On totta, että mitä vähemmän on nuorena ollut seurustelusuhteita, sitä epätodennäköisempää on, että niitä löytyisi vanhempanakaan. Ulkonäkö tietysti korreloi vähän menekin kanssa, mutta ei voi selittää kaikkea. Hirvittää ajatella minkä ikäinen jo on, ei kehtaa edes kenellekään sanoa, ettei tiedä käytännössä suhteista yhtään mitään, kun toisilla oli ekat jo kymmenen vuotta sitten. Tipuin kärryiltä totaalisesti varmaan ainakin viisi vuotta sitten. Silloin ehkä olisi ollut mahdollisuuksia enemmän. Tässä iässä en enää edes haaveile. Tietää jo, että ne taidot olisi pitänyt kehittää jo teininä. Ei niitä valmiuksia enää tässä iässä tempaista hatusta yhtäkkiä.
Sitäpaitsi alkaa jo tajuta tosiaan, että olisi pitänyt olla edes epäonnistuneita suhteita. Olisi saanut edes yrittää, tehdä ne virheet ja oppia vähän, millä nyt tekisi jotakin. Tässä vaiheessa kun tietää, että lähtökuopatkin on vielä kaivamatta, niin ei paljon naurata. Miten joku voikin välttyä ihan totaalisesti kaikelta, mikä vähänkin viittaisikaan mihinkään suhteeseen päin.. Tuntee olevansa jotenkin omituinen avaruusolio, ei tältä planeetalta.
On yritetty kaikenlaista ja oltu yrittämättä, keskitytty sosiaaliseen elämään ja sitten taas omaan elämään. Ja ei mitään.
On niitä joilla niitä suhteita tulee ja menee ja sitten niitä, joilla ei tule eikä mene. Kummatkaan eivät voi ymmärtää, miten se tilanne siellä aidan takana on mahdollinen. En ole katkera, mutta sen tietää jo nyt miten tämä elämä meni.
Sitäpaitsi alkaa jo tajuta tosiaan, että olisi pitänyt olla edes epäonnistuneita suhteita. Olisi saanut edes yrittää, tehdä ne virheet ja oppia vähän, millä nyt tekisi jotakin. Tässä vaiheessa kun tietää, että lähtökuopatkin on vielä kaivamatta, niin ei paljon naurata. Miten joku voikin välttyä ihan totaalisesti kaikelta, mikä vähänkin viittaisikaan mihinkään suhteeseen päin.. Tuntee olevansa jotenkin omituinen avaruusolio, ei tältä planeetalta.
On yritetty kaikenlaista ja oltu yrittämättä, keskitytty sosiaaliseen elämään ja sitten taas omaan elämään. Ja ei mitään.
On niitä joilla niitä suhteita tulee ja menee ja sitten niitä, joilla ei tule eikä mene. Kummatkaan eivät voi ymmärtää, miten se tilanne siellä aidan takana on mahdollinen. En ole katkera, mutta sen tietää jo nyt miten tämä elämä meni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
ihan ekana.
Lähtökuoppia käytetään pikamatkoissa. Kymppitonninlähdössä pistä polvet koukkuun ja purista perseellä.
Siis tuota, kuinka hyvin tunnet itsesi? Tiedätkö vahvuutesi ja heikkoutesi. Potentiaalisi ja suurimmat uhkasi joihin heikkoutesi johtaa.
Analysoi itseäsi ja omaa elämää. Jos se ei ole juuri sellaista kuin toivot niin ehkäpä sitä voisi vähän korjata.
Kyllä sitä on analysoitu ja vatvottu ihan tarpeeksi tähän ikään. Ja tunnen jo omat hyvät ja huonot puolet. On käyty kuopassa ja oltu positiivisia, kaikki skaalat ja ajatukset mietitty uusiksi ja ei.. Korjattu ja korjataan jos eteen tulee isompia, ainahan sitä jotakin voi olla paremmin. Mutta sen suhteen suhteen.. täydellisen immuuni. Aina se, jonka vierestä viedään. Kukaan ei kiinnostu. Kymmenen vuotta ja loppuelämä on aika pitkä aika.
tiedätkin niin ekaks kannattaa ottaa mieluummin se optimistinen elämänasenne.
