Miten tuo litku nimeltä alkoholi voikaan olla niin petollista! Toisilla se tuo esiin hyvät puolet, seurallisuuden ja puheliaisuuden, toisilla taas pahat, inhottavat puolet. Avokkini ja minun suhteeni on koetuksella juuri tuon jälkimmäisen takia.
Juomisessa ei ole mitään vikaa, jos osaa juoda kohtuudella tai ainakin niin ettei ryyppyilta lopu yleisesti maassa pyörimiseen vaan vain poikkeustilanteessa!
Avokkini juo itsensä lähes joka juomiskerta itsensä niin tuiteriin että se olen minä joka lopulta pitää huolen hänestä, eikä hän minusta. Nykyisin en edes halua lähteä juomaan koska tuntuu että illan päättymistapa on jo hyvin tiedossa.
Eikä siinä kaikki, että hän on aivan nakit silmillä vaan hänestä tulee välillä todella inhottava minua kohtaan, jolloin tunnen että inhoan häntä yli kaiken! Näin ei tietenkään ole aina, osaa hän välillä juoda sivistyneestikin ja silloin hän on ihana, lutuinen oma itsensä, sellainen kuin hän on selvänäkin.
Tänäänkin, hetki sitten, sain karvaasti kohdata avokkini inhottavan humalaisen puolen. Tuntuu että tämä kierre jatkuu ja jatkuu loputtomiin. Kun avokkini juo, hän on inhottava/ääliö/kusipää, inhoan häntä yli kaiken! Aamulla hän pyytää anteeksi ja silloin tuntuu että kaikki on hetken hyvin, vaikka tiedän ettei niin ole.
Olemme keskustelleet tästä avoimesti avokkini kanssa ja olen sanonut että jos joku asia pilaa suhteemme, se on alkoholi. Ja ettei hän voi joka kerta käyttäytyä ihan miten sattuu humalassa ja kun hän aamulla tulee pyytämään anteeksi, kaikki on hyvin. Avokkini on ollut samaa mieltä mutta silti tämä kierre jatkuu!
En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, jotta asia korjaantuisi! Rakastan häntä ja minä TIEDÄN että hän rakastaa minua, mutta en jaksa kuitenkaan loputtomiin tällaista kohtelua!
Miten saan taottua tähän mieheen järkeä!?! AUTTAKAA!
Ja 'Jätä se!' -vastauksia on sitten ihan turha lähettää.
Juomisessa ei ole mitään vikaa, jos osaa juoda kohtuudella tai ainakin niin ettei ryyppyilta lopu yleisesti maassa pyörimiseen vaan vain poikkeustilanteessa!
Avokkini juo itsensä lähes joka juomiskerta itsensä niin tuiteriin että se olen minä joka lopulta pitää huolen hänestä, eikä hän minusta. Nykyisin en edes halua lähteä juomaan koska tuntuu että illan päättymistapa on jo hyvin tiedossa.
Eikä siinä kaikki, että hän on aivan nakit silmillä vaan hänestä tulee välillä todella inhottava minua kohtaan, jolloin tunnen että inhoan häntä yli kaiken! Näin ei tietenkään ole aina, osaa hän välillä juoda sivistyneestikin ja silloin hän on ihana, lutuinen oma itsensä, sellainen kuin hän on selvänäkin.
Tänäänkin, hetki sitten, sain karvaasti kohdata avokkini inhottavan humalaisen puolen. Tuntuu että tämä kierre jatkuu ja jatkuu loputtomiin. Kun avokkini juo, hän on inhottava/ääliö/kusipää, inhoan häntä yli kaiken! Aamulla hän pyytää anteeksi ja silloin tuntuu että kaikki on hetken hyvin, vaikka tiedän ettei niin ole.
Olemme keskustelleet tästä avoimesti avokkini kanssa ja olen sanonut että jos joku asia pilaa suhteemme, se on alkoholi. Ja ettei hän voi joka kerta käyttäytyä ihan miten sattuu humalassa ja kun hän aamulla tulee pyytämään anteeksi, kaikki on hyvin. Avokkini on ollut samaa mieltä mutta silti tämä kierre jatkuu!
En enää tiedä mitä tässä pitäisi tehdä, jotta asia korjaantuisi! Rakastan häntä ja minä TIEDÄN että hän rakastaa minua, mutta en jaksa kuitenkaan loputtomiin tällaista kohtelua!
