Peevelin tanttamasiina!
On se nyt kumma, kun ei saa huolehtia lapsistaan ja elämästään eron jälkeen. Istuimme iltaa tässä ehtoona muuanna yhdessä lasteni äidin/ex-vaimoni kanssa ja laadimme uutta elatussopimusta, kun entinen menee vanhaksi vuoden vaihteessa. Kumpaistakin tyydyttävä ratkaisu ja rahallisesti sellainen, että meillä kaikilla menisi kelvollisesti. Lasten äidin ei tarvitsisi venyttää euroa lapsille tehtäviin hankintoihin, minulle jäisi tuloistani edellytykset normaaliin elämiseen ja lapset voisivat sukkuloida sujuvasti sen vanhemman luona, joka sattuu töiltään olla kotona. Helppoa ja yksinkertaista elämää, jossa kaikki voivat käydä kouluaan, tehdä töitään ja harrastaa. Aivan "tavallista" perhe-elämää sillä erotuksella, että lasten isä ja äiti tunkevat jalkansa eri pöydän alle aamupalan aikaan.
Kuinkas sitten kävikään.......
Sossu ei suostu vahvistamaan keskinäistä sopimustamme "viralliseksi elatusmaksusopimukseksi". Tässä on nyt kuusi vuotta tapeltu tanttoja vastaan ja loppua ei taida tulla kuin vasta sitten, kun kuopus täyttää 18v. Sama tuhannen kuittiralli ja tuloselvitysten tekeminen vaan jatkuu. Pahimmillaan ei edes kerta vuoteen riittänyt. Kyllä minä sen käsitän, että sossulla oli vimmattu vinkka päästä pois osamaksajan roolistaan siihen aikaan, kun olin peeaa, mutta sitä en ymmärrä, että vieläkin pitää sekaantua ihmisten asioihin, kun ei ole lanttiakaan kiinni koko savotassa.
Ei taida edelleenkään löytyä tästä kunnasta sellaista sosiaalityöntekijää, joka rahasta jotain ymmärtäisi... siis sitä, miten rahaa ansaitaan, mitä sen ansaitseminen maksaa ja mitä ihminen tarvitsee elämiseen. Ei meillä ENÄÄ mitään hätää ole, mutta tuntuu kauhealta ajatus, että eroperheiden toimeentulosta on päättämässä ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan tajua talousasioista yhtään mitään!
Viedäänpä nyt taas kerran mapillinen paperia kuluttamaan aikaa oikealta tekemiseltä. Virkailija on jälleen vaihtunut, mutta en näe ainuttakaan syytä olettaa, että tämä tajuaisi yrittäjän kirjanpidosta tavuakaan enempää kuin edeltäjänsä.
Onko juuri aivan tosi, että pinnarit ja porsaanreikien etsijät ovat muokanneet sossujärjestelmästä läpipääsemättömän esteen hoitaa asiansa kunnolla? Sekö on lasten etu, että ventovieraat virkailijat saavat sählätä heidän vanhempiensa budjetit vituralleen?
Mahtaako palstalaisista löytyä ainuttakaan, jonka lapset voivat paremmin sen jälkeen, kun sossu pääsi puuttumaan asioiden kulkuun?
On se nyt kumma, kun ei saa huolehtia lapsistaan ja elämästään eron jälkeen. Istuimme iltaa tässä ehtoona muuanna yhdessä lasteni äidin/ex-vaimoni kanssa ja laadimme uutta elatussopimusta, kun entinen menee vanhaksi vuoden vaihteessa. Kumpaistakin tyydyttävä ratkaisu ja rahallisesti sellainen, että meillä kaikilla menisi kelvollisesti. Lasten äidin ei tarvitsisi venyttää euroa lapsille tehtäviin hankintoihin, minulle jäisi tuloistani edellytykset normaaliin elämiseen ja lapset voisivat sukkuloida sujuvasti sen vanhemman luona, joka sattuu töiltään olla kotona. Helppoa ja yksinkertaista elämää, jossa kaikki voivat käydä kouluaan, tehdä töitään ja harrastaa. Aivan "tavallista" perhe-elämää sillä erotuksella, että lasten isä ja äiti tunkevat jalkansa eri pöydän alle aamupalan aikaan.