"Minä nyt vaan oon tämmönen". elämänasenteella ei vielä kuuhun mennä.
"Minä nyt vaan on tämmönen, mut ylpeä siitä" asenteella pääsee jo pitkälle.
eivät itse vie, vaan tulevat valikoiduksi ja sinä ns. häviät.Ei kukaan varasta toista ihmistä. Ja jos voittaja on sen näköinen ettei muuten, kadulla vastaan tulevana herättäis kateutta - naura rauhassa komiikalle.
kuka on niin pikkusieluinen, että miettii kadulla, et toikin on niin ruma ja silläkin on joku.. Eipä naurata, kun ole tapana arvostella ihmisiä ulkonäön perusteella, vaan vähän eri mittarilla. Lopputulos on sama, viedäänkö vierestä vai viekö vierus vaikka passiivistisestikin tekemättä mitään.. Ei kai ne varasta, mua ainakaan vaikka sais. Ja itse kun joskus on kiinnostunut, niin tulee vain lunta tupaan.
vähintään (peilissä) tyydyttää.
Itserakkaus ennen kaikkea (ja kaikkia).
Kiitos kuitenkin syvällisemmästä elämänkatsomuksen alalajin esimerkistä.Ei lunta, vaan puuteria.
Siis miksi sinut sitten tyrmätään?
Mieti ja vastaa tähän, siten voit auttaa itseäsi, koska jos on jokin erikoinen piirre tai tapa niin se voi vaikuttaa niin ettei mikään ala toiminmaan.
Et ehkä ole sitä huomannut.
Tuollaisia tapauksia on ollut tuttavapiirissä.
Naiset lähtevät maaseudulle jonkun kotona asuvan aikamiespojan vaimoksi.
Miehet hankkivat yksinhuoltajan, jolla ei ole kovin suurta lapsikatrasta.
Kyllä ne konstit löytyvät sitten kun tahtoa löytyy.
Tuohon.Itsellä ehkä jossain määrin yhtä laimea menneisyys, mutta olen jostain syystä vaistonnut hyväksikäyttäjät etukäteen - nehän tietävät itse, etteivät pitkään suhteeseen sinun kanssasi kykene, mutta eivät sitä heti kerrokaan.Miksi? Koska haluavat seksiä, vähäksi aikaa.Minä haluan enemmän kuin sitä, en halua tulla hyväksikäytetyksi, koska olen herkkä.
Yksinollessa ei kärsi mistään todellisuudessa, mutta huonossa suhteessa kärsii.Samoin kulissiliitto voi olla teatraalinen farssi jossa kuiskaajat yrittävät meikata näkymättömästi mustat silmänaluset piiloon.
Joten nyt sinä, ja sinä, eteenpäin ja ei jäädä miettimään menneitä.Jokaisella oma elämänsä.Et kuulu massajengiin - olet poikkeava niihin verrattuna, mutta miksi se estäisi sinua yrittämästä tästä lähtien kehittyä Sinuna.
Ei siinä mitään taitoa tarvita. Kuka tyhmä tuhlaa nuoruutensa johonkin parisuhteiden muodustuksiin. Fiksu tyyppi elää ja kokee asioita, eikä kahlitse itseään liian aikaisin. Lopeta kaikennäköinen yrittäminen ja vouhkaaminen ja unohda olevasi kokematon ja hanki ehkä jopa se elämäkin. Kaupasta saa, alehinnat alkaa joulun jälkeen.
