Olen lueskellut tällä palstalla paljon kirjoituksia, koska itsellänikin on sydän särkynyt.
Se tapahtui kolme viikkoa sitte aika tylyllä tavalla, eli tekstiviestillä ilmoitti että on löytänyt uuden. Meillä suhdetta oli takana vuoden päivät ja olin siinä uskossa että niitä päiviä on vielä paljon edessäpäin.
Se tieto löi mua vasten kasvoja ja kirjaimellisesti lyyhistyin lattialle kun en pystynyt edes kunnolla ilmaa vetämään keuhkoihini. Niin tuskallista se oli.
Nyt kuitenkin kolmen viikon jälkeen olen jo aika sinut asian kanssa ja se tässä ihmetyttääkin koska rakastin häntä ihan täydellä sydämmellä. Minulla ei ole ketään uutta, enkä haluaisikaan. Jotenkin vaan jatkoin elämääni ja nyt on ihan hyvä olla.
Ihmisethän on yksilöitä ja jokaisella on erilaiset tunteet. Miksi toisilla on niin paljon vaikeampaa päästä erosta yli kuin toisilla?
Mäkin olin ihan varma silloin kun sen viestin sain että kuolen tuskasta ja ikävästä siihen paikkaan, mut täs sitä ollaan elossa eikä edes itketä enää.
Olenko jotenkin kylmä tai tunteeton ihminen?
Sen myönnän, että jos tämän miehen nyt näkisin, niin varmasti haavat aukeisi uudestaan, mutta muhun ilmeisesti pätee se vanha klisee, että poissa silmistä, poissa mielestä.
Ei mene päivääkään ettenkö edes jossain vaiheessa häntä ajattelisi, mutta silloin en tunne oikein mitään. En surua, enkä myöskään iloa. Sen voin taata, että häntä rakastin. Sen verran olen jo elämää kokenut, että olen oppinut erottamaan rakkauden ja ihastumisen.
Onko tää tunne vaan itsepetosta, vai voiko toipua näin nopeasti?
Se tapahtui kolme viikkoa sitte aika tylyllä tavalla, eli tekstiviestillä ilmoitti että on löytänyt uuden. Meillä suhdetta oli takana vuoden päivät ja olin siinä uskossa että niitä päiviä on vielä paljon edessäpäin.
Se tieto löi mua vasten kasvoja ja kirjaimellisesti lyyhistyin lattialle kun en pystynyt edes kunnolla ilmaa vetämään keuhkoihini. Niin tuskallista se oli.
Nyt kuitenkin kolmen viikon jälkeen olen jo aika sinut asian kanssa ja se tässä ihmetyttääkin koska rakastin häntä ihan täydellä sydämmellä. Minulla ei ole ketään uutta, enkä haluaisikaan. Jotenkin vaan jatkoin elämääni ja nyt on ihan hyvä olla.
Ihmisethän on yksilöitä ja jokaisella on erilaiset tunteet. Miksi toisilla on niin paljon vaikeampaa päästä erosta yli kuin toisilla?
Mäkin olin ihan varma silloin kun sen viestin sain että kuolen tuskasta ja ikävästä siihen paikkaan, mut täs sitä ollaan elossa eikä edes itketä enää.
Olenko jotenkin kylmä tai tunteeton ihminen?
Sen myönnän, että jos tämän miehen nyt näkisin, niin varmasti haavat aukeisi uudestaan, mutta muhun ilmeisesti pätee se vanha klisee, että poissa silmistä, poissa mielestä.
Ei mene päivääkään ettenkö edes jossain vaiheessa häntä ajattelisi, mutta silloin en tunne oikein mitään. En surua, enkä myöskään iloa. Sen voin taata, että häntä rakastin. Sen verran olen jo elämää kokenut, että olen oppinut erottamaan rakkauden ja ihastumisen.
Onko tää tunne vaan itsepetosta, vai voiko toipua näin nopeasti?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Upeeta että oot saanu koottua itsesi ja osannut jatkaa elämää, ihailen sua oikeesti. Itelläni on aika samanlainen tilanne.. poikaystävä pari viikkoa sitten jättänyt,´ja siitä lähtien olen vaan itkenyt eikä vieä mitään toivoa että pääsisin siitä yli... Oltiin kuitenkin yhessä vähän yli kolme vuotta ja ero tuli täysin yllätyksenä..
Tässä sen huomaa miten eri tavalla ihmisiin vaikuttaa nämä sydämen asiat. En mä halunnut mitenkään leuhkia sillä miten hyvin mulla nyt eron jälkeen menee, mutta en vaan jaksa surra enää.
100% en ole missään nimessä vielä toipunut, mutta hyvällä mallilla olen jo.
Voimia sinulle ja toivon että huomaat pian että kyllä se olo helpottaa!
Hei,
Kyllä se on ihmisestä kiinni, ja ennen kaikkea siitä ettet ole törmännyt häneen eron jälkeen. Itselläni meni noin 2kk sitten poikki yli neljän vuoden suhde, josta puolet avoliitossa, ja näimme toisiamme eron jälkeen jatkuvasti koska asuimme vielä saman katon alla. Olo oli suht hyvä kun en nähnyt häntä, tai kun en puhunut hänelle. Aloin jo olla oma itseni, ainakin ulkoa päin, mutta sitten aloimme keskustella yksi ilta ja kaikki haavat aukenivat uudelleen.