Kuinkas sitten kävikään.......
Sossu ei suostu vahvistamaan keskinäistä sopimustamme "viralliseksi elatusmaksusopimukseksi". Tässä on nyt kuusi vuotta tapeltu tanttoja vastaan ja loppua ei taida tulla kuin vasta sitten, kun kuopus täyttää 18v. Sama tuhannen kuittiralli ja tuloselvitysten tekeminen vaan jatkuu. Pahimmillaan ei edes kerta vuoteen riittänyt. Kyllä minä sen käsitän, että sossulla oli vimmattu vinkka päästä pois osamaksajan roolistaan siihen aikaan, kun olin peeaa, mutta sitä en ymmärrä, että vieläkin pitää sekaantua ihmisten asioihin, kun ei ole lanttiakaan kiinni koko savotassa.
Ei taida edelleenkään löytyä tästä kunnasta sellaista sosiaalityöntekijää, joka rahasta jotain ymmärtäisi... siis sitä, miten rahaa ansaitaan, mitä sen ansaitseminen maksaa ja mitä ihminen tarvitsee elämiseen. Ei meillä ENÄÄ mitään hätää ole, mutta tuntuu kauhealta ajatus, että eroperheiden toimeentulosta on päättämässä ihmisiä, jotka eivät kertakaikkiaan tajua talousasioista yhtään mitään!
Viedäänpä nyt taas kerran mapillinen paperia kuluttamaan aikaa oikealta tekemiseltä. Virkailija on jälleen vaihtunut, mutta en näe ainuttakaan syytä olettaa, että tämä tajuaisi yrittäjän kirjanpidosta tavuakaan enempää kuin edeltäjänsä.
Onko juuri aivan tosi, että pinnarit ja porsaanreikien etsijät ovat muokanneet sossujärjestelmästä läpipääsemättömän esteen hoitaa asiansa kunnolla? Sekö on lasten etu, että ventovieraat virkailijat saavat sählätä heidän vanhempiensa budjetit vituralleen?
Mahtaako palstalaisista löytyä ainuttakaan, jonka lapset voivat paremmin sen jälkeen, kun sossu pääsi puuttumaan asioiden kulkuun?
Vastaukset 16
Vanhimmat
kunnan maksamat elatusapuennakot takaisin kunnalle eli veronmaksajille. Minusta on törkeää, että miehet eivät maksa exilleen lasten elatuksesta sovittuja maksuja vaan ne otetaan verorahoista. Mikäli asiasi ovat tässä suhteessa kunnossa en usko, että sossun väellä on mitään sanomista lastenne elatukseen.
Nuo sopimukset voi vahvistuttaa myös oikeudessa ... tosin myönnettävä etten tiedä miten tapauksessanne, koska avioerohakemukset jätetty vissiin jo aikaa sitten (tai jos avoero, ei sellaisia ole edes käsitelty oikeudessa).
Tai sitten ette vahvista uutta sopimusta lainkaan.
Tai vahvistatte sossun vaatiman, maksat sen, ja exäsi palauttaa osan ... sen oman sopparinne mukaisesti.
Mutta jos jutun juoni on, että vahvistatte 50 eur/kk ja oletatte että kunta maksaa minimin erotuksen, niin syystäkin jää vahvistamatta.
Aikaa on kulunut kieltämättä. Varsinkin sitä aikaa on kulunut siihen, että on lasteni äidin kanssa tilitetty tulojamme sossulle ja kerta toisensa jälkeen koetettu vääntää asiantuntemattomille rautalangasta sitä, miten yrittäjäparin ero vaikuttaa kumpaisenkin tulokehitykseen ja talouskehykseen. Avioehtoa ei ollut ja mitäpä me kaksi tyhjätaskua sillä olisimme tehneetkään. Se, mistä on taisteltu, on se, että sossun mielestä KAIKKI yhdessä lujalla työllä tienattu kuuluu VAIN lasten äidille ja lapsille.