mikä sinä olet toista neuvomaan? Entäs jos onkin se oma elämä on? Ei aina tarvitse olla joku paha vika, kaikilla ei vain tärppää ihan helposti. Suututtaa nuo sormi ojossa neuvojat, aivan kuin pikkulapselle puhuisi. Luuletko ettei sinkut ole itse sen asian asiantuntijoita, mistä se elämä kehitetään ja tietää kaikista parhaiten, mikä on yrittämistä ja vouhkaamista ja missä menee raja. Eikä ole yhtään tyhmää olla parisuhteessa. Jos se on kahlintaa, niin silloin on parempi pysyäkin erossa, mutta kaikille ei ole. Raivostuttaa tuo ylemmyys, ei se silti tarkoita ettei ole omia aivoja, jos on sinkku.
Älä vielä luovuta! Ihminen ei ole missään iässä liian vanha aloittamaan ekan seurustelusuhteen ja opettamaan seurustelun taitoja. Joten älä luovuta. Mulla pari epäonnistunutta suhdetta takana. Tosi hyvä että tuli nekin koettua, niistä tuli opittua paljon. Pari vuotta sinkkuna nyt ollu. Tullut mietityttää asioita ja kasvettuu. Nyt olisin valmis uuteen suhteeseen. Tosin parin vuoden epäonnistuneen suhteen jälkeen musta tullu aika kranttu!
Itse olen toistaiseksi ihan omastakin tahdosta elellyt ilman naiskontakteja, mutta en kyllä koe sitä mitenkään ongelmana. Tottahan se on, että noissa parisuhdeasioissa sitä on yhtä kokematon kun teini, mutta toisaalta ikä kuitenkin on tuonut tiettyä...noh, kypsyyttä. Tosin nuoriahan tässä vielä ollaan. ;p Parisuhteet ja naiset on niin luonnollisia asioita, että kyllä ne hoituu sitten ihan luonnostaan, kun sen/niiden aika tulee.
Täytyypä myös todeta, että itse en kyllä seurustelisi sellaisen naisen kanssa, joka on ollut teini-iästä asti aina parisuhteessa. Mun mielestä ihminen oppii parhaiten tuntemaan itsensä, kun elää yksin muutaman vuoden tai vähän pidempäänkin.
Itelläkin on kans aika samanlainen tilanne ikää ei nyt ihan hirveesti ole ,26 vuotta. Koskaan en ole seurustellu, tuntuu et nyt kynnys siihen alkaa olla hieman isompi. Mutta voihan sitä ajatella ,et onhan niitä muitakin kokemattomia ja elämänkokemusta jos muuten on, niin varmaan se helpottanee tuolaisessakin tilanteessa..
tuttua tekstiä. 25 vuotta ikää eikä ainuttakaan seurustelusuhdetta takana. Muutama yhden illan juttu kyllä. Osa kaveripiiristä jo naimisissa, mutta onneksi osalla sama tilanne kuin itsellä eli ei seurustelusuhteita takana. Helpottaa vähän ettei tarvitse olla kaveripiirissä ainoa. Parikymppisenä sitä ajatteli, että kyllä sen kivan kumppanin varmaa kohta löytää eikä jaksanut ottaa asiasta paineita. No, nyt on viitisen vuotta kulunut eikä mitään ole tapahtunut. Jos yli kolmikymppisenä sitä on vielä samassa tilanteessa niin rupeaa varmaan jo vanne vähän kiristämään päätä. Eiköhän meille kaikille joku tuolla ole odottamassa, eri asia on missä vaiheessa hänet tapaa :)
...20 vuotta ja tunnelmat aivan samanlaiset kuin alkup. kirjoittajalla.
Kääk! Mitä tästä elämästä oikein tulee!
Kyllä vain, tuolla jossain on olemassa sinulle Juuri se oikea. Tapaat hänet sitten kuusikymppisenä terveyskeskuksen verenpainemittauksen jonotushuoneessa 18. päivä heinäkuuta, jos satut silloin paikalle.
Jos et, sitten et saa Häntä ikinä.
