Niin, vielä muutama vuosikymmen sitten tatuoinnit kuuluivat merimiehille, linnakundeille ja huorille.
Nykyäänhän kaikilla on näitä tribaaleja ja kiinalaisia merkkejä, joten lienee omaperäisempää, jos ei ole kuvia ottanut.
Sen verran voisin naispuolisille kertoa, että miettikää nyt hiemam tulevaisuuttakin ennen kuin otatte kaikki paikat tatuointeja täyteen.
Lapsi on varmaan ylpeä kun äitin perseessä on sydän tms.
Nykyäänhän kaikilla on näitä tribaaleja ja kiinalaisia merkkejä, joten lienee omaperäisempää, jos ei ole kuvia ottanut.
Sen verran voisin naispuolisille kertoa, että miettikää nyt hiemam tulevaisuuttakin ennen kuin otatte kaikki paikat tatuointeja täyteen.
Lapsi on varmaan ylpeä kun äitin perseessä on sydän tms.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ihan jos ensin mietitään sitä, miksi ihmeessä lapsen pitää äitinsä persettä tuijotella ja siitä muille kertoilla?
Oma tyttäreni (13v.)on vallankin ylpeä äitinsä eli minun kuvista. Ei niistä kehuskele ympäriinsä vaan aina välillä ihailee. Eli eiköhän jokainen vanhempi (niin isä kuin äitikin) kasvata lapsensa omien arvojensa ja elämäntapansa mukaisesti. Silloin näitä ristiriitoja tuskin syntyy.
Eiköhän tollainen suppea katsantokanta ala olemaan jo aikaansa elänyt? Kukin olkoon mitä mieltä haluaa ja eläköön omien standardiensa mukaisesti, siitähän tässä elämässä lienee kumminkin kysymys varsinkin kun lain sisällä toimitaan?
Pelkäätkö neuloja ?
mullaan ei perseessä mitään pieniä sydämiä ole vaan kunnolla koko pakaran kokonen lohikäärme!! niih! :D
Onko sitten lapsi jollain lailla ylpeeppi isän pepun tatskoista vai...?Eli lapsi kyllä diggais isänsä tatskoja , mutta äidin tatskat ois sille hirvitys...?? aika ahdasmielinen näkemys. ja minun oma 5v tyttö istuu välillä mun kaverina kattomassa tatskamalleja netissä ja käy tatskaliikkeessäkin mukana ja mukavasti huomauttelee ihmisistä joilla on tatska, et kato tolla on tatska niinkuin sullakin äiti ja sitten se välillä haluaa feikkitatskan(tyyliin Väiski Vemmelsääri) olkapäähänsä...jotta ois kun äiti. ois tosi vaikee kuvitella, että oona josssain vaiheessa rupeis mun kuvia kattoon kieroon vanhempanakaan.
Ihan alkuun se, että minulla ei ole tapana persettäni lapsilleni esitellä.;)
Mutta sitten se, että minu lapseni ovat erittäin ylpeitä äitinsä tatuoinneista.;) Ovatpa olleet mukanakin, kun niitä on tehty. Hui kamala! Meillä lapset on kasvatettu niin, että osaavat arvostaa ihmisiä persoonallisuuksina, eikä harmaana massana eli eivätpä he ihmisiä luokitettele tatuointien tai niiden olemattomuuden mukaan.
eiköhän se ole jokaisen oma asia, mitä se kakaroille kuuluu! itse ainakin ylpeä vanhempieni tatuoinneista!
Ihanaa että on mielipiteitä.
Onpahan jotain mitä muistella nuoruudesta ja millä naurattaa muita ikäihmisiä vaikkapa vanhustenkodissa .
Voi kuule se on jokaisen naisen oma asia montako tatskaa sillä on!!
Ja mitä hittoa vaikka naisellakin on tatskoja??
Itelläni on 2 tatskaa tällä hetkellä mutta oon toden näkösesti ottamassa kolmannen :)
niinpä. mistä arvasit?
molopää..
Minä olen ylpeä. Äidilläni on tusinoittain tatuointeja! Itsellänikin on jo kuutisen kappaletta :)
Olen 16-vuotias tyttönen :)
Kuulostatte naiset tosi hassuilta! "Olen ylpeä siitä". "Lapseni on ylpeä äidistään."
Heh heh.. No joo.
Ehkä ymmärrän vähän miespuolisen henkilön kommenttia. Vaikka itselläni onkin napakoru ja pieni tähti nilkassa. Muuta en tarviikaa. Mutt en ole "ylpeä itsestäni". Heh heh.
Sanonta kuuluu: pieni on kaunista, ainakin joskus.