"Tilinpäätös", "liikevaihto", "tase", "tulos", "nettotulo", "tasinko", "realisointi", ...
Voi sika, mitä sekoilua! Me kaksi aikuista emme ole ne, jotka sekoilevat. Selitysten ja selvitysten ja piruvieköön pakettiautollisen kuitteja jälkeen virkailijat katsovat yhtä ymmärtävinä kuin olisi koko litanian lukenut kantoninkiinaksi ummikkosaamelaiselle.
Pappi antoi luvan naida ja käräjäoikeus vahvisti naimisen päättyneen. Siihen, koska naiminen irl päättyi, en viitsi kommentoida... eikä sillä ole niin väliäkään - enää. Vastedes varuksi haen etevän liikekumppanin ja naimakumppanin erikseen. Yhteiskunnan vaatimuksesta :P
Mitäs sitten tapahtuu, jos emme vahvista mitään sopimusta sossussa? Voiko lastenvalvoja jotenkin ryhtyä "pakkotoimenpiteisiin"?
Olisiko sinulla tietoa, mitä keskinäisen sopimisen kustannus olisi oikeusasteissa? Sehän on tunnettua, että oikeus euro-suomessa maksaa ja mitä enemmän maksaa, sitä oikeudenmukaisempaa oikeutta saa. Siis onko vaivan väärti?
"Tai vahvistatte sossun vaatiman, maksat sen, ja exäsi palauttaa osan ..."
Tätä sovellettiin jo siinä vaiheessa, kun sossun selkeästi rangaistusmaksuksi määräämät elarit ylittivät kaiken kohtuuden rajan. Näin voisimme tehdä edelleen, mutta molempien intresseissä on heivata tanttamasiina pois sotkemasta asioita.
Kunta ei valitettavasti koskaan tule maksamaan meille sitä tappiota, joka tuli sen seurauksena, että kouluttamattomat tai muuten ammattitaidottomat virkailijat veivät toisia kokemuksen puutteesta maallikkoja eroajia kuin pässiä narussa. Tarinan lohdutus on siinä, että seuraavan kerran erotessa sekä ex-vaimoni että minä olemme jo astetta osaavampia...
Jutun juoni on, että vahvistaisimme keskinäisen sopimuksen, joka ylittää sen minimisumman (muistaakseni n. 120 E/sierainpari), jossa kunta tulee mukaan elatustuen muodossa. Se nyt vaan ei näytä kelpaavan paikallisille sossuviranomaisille. En tosiaankaan ole ensimmäinen yrittäjämies, jonka paikallinen sossu koettaa keinolla millä hyvänsä ajaa konkurssiin. Ne pienyrittäjät, jotka ovat riitaväleissä lastensa äidin kanssa myös tekevät konkurssin. Meillä meinaa pukata vaikeuksia molemmille, kun ei meinaa riittää työkalut hävittää "tanttamasiinaa" kyydistä häiriköimästä.
Mitä arvelet "M36" - olisiko viisasta investoida oikeudenmukaisuuden ostamiseen eli hoitaa homma lakimiesten kanssa raastuvassa?
... siellä teilläpäin on !! Ei voi kuin ihmetellä kanssasi...
Teillähän ei ole riita-asia, eikä elareita ole pakko vahvistuttaa lainkaan -- tai teette keskinäisen sopparin ja sillä hyvä. Tosin, jos ilman vahvistettua elatussopimusta lähtee vaatimaan kunnalta sitä 120 ekee/naama/kk ... niin silloin tietenkin eriasia ... mutta sehän ei tapauksessanne ole asian laita.