Eihän se juttu ohi ole niin kauan kun jaksat yrittää. Samanlaista poppoota kuten sinä on koko maailma täys. Koeta olla vähän erilainen. Ole vähän kiinnostunut kaikesta, ja kehitä itseäsi. Ota suhteita vastaan vaan mielenkiinnosta uusiin ihmisiin ei välttämättä ulkonäön/juttujen perusteella.
Hieno tapa tutustua uusiin, kun puhuu täysin sen puolesta jota vastaan itse on. manipuloi... tee itsestäsi erikoinen.
Seurasin huvittuneena edellisten kirjoittajien huolia sinkkuudesta ja siitä ovatko heidät tuomittu elämään ikuisesti yksinäisyydessään. Hei haloo ! Olette vasta parikymppisiä, teillä on vielä toivoa. Ehditte vielä vakiintua vaikka kuinka monta kertaa 35 ikävuoteen mennessä jos niin haluatte. Minä itse en ole vieläkään 35 ikävuoteen mennessä ole seurustellut vakavasti vuotta pitempään saati asunut miehen kanssa saman katon alla. Siinä mielessä minulla on tavallaan parempi syy olla huolissani: vähenevätkö mahdollisuuteni löytää mies näin " vanhana " vuosi vuodelta?
Ahdistaa välillä ajatus loppuelämästä yksinäisyydessä vailla parisuhteeseen kuuluvia nautintoja.
Taidan hankkia puuttuvan kumppanin korvikkeeksi koirapennun johon tuhlaan rakkautta n.15 vuodeksi. Voittaahan se yksinäisyyden ja lievittää masennusta...
Minua voisit kyllä alata hoivaamaan, olen nelikymppinen ja sinulle sopiva pahankurinen ja itsepäinen pentu.
Mutta en usko että haluat ketään oikeasti :(
Niin minäkin tein, olen kahden kissan onnellinen "yksinhuoltaja" - saan antaa niille kaiken rakkauteni, helliä ja hoivata "kehruupalkalla". Ei tarvitse enää miehiä haikailla.
Tiedän yhden naisen Kankaanpäästä, pitkä,tumma,rehti,ystävällinen ja iloinen.Olen varma että monet miehet ovat hänestä kiinnostuneita, kuten minäkin.
Hän kulkee tansseissa mutta on niin itsenäisen olinen tyyppi että on vaikea saada otetta häneen, kunnon keskustelua ei synny, puhelinnumeroita aikoinaan vaihdettiin, mutta ne jäi pariin tekstariin.
Joka kesä näen tämän naisen, enkä voi kuin ihailla, vapaana edelleen, yksi suhde hänellä oli pari vuotta sitten, ikää täytyy kyllä olla reippaat 30vee,mutta tuntuu että hänen on mahdoton päästä kunnon suhteeseen.
En tiedä mistä johtuu ettei nainen kiinnostu miehestä niin että pysyvää syntyisi, tuntuuko se ahdistavalta jotenkin tai onko miehinen ajattelutapa jotenkin vastenmielinen?
Kyllä siulla tuntuu nyt olevan mieli maassa oikein kunnolla. Mie itse taas olen sitä mieltä että olisin onnellisempi ilman kauheita epäonnistumisia, kun ne vaan vaikuttaa vielä vuosien takaa. Luotto mennyt joskus johonkin niin epäilee että sama toistuu ja ei vaan uskalla oikein luottaa mihinkään vaikka kuinka ihanalta vaikuttaisi.. Mutta oikeastaan aika tyytyväinen toisaalta olemiseen vaikka vanhanpiian ikäraja menny jo ohitte. Heh. =)
Ja ainakin itse uskon siihen että jossain vaiheessa se kolahtaa jokaiselle se OIKEAkin ja varmaan just silloin kun sitä vähiten hakee.
mikä se vanhanpiian ikäraja sitten on? sinä varmaan tiedät, jos kerran tiedät että sinulla on se jo mennyt ohi?