntä kohtaan eron jälkeen. Selitinkin, ettei hän voi olettaa minulta mitään muuta, koska hän jätti minut.
Hän halasi minua lisää, antoi suukkoja otsalle, ja jotenkin se lipesi siinä itkun keskellä siihen että aloimme suudella, ja kaikki päätyi seksiin. Sanoimme toisillemme moneen kertaan että tämä ei ole oikein, mutta jatkoimme silti. Keskustelimme tämän jälkeen samalla lailla kuin ennen seksiä. Olen lähdössä pian vaihtoon, ja hän kysyi, voiko soittaa minulle sinne jos hän yhtäkkiä tajuaakin tehneensä elämäsä virheen. Vastasin, ettei hän voi olettaa että odotan häntä ikuisesti. Hän sanoi ymmärtävänsä.
Aamulla kumpikaan ei puhunut mitään (itse en ainakaan tiennyt, mitä edes sanoa). Teimme aamutoimet ja toivotimme hyvät päivänjatkot, ja lähdimme omille teillemme. Laitoin hänelle päivällä viestin, missä kirjoitin että minulla on aivan hirveä olo, ja että syy, miksi olen ollut niin välinpitämätön, on se että niin sattuu vähemmän. Kirjoitin myös että viime yön puhuminen vain sai kaikki haavat auki taas, sai minut muistamaan kaikki ne syyt miksi häneen aikoinaan rakastuin. Hän vastasi, että hänellä on hirveä olla myös, eikä hän halua satuttaa minua, mutta hänestä tuntuu että meillä on ylitsepääsemättömiä eroavaisuuksia mitä ei voi muuttaa.
Sina yönä hän tuli myöhään yöllä kotiin, koska oli työpaikan pikkujouluissa. Heräsin siihen, kun hän makasi sängyssä takanani ja silitti hiuksiani. Esitin nukkuvani. Hän otti kätensä pois, mutta silitti hetken päästä uudelleen. Kysyin hiljaa, selkä edelleen häneen päin, "mitä?". Hän otti käden pois eikä vastannut mitään.
Seuraavana aamuna lähdin 2 viikon lomalle. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää joulua. Hän nousi sängyssä istumaan ja toivotti hyvää matkaa ja kysyi saako viestittää. En vastannut mitään, suljin vain oven.
Sinä iltana sain viestin, "Voitko kertoa että olet kunnossa, koska välitän sinusta edelleen. Kiitos". Vastasin vain että olen kunnossa.
Seuraavana päivänä en taas saanut pidettyä näppejäni erossa puhelimesta vaan kirjoitin hänelle näin: "Mun ei pitäis kirjottaa sulle, mutta kirjoitan kuitenkin. Sun pitää ymmärtää että sun pitää ensin olla selvä omista tunteistas ja siitä mitä haluat, ennenkuin alat leikkia mun tunteilla. En tiedä tarkoititko mitään niillä "mitä jos tein erehdyksen"-puheilla toissayönä, tai jos ne seuraavan yön silitykset oli vain sun tapa osoittaa että sä välität edelleen muttet halua olla mun kanssa yhdessä, sä vaan satutat mua enemmän. En tiedä tajuatko sitä." Hän vastasi, seur iltana, että "(nimeni), olen todella syvästi pahoillani jos satutin sua. Se, mitä teimme sinä yönä, oli väärin. On hyvä että ei nähdä nyt toisiamme 2 viikkoon."
Nyt en tiedä, mitä tehdä. Koko ajan tekee mieli viestittää jotain, ja saada selville, oliko ne puheet vain yöllistä hairahdusta vai empiikö hän eroa tosissaan ja haluaa aikaa miettiä. Miksei hän voinut kirjoittaa suoraan, että on varma että haluaa erota / tai että haluaa aikaa miettiä eroa.
Menetänkö ainoan tilausuuteni, jos en nyt laita jotain viestiä? Jos olen hiljaa, annanko hänelle vain aikaa päästä yli? Mutta toisaalta, mitä voisin viestittääkään?
Itse olen ihan sekaisin. Mitä meinaatte, mikä nyt olisi viisainta. Vai onko tämä selvä juttu että hän haluaa erota. Tai erottuhan jo on, ja vannoin itselleni että takaisin en häntä ottaisi, mutta....... aaaagh.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Älä laita viestiä, tiedän että olet tuskissasi, mutta jos nyt sattuu niin ja kun sattuu niin että joku muu mies yrittää esim. lähestyä sinua niin toivon että unohdat jättäjämiehesi, vaikuttaa siltä että hän vain leikkii kanssasi, yrittää repiä sinua vieläkin enemmän, tai sitten miehesi on totaalisen eksyksissä eikä todellakaan tiedä mitä haluaa, jonkinlainen kriisi voi olla myös menosssa tai stressivaihe.