Helpoiten elareiden vahvistaminen oikeudessa tapahtuu avioerohakemuksen liitteellä (eikä maksa enempää kuin erohakemus muutenkaan)... nyt sitten teidän tapauksessanne en tiedä kuinka meneteltävissä ... kun ei vieläkään riitaa mistään johon tuomiota tarvittaisiin, vaan pelkästään tekemänne sopimuksen vahvistaminen.
Voipi olla, että pienimmän riesan tie silti on hyväksyä ehdotettu sopimus, ja sitten palautus lähivanhemmalta sulle ... vaikka ymmärrän että kyse myös periaatteesta.
Eikös virallisen sopimuksen voi tehdä ihan keskenään ja "virallistuttaa" se asianajajalla tmv virkaihmisellä.Jollakulla muulaa kun sossun ihmisellä. Kun kerran selvää on, että molemmat ovat sopijaosapuolia. Kun ei kerran riitaa ole.
Huoltajuus-, tapaamis- ja elatussopimukset ovat hieman eri asia. Syystä että ne ovat oikeustoimikelpoisia "heti" ilman oikeuden päätöstä jos niitä rikotaan. Käytännössä tarkoittaa että:
- etävanhemman maksamattajättämät elarit heti ulosottokelpoisia ja kunta maksaa minimin lähivanhemmalle (12o eur/lapsi/kk)
- lähivanhemman estäessä tapaamiset, hänelle voisaan määrätä uhkasakko sopimukseen vedoten melko helposti ... noh, tuosta voi olla kahta eri mieltä....
Eli, virkamies kuka vahvistaa on joko lastenvalvoja virkansa puolesta ... tai sitten oikeudessa tuomari.
Se sitten vanhempien asia, tahtovatko jättää vahvistamatta, tai vaikka suullisella sopimuksella pärjäillä ... en suosittelisi, en myöskään tekisi suullista työsopimusta, tai että asuisin vuokralla ilman kirjallista vuokrasopimusta.
Suurempia sopimuksia sitten rekisteröidään, se tapahtuu maistraatissa ... hyvä esimekki tällaisista on avioehtosopimus.
Karpolla olisi asiaa... ja tositeeveelle löytyisi aineksia kokonaiseen sarjaan.
Tämä on periaatekysymys osittain siitä, että mikä on yhteiskunnan oikeus puuttua yksityisen kansalaisen yksityiselämään. Toisin osin kysymys on siitä, että yksinkertainen on kaunista. Periaate sekin.
Käytännön pulma tulee siitä, että elatussysteemi jyrää tautologisesti kuukauden periodissa ja se ei sovi lainkaan tällaiseen sesonkisidonnaiseen yrittäjyyteen, jossa likviditeetti varioi vahvasti vuoden periodissa. Osa yhteisestä monialaisesta yrityksestä realisoitiin ja jäljelle jääneestä toiminnasta kumpikin valitsi omakseen sen terävimmän osaamisensa sektorin. Kakka nakki, että alkujaan vuoden tilikauden juoksussa tasaiseen tulokseen sovellettu toiminta meni jakoon ja nyt on toinen peeaa talvella ja toinen kesällä.
Sossun lypsylinjaan on vaikea vastata, kun kokonaistulos on se, että toimeen tullaan, mutta marginaalia (eli sumplimiseen soveltuvaa irtokäteistä) ei juurikaan ole. Ehdottamasi "pienin riesa" toimii osan vuodesta, mutta kun sitten on niitä kuukausia, että myyntikassa on nolla ja tulevan myynnin ostot XXXX euroa.
No se siitä. Sinulta on sen verran usein irronnut käyttökelpoisia ideoita eropulmakeskusteluissa, että piti kokeileman, josko tähänkin jotain. Taisi tulla tällä kertaa pikkasen liian paha... Kiitos kuitenkin mielipiteistäsi.
