Olen 22v tyttö ja olen seurustellut noin 3 vuotta. Mieheni on pari vuotta minua vanhempi. Sitten on mieheni veli 20v ja sisko 19. Nämä siis pohjatietona.
Ongelmani on siis se, kun olemme mieheni kotona aika paljon viikonloppuina, kun on vapaata. Niin mieheni, sen veli ja sisko tulevat tosi hyvin juttuun, ja heillä tuntuu olevan ihan älyttömästi keskusteltavaa. Välillä tuntuu, että minä olen täysin ulkopuolinen, jututkin ovat sellaisia etten minä pysy niissä mukana.
Sitten eräs seikka on se, että veli ja sisko eivät ole ikinä puhunut minulle oikein sanaakaan. Toki ei me missään vihoissa olla, mutta jotenkin tuntuu että he välttelevät ja arastelevat minua. Olen melko avoin ihminen ja tutustun ihmisiin helpolla. Mutta ei näihin. He ovat todella arkoja, he eivät edes katso silmiin kun puhuvat. Sitten kun minä jotain sanon tuohon keskustelun väliin, niin kaikki hiljenevät ja katsovat toisiaan. Lopulta mieheni pelastaa tilanteen ja sanoon jotain aasinsillaksi muuhun puheenaiheeseen, ja taas minä jään ulkopuoliseksi.
On siis vähän kumma tilanne, kun kukaan ei halua kuunnella minua. Vai onko sisaruksilla jokin tarve keskustella tuntikaupalla keskenään. Toki kyllä mieheni minun kanssa kaksistaan juttelee sitten kun olemme kaksistaan. Mutta kotonaan puhelee enemmän sisaruksiensa kanssa. Onko tämä ihan laitapeliä??
Tekisi itsekin mieli tutustua siskoon ja veljeen, mutta heihin on vaikea lähestyä koska he ovat niin ujoja. Toki he puhuvat keskenään vuolaasti, mutta ei muiden kanssa. Vaikea tilanne, ikään kuin he häpeäisivät että heidän veljellään on naisystävä.
-Neuvoja-
Ongelmani on siis se, kun olemme mieheni kotona aika paljon viikonloppuina, kun on vapaata. Niin mieheni, sen veli ja sisko tulevat tosi hyvin juttuun, ja heillä tuntuu olevan ihan älyttömästi keskusteltavaa. Välillä tuntuu, että minä olen täysin ulkopuolinen, jututkin ovat sellaisia etten minä pysy niissä mukana.
Sitten eräs seikka on se, että veli ja sisko eivät ole ikinä puhunut minulle oikein sanaakaan. Toki ei me missään vihoissa olla, mutta jotenkin tuntuu että he välttelevät ja arastelevat minua. Olen melko avoin ihminen ja tutustun ihmisiin helpolla. Mutta ei näihin. He ovat todella arkoja, he eivät edes katso silmiin kun puhuvat. Sitten kun minä jotain sanon tuohon keskustelun väliin, niin kaikki hiljenevät ja katsovat toisiaan. Lopulta mieheni pelastaa tilanteen ja sanoon jotain aasinsillaksi muuhun puheenaiheeseen, ja taas minä jään ulkopuoliseksi.
On siis vähän kumma tilanne, kun kukaan ei halua kuunnella minua. Vai onko sisaruksilla jokin tarve keskustella tuntikaupalla keskenään. Toki kyllä mieheni minun kanssa kaksistaan juttelee sitten kun olemme kaksistaan. Mutta kotonaan puhelee enemmän sisaruksiensa kanssa. Onko tämä ihan laitapeliä??
Tekisi itsekin mieli tutustua siskoon ja veljeen, mutta heihin on vaikea lähestyä koska he ovat niin ujoja. Toki he puhuvat keskenään vuolaasti, mutta ei muiden kanssa. Vaikea tilanne, ikään kuin he häpeäisivät että heidän veljellään on naisystävä.
