Tajusin olevani yksin..

kans aika yksin olen.
en oo koskaa ollu kovin sosiaalinen, mutta jotenki on viime aikoina alkanu tuntuun että on vaan niin yksin. olis kiva jos sais tyttöystävän, jonku jonka kanssa jakaa ilot ja surut. :|

Kannattais olla sisäänpäinkääntynyt, vaikka on ystäviä nii ei kiinnosta niille avautua. Pitää vaa sisällään kaiken..

minäkin olen aina uskonut että minulla on ystäviä, paljonkin, mutta aina välissä, aika useinkin tulee vähän kyseenalaistettua ja mietittyä että onko näin.
Olen siis jätkä, ja minulla on siinä päälle 5 tyyppiä jotka oon tuntenu jo iät ja ajat ja toki ollaan kavereita, mutta loppujen lopuksi sitä turhan usein jää yksin jostain syystä ja ilman kunnon juttuseuraa tai tukea jos tarvii. Tosin seikka että suurimmalla osalla muista on tyttöystävät, selittää tietysti ettei ole ainaa aikaa hengailla minun seurassa, mutta sitten kun kaikki on koolla esim. baareissa tia muualla, niin silti sitä voi ihan yhtäkkiä olla täysin ulkopuolinen kaikista keskusteluista, ja sitten kun mietin että onko joku muu tästä porukasta välissä yksin tai ulkopuolinen, että ehkä jopa minulla on kiireitä, niin vastaus on ei, on aika v*ttumaista kyl todeta ettei ole yhtäkään oikeasti hyvää ystävää, ei ny mitään selkäänpuukottajia, mutta porukkaa jotka harvemmin paljon perään kyselee, en muista koska viimeksi olisi minua mihinkään kysytty mukaan, aina ite soittelemassa ympäriinsä, joskus se vähän nolottaakin, mutta kun ei uusia kavereitakaan löydä ihan noin vaan, ja sitten kun ei ole tyttöystävääkään, perhana!