Minä taidan mennä häiritsemään juristien joulurauhaa maksoi mitä maksoi. Sitäpaitsi... kotivakuutukseni oikeusturva jättää omavastuuosuudeksi vain 17% oikeudenkäyntikuluista, jotka ylittävät 500E :)
Hyvää loppuvuotta ja parempaa uutta
poikkeukselliset tulot vaativat toki poikkeukselliset järjestelyt elareissa. Mutta pelottavaa jos ihmiset kuvittelevat että minulla olisi vastaus tai hyvä neuvo kaikkiin tilanteisiin ... ainakaan minä en niin luule. Vaan eihän se keskustelemasta estä.
Periaatteet ja niistä kiinnipitäminen on oikein yleensä ... mutta viisasta soveltaa joskus. Vähän sama juttu, kuin jos teholla alaraajahalvaantuneena kehuisin, että kolmion takaa tullut rekka oli väärässä, mutta pidin kiinni etuajo-oikeudestani viimeistä pirua myöten kun en lyönyt liinoja kiinni. Vaan kukin tyylillään.
Ymmärrän jos tulot vaihtelevat kuukausittain ... joskus tule enemmän joskus ei ... kuten kirjoitit. No, mikä estää "rahastoimasta" elarit ... eli, maksat isomman potin "puskuriin" (sinun omalle tililesi) kun hilloa tulee ja käytät ko. puskuria elareiin kun hiljaisempaa.
Luulisi onnistuvan, vai onko sulla auto- tai asuntolaina sovittu niin, että joku kuukausierä enemmän ja toinen vähemmän riippuen kausivaihteluista kassavirrassasi ?
Edelleen, eihän mitään ongelmaa ole jos exäsi kanssa asia sovittu ... niinhän olet moneen kertaan vahvistanut. Eli, jos selleinen "nolla" kuukausi tulee ... et maksa elareita ... tämä OK exällesi (maksat myöhemmin enemmän) ... niin eihän mikään ulosottoon mene tai sossun tietoon tule KUNHAN lähivanhempi ei tee siitä juttua.
Kai minä vain olen yksinkertainen kun en keksi ongelmaa, jos asiat kuten olet kertonut (pl. periaate kysymys, minkä ymmärrän kyllä). Etkä varmasti juristin joulurauhaa pilaa, ja saattaapa ratkaisu löytyäkin.
Näin se menee.Tahallista se on.Ei mitään sopua taho syntyä vaikka olis mitä sovittu.
Sossun naisten (yleensä naisia) toiminta on todella typerää. Jos pari on jotakin sopinut ei sitä pitäisi sossun väen sotkea. Pitäisi tukea heitä elämään sovussa ja saamaan asiansa kuntoon, eikä vain sotkea niitä lisää.
Heille (sosiaaliviranomaisille) pitäisi antaa parempaa koulutusta. Heidän katsantokantansa on niin suppea että joskus hirvittää.
Kysymys on jostain muusta
Täällä on yksi, mutta sossu ja exä vei, minä vikisin. Nyt mennän oikeuteen ja katsotaan sitten kuka vikisee. Lapsen oikeudet ja rahallinen apu ei vähene, mutta exä tulee saamaan tililleen vähemmän rahaa. Lapseen kohdistuvia rahoja tullaan työntämään sinne minne exänkin pitäisi ne työntää sen jälkeen kun ne on kiertänyt exän tilillä, vaan ei työnnä. Se juo ne.
Teidän tapauksessa, jos valtio ja kunta eivät ole maksamassa mitään, ei sossullakaan pitäisi olla mitään sanomista kuinka älyttömiä sopimuksia teette, kunhan lapsen eläminen on turvattu.
Just ja taas kerran eräs työkaveri erosi. Kun oli riittävästi kuunnellut muiden sossukokemuksia, he tekivät exän kanssa yhteishuolto- ja elatussopimuksen sovussa ja veivät sen käräjäoikeuteen vahvistettavaksi. Kukaan ei kitissyt mitään ja lapsi voi hyvin.