-Neuvoja-
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että sisaruksilla on läheiset välit keskenään ja he ovat tottuneet puhumaan paljon keskenään. Ei siitä kannata pahastua. En usko, että sisaruksilla on mitään sinua vastaan.
Minäkin puhun paljon oman veljeni ja serkkuni (miespuolinen) kanssa. Me olemme niin läheisiä, että kerromme toisillemme lähes kaikki asiat. Minusta tuntuu, että kun aika kuluu niin sinäkin pääset lähemmäksi miehesi sisaruksia. Toisaalta miehesi näkee sinua niin usein, ettei hänellä välttämättä ole sinulle niin paljon kerrottavaa kuin sisaruksilleen sillä hetkellä...Mutta en siis usko, että he sinua häpeävät tms.
Tekstistä tuli tosi sekava, mutta toivottavasti löysit tästä sen punaisen langan.(=
ei mun mielestä kannata tai saa sotkeutua sisarusten hyviin väleihin. onhan nyt selvää, että sinä tavallaan olen tullut "kylkiäisenä", eiväthän he sinua tunne, joten eivät keksi mitään yhteistä. pitäisi olla onnellinen, että veljellä on niin hyvä perhe, ei kateellinen.
ja toisaalta nää sun tuntemukset todennäköisesti näkyy jotenkin susta ulospäin ja saa heidät varautuneeksi.
Mutta eihän toi oo nomraalia tollanen käytös. Viittaan lähinnä siihen, että ei alkuperäisen esittämät kommentit pitäisi tehdä sisarusparvea hiljaiseksi.
Omistushalulta kuulostaa, epävarmuudelta omasta asemastaan jne. Varsinkin mimmeillä ts. siskoilla veljiään kohtaan voi olla tuo ihme omistushalu.
En tiedä miten veljet siskoihinsa suhtaantuu.
Kuulostaa pikkasen erikoiselta perhekuviolta. On olemassa monenlaisia perheitä ja ihmisiä tietysti, VOIHAN olla että nämä ovat vain ujoja mutta kyllä tulee mieleen että on turhan sisäänpäinlämpiävää väkeä. Ja sellaisesta ei aina seuraa pelkkää hyvää. Että KUN tulee kehnauksia esim. anopin kanssa, tiedätkö, miten miehesi suhtautuu? Onko hän itsenäistynyt vielä? En usko että perheellä välttämättä on mitään juuri sinua vastaan, mutta perheestä irrottautuminen, oman perheen muodostaminen voi tulla ongelmaksi (Jos nimittäin olette yhdessä tositarkoituksella). Myös miehen tapaan sitoutua (esim. kestääkö hänen itsetuntonsa sinun hyvät ja huonot puolesi, ripustautuuko, onko mustasukkainen, tunteeko tarvetta korostaa itsenäisyyttään tai pönkittää itsetuntoaan syrjähypyin) perhe vaikuttaa voimakkaasti. Mieti sitä. Asiaan voi perehtyä enemmänkin, muistaakseni viime vuonna oli monissa aikakauslehdissä juttuja erilaisista perhetyypeistä. Kai siitä jossain kirjoissakin sitten on.
Mulla on tosi samanlainen tilanne ketjun aloittajan kanssa! Kiitos "kipakalle" syväanalyysista koskien tätä aihetta.
Mä olen siis myös 22 v, poikaystäväni vuotta nuorempi, hänen sisko 19 (?) ja veli 23 (?). Jotain tuota luokkaa.. Mutta siis, olisi todellakin kiva tutustua poikaystävän sisaruksiin. Se ei vaan tunnu olevan kovin helppoa... Ujoja he varmasti ovatkin, siitä ei ole epäilystä, mutta en pidä sitä pahana asiana. En minäkään mikään puhemoottori ole, mutta normaali keskustelu (ja etenkin jos puheen avaukseen saisi jonkun vastauksen helpottaisi tilannetta..). Eikä vain poikaystävä tulisi väliin, ja sitten vaihdettaisi aihetta tms...
