kaverina..

vi*** ku pitää olla olemassa asia nimeltä ero.

mua ärsyttää suunnattomasti mun eksäni käytös mua kohtaan. se kun haluu olla mun kans kaveri. mä oon tosi surullinen ku ei seukata, ja se lohduttelee mua niin ilosesti ja kaverillisesti et elämä jatkuu ymym! vitsi et ärsyttää tää! mut en myöskään tykkää siitäkään että ku ei seurustella et ollaan vihamielisiä toisia kohtaan.. mut mä en yksinkertasesti kait pysty olla sille Kaveri..mulla herää tunteet joka kerta ku nään sen, ja se pitää vaan mua ns. hyvänä tyyppinä.

onko tällsast kokemust kellään?? onhan tää vähän hassu tilanne, mut en voi hyväksyy sitä kaverina enkä vihamiehenä...
41012
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

mutta toisin päin, eli olen mies.

Ei vaan pysty oleen kaveri kun on tunteita toista kohtaan. Eikä ole reilua toiselta vaatia tätä. Sun täytyy selittää tää juttu sille.

Mun exä haluaa pitää entisiä kavereina jostain itsetuntosyistä. Niiltä voi vielä saada tiukan paikan tullen yms. paskaa.

Lisäksi kai siinä on sitäkin, että kuvittelee että ei satuta toista erotessa niin pahasti jos haluaa jatkaa kaveripohjalla. Oikeastihan asia on just päinvastoin. Satuttaa niin vitusti kun on niin syvät tunteet toista kohtaan. Siinä tekee vaan itselle väärin jos alkaa kaveeraamaan sellasen tyypin kanssa. En tiiä, ite ainakin ajattelen näin. Välit poikki jotta parantuminen voi alkaa.

Äänestä

joo kyllä se aika tiukalle laittaa. nainen parhaassa iässä kun jättää, se syöksee katkeruuteen. tämä ystävyys on todella vaikea asia, kun itse ihan oikeasti haluan olla exäni ystävä sen toivomalla tavalla... vaan se on niin etäinen ja kylmä minua kohtaan. se ei vaikuta enää ystävältäkään. tutulta vain.

entiseni vaikuttaa nyt ulkoisesti pärjäävän hienosti. valitettavan hyvin silti tiedän, että sen huono itsetunto kaivaa sitä joka päivä syvemmälle, kunnes taas repeää hakemaan lohdutusta. mutta muistetaan myös se, että meissä kaikissa on aina vikoja. jos toinen ei niitä kestä, se kieltää siinä itsensäkin.

et ole yksin. olen myös "hyvä tyyppi" ja ihan oikeasti olenkin sellainen. enkä vaitä, että reilu kuukausi sitten loppunut suhde ei tulisi vainoamaan, kun exää näen. olen itkeny sitä monta yötä, koska se ei enää palaa. tämän faktan myöntäminen kestää.

ehkä paras neuvoni on, että toimi reaktiivisesti. älä proaktiivisesti. älä siis pakota ystävyyttä. jos exäsi ystävyyttä oikeasti tarvitsee, se tulee sinun luokse. jättäjän rooli on yleensä aina olla se "maailma säteilee taas" rooli. tuo feikki ei lopu koskaan: kukaan ei oikeasti ole niin onnellinen oikeasti kuin mitä exät antavat uskoa. nekin on näet vain ihmisiä ja niitäkin kustaan silmään elämässä vielä monta kertaa.

minulla on muitakin syitä olla katkera, koska elämä kolhi tänä vuonna moninkertaisesti. eron lisäksi läheisiä kuoli... :(

mutta kuten aina: "Life just goes on." ja kun uutta ihmistä alat etsiä, älä pura entistä suhdetta heti välittömästi uudelle ystävälle. se on virhe! odota, että suhde on vakaa ja vasta sitten, koska muuten saattaa käydä niin, että haet vain lohduttajaa ja se ei ole oikein uudelle.

Äänestä

exäni yritti just samaa juttuu pistin välit pokki koska tajusin ettei ollu hyväks mulle

Äänestä
  • Vaimollani on toinen ja ei osannut päättää kumman haluaa. Minä päätin hänen puolestaa jasiksi erotaan. Hän silti haluaa olla kaveri ja keskustelukumppani. Miten voi sellaista edes ajatella kun inhottaa toisen kosketuskin. En siedä häntä enää lähelläni. Hän teki juuri sen, mitä vannoimme toisillemme 20 vuotta sitten että tapahtui mitä tahansa suhteessamme toisia kumppaneita emme aviovuoteeseen tuo ja nyt siellä on pulisäännöllisesti asunut toinen minun paikallani.

    Nyt sitten hän vaan haluaa jatkaa vain ystävänä. Ja pa...t sanon minä. Se ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi. Totaalinen suhteiden katkaiseminen on ainoa keino aloittaa oma parantuminen niistä murusista, mitä palikoista on jäljellä.

    Kaikista eniten tämä on vaikuttanut miheisyyteeni. Vaimolla on toinen nainen eli koko avioliittomme on ollut feikkiä, lesbous ei synny yhdessä yössä.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


voi pas** kirjoitti:

vi*** ku pitää olla olemassa asia nimeltä ero.

mua ärsyttää suunnattomasti mun eksäni käytös mua kohtaan. se kun haluu olla mun kans kaveri. mä oon tosi surullinen ku ei seukata, ja se lohduttelee mua niin ilosesti ja kaverillisesti et elämä jatkuu ymym! vitsi et ärsyttää tää! mut en myöskään tykkää siitäkään että ku ei seurustella et ollaan vihamielisiä toisia kohtaan.. mut mä en yksinkertasesti kait pysty olla sille Kaveri..mulla herää tunteet joka kerta ku nään sen, ja se pitää vaan mua ns. hyvänä tyyppinä.

onko tällsast kokemust kellään?? onhan tää vähän hassu tilanne, mut en voi hyväksyy sitä kaverina enkä vihamiehenä...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu