Mustasukkaisuuteni vuoksi suhteemme on etääntynyt. Olen suhteen puolivälissä epäillyt miestäni, en oikeastaan pettämisestä suoraan, vaan ihan vain valehtelusta, ettei hän muka olisi ollut entiseen t-ystäväänsä yhteydessä. Silloin vain järki pakeni päästä, kun piru istui olkapäälleni ja rupes kiusaan. Suhteen alussa puhuttiin riitelystä, että eihän me varmaan riidellä koskaan, koska olimme tietysti vastarakastuneita ja asuimme erillään. Mut sit kun aikaa meni tuli arki ja riidan aiheet yleensä oli minun puolelta lähtöisin..mustasukkaisuudesta. Emme päässeet koskaan samalle aaltopituudelle ja oli todella sekavaa. Luulen että ne tapahtumat ovat sekoittaneet niin paljon päätämme, joten emme uskalla enää puhua juuri mistään, koska pelkäämme niin paljon, että siitä syntyy riita. En oikein jaksais tätä enää..:( Olen löytänyt elämäni miehen joten antakaa hyvät ihmiset neuvoja. Oisko muukin neuvo, kun et menkää parisuhdeneuvojalle.
Enää ei osata edes riidellä!
mustasukka
7833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hellou.
En mä tiedä kuinka mä voisin sua neuvoa. Meillä on nimittäin ihan sama tilanne kotona ja alkaa hajota pää... (ovien ja seinien lisäksi)
Mä olen saanu sellasen neuvon, että "lakkaa olemasta tollanen". Eli mä mäkätän aina kaikesta ja vedän vitseistä kuulemma herneet nenään. Niin, no kuinka sitten lakata olemasta tällänen... Eihän se ihan sormia napsauttamalla käy, varsinkaan kun toinen ei asioissa jousta. Kaikki on aina mun vika, mä jätän asioita tekemättä ja sanomatta... Ja mun mielestäni asiat on ihan toisin päin...
Ei muuta kun voimia sinulle. Pidä pintas. Ja jos osaisin auttaa/neuvoa sua, en itsekään olisi tässä tilanteessa.
Jotain tämän tapaista on sattunut minullekin!Kunpa siihen löytyisikin yksi selkeä neuvo jolla siitä pääsee eroon!
Tahtoisimpa tietää kuinka pitkään ootte olleet yhdessä.? Kuinka varma tieto sul on siitä,ett miehes on ollut yhteydessä exään ja onko se ollut niin vakavaa ja riidan arvoista jos sitä on tapahtunut?
Luottamuksen löytäminen voi viedä aikaa sellasten epäilyjen ja syytösten jälkeen.. ..molemmilta! Sinä et luota miehees ja ehkä miehelläskin on vaikeaa koska tuntee sen.. (tuskin miehes on niin pöhkö, ettei sitä huomaa).
Mustasukkaisuus aiheuttaa mitä ihmeellisimpiä mielenoikkuja, sehän jo tiedetään.
Pidäpä pieni hengähdystauko ja mieti voisitko antaa anteeksi jos miehes olisikin ollut yhteydessä exäänsä. Mieti, oletko valmis kuulemaan totuuden (oli se sitten millainen tahansa) ilman, että tilanne karkaa täysin käsistä!
Vanhojen, ikävien asioiden uudelleen esiinottaminen ei vie suhdetta eteenpäin - päinvastoin! Ensin täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja päättää mitä linjaa aikoo pitää! Ennenkaikkea ole itselles rehellinen, älä lupaa itselles tai toiselle sellaista mitä et voi pitää! Älä näyttele urheampaa kuin olet! Älä kiusaa itseäs!
Toinen osapuoli kyllä näkee missä mennään.. ainakin jos välitätte toisistanne!!
Tiedätkö, vaikka on asioita jotka ratkeavat kuin itsestään niin luulen, ett tää on sellanen asia jota pitää hieman auttaa vauhtiin jotta se selviäis!
Periaatteista ei tarvitse luopua, ehkä niitä voi hieman muokata tai hioa!? Joskus pitää niellä ylpeytensä - molempien! Väärinymmärrykset voi oikaista! Kuunnelkaa mitä toisella on sanottavana!
Nyt kun luen tätä mitä oon kirjoittanut niin tulee mieleen, ett kannattaisko kuitenkin keskittyä tuleviin mukaviin hetkiin ja jo jättää taakse menneet ikävät asiat - en tiedä. Siitä päätätte te!:)
Vaikuttaako "sinisilmäiseltä"?
Täs mä neuvon kuin mikäkin parisuhdeneuvoja!? (enhän kylläkään tiedä mitä miehes ajattelee, enkä tunne teitä muutenkaan) Kunhan höpöttelen asioita omasta kokemuksesta..
Eteenpäin, ei taaksepäin! :)
Jokainen päivä, jona en ole nauranut on hukkaan heitetty päivä!
Vähän helpottaa, kun näkee että on kohtalotovereita
jotka kärsivät kumppaninsa mustasukkaisuudesta.
Itse olen miespuolinen ja aina kun tulen töistä
alkaa tenttaaminen: Ketä näkyi töissä ja ketä
työmatkalla? Jos mainitsen jonkun naispuolisen nimen
saan vastalahjaksi pahoja katseita.
Nämä ovat vasta lievimpiä ilmiöitä!
Auta armias jos olen käynyt töiden jälkeen
hoitamassa asioitani esim. pankissa/kaupassa, niin
ilman muutahan minä olen mennyt sinne vartavasten
muita naisia katselemaan.
Toi kuullostaa ihan mun siskon ja sen miehen tappeluilta joten en osaa sanoa muuta ku rakastakaa toisianne niin paljon ku tunteita löytyy toista kohtaa...
Ei se parisuhdeneivoja ole aina paras vaihtoehto koska siitäkin voi syntyä riita että mennäänkö vai eikö mennä?Tai sitte se voi koitua kohtaloksi eli te voitte vaikka erotaa eikä se varmaan ole kivaa?Etkä sä varmaan halua sitä jos kerta olet löytänyt elämäsi miehen!:)
...on helposti suhdetta tuhoava tunne. Sen juuret ovat usein mustasukkaisen osapuolen huonossa itsetunnossa, epävarmuudessa ja epäluottamuksessa siihen, että on rakastamisen arvoinen (sellaisena kuin on).
Käytännön elämäsi tuskin muuttuisi, jos lakkaisit olemasta mustasukkainen. Vahtimisella et saavuta kuin ikävän tunteen teille molemmille. Jos miehesi haluaa sinua pettää, hän tekee sen vain varmemmin, jos pohjustat asiaa "syyttömän" syyttämisellä.
Mieti, miten voisit tuntea itsesi hyväksi ja riittäväksi ihmiseksi? Anna miehesi tukea sinua. Puhukaa, ota rooli, että haluat parantua mustasukkaisuudestasi ja että toivot, että miehesi auttaa ja tukee sinua siinä. Mieti, miksi et tunne, että voit luottaa mieheesi? Mieti, mitä voit itsessäsi muuttaa, että mustasukkaisuutesi hälvenisi.
Exän tapaaminen ei ole mikään rikos, mutta jos sinulla on taipumusta mustasukkaisuuteen, miehesi haluaa ehkä säästää teidät ikävältä riidalta ja valehtelee siksi, ettei ole tavannut exää. Jos pystyisit suhtautumaan asiaan niin, että sinulle on yksi ja sama, kenet miehesi tapaa, koska olet varma, että hän rakastaa vain sinua, hänen ei olisi tarvinnut ensimmäiseen valheeseen turvautuakaan.
Sellainen neuvo vielä, että asianne eivät parane sen pohtimisella, ketä miehesi on tavannut ja ketä ei ja mitä näiden ihmisten välillä oli tai ei ollut.
Rakkaudesta on sanottu, että se on kuin avaisi kämmenensä ja antaisi siellä olevan linnun lentää vapauteen, luottaen siihen, että se palaa.
Asiallista tekstiä sinulta Weera.
Sen verran vielä lisäisin, että mustasukkaisuus lähtee ihmisestä itsestään, ja mustasukkaisen ihmisen on itse se ensisijaisesti käsiteltävä, suurimmaksi osaksi ilman toisen osapuolen apua.
Elin itse erittäin mustasukkaisen ihmisen kanssa vuosia, tilanne paheni aste asteelta, teinpä miten päin hyvänsä. Kysyin mieheltäni miten voin auttaa häntä, näin miten exäni todella kärsi omasta mustasukkaisuudestaan. Yritin neuvojen mukaan helpottaa hänen oloaan, en tavannut ketään josta hän olisi voinut olla mustasukkainen, en sanonut mitään mistä olisi voinut tulla riidan aihetta. Mitäkö tapahtui? Tapahtui se, että elämäni kutistui työpaikan ja kodin väliin, koska en tavannut/keskustellut enään kenenkään kanssa joka olisi voinut antaa epäilyksen aihetta, kohteet muuttuivat ja exäni epäili jatkuvasti että valehtelen. Ts. hän ei uskonut enään mitään mitä sanoin, vaikka en koskaan hänelle valehdellut. Pitkä tarina, mutta hypätään suoraan lopputulokseen...koska mitään epäilemisen aihetta ei ollut, alkoi exäni suoraan sanoen elää mielikuvitusmaailmassa, ja näitä ajatuksiaan tarpeeksi hautoessaan ajatteli, että näin on tosiaan käynyt. Kun tulin kotiin, alkoi ristikuulustelu työpäivän tapahtumista, vastaukseni hän väitti kaikki valheiksi jonka jälkeen hän kertoi oman versionsa siitä mitä minulle oli tapahtunut työpäivän aikana. Tilanne paheni päivä päivältä ja exäni itsehillintä petti lopulta kokonaan, ei tullut enään pelkkiä kysymyksiä, alkoi myös väkivalta. Ja miten suhde loppui? Tuli päivä jolloin minun pääni ei yksinkertaisesti enään kestänyt, vaan "hajosin" kesken työpäivän, esimieheni lähetti minut työterveydenhoitajalle, joka lähetti eteenpäin terapeutille, joka taas psykiatrille joka kirjoitti minulle kolmen viikon sairasloman burnoutina ja lähetteen psykologille. Tilanne paheni kotona, olihan minulla nyt aikaa exäni töissäollessa tehdä mitä tahansa... Tuli kuitenkin päivä, jolloin "meni yli"...kävelin lääkärintodistuksen ja exäni minulle kirjoittaman tappouhkausen kanssa poliisiasemalle, hain lähestymiskieltoa ja sain sen.