Meila tilanne on sama, etta haluamme vaimon kanssa sopia asiat siten, etta saamme niille lainvoimaisen vahvistuksen. Haluaisin, etta lapsemme jaavat yhteiseen taloon ja voivat jatkaa elamaa sielta, jos haluavat jaada aitinsa kanssa asumaan. Jos taas minun kanssa on heilla muutto ulkomaille kansainvaliseen ymparistoon.
Sovimme juuri asken, etta otamme puolen vuoden irtioton toisistamme, elamme omaa elamaamme ja mina hoidan edelleen perheen taloudellisen puolen lainojen lyhennyksineen ym. Mutta taa puoli vuotta on aika sille, etta vaimoini tulee miettia, mita haluaa elamaltaan, en voi jatkaa hanen kanssaan koska hanella on toinen.
Missa tallaisia sopimuksia voi tehda? Kuka niissa voi auttaa, jotta ne olisivat laillisia ja niille saataisiin myos lainvoima? Jos nimittain paatamme myohemmin, etta lapset jaavat aidilleen, haluan etta maksan elatusmaksuni ja talon lainan lyhennyksen siten, etta jos ja kun se joskus realisoidaan, saan vahentaa maksamani lainalyhennykset jaettavasta omaisuudesta edukseni. Kenen kanssa voi jutella avoimesti ja oikeista asioista siten, ettei siina ole sossutantta mukana vaantamassa naamaansa mutrulle? Olisin valittomasti kiinnostunut kuulemaan oikeaa neuvoa ja oikeanlaisia ratkaisumalleja asiaan. En silti halua vahingoittaa vaimoani, onhan han kuitenkin lasteni aiti ja antanut elamastaan paljon hoitamalla lapset kotona heidan ollessaan pienia. Syvalla sisallani viela rakastan hanta, mutta kayn surutyota luopumisesta ja tiedan, etta jossain vaiheessa vihani astuu myos esiin vaikka kuinka koetan sita pitaa sisalla. Paniikkilaakkeet tuntuu auttavan siihen, etta voin suht normaalisti valmistella joulua, haluan sen lapsille olevan kuitenkin iloinen.
En todellakaan hallitse aihetta niin hyvin että osaisin paljonkaan auttaa. Mulla on vain yksi oma kokemus ja monia kerrottuja tarinoita. Kaikessa kuitenkin taustalla on avioero. Avoliitot ja asumuserot kai käsitellään eri tavoin. En tiedä. Tilapäinen asumusero ei kai lasten kannalta muuta mitään, te vain sovitte keskenänne miten hoidatte lapset.
Muutettu erillemme, avioerohakemusta ei ole jätetty, omaisuutta ei jaettu, mitään virallisia elatus- tai tapaamissopimuksia ei ole tehty. Eli vanhanajan asumusero, voisi sanoa. Jatkamme asioiden ja lasten hoidossa kuten aiemmin eli VAIN me päätämme ja sovimme. Erona vain eri osoitteet. Ja näin jatkammekin. Ehkä myös virallisen eron jälkeen. Toki jos ongelmia tulee niin sitten virallista kautta pitänee paperit hoitaa. Toivottavasti niin ei käy. Tämä on meidän asia, ei kenenkään muiden.
... eli sieltä ... tai yksin- ja yhteihuoltajienliitto ... tai lakimeis joka tuntee huoltajuusasiat.
Minulta ([email protected]) saa yhdenlaisen tapaamis- ja huoltajuussopimuksen mallin jonka voi liittää avioerohakemuksen liitteeksi ja vahvistettavaksi. Samaan voi lisätä sovitut elaritkin.
Se jos maksat lainojanne, annat exän asua talossanne ilman erikorvausta, osallistut ylläpitoon ... jne. jne. niin ei siihen sopimuksia tarvita kummemmin. Mutta jos oikein omistussuhteet rukataan uusiksi, niin silloin tehdään ositus- ja erottelu ... jossa voit kyllä luopua omaisuudestasi jos tahdot.