Lähinnä vaan referenssinä siihen, että lapset saa hävetä. Eli se, että lapseni pitää minun kuvista eikä häpeä. Eipä näille kuville joka päivä tehdä messua ja jumaloida, kulkevat tässä kehossa mukana siinä missä muutkin lisätyt osat. Ja elämän tuomat muutokset.
Esim. Itse olen todellakin ylpeä tatuoinneistani, koska ne ovat mulle olleet täysin itsenäisiä päätöksiä, ilman että kukkaan ois voinut niihin vaikuttaa mielipiteillään tai muuten. Olen nimittäin luonteeltani ihminen joka antaa muitten mielipiteiden ym. vaikuttaa ihan liiaksikin elämään...Joten ne on mun elämässä tärkeitä merkkejä itsensä löytämisestä ja rohkeudesta tehdä itsenäisiä päätöksiä. Joten minusta voin olla ylpeä tatskoista ja ylpeä itsestäni. No olipas vaikeesti selitetty. :) toiv. ymmärsitte.
tuskin se muksu sitä äiteen persettä kattelee ja kantaa????
Itselläni 3 tatskaa ja muksut ylpeitä. Ei haittaa.
Löytyyhän noita itseltänikin pari kappaletta mutta eipä minua ainakaan sinun aikansa elänyt mielipiteesi paljoa kiinnosta.
Minulla on tribaali ja kiinalainen merkki :D EIkä muuten paskan vertaa haittaa, vaikkei olisi niin omaperäistä, kun vuosia niitä mietin ja juuri sellaiset halusin. Lapseni mielestä tatskani ovat 'mielettämän hienoja'.
Lisää aion ottaa, seuraavaksi itsesuunnittelemani kuvan. Sekin on ollut seinällä näkösällä 1,5 vuotta ja koska vieläkin se näyttää minusta hienolta, uskallan ottaa kuvan myös ihooni, enkä usko, että tulen sitä koskaan katumaan.
Katsos, vaikka sinä et jotain ymmärrä tai jostain pidä, ei se tarkoita, että se jokin olisi jotenkin huono asia.. En minäkään ymmärrä japania ja silti sitä puhuu aika moni ihminen.. Jazzia, kalaa, ja salmiakkiakin inhoan, mutta taitavat ne silti olla aika suosittuja...
Säkenöivää Uutta Vuotta! :D
Minun mielestäni alkup. viestissä on osittain järkeäkin:
kannattaa sitä kuvaa miettiä ennenkuin sen ottaa.
Ehkä muu järki sitten menee multa ohi.
tatuoinnit on sen verran henkilökohtaisia juttuja, ettei kai niiden ottamiseen/ottamatta jättämiseen pitäisi muiden mielipiteet vaikuttaa. On se kuitenkin oma iho johon se kuva laitetaan. Ja se kun todella on oma iho niin ehkä kannattaa kuitenkin ajatella itse asiaa useampaan kertaan: kun kahdenkymmenen vuoden päästä alkaa ihon rakenne muuttua, niin miltä kuva näyttää sitten? Jaksanko vielä katsoa kuvaa?
Mutta eipä sillä liene väliä onko kyse miehestä vai naisesta. Se on ihan typerää ajatella että olisi kamalaa jos naisella on pikkuinen sydän takapuolessa mutta Mies saa olla tatuoitu vaikka mistä.
Mielestäni on vielä muutama asia mitä kannattaa miettiä kun ottaa useampia kuvia: Jos kuvat tulevat lähekkäin, sopivatko ne yhteen? Ehkä joku tahtoo näyttää tilkkutäkiltä, mutta sitä voisi miettiä että onko itse se 'joku'. Jos kuvat eivät sovi vierekkäin, sopisiko kuva vaikka jonnekin muualle mieluummin?
Itsellä olisi ajatuksena useampiakin kuvia ehkä ottaa, "vaikka nainen olenkin", mutta ehkä kuitenkin suurin osa sellaisiin paikkoihin, etteivät muut kun tarkoin valitut henkilöt niitä pääse lähemmin tutkimaan.. (;
Mutta mielipiteensä kullakin. Eiköhän lapset arvosta / ole arvostamatta vanhempiaan ihan muista syistä kuin tatuoinneista.
kunhan puhut. mua ei ois ainakaa haitannu jos ois omalla äidillä ollu aina joku sydän pakarassaan. sen verran harvoin sitä tulee nähtyä. :D eiköhän se ole muutenkin jokaisen oma asia, ja lapsi joka kasvaa perheessä jossa jollain on tatuointi/tatuointeja varmasti myös pitää niitä ihan normaalina ja pienenä asiana.
mua ei ainakaan henkilökohtaisesti kiinnosta pätkääkään mitä muut ulkopuoliset ajattelee selässä olevasta kuvasta. Se on niitten ongelma sitten, jos todellaki joku on niin pinnallinen! Tatuointi kuvaa mua itseäni, eikä oo kenenkään muun asia.