Yli 5 kk jo erosta ja ei meinaa elämä voittaa ollenkaan. Kukaan mies ei sykähdytä enää tuolla baareissakaan, ihan kuin kaikki tunteet olis hävinneet musta.
Tämä joulu on pahin, meidän piti olla yhdessä, ihan kahdestaan, nauttia vain toisistamme ja yhteisestä elämästä, vihdoinkin, mutta nyt kaikki unelmat on pirstaleina ja en pääse tästä surusta ollenkaan yli. Ja luulen että se toinen on jo päässyt, uuden naisen avulla. Sekö on se ainut mikä tästä voi pelastaa, uusi suhde??? Aika ei ole parantanut ainakaan vielä yhtään mitään...
Tämä joulu on pahin, meidän piti olla yhdessä, ihan kahdestaan, nauttia vain toisistamme ja yhteisestä elämästä, vihdoinkin, mutta nyt kaikki unelmat on pirstaleina ja en pääse tästä surusta ollenkaan yli. Ja luulen että se toinen on jo päässyt, uuden naisen avulla. Sekö on se ainut mikä tästä voi pelastaa, uusi suhde??? Aika ei ole parantanut ainakaan vielä yhtään mitään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itselläni täysin sama tilanne. Vuosi aikaa erosta ja aina vaan tuntuu pahalta. Etenkin tämä joulu on niin karmeaa aikaa muistoineen ym. Nauti tässä nyt sitten valon juhlasta...
nimimerkki viettelee myös eron vuosipäivää sillä samaisella siunatulla hetkellä kun kalenterissa seuraavan kerran sivu vaihtuu. Kihlat paiskattiin nurkkakaappiin ja kauluspaidat putkikassiin tarkalleen samana päivä kun ne 5v sitten sieltä otettiin. Elämää vain...
Uusi suhde ei välttämättä pelasta. Suru on ensin surtava ja se valitettavasti ottaa aikansa. En halua pelotella, mutta parikin vuotta voi mennä niin, että ero ja suru ovat ajatuksissa päällimmäisinä. Kyllä se siitä helpottaa, kun annat ajan kulua rauhassa.
Jos toisella on jo uusi, ei se välttämättä tarkoita, että toinen olisi päässyt erosta/surusta yli. Itselläni oli uusi jo hyvin pian eron jälkeen, mutta kyllä sitä surua ja murhetta riitti uudesta kumppanista huolimatta. Ensin asiat olivat jatkuvasti mielessä, mutta ajan myötä alkoi helpottaa.
Joulu on varmasti vaikeata aikaa. Auttaisiko, jos yrität elää mahdollisimman normaalia elämää ja ohittaa joulun tänä vuonna? Ei taida sekään ihan helppoa olla, kun jokapuolella ympärillä touhutaan joulua. Voimia kuitenkin!
Miten toiset pystyy aloittaa uutta suhdetta pian eron jälkeen kun mulla ei ainakaan tunnu mikään miltään enää. Ja eikö se uusi kumppani kyllästyisi ja väsyisi nopeasti kun toinen vielä suree eroaan?
Oli pakko avautua ja kertoa "oma tarinani". Aloin 16- vuotiaana seurustella vuotta vanhemman pojan kanssa. Ennen varsinaista seurustelua en tiennyt että olinko edes kiinnostunut pojasta, mut 6 kk pitkäkänteinen pommitus tuotti tuloksia ja aloimme seurustella. Siinä käytiin eri lukiota, lopetin kilpaurheilun, käytiin ulkomailla, valmistuttiin ylioppilaiksi enkä mitenkään osannut miettiä millaista elämä on ilman häntä. Mehän oltaisiin aina yhdessä- tai siiänä uskoss mä olin. Hän pääsi toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja meni jo ensimmäisenä vkonloppuna hän alkoi puhumaan eroamisesta (siis tässä vaiheessa olimme olleet yhdessä yli 3.5 vuotta) ajattelin että se oli jotain ohimenevää uutuudenviehätystä, sitä seuraavana viikonloppuna kuitenkin erottiin. Elämä tuntui loppuvan siihen. Tyhjyys ja tuska. Mä itkin ja oksensin päivän putkeen.. ekat kaksi viikkoa meni jossain pilvissä- kävin luennoilla mutta mitään en tajunnut, jo oleminen oli mahdotonta.