Miten saan taottua tähän mieheen järkeä!?! AUTTAKAA!
Ja 'Jätä se!' -vastauksia on sitten ihan turha lähettää.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko selvillä siitä että onko miehelläsi alkoholi ongelma? Eli kuinka usein hän juo? Itse seurustelin 2 vuotta alkoholistin kanssa ja tiedän todellakin mitä se on. Alkoholistille ei auta se vaikka kuinka häntä rakastaisit tai yrittäisit keskustella. Se on varma että sen takia hän ei koskaan tule muuttumaan. Mutta asia on toinen jos ongelmaa ei ole..
Avokkini juo noin kerran viikossa, lähinnä viikonloppuisin. Viikolla töiden jälkeen saattaa mennä pari kaljaa, joten en nyt ainakaan itse luokittelisi sitä alkoholismiksi..
kyse olikin alkoholismista, ei siitä että huo kerran viikossa..
en tajunnut et se viesti oli sulta.. mutta siis ei toi kyllä olekaan alkoholismia..
Alkoholi on myös sellainen aine joka tuo sellaiset tunteet esille, mitä ei uskalla selvin päin näyttää. En nyt halua masentaa, mutta en usko että alkoholi saa hänet käyttäytymään sinua kohtaan inhottavasti. Tosiasiassa jokin oikea asia on puolisosi mielestä pielessä. Sitä hän ei uskalla tai osaa selvin päin sanoa, mutta alkoholia saatuaan alkaa käyttäytymään sillä tavalla, että siitä voi päätellä asioiden olevan epäkunnossa. Ottakaapa siis selvin päin selvää tunteistanne toisianne kohtaan. Selvittäkää mistä kenkä oikeasti puristaa. Onko ollut esim pettämisiä yms? Vai onko puolisosi tyytymätön sinuun jollain pinnallisella tasolla, esim ulkonäön takia?
On totta että kierre jatkuu loputtomiin, ja ajan myötä se vain pahenee. Seuraava askel on, että riitoihinne tulee mukaan konkreettisia ongelmia. Sellaisia, mitkä pilaavat loputkin suhteestanne. Kuitenkin, voitte vielä pelastaa suhteenne olemalla rehellisiä toisillenne. Rehellisyys voittaa lopulta, ja valehtelijat jäävät kiinni.
Pystymme keskustelemaan KAIKISTA asioista avoimesti ja olemme molemmat olleet uskollisia näiden reilun kahden vuoden aikana jonka olemme olleet yhdessä. Vannomme molemmat rehellisyyden nimiin, joten jos kenkä puristaa jostain nostamme sen kyllä pöydälle!
En todellakaan usko että hänen käytöksensä muuttuu koska minussa on jotain epäkohtia, jotka hän haluaisi muuttaa. Tähdennettäköön että hän aukoo päätään ja on inhottava myös muillekin humalassa (siis ei aina kun on humalassa) ei vain pelkästään minulle.
Et suostu siihen että näet hänet kännissä. Vaan jos aikoo juoda tekee sen muualla ja pysyy siellä (kunnes on krapulakin ohi?). Sanot että hänen käytös kännissä riittää jo. Että hän on selvinpäin ihana. Jos ei suostu, ole ehdoton.
Tuo voisi kyllä olla se ainakin osittainen ratkaisu ongelmaan. Tosin hänhän ei ole aina juodessaan sellainen ääliö jota en siedä silmissäni. Ja jos vietämme koti-iltaa kahdestaan ja saatamme siinä ottaa muutaman, ei hänen käytöksensä silloin muutu vaikka siis molemmat pienoisessa humalassa olisimmekin. Silloin hän pysyy edelleen omana ihanana itsenään.
jätä se, kuitenkin. alkoholistin puolison elämä on rankkaa. sitä luulee voivansa parantaa toisen, mutta näin ei ole. KETÄÄN IHMISTÄ EI VOI MUUTTAA, MUUTOS ON IHMISELLE ITSESTÄÄN LÄHTIENKIN VAIKEAA!
ja nyt jo sanot, että alkoholi pilaa suhteenne. miksi siis jatkat pilalle mennyttä suhdettä. hän ei muutu.