Pitkä tarina, eikä sisällä edes kaikkea....mutta seuraava osa on ehkä tärkeämpi...
Kävin terapeutilla n. vuoden vielä eron jälkeen, eivätkä pelkoni ole vieläkään täysin poistuneet.
Kysyin silloin terapeutiltani, minkä virheen tein, etten kyennyt tilannetta estämään ja auttamaan exääni, vaikka kaikkeni yritin...vastaukseksi sain, että toisen osapuolen ollessa mustasukkainen, on ainoita asioita mitä toinen voi tehdä, elää elämäänsä normaalisti, alistumatta toisen vaatimuksiin ja kuulusteluihin. Mitä enemmän alistuu ja vastailee, sitä enemmän se ruokkii toisen mustasukkaisia ajatuksia. Terapeuttini sanoi, että minun olisi heti alussa pitänyt kieltäytyä suostumasta vaatimuksiin, ja yksinkertaisesti sillä tavalla pakottaa exäni arvostamaan minua ja minun elämääni sellaisena kuin ne ovat, luottamus olisi luultavasti terapauttini mukaan tullut aikanaan, exäni itse joutuessa käsittelemään mustasukkaisuuttaan.
Huh...pitkä ja sekava tarina menneisyydestä...mutta vielä tänä päivänäkään en pelkää mitään niin paljon kuin mustasukkaisia ihmisiä, mikään ei ole ahdistavampaa kuin jatkuva kysely ja raporttien vaatiminen. Hulluinta on, että kun kysyy mustasukkaiselta ihmiseltä suostuisiko hän itse moiseen, olisi vastaus yleensä "ilman muuta"...
Kaikki mustasukkaisuutta ylenmääräisesti tuntevat...ottakaa itseänne niskasta kiinni ja käyttäkää ajatus-ja mielikuvituskapasiteettianne mieluummin vaikka jonkin kiva yllätyksen keksimiseen puoliskollenne, toista ei pidä luonanne mikään paremmin kuin vapaaehtoisuus ja hyvä olo kanssanne, ja sitä älytön mustasukkaisuus ei todellakaan tuo. Yrittäkää siis päivä päivältä ja askel askeleelt ajatella itsenne pois mustasukkaisuudesta, mikään ei tapahdu yhdessä yössä, mutta kun itsehillintä kasvaa, tulee myös tuloksia.
Ollaa poikakaverin kaa seurusteltu kolme ja puol vuotta, ja hän on valehdellut mulle ja muille aika paljon asioita.Tossa muutama päivä ennen juhannusta löysin yhden tytön osoitteen hänen hyllystä. Poikakaverini keksi siihen sitten vaikka minkälaiset selitykset. Päätin kumminkin tarkistaa sen ja hommasin sen tytön numeron numerotiedustelusta ja otin yhteyttä. Se oli tosi iso järkytys kun tyttö sanoi että MINUN poikaystäväni oli soitellut välillä sille tytölle puolen vuoden ajan. He eivät olleet koskaan tavanneet( tyttö asuu niin kaukana)Tyttö ei tiennyt että jätkä seurustelee.Ja poikakaverini jatkoi soittelua vaikka tyttö rupesi seurustelemaan. Olin aivan varma että jätän sen saatanan kusipään,mutta puhuttuamme reilu kuusituntia itkien ja tapellen, lupasin yrittää. On se nyt jatkunut pari kuukautta, päivä kerrallaan. Mulle se on ihan sama asia kun pettäminen, jos rakastaa toista täysillä ei tarvitse soitella toisille!Jätkä oli sillon intissä ku se soitteli sille ja mä olin aika kusipää ämmä sillon kun huusin joka asiasta. Vitutti se intti!Jätkäkaverini halus kuulemma vaa juttuseuraa.Tyttö kyl sano et niitten keskusteluissa ei ollu mitään seksuaalista. En sit tiiä, kummankin stoori on vähän erilainen. Toivottavasti pystyn antaa joskus anteeksi.Ja blää blää...Taa ei varmastikkaan auttanu sun ongelmaas mut halusin vaa kertoo omia kokemuksiani.