Olimme olleet kaksi viikkoa erossa kun sovittiin et tavataan exän kanssa (miten olisinkaan voinut vastustaa?!) ja mentiin sänkyyn perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina. Sunnuntaina aloin jotenkin ymmärtää että kaikki ei täsmännyt ja selvisi että entisellä poikaystävälläni oli ollut suhde HETI koulun alettua, että näin hepponen meidän suhde siis oli ollut. Sama tuska taas uudestaan (tai helvetti..) läpi, mutta taas helpotti. Ja helpotti vielä enemmän kun sain kertoa viikonloppuseikkailusta hänen nykyiselleen..:) (ok, se oli ainut lääke siihen..;)(enkä kadu)
Seuraavana viikonloppuna lähdin eri kaupunkiin bilettämään ja eksyin vieraaseen matkaan, sitä kadun, mutta se oli jonkinlainen siirtymäriitti edes hieman ylitse entiseni.
Olin pari kuukautta joka viikonloppu baarissa ja bilettämässä (ja mä en muuten ole mikään baari-ihminen!) kunnes yhtäkkiä näin yhden aivan ihanan pojan joka oli ollut mun kanssa samassa lukiossa ja joka oli aivan ihana. Siitä se sitten lähti, mä olin heti myyty ja niin oli nykyisenikin (kutsutaan vaikka Matiksi). Selvitin ensimäisten viikkojen aikana Matille tarinani ja hän hyväksyi sen niin, sanoin myös etten käytä häntä hyväkseni päästäkseni yli entisestäni. En käyttänytkään, ainakaan tietoisesti. Nyt olen kuitenkin miettinyt että olisi mennyt todella paljon aikaa ennen kuin olisin uskaltanut tavata ketään muuta entiseni jälkeen jollei Mattia olisi tullut. Hän toisaalta auttoi minut unohtaan entiseni ja aloitti uuden elämän kanssani. Nyt eletään (yli vuoden jälkeen) vastarakastuneen elämää ja kaikki on hyvin. Kesällä kuitenkin entiseni vannotti haluavansa minut takaisin, mutta sain hänet ymmärtämään että siitä ei tulisi mitään. Hänkin on alannut elämään omaa elämänsä ja seurustelee. Ja musta se on hyvä asia, koska hänkin sai arvokkaan opetuksen.
Kaikkille jätetyille ja petetyille- älä syyllistä itseäsi, meitä on monta tässäkin maassa. Olen onnellinen että ero ja pettäminen tapahtuivat silloin kun emme olleet naimisissa tai meillä ei ollut perhettä. Sain upean mahdollisuuden tutustua hellään, rakastavaan, kunnioittavaan ja komeaan mieheen- kaverit siis mukaan ja baanalle, ei baariin tartte mennä miehiä iskemän mutta se helpottaa että sa tuulettaa itseänsä.
Toivottavasti tästä oli apua. Helpottaa kun saa kirjoittaa tästä, vaikka tästä onkin aikaa niin se hetkellinen tuska ei koskaan unohdu, sitä en pahimmalle vihamiehellenikään soisi.
Hyvää joulua kaikille!
Kai sitä ihminen hakee jotain lohdutusta tai lohduttajaa. Tai entisessä suhteessa on voinut olla asiat pahasti vinossa jo pidemmän aikaa ja vihdoin ovat silmät auenneet: asiat voisivat olla toisinkin. Ei niin, että uusi ihastus olisi eron syy, vaan ennemminkin seuraus siitä, että asiat olivat hullusti, eikä ollut taitoa/halua korjata niitä. Niin sitä sitten takerrutaan tilaisuuden tullen uuteen ihmiseen ja yritetään olla tekemättä samoja virheitä kuin edellisessä suhteessa. Joskus siinä kai voi onnistuakin, joskus ei.
Ei näihin juttuihin löydy aina kovin viisaita selityksiä. Jotain ajatuksia kuitenkin syistä ja seurauksista...