Korostan vielä, etten ole sanonut että suhteemme jo OLISI pilalla. Jos vain samanlainen käytös jatkuu en tiedä miten sitä jaksaa katsoa pidemmän päälle. Ja huom. kyseessä EI OLE alkoholismi. Ei hänelle pitkin viikkoa kuitenkaan viina/kaljapullo ole kourassa!
ei tarvitse olla takametsien spurgu, vaan hän voi olla myös sellainen, joka on pikkuisessa maistissa jatkuvasti hoitaen kuitenkin työnsä mutta myös sellainen, joka ei koskaan käytä alkoholia. Kyse on riippuvuudesta, siitä määrääkö ihminen vai alkoholi. Ja alkoholi on ongelma silloin, jos sen käyttö aiheuttaa esimerkiksi ihmissuhde- tai taloudellisia ongelmia.
Miehellä on ongelma siinä vaiheessa, kun hän ei juodessaan pysty kontrolloimaan juomansa alkoholin määrää, ja jatkaa juomista vaikka hänelle aiheutuu siitä merkittäviä sosiaalisia ongelmia. Ts toimii juuri kuin alkuperäisen mies. Alkoholismi ja alkoholisti itsessään ovat vaikeita käsitteitä (eikä niitä mielellään ihan näin käytä), mutta normaalia päihteen käyttöä moinen ei ole.
Päihteen liika-/väärinkäyttäjä ei todellakaan aina ole takametsien spurgu, tai edes aina pullo kourassa. Useinmiten hän on tavallinen ihminen, joka pärjää yhteiskunnassa aivan hyvin. Sairauden kehittyminen vie kuitenkin niin pitkään, jopa 5-25 vuotta! Suuri osa ongelmakäyttäjistä ovat olleet normaalikäyttäjiä nuorempina, ja sitten esim joku elämänmullistus on ylittänyt rajan. Ts "tilaus" on ollut päällä jo pitkään, ongelmakäyttöä on ollut pitkään, mutta se on pysynyt suht hanskassa.
Myös geneettisellä perimällä on melko suuri vaikutus. Sekin kannattaa otta ihan tosissaan. Kannattaa siis tarkkailla (omaa ja) miehen perhettä -onko suvussa ongelmallista päihteidenkäyttöä? ...Tai missäpä suomalaisessa suvussa ei olisi. Täällä viinan juonti on niin paljon kansanhuvia, että on normaalia änkyröidä päissään. Valitettavasti alkoholismi on suomalaisten kansallissairaus, ja siksi liikaa juomista pidetään usein normina.
miehes osaa pyytää anteeksi tyhmyyttään... sellaisiakin on jotka ei siihen pysty.. onneksi pystytte asioista keskustelemaan... sellaisiakin on jotka ei pysty siihenkään. Teidän peli ei ole vielä menetetty..
Tuo on kyllä totta. Tiedän useitakin tapauksia, jotka eivät ties minkä syyn takia pysty pyytämään anteeksi vaikka kuinka on töpeksinyt. Siitä olen kiitollinen, että pystymme kuitenkin keskustelemaan asioista, eivätkä ne vaan kasaudu isoksi möykyksi joka jonain päivänä purkautuu voimalla.
Sanottakoon vielä se että suhteemme on aika ajoin suhteellisen räiskyvää laatua, joten ylä- ja alamäkiä löytyy. Onneksi suurimman osan aikaa elämämme on ylämäkeä =)
takoa miehesi päähän järkeä, ja vaikka voisitkin, ei järki viihdy alkoholin kanssa samassa päässä. Alkoholi on ongelma, jos se aiheuttaa pahaa mieltä ja kärsimystä itselle tai läheisille, niin kuin teidän tapauksessanne.
Kirjoitit, että avokkisi muuttuu todella inhottavaksi sinua kohtaan. Onko hänellä jokin lempiaihe, mistä hän alkaa nälviä? Minun mieheni jaksoi v^^^^lla entisistä, jo kauan sitten kuopatuista suhteistani. Ja anteeksi hän osasi jälkeenpäin myös pyytää ja olla todella suloinen. Elämä kyllä parani eron jälkeen huomattavasti, kun ei ole aikuista "lasta" hyysättävänä ja hyysäyksen palkkana vain rähjäämistä.