Yritä siis olla tapaamatta eksääsi vielä piiiitkään aikaan, koska vaikka luuletkin olevasi nyt yli, kaikki saattaa alkaa alusta jos tapaat hänet. Itselläni kävi juuri näin. Nyt olen taas siinä alkamispisteessä, eli ihan pohjalla. Tiedän, että jos emme olisi nähneet enää eron jälkeen, olisin paljon paremmassa jamassa koska olisin pystynyt uskottelemaan itselleni että hän on täysi mulkku. Mutta jutellessa huomasi ettei asia ole niin. Se on edelleen se sama ihminen johon rakastuin, sama jonka syliin oli aina niin taivaallista käpertyä. Oikein vihaan itseäni että tunnen näin, koska kuvittelin aina olevani ihminen joka ei perään ruikuta. Toisaalta, en kyllä hänelle olekaan ruikuttanut. Mutta itselleni olen, ja pelkään etten ikinä pääse hänestä täysin yli. Pelkään, että tulen aina salaa haaveilemaan että koittaa se päivä, kun hän haluaa minut takaisin. Mutta, "elämä on ihmisen parasta aikaa", kai se pitäisi elää täysillä ja etsiä sitä parasta itselleen. Se on vain niin vaikeaa...
Olet oikeassa siinä asiassa, että toipuminen on ollut nopeampaa kun en ole häntä nähnyt, tai olen nähnyt mutta se oli aika pian sen viestin jälkeen ja silloin olin vielä avohaavoilla.
Tiedän itsestäni sen että jos hänet nyt näkisin niin varmasti vatsassa tuntuisi inhottavalta, tulisi hermostunut olo ja sydän hakkaisi. Nyt on kuitenkin hyvä olla, eikä ole ikävä eikä suru. Usein kuitenkin jo on myös sellainen olo, että ei paljon painaisi vaikka kundi ovesta sisään kävelisi. En tiedä... Ehkä mun pitäisi nähdä hänet että saisin selville miltä se tuntuu ja miltä musta tuntuisi sen jälkeen. Sait mut ajattelemaan... =)
Toisaalta jokainen ihminenhän on erilainen, ja ehkä alitajunnassasi tiesit jo suhteen aikana ettei hän ole se, jonka kanssa voisit loppuelämäsi viettää. Tunteita on niin monen asteisia, usein ollaan yhdessä vaikkei ollakaan täysin varmoja. Itselläni asiasta teki hirveän se, että oikeasti 150%:sti halusin elää hänen kanssaan lopun elämäni, rakastin häntä 160%:sti ja tahdoin yrittää 170%:sti. Myös se vaikeuttaa tilannetta, että en ole tyyppiä joka tykkää vaihtaa miestä. Haluan olla jonkun kanssa, jonka tunnen läpikotaisin ja joka tuntee minut. Tuntuu taas mahdottomalta aloittaa kaikki tämä alusta jonkun uuden kanssa... Ja yrittää koota kasaan ne luottamuksen rippeet miehiä kohtaan. Niitä ei tosin paljon ole. Tai ei ehkä miehiä kohtaan, mutta yleensäkin luottamus suhteita kohtaan. Mutta kuten joku tuolla jossain kirjoittikin, niin osa erosta yli pääsyä on myös pettymyksen tunteen käsittely, ei vain se toisesta henkilöstä yli pääsy. Tajusin itsekin että iso osa pahaa oloani on se, että olen niin pettynyt ettei se kaikki toiminut, mihin uskoin. Sen voi vielä yrittää selittää itselleni, että kohtalo ei vain ollut tarkoittanut meitä yhteen, mutta hankalampaa on yrittää päästä yli kaikista niistä muserretuista unelmista.
Mutta niin, nythän hän on tullut jo osaksi katumapäälle...ja satuttaa vain lisää...
Mulla on ainakin sellaista, että mun tunteet vaihtelee esim.tänään ei tuntunut niin pahalta kuin eilen,huomasin etten vahtinut puhelinta pahasti ollenkaan,kun sitä kuitenkin toivoo jospa sieltä sattuisi tulla viesti.. :(
Mutta, eilen mulle iski valtava ikävä ,itkin,itkin, kun mietin meidän yhdessä oloa josta nautin,meillä oli yhdessä ihanaa,en voi uskoa etten nähe häntä enää ikinä,toi ei voi olla totta..ei vaan mene mulle perille ei..
Mutta sitten huomenna mun mieli voi taas olla ihan maassa prkle! ikävä taas iskee! noin se vaihtelee koko aika ja yritän olla ajattelemasta sitä!
Tämä ero prosessi on kyllä hemmetin vaikeaa välillä! voi itku!
Ja meidän suhde loppu siihen kun mies ei antanut kuulla itsestään enää mitään.lupasi soittaa koska meidän piti vielä keskustella asioista joita piti selvittää,mutta mies ei soittanut vaan viestitti vain jotakin,tuon jälkeen en ole kuullut enää mitään..
Sitten lähetin miehelle viestejä kysyin kuulumisia mutta,ei mies vaan vastaa takaisin..
eikö tämä ole aika törkeää toista kohtaan kun ei voi hyvästellä toista normaalisti jos toinen ei enää kiinosta? antaa toisen vain elää epävarmuudessa?
miten joku voi tehdä toiselle näin?
mijsi mies tekee noin? mä en tajua tommosta käytöstä .. :'(
Siis eikö tämä miehen käytös ole aika Sydämetöntä minua kohtaan? hylkää ilman selitystä?
miksi ihmeesstä mies voi tehdä noin?
en ole tehnyt mitään pahaa meillä ei ollut edes riitaa???? :'(