Pitkään luulin, että sisaruksilla (oikeastaan vain siskolla) sekä poikakaverini vanhemmilla oli jotain minua vastaan, mutta sitten ilmeni, että sisko on vain ujo, ja vanhemmat muuten omissa oloissaan viihtyviä.. Kyllähän se tällaiselle sosiaalisille ihmiselle, joka mielellään ihmisten kanssa keskustelee, tuntuu vähän sisäänpäin lämpiävältä meiningiltä.
Olenkin miettinyt, että sitten jos/kun vakavemmin aletaan poikakaverin kanssa olla, esim. avoliitto, kihlaus tms., että mitä sitten tapahtuu.. Oikeastaan arveluttaa tuollaistenkin "askelien" ottaminen tulevaisuudessa, koska merkitseehän se sitä, että poikakaverin perheeseenkin oltaisiin varmaan enemmän yhteydessä..
Itseasiassa en ole vieraillut poikakaverini kotona kovinkaan paljon (ei viikonloppureissuja tms..), koska voin hyvinkin kuvitella, että tilanne olisi tuo, mikä alkuperäisellä kirjoittaja. Sisarukset juttelisivat keskenään, olisi ulkopuolinen olo, ei saisi vastakaikua omille kommenteille. Eikä poikakaverikaan ole mitenkään edistänyt tuollaista vierailusysteemiä, koska varmaan ne juttelevat omia juttujaan siellä.
Minäkään en usko, että perheellä/sisaruksilla olisi mitään minua vastaan, mutta jotenkin aistin sen, että poikaystävälle perheestä irrottautuminen voi tulla koitumaan hankalaksi tulevaisuudessa. Eikä hän ole kovin itsenäistynyt vielä. Ja muita yhtäläisyyksiä mitä voin kommentoida tästä ketjusta..: Joo, kaikki tuntemukset kun voi vaan jotenkin "aistia ilmasta", niin kyllä: Hänen siskonsa on hieman mustasukkainen hänestä... Ja, näin ollen minä olen mustasukkainen siskolle poikaystävästä! Ei hyvä juttu.
Ja joo, itsetuntokysymykset oleellinen asia, poikaystävän on vaikea sulattaa minun huonoja puolia, ehkä vähän ripustautuvaa tyyppiä joskus, on mustasukkainen jne..
Mitä ne sellaiset perheet ja ihmistyypit on? Mitä mitä? Niin outoa, kun ei oo tottunu. Itse on ihan erilainen ja tulee erilaisesta perheestä ja piireistä. Vaikeaa ymmärtää, vaikka haluaisi.
Ite oon isosta perheestä (meitä lapsia on yhteensä 6) ja me sisarukset ollaan tosi läheisiä!Varsinkin me vanhimmat eli 23,26 ja 28-vuotiaat.Juttua piisaa ihan mielettömästi aina kun nähään ja tosiaan pystytään puhuun ihan mistä vaan.Ja vaikka oon mieheni kans ollu jo 7vuotta,niin saattaapi hänki joskus tuntea olonsa vähän orvoks kun me sisarukset päästään vauhtiin.Ja tosiaan mun sisaret hyväksyy mieheni ihan täysin ja tulee sen kanssa juttuun =)
Ehkä siinä on vaan sellanen vahva sisarten välinen side.Onhan ne tunteneet koko ikänsä toisensa,joten onkos se mikään ihme...Mutta sitä en usko että miehesi sisaruksilla olisi jotain sinua vastaan,ehkä he eivät vaan ymmärrä miltä sinusta voisi tuntua =( Anna ajan kulua,ja RENTOUDU.Koskaan et tule olemaan heille kuin sisar,mutta varmasti vielä pääset porukkaan mukaan.Jouluja!
... läheiset välit tarkoita puolisoiden ja avokkien boikotoimista keskusteluissa.
Ja jos kysymys on siitä, että sisarlauma ei ole tottunut keskustelemaan tai ottamaan keskusteluun ulkopuolisia, ja reagoivat alkup. kirjoittamalla tavalla eli vaikenemisella, kyseessä on aika juntahtava asenne.
Talo eläkööt tavoillaan.