Et halunnut kuulla "jätä se" -neuvoa, joten en sano niin. Minun neuvoni on, että koetat joka hetki muistaa olevasi ihmisenä hyvä ja arvokas, ja että toisella ihmisellä ei ole oikeutta sinulta sitä arvoasi riistää. Kukaan ei kestä vuosikausia nälvimistä ilman, että itsetunto murenee. Oletko varma, että haluat tehdä itsellesi niin?
Ja todellakin tilanne ei muutu, alkoholistin kanssa eläessä. Pikemminkin pahenee vain vuosien saatossa. Rakkaus ja puhuminen ei auta, vaan raitistumisen on lähdettävä juojasta itsestään. Alkoholisti harvemmin myöntää, että hänen juomisensa on ongelma.
Minä vaihtaisin kyllä miestä, enkä enää miettisi, että jos hän kumminkin jne.. sitä ei kuitenkaan koskaan tapahdu, se on pelkkää toiveajattelua. Alkoholisti pettää itseään ja läheisiään. Hän on mestari antamaan katteettomia lupauksia.
Tuttu tilanne. Tuohon on kolme vaihtoehtoa
a) jätä se
b) sopudu
c) pistä se mies lopettamaan
Sopeutumista en suosittele, tilanne vain pahenee. kohta c) on sikäli ongelma, että miehen tulee itsekin haluta lopettaa törttöily.
Kerro miehellesi (silloin kun ei ole tilanne päällä, eli ei olla törttöilty eilen tai tunti sitten) kuinka paljon hänen toimintansa satuttaa. Vältä kiukuttelua, syyttelyä, mutta ole avoin. Kerro, että tämä on asia joka voi pilata suhteenne lopullisesti. Sano, että jos hän haluaa juoda, hänen on tehtävä se niin, ette sinä ole paikalla: kotiin tullaan vasta selvänä. Ja kerro, että jos tämä ei käy, sinä et voi jatkaa.
Anteeksi pyytely ei noita asioita korjaa, ja lupaan sinulle, ettei tuohon totu. Se nyppii kerta kerralta enemmän. Minä pidin tuon puhuttelun miehelleni. Se tehosi. Ollessaan minun seurassani hän juo korkeintaan kolme kaljaa, poikien kanssa saattaa innostua, silloin menee jollekin kaverilleen yöksi, eikä ketään harmita.
samanlaisen kanssa.
Hän ei juo välttämättä edes kerran viikossa kännejä mutta yleensä sattuu jotain, kun juo.
On kaatokännissä, hukkaa tavaroita, ei muista seuraavana päivänä paljon mitään illasta yms.
Hän on kännissä inhottava, arvostelee minua ja aamulla pyytää anteeksi katuen ja tiedän että hän tarkoittaa sitä.
Välillä toki kännissäkin on mielettömän ihana ja hauska.
Olen päättänyt vain antaa asian olla.
Olen miettinyt ja miettinyt ja huomannut, että se on turhaa.
Kuitenkaan en halua erota ja haluan hänen kanssaan tulevaisuudessa lapsia yms.
Ja sitäpaitsi olen kuullut monta saman tapaista tarinaa ja kunhan mies vähän vanhenee, elämän arvot muuttuu.
En tosin tiedä minkä ikäinen miehesi on mutta vielä kolmekymppisetkin saattaa käyttäytyä kuin lapset.
Itse olen 24 ja avoni 23 pian.
No joko roikut ja kärsit siinä suhteessa, tai lopetat koko jutun ja alat elää omaa elämääsi.
Ihan kuin minun suustani. Minun miehellä on vielä sekin juomisia seuraavana päivänä, että hän myöntää hänellä olevan ongelman.. muutaman kerran on luvannut ryhtyä raittiiksi ja yhtä nopeasti syönyt sanansa. Minä olen keksinyt tähän ratkaisun ja se on se jättäminen. Koska en aio juoposta koko loppuikääni huolehtia eikä hän halua muuttua - apuakaan kun ei suostu hakemaan. Eli tuntuu siltä että hän pohjimmiltaan ei halua luopua siitä viinasta, ei vaikka minä lähtisin. Joten olen tullut siihen tulokseen että alan etsiä omaa asuntoa kun se käytännön tilanteeseen sopii ja onnistuu.
sanoi eilen ITSE oma-aloitteisesti, että soittaa tänään A-klinikalle.
Se